Jälleen pukkaisi rapsaa, vaikka tämä ehkä vähitellen menee silkan tarinoinnin puolelle. Jos ei vielä ole tullut selväksi, että mielestäni Evilia Bathory ja Tuhmaa Sokeria ovat seikkailunhaluisimpia ja kekseliäimpiä alistajia ja kurittajia miesmuistiin, niin tuskin tämäkään juttu vakuuttaa...
Eläinfetissistä on jälleen kyse, mutta jos edelliskertainen location shoot eli metsäsika venytti ”furryn” määritelmää katkeamispisteeseen, niin tällä kertaa mentiin siitä lopullisesti yli. Valtiattaret nimittäin tekivät minusta kiiltelevän liukkaan kalanvonkaleen. Tarvittiin vain monofin-räpylä, säkillinen jeesusteippiä, parit sukkahousut ja reilusti sairasta mielikuvitusta.
Niin, ja tietenkin lajityypillinen ympäristö, joten jouduin taas hakemaan Jumalattaret studiolta suorituspisteelle. Heti kättelyssä tehtiin selväksi, kenen aikataulujen mukaan mennään: sain viestillä käskyn odottaa parkkiksella ja katsella kelloa, ja aina minuuttiviisarin nytkähtäessä iskeä itseäni palleille niin lujaa kuin kykenin, katselijoista viis (paitsi että niitä oli vain kolme, huomioliiviäijiä työn touhussa yhden auton päässä, ja ihan varmasti huomasivat vaikkeivät kehdanneet tuijottaa). Parikymmentä minuuttia myöhemmin piinaajani saapuivat polttamaan tupakat auton vieressä, katselemaan ja hymähtelemään. Kyytiin vihdoin noustuaan armeliaasti totesivat, että ajaessa ei tarvitse lyödä. Paitsi totta kai jos minuutti vaihtui punaisissa valoissa odotellessa.
Kohteessa aloin jo olla aika tokkurassa kolmenkymmenen nyrkiniskun jäljiltä. Omakotitalon hämyisessä saunaosastossa Dominat riisuttivat minut ripeästi ja kiskoivat sitten päälleni kahdet sukkahousut, toiset jalkoihin ja toiset käsiin. Pujotin jalkani monofinin siteisiin, ja Evilia alkoi kieputtaa teippiä nilkoista ylöspäin… Tarkasti tiukkuutta säätäen, niin että minulla ei ollut mitään mahdollisuutta valittaa vaikkapa verenkierto-ongelmista. Tykyttävät pallini kiskottiin reisien väliin ennen kuin tuokin alue tiukattiin umpeen. Yllätyin hieman, kun turpea hopeinen dildo ei päätynytkään sisääni, vaan Valtiattaret teippasivat sen törröttämään perseestäni kuin jonkinlaisen selkäevän.
Samalla Tuhmis peitti ylävartalonikin teippiin, olkavarret vasten kehoa mutta käsivarret vapaina sätkien; kämmenistä teipattiin minulle surkeat pikku rintaevät. Turhia jarruttelematta naiset käärivät myös pääni ensin kelmuun ja sitten teippiin, lähinnä jotta saivat kiinnitettyä otsaanikin ison kyrvän koristeeksi.
Vain vyötärönseutuni oli enää paljaana. Sain sätkiä lattialla vatsallani Valtiattarien naureskellessa ja kuvatessa ja vähän väliä potkiessa sitä tiettyä kohtaa reisien välissä. Käsittämättömän avuton ja eläimellinen olo - merenneitofantasiani toteutui vihdoinkin!
…Ei siis fantasia siitä, että mitenkään näyttäisin Disney-prinsessalta tai laulelisin rantakivellä kuunsillalle tai jotakin. Sen sijaan Evilia tarttui minua nilkoista ja Tuhmis kaulasta, ja parilla vedolla naiset saivat minut reunakorokkeelle ja siitä uima-altaaseen. Ei sentään kaaressa heittämällä, häpeällinen muljautus tuo ennemmin oli. Jotenkin päädyin veteen mustelmitta tai haavoitta, onnistuin jopa pitämään pääni pinnalla. Turvaköydenkin sain, vyötärölleni. Ja sitten mentiin.
Vesi oli kylmää, tarkoituksella. Ei mitään jäätävää kuitenkaan, 16-17 astetta. Eikä vaarallisen syvää; teoriassa olisin saanut pyrstöeväni pohjaan syvässäkin päässä. Evilia kuitenkin kiritti minua sätkimään vaakasuorassa, perse korkealla niin että pyrstöpiikki keikkui kivasti. Otsadildo taas veti painollaan kasvoja veteen, kulutti voimia, rasitti niskaa. Evilia nauroi ja heitti altaaseen yhden dildon lisää: ylös ei olisi tulemista ennen kuin olisin saanut tuon suuhuni ja takaisin kouluttajalle.
Kädentyngät toimivat mainiosti ohjausevinä, mutta niistä ei ollut mitään apua dildon metsästyksessä. Kumikyrpä mokoma pakeni hampaitani, ajautui altaan pohjanurkkaa vasten. Jouduin nousemaan pintaan tyhjin suin aivan liian monta kertaa. Tästä tulisi rangaistus – jos siis koskaan pääsisin pois. Kylmän uhatessa kangistaa koetin ujuttaa pyrstöevän dildon alle ja ohjata sen keskemmäs; lopulta onnistuin, poimin elimen suuhuni ja sätkin saaliineni altaan reunalle. Eihän Evilia suoritusta hyväksynyt, kirnusi vain vehjettä hetken nielussani ja heitti sen sitten uudestaan veteen.
Toinen yritys oli jo parempi. Suorastaan liian helppo ilmeisesti, koska nyt Tuhmis heitti altaaseen omenan. Sen kalastaminen pääteippien ahdistamiin leukoihin olikin jo käytännössä mahdotonta. Paitsi että kuulemma ehdoton edellytys kidutuksen loppumiselle. Ei auttanut kuin yrittää ahdistaa hedelmä nurkkaan ja siellä pakottaa se hampaisiin.
Kolmannen onnistuneen suorituksen jälkeen sain sentään armon ja pari lämmittävää litsaria naamalleni. Naisia kiinnosti, pääsisinkö omin avuin altaasta. Delfiinille ei varmasti temppu eikä mikään, mutta omalla pyrstölläni en matalasta vedestä olisi saanut vauhteja hyppyyn, eikä kädentyngillä kiivetty. Jos Valtiattaret tässä vaiheessa olisivat päättäneet kerätä käteiset lompakostani ja poistua paikalta, sinnepä olisin jäänyt, turhaan huutamaan ja hitaasti mutta varmasti paleltumaan, väsymään, hukkumaan.
Onneksi naisia ajoi kokeilunhalu. Jouduin taistelemaan ylös altaan rappujen yläpienalle, kaulasta vahvasti avustettuna, ja ojentamaan kädentynkäni sidottavaksi lopullisesti käyttökelvottomiksi. Pari viiltoa teippeihin ja sitten kyynärpäät selän takana remmillä yhteen ja narua ranteisiin. Potkusta matkaan jälleen… Jo puolessa välissä allasta tajusin, että suunnan vaihto oli melkein mahdotonta. Ainoa keino kääntyä olisi ollut sukeltaa hetkeksi pyörimään pinnan alla, ja turvaköysi ja tämä uusi kyynärpääköysi uhkasivat mennä moisesta umpisolmuun. No, toisaalta kalaa saattoi ohjata myös köysistä kiskomalla. Hetken leikittyään naiset repivät pyrstöeväni pois ja vain kieputtivat minua altaassa köysien varassa. Ja sitten potkaisivat pohjaan taas yhden dildon. ”Painat sen suullas kiinni sinne pohjaan ja sitten lutkutat sitä siellä.”
Nyt tuli vihdoin todellisuuden julma raja vastaan: teipeissäni olin aavistuksen verran kelluva, enkä mitenkään onnistunut pysymään altaan pohjassa. Ja heti perään valkeni, etten edes pystynyt laskemaan jalkojani pohjaan, vaan kellahdin saman tien takaisin vaaka-asentoon. Ilman pyrstöä olin jo todella lähellä hukkumista. Huolellisesti ja turhaan kiirehtimättä naiset leikkivät vielä hetken ja uittivat sitten minut taas rappusille. Kaulasta ja köysistä kiskomalla kalanruho nousi rannalle ja perkaaminen alkoi.
Kahta naista kohti oli vain yhdet turvasakset; niitä toisia, terävämpikärkisiä, Evilia käytteli todella taitavasti, samalla kun Tuhmis jo repi leikkaamiaan teippejä väkivalloin iholtani. Sukkahousut eivät suinkaan suojanneet kaikkea…
Rajun perkauksen jälkeen sain kontata saunaan, ohjeena ylälaude ja joka löylynheitolla kulaus vissyä ja kunnon nyrkinisku palleille. Parkaisujani kuunnellen Jumalattaret pysyivät kivasti selvillä tilanteestani samalla kun editoivat videoitaan ja suunnittelivat seuraavia. Lopulta komensivat ulos, kommentoivat jotakin turhan tiheästä löylyttelytahdistani, ja käskivät uudelleen altaaseen. Ilman teippejä sain jatkaa dildonmetsästystä, sukeltaa kymmenkuntaa kumikalua ihan hirveän monta kertaa kun aina ne rannalle nostettuani sain dildosta tahi saappaasta päähäni ja kuulin, miten takanani molskahti uudelleen.
Lopulta Valtiattaret kyllästyivät heittelemiseen, nuolettivat vain saappaitaan altaan reunalla. Pääsin uudelleen saunaan, samoilla säännöillä. Ja sitten konttaamaan Valtiattarien eteen kuulemaan tuomion. Leikki saisi loppua, saisin jopa syödäkseni: Evilia murskasi lattiaan suklaalevyn ja omenan, ja sain kunnian nauttia ne ensin saappaanpohjasta ja sitten tuosta laatoitukselta. Mikä mahtavinta, saisin jopa kunnian tulla siivoamaan studio edellisen, erityisen sotkuisen session jäljiltä… Pikaisesti keräsin naisten varusteet ja ajoimme kaupungille, Jumalattaret lähtivät lounaalle ja minä otin liinan ja pesuämpärin kaun… no, käteen.
Siivousohjeita tuli tekstiviestinä aina vain lisää. Jotenkin kuitenkin onnistuin saamaan valmista aikaan juuri ennen Valtiattarien paluuta. Enää odottikin keikkapaikan siivous. Ja sillekin sääntönä, että joka alkavan minuutin kunniaksi piti näyttää palleille nyrkkiä. Eipähän venynyt suotta tuokaan urakka.
Ulkoilmasessiosta tämä ei ihan käynyt, vaikka syyssää olisi sen ehkä sallinutkin. Jotakin naiset kuitenkin puhuivat avannoista. Katsotaan, tuleeko vielä raportoitavaa…
Turvallisuudesta pidettiin tietysti hyvää huolta tälläkin kertaa - kumpikaan naisista ei kastunut.
Tai no mistä sitä nyt varmuudella tietää.
Eläinfetissistä on jälleen kyse, mutta jos edelliskertainen location shoot eli metsäsika venytti ”furryn” määritelmää katkeamispisteeseen, niin tällä kertaa mentiin siitä lopullisesti yli. Valtiattaret nimittäin tekivät minusta kiiltelevän liukkaan kalanvonkaleen. Tarvittiin vain monofin-räpylä, säkillinen jeesusteippiä, parit sukkahousut ja reilusti sairasta mielikuvitusta.
Niin, ja tietenkin lajityypillinen ympäristö, joten jouduin taas hakemaan Jumalattaret studiolta suorituspisteelle. Heti kättelyssä tehtiin selväksi, kenen aikataulujen mukaan mennään: sain viestillä käskyn odottaa parkkiksella ja katsella kelloa, ja aina minuuttiviisarin nytkähtäessä iskeä itseäni palleille niin lujaa kuin kykenin, katselijoista viis (paitsi että niitä oli vain kolme, huomioliiviäijiä työn touhussa yhden auton päässä, ja ihan varmasti huomasivat vaikkeivät kehdanneet tuijottaa). Parikymmentä minuuttia myöhemmin piinaajani saapuivat polttamaan tupakat auton vieressä, katselemaan ja hymähtelemään. Kyytiin vihdoin noustuaan armeliaasti totesivat, että ajaessa ei tarvitse lyödä. Paitsi totta kai jos minuutti vaihtui punaisissa valoissa odotellessa.
Kohteessa aloin jo olla aika tokkurassa kolmenkymmenen nyrkiniskun jäljiltä. Omakotitalon hämyisessä saunaosastossa Dominat riisuttivat minut ripeästi ja kiskoivat sitten päälleni kahdet sukkahousut, toiset jalkoihin ja toiset käsiin. Pujotin jalkani monofinin siteisiin, ja Evilia alkoi kieputtaa teippiä nilkoista ylöspäin… Tarkasti tiukkuutta säätäen, niin että minulla ei ollut mitään mahdollisuutta valittaa vaikkapa verenkierto-ongelmista. Tykyttävät pallini kiskottiin reisien väliin ennen kuin tuokin alue tiukattiin umpeen. Yllätyin hieman, kun turpea hopeinen dildo ei päätynytkään sisääni, vaan Valtiattaret teippasivat sen törröttämään perseestäni kuin jonkinlaisen selkäevän.
Samalla Tuhmis peitti ylävartalonikin teippiin, olkavarret vasten kehoa mutta käsivarret vapaina sätkien; kämmenistä teipattiin minulle surkeat pikku rintaevät. Turhia jarruttelematta naiset käärivät myös pääni ensin kelmuun ja sitten teippiin, lähinnä jotta saivat kiinnitettyä otsaanikin ison kyrvän koristeeksi.
Vain vyötärönseutuni oli enää paljaana. Sain sätkiä lattialla vatsallani Valtiattarien naureskellessa ja kuvatessa ja vähän väliä potkiessa sitä tiettyä kohtaa reisien välissä. Käsittämättömän avuton ja eläimellinen olo - merenneitofantasiani toteutui vihdoinkin!
…Ei siis fantasia siitä, että mitenkään näyttäisin Disney-prinsessalta tai laulelisin rantakivellä kuunsillalle tai jotakin. Sen sijaan Evilia tarttui minua nilkoista ja Tuhmis kaulasta, ja parilla vedolla naiset saivat minut reunakorokkeelle ja siitä uima-altaaseen. Ei sentään kaaressa heittämällä, häpeällinen muljautus tuo ennemmin oli. Jotenkin päädyin veteen mustelmitta tai haavoitta, onnistuin jopa pitämään pääni pinnalla. Turvaköydenkin sain, vyötärölleni. Ja sitten mentiin.
Vesi oli kylmää, tarkoituksella. Ei mitään jäätävää kuitenkaan, 16-17 astetta. Eikä vaarallisen syvää; teoriassa olisin saanut pyrstöeväni pohjaan syvässäkin päässä. Evilia kuitenkin kiritti minua sätkimään vaakasuorassa, perse korkealla niin että pyrstöpiikki keikkui kivasti. Otsadildo taas veti painollaan kasvoja veteen, kulutti voimia, rasitti niskaa. Evilia nauroi ja heitti altaaseen yhden dildon lisää: ylös ei olisi tulemista ennen kuin olisin saanut tuon suuhuni ja takaisin kouluttajalle.
Kädentyngät toimivat mainiosti ohjausevinä, mutta niistä ei ollut mitään apua dildon metsästyksessä. Kumikyrpä mokoma pakeni hampaitani, ajautui altaan pohjanurkkaa vasten. Jouduin nousemaan pintaan tyhjin suin aivan liian monta kertaa. Tästä tulisi rangaistus – jos siis koskaan pääsisin pois. Kylmän uhatessa kangistaa koetin ujuttaa pyrstöevän dildon alle ja ohjata sen keskemmäs; lopulta onnistuin, poimin elimen suuhuni ja sätkin saaliineni altaan reunalle. Eihän Evilia suoritusta hyväksynyt, kirnusi vain vehjettä hetken nielussani ja heitti sen sitten uudestaan veteen.
Toinen yritys oli jo parempi. Suorastaan liian helppo ilmeisesti, koska nyt Tuhmis heitti altaaseen omenan. Sen kalastaminen pääteippien ahdistamiin leukoihin olikin jo käytännössä mahdotonta. Paitsi että kuulemma ehdoton edellytys kidutuksen loppumiselle. Ei auttanut kuin yrittää ahdistaa hedelmä nurkkaan ja siellä pakottaa se hampaisiin.
Kolmannen onnistuneen suorituksen jälkeen sain sentään armon ja pari lämmittävää litsaria naamalleni. Naisia kiinnosti, pääsisinkö omin avuin altaasta. Delfiinille ei varmasti temppu eikä mikään, mutta omalla pyrstölläni en matalasta vedestä olisi saanut vauhteja hyppyyn, eikä kädentyngillä kiivetty. Jos Valtiattaret tässä vaiheessa olisivat päättäneet kerätä käteiset lompakostani ja poistua paikalta, sinnepä olisin jäänyt, turhaan huutamaan ja hitaasti mutta varmasti paleltumaan, väsymään, hukkumaan.
Onneksi naisia ajoi kokeilunhalu. Jouduin taistelemaan ylös altaan rappujen yläpienalle, kaulasta vahvasti avustettuna, ja ojentamaan kädentynkäni sidottavaksi lopullisesti käyttökelvottomiksi. Pari viiltoa teippeihin ja sitten kyynärpäät selän takana remmillä yhteen ja narua ranteisiin. Potkusta matkaan jälleen… Jo puolessa välissä allasta tajusin, että suunnan vaihto oli melkein mahdotonta. Ainoa keino kääntyä olisi ollut sukeltaa hetkeksi pyörimään pinnan alla, ja turvaköysi ja tämä uusi kyynärpääköysi uhkasivat mennä moisesta umpisolmuun. No, toisaalta kalaa saattoi ohjata myös köysistä kiskomalla. Hetken leikittyään naiset repivät pyrstöeväni pois ja vain kieputtivat minua altaassa köysien varassa. Ja sitten potkaisivat pohjaan taas yhden dildon. ”Painat sen suullas kiinni sinne pohjaan ja sitten lutkutat sitä siellä.”
Nyt tuli vihdoin todellisuuden julma raja vastaan: teipeissäni olin aavistuksen verran kelluva, enkä mitenkään onnistunut pysymään altaan pohjassa. Ja heti perään valkeni, etten edes pystynyt laskemaan jalkojani pohjaan, vaan kellahdin saman tien takaisin vaaka-asentoon. Ilman pyrstöä olin jo todella lähellä hukkumista. Huolellisesti ja turhaan kiirehtimättä naiset leikkivät vielä hetken ja uittivat sitten minut taas rappusille. Kaulasta ja köysistä kiskomalla kalanruho nousi rannalle ja perkaaminen alkoi.
Kahta naista kohti oli vain yhdet turvasakset; niitä toisia, terävämpikärkisiä, Evilia käytteli todella taitavasti, samalla kun Tuhmis jo repi leikkaamiaan teippejä väkivalloin iholtani. Sukkahousut eivät suinkaan suojanneet kaikkea…
Rajun perkauksen jälkeen sain kontata saunaan, ohjeena ylälaude ja joka löylynheitolla kulaus vissyä ja kunnon nyrkinisku palleille. Parkaisujani kuunnellen Jumalattaret pysyivät kivasti selvillä tilanteestani samalla kun editoivat videoitaan ja suunnittelivat seuraavia. Lopulta komensivat ulos, kommentoivat jotakin turhan tiheästä löylyttelytahdistani, ja käskivät uudelleen altaaseen. Ilman teippejä sain jatkaa dildonmetsästystä, sukeltaa kymmenkuntaa kumikalua ihan hirveän monta kertaa kun aina ne rannalle nostettuani sain dildosta tahi saappaasta päähäni ja kuulin, miten takanani molskahti uudelleen.
Lopulta Valtiattaret kyllästyivät heittelemiseen, nuolettivat vain saappaitaan altaan reunalla. Pääsin uudelleen saunaan, samoilla säännöillä. Ja sitten konttaamaan Valtiattarien eteen kuulemaan tuomion. Leikki saisi loppua, saisin jopa syödäkseni: Evilia murskasi lattiaan suklaalevyn ja omenan, ja sain kunnian nauttia ne ensin saappaanpohjasta ja sitten tuosta laatoitukselta. Mikä mahtavinta, saisin jopa kunnian tulla siivoamaan studio edellisen, erityisen sotkuisen session jäljiltä… Pikaisesti keräsin naisten varusteet ja ajoimme kaupungille, Jumalattaret lähtivät lounaalle ja minä otin liinan ja pesuämpärin kaun… no, käteen.
Siivousohjeita tuli tekstiviestinä aina vain lisää. Jotenkin kuitenkin onnistuin saamaan valmista aikaan juuri ennen Valtiattarien paluuta. Enää odottikin keikkapaikan siivous. Ja sillekin sääntönä, että joka alkavan minuutin kunniaksi piti näyttää palleille nyrkkiä. Eipähän venynyt suotta tuokaan urakka.
Ulkoilmasessiosta tämä ei ihan käynyt, vaikka syyssää olisi sen ehkä sallinutkin. Jotakin naiset kuitenkin puhuivat avannoista. Katsotaan, tuleeko vielä raportoitavaa…
Turvallisuudesta pidettiin tietysti hyvää huolta tälläkin kertaa - kumpikaan naisista ei kastunut.
Tai no mistä sitä nyt varmuudella tietää.