saatte nyt vastauksena stubbilaisittain ns. kolme pointtia 
ensinnäkin, kun me sitä kansalaisaloitetta duunailtiin, yks aika olennainen asia sitä tehdessä mulle itselleni oli nimenomaan myös se ulkomaalaisten keikkatyöläisten tämänhetkinen asema. koska kaikki apu maahan saapumiseen ja töiden tekemiseen on kriminalisoitu, se väistämättä johtaa siihen, että apua ei ole mahdollista saada kuin ihmisiltä, jotka jo valmiiksi toimivat lainvastaisesti. ei siis ole mitään takeita eikä ketään kenelle valittaa, jos asiat menee ns. vituiksi. ois ihan täysin oikein ja kohtuullista että tällasta apua olis mahdollista saada laillisesti, koska se tarkoittais että laki olis silloin täysivaltaisesti sellasen ihmisen tukena, kehen kohdistuu yksipuolista sopimusehtojen muuttamista, kiristämistä, uhkailua tai mitään muutakaan epäeettistä venkoilua.
toisekseen, parituksessa ja ihmiskaupassa on jonkin verran päällekäisyyttä, on varsin tyypillistä että sama rikos voi täyttää molempien kriteerit. tyypillisimmillään hyväksikäyttö seksialalla konkretisoituu tilanteissa, joissa seksiä lähdetään myymään vapaaehtoisesti, mutta paikan päällä työehdot ei olekaan sitä, mitä on sovittu. meillä on sekä tuolla poliisilaitoksella että syyttäjälaitoksella tämmönen ilmiö, että poliisi tutkii ja syyttäjä syyttää herkemmin parituksena kuin ihmiskauppana rikoksia sellasissa tilanteissa joissa maahan on tultu tekemään seksityötä. esim. ihmiskaupparaportoija on tutkinut, että ihmiskaupan piirteitä sisältäneet rikostapaukset kuitenkin useimmiten tuomitaan parituksena, nimenomaan sen takia että jos ihminen on vapaaehtoisesti lähtenyt myymään seksiä, hän ei silloin järjestelmän silmissä ole enää ihmiskaupan uhri, vaan parituksen kohde. olennaisin vaikutus tässä on se, että parituksen kohteen suoja on huomattavasti heikompi kuin ihmiskaupan uhrin - ensimmäistä uhkaa käännytys, jälkimmäisellä on oikeus oleskelulupaan rikosprosessin ajaksi jnejne.
(tää nyt kokonaisuutena kytkeytyy laajemmin poliisin yleiseen haluttomuuteen tutkia ihmiskauppaa alasta kuin alasta riippumatta - suosittelen aiheesta kiinnostuneille kevyeen lähestymiseen paavo teittisen tuoretta kirjaa pimeä vuoro)
kolmanneks, jos kyseessä ois mikä tahansa muu maa kuin nimenomaan romania, niin mä ehkä suhtautuisin vähän varovaisemmin siihen isoon pahaan I-sanaan. ihmiskaupan suhteen romanian tilanne kuitenkin on tällä hetkellä euroopan kriittisimpiä ja se on samalla nimenomaan seksialalle keskittyvän ihmiskaupan keskusmaita. mun usko ja toivo että kyseessä ei ois minkäänlainen epäeettinen suhmurointi ja tässä on vain autettu viattomia ja halukkaita tyttöjä maahan on siis varsin alhainen. summa summarum, mä en sano että ulkomaalaisilla seksityöläisillä käyminen on kategorisesti ihmiskaupan uhrien hyväksikäyttöä. sen sijaan mä sanon että turskat vois vähän rohkeemmin kääntyä ovelta jos hälytysmerkkejä on ilmassa, koska riippumatta siitä kuinka vapaaehtoisia just nää nimenomaiset tytöt on ja kuinka paljon ihmiskaupan piirteitä tässä nimenomaisessa tapauksessa on, kun ihmiskaupparinkejä jää kiinni, joku siitä seksistä on niille uhreille sillonkin maksanut.

ensinnäkin, kun me sitä kansalaisaloitetta duunailtiin, yks aika olennainen asia sitä tehdessä mulle itselleni oli nimenomaan myös se ulkomaalaisten keikkatyöläisten tämänhetkinen asema. koska kaikki apu maahan saapumiseen ja töiden tekemiseen on kriminalisoitu, se väistämättä johtaa siihen, että apua ei ole mahdollista saada kuin ihmisiltä, jotka jo valmiiksi toimivat lainvastaisesti. ei siis ole mitään takeita eikä ketään kenelle valittaa, jos asiat menee ns. vituiksi. ois ihan täysin oikein ja kohtuullista että tällasta apua olis mahdollista saada laillisesti, koska se tarkoittais että laki olis silloin täysivaltaisesti sellasen ihmisen tukena, kehen kohdistuu yksipuolista sopimusehtojen muuttamista, kiristämistä, uhkailua tai mitään muutakaan epäeettistä venkoilua.
toisekseen, parituksessa ja ihmiskaupassa on jonkin verran päällekäisyyttä, on varsin tyypillistä että sama rikos voi täyttää molempien kriteerit. tyypillisimmillään hyväksikäyttö seksialalla konkretisoituu tilanteissa, joissa seksiä lähdetään myymään vapaaehtoisesti, mutta paikan päällä työehdot ei olekaan sitä, mitä on sovittu. meillä on sekä tuolla poliisilaitoksella että syyttäjälaitoksella tämmönen ilmiö, että poliisi tutkii ja syyttäjä syyttää herkemmin parituksena kuin ihmiskauppana rikoksia sellasissa tilanteissa joissa maahan on tultu tekemään seksityötä. esim. ihmiskaupparaportoija on tutkinut, että ihmiskaupan piirteitä sisältäneet rikostapaukset kuitenkin useimmiten tuomitaan parituksena, nimenomaan sen takia että jos ihminen on vapaaehtoisesti lähtenyt myymään seksiä, hän ei silloin järjestelmän silmissä ole enää ihmiskaupan uhri, vaan parituksen kohde. olennaisin vaikutus tässä on se, että parituksen kohteen suoja on huomattavasti heikompi kuin ihmiskaupan uhrin - ensimmäistä uhkaa käännytys, jälkimmäisellä on oikeus oleskelulupaan rikosprosessin ajaksi jnejne.
(tää nyt kokonaisuutena kytkeytyy laajemmin poliisin yleiseen haluttomuuteen tutkia ihmiskauppaa alasta kuin alasta riippumatta - suosittelen aiheesta kiinnostuneille kevyeen lähestymiseen paavo teittisen tuoretta kirjaa pimeä vuoro)
kolmanneks, jos kyseessä ois mikä tahansa muu maa kuin nimenomaan romania, niin mä ehkä suhtautuisin vähän varovaisemmin siihen isoon pahaan I-sanaan. ihmiskaupan suhteen romanian tilanne kuitenkin on tällä hetkellä euroopan kriittisimpiä ja se on samalla nimenomaan seksialalle keskittyvän ihmiskaupan keskusmaita. mun usko ja toivo että kyseessä ei ois minkäänlainen epäeettinen suhmurointi ja tässä on vain autettu viattomia ja halukkaita tyttöjä maahan on siis varsin alhainen. summa summarum, mä en sano että ulkomaalaisilla seksityöläisillä käyminen on kategorisesti ihmiskaupan uhrien hyväksikäyttöä. sen sijaan mä sanon että turskat vois vähän rohkeemmin kääntyä ovelta jos hälytysmerkkejä on ilmassa, koska riippumatta siitä kuinka vapaaehtoisia just nää nimenomaiset tytöt on ja kuinka paljon ihmiskaupan piirteitä tässä nimenomaisessa tapauksessa on, kun ihmiskaupparinkejä jää kiinni, joku siitä seksistä on niille uhreille sillonkin maksanut.
