Saitilta inspiroituneena ajattelin nyt ainakin jakaa ensimmäiset kokemukseni. Ehkä pidän enemmänkin blogia seikkailuista, tai sitten en, mutta uutena hupakkona haluan jakaa myös näitä kokemuksia perässä tulijoille.
Hupakointintia on nyt aloiteltu tässä ehkä viikon päivät. Sanon aloiteltu, koska vielä ei ole tositoimiin yhtä pientä camia lukuunottamatta päästy 🙄
Kuluneen viikon to-pe olin varannut Tampereelta paikan päivystystä varten. Omassa paikassa on vielä hetken haasteita mm. remontista johtuen niin ajattelin, että aloitan työt saavutettavassa paikassa rauhassa.
Laitoin ilmoituksen s-rehvit sivulle ja puhelin alko laulamaan. Kymmeniä viestejä, kyselyjä ja avauksia. Osa halus palvelua, jota en koe voivani tarjota, osa kyseli vain hintoja, osa halus ehkä enemmän kirjekaveria. Selkeästi osan mielestä mun hinnat on liian kalliit, kun eivät palanneet enää asiaan ja osa sano sen suoraan. Mutta se kuuluu asiaan, en aio tinkiä hinnoista. Kaikkia ei voi miellyttää ja mun on maksettava laskut 🤷♀️
Asiallisille vastailin asiallisesti, mutta jos sävy on ikävä potentiaaliselta asiakkaalta niin takaisin tulee. Tässäkin pätee sama sääntö ku elämässä yleensä: ole mulle mukava niin mää oon sulle mukava takas. Onneksi molemmin puolin on vapaus valita.
Kolme asiakasta varasi sit aikoja to-pe akselille. Alku vaikutti hyvältä. Ensimmäinen keikka jo heti iltapäivästä, toinen melko heti perään ja loppuillan ois voinut päivystää. Sit perjantaiaamulle yks keikka. Sit lähtisin päivätöihin, jotka ainakin vielä pitää mut melko kiireisenä.
Kiirehdin majapaikkaan päivätöistä ensimmäistä asiakasta varten. Laitan suojalakanan sänkyyn, käyn pikasuihkussa, pesen hampaat ja vaihdan vaatteet. Osoitteen ja saapumistiedon olen molemmille asiakkaille laittanut hetkeä aiemmin.
Saan itseni just valmiiksi ensimmäisen asiakkaan saapumiseen. Ja sit mut ghostattiin. Viestiäni ei luettu, joten poistin sen jossain kohtaa ja laitoin nikin ylös. No, kohta ois toinen asiakas.
Kunnes n. 30 min ennen sovittua tapaamista saan wa-viestin "sori pakko perua" ja mut blokataan samantien. Nyt alkaa jo ketuttamaan. Onneksi majapaikkani on edullinen, että en hirvesti jää tappiolle jos asiakkaita ei tulekaan. Lueskelen tätä palstaa ja ilmeisesti juuri uusille tätä tapahtuu usein. Oisinpa tiennyt niin en ehkä ois aloittanut päivystyksellä.
Illalla viestejä satelee mutta mikään ei johda tapaamiseen. Puhelin myös soi ja minua pyydetään yöksi. En lähde koska olen sopinut keikan aikaiselle aamulle. Jossain vaiheessa iltaa summeri soi, mutta en ehdi ajoissa vastaamaan. En tiedä kuka siellä on mutta vain kahdelle potentiaaliselle olen osoitteen antanut.
Menen puolen yön maissa nukkumaan. Herään ajoissa herätyskelloon valmistautuakseni aamun asiakkaaseen. Samantien huomaan peruutusviestin tulleen yöllä. Muista poiketen saatan jopa uskoa tätä selitystä mutta otan numeron silti talteen. Jos uusintapyyntöjä tulee, heiltä vaadin ainakin varausmaksun, koska luotto kyseisiin henkilöihin on mennyt.
Aamulla saan kuitenki yhden lyhyen videopuhelukeikan. En siis ihan niin pahasti jää majoituksesta tappiolle, vaikka tämän riskin kyllä hyväksyin jo majoitusta varatessani. Tästä lähtien pyrin vastaanottamaan omassa paikassa, jotta peruutukset/ghostaukset eivät ketuta yhtä paljon.
Saan sovittua muutaman tapaamisen jo tuleville viikoille. En pidätä hengitystä niiden suhteen saati varaa 100 %:sti niitä aikoja ennen kuin se aika koittaa. En myöskään ole lähettänyt kasvokuvaa mielelläni, lähinnä niille joiden kanssa tapaaminen on sovittu. En tiedä olisiko pitänyt mutta oh well.
Ja tuleehan sitten yksi peruminen aikalailla heti kasvokuvan saamisen jälkeen 🤣. Hän on viestitellyt kovin ahkeraan ja ollut sinkkuna liikkeellä. Puoli vuorokautta kasvokuvan jälkeen hän onkin alkanut tapailemaan jotakuta ja joutuu peruuttamaan. Erikoista, vaikka toki kyseessä olikin lauantai-ilta/yö, että sinällään mahdollista, että paikallisesta on löytynyt tapailukumppani. Ja tiedän, että en mää nyt niin ruma oo vaikka en ehkä mikään missikään 😆. Ehkä se naama ei sit miellyttänyt.
Kaikenkaikkiaan voi ensimmäisen viikon sanoa olleen erikoinen ja opettavainen. Yritän minimoida niin taloudelliset kuin muutkin riskit, mutta tietysti ammatin varjopuoliin ghostaamiset ja perumiset kuuluu.
On tässä vielä oppimista, onneksi muutamilta ihanilta kokeneemmilta olen saanut neuvoja ja tukea. Arvostan niitä suuresti ja toivon, että jossain kohtaa saan maksaa takaisin mentoroimalla muita. Edelleen kaipaan verkostooni kollegoita, joten saa heittää vaikka pullopostilla 😘. Myös Protukipisteen avoimiin oviin suuntaan heti kun aikataulut natsaa...
Hupakointintia on nyt aloiteltu tässä ehkä viikon päivät. Sanon aloiteltu, koska vielä ei ole tositoimiin yhtä pientä camia lukuunottamatta päästy 🙄
Kuluneen viikon to-pe olin varannut Tampereelta paikan päivystystä varten. Omassa paikassa on vielä hetken haasteita mm. remontista johtuen niin ajattelin, että aloitan työt saavutettavassa paikassa rauhassa.
Laitoin ilmoituksen s-rehvit sivulle ja puhelin alko laulamaan. Kymmeniä viestejä, kyselyjä ja avauksia. Osa halus palvelua, jota en koe voivani tarjota, osa kyseli vain hintoja, osa halus ehkä enemmän kirjekaveria. Selkeästi osan mielestä mun hinnat on liian kalliit, kun eivät palanneet enää asiaan ja osa sano sen suoraan. Mutta se kuuluu asiaan, en aio tinkiä hinnoista. Kaikkia ei voi miellyttää ja mun on maksettava laskut 🤷♀️
Asiallisille vastailin asiallisesti, mutta jos sävy on ikävä potentiaaliselta asiakkaalta niin takaisin tulee. Tässäkin pätee sama sääntö ku elämässä yleensä: ole mulle mukava niin mää oon sulle mukava takas. Onneksi molemmin puolin on vapaus valita.
Kolme asiakasta varasi sit aikoja to-pe akselille. Alku vaikutti hyvältä. Ensimmäinen keikka jo heti iltapäivästä, toinen melko heti perään ja loppuillan ois voinut päivystää. Sit perjantaiaamulle yks keikka. Sit lähtisin päivätöihin, jotka ainakin vielä pitää mut melko kiireisenä.
Kiirehdin majapaikkaan päivätöistä ensimmäistä asiakasta varten. Laitan suojalakanan sänkyyn, käyn pikasuihkussa, pesen hampaat ja vaihdan vaatteet. Osoitteen ja saapumistiedon olen molemmille asiakkaille laittanut hetkeä aiemmin.
Saan itseni just valmiiksi ensimmäisen asiakkaan saapumiseen. Ja sit mut ghostattiin. Viestiäni ei luettu, joten poistin sen jossain kohtaa ja laitoin nikin ylös. No, kohta ois toinen asiakas.
Kunnes n. 30 min ennen sovittua tapaamista saan wa-viestin "sori pakko perua" ja mut blokataan samantien. Nyt alkaa jo ketuttamaan. Onneksi majapaikkani on edullinen, että en hirvesti jää tappiolle jos asiakkaita ei tulekaan. Lueskelen tätä palstaa ja ilmeisesti juuri uusille tätä tapahtuu usein. Oisinpa tiennyt niin en ehkä ois aloittanut päivystyksellä.
Illalla viestejä satelee mutta mikään ei johda tapaamiseen. Puhelin myös soi ja minua pyydetään yöksi. En lähde koska olen sopinut keikan aikaiselle aamulle. Jossain vaiheessa iltaa summeri soi, mutta en ehdi ajoissa vastaamaan. En tiedä kuka siellä on mutta vain kahdelle potentiaaliselle olen osoitteen antanut.
Menen puolen yön maissa nukkumaan. Herään ajoissa herätyskelloon valmistautuakseni aamun asiakkaaseen. Samantien huomaan peruutusviestin tulleen yöllä. Muista poiketen saatan jopa uskoa tätä selitystä mutta otan numeron silti talteen. Jos uusintapyyntöjä tulee, heiltä vaadin ainakin varausmaksun, koska luotto kyseisiin henkilöihin on mennyt.
Aamulla saan kuitenki yhden lyhyen videopuhelukeikan. En siis ihan niin pahasti jää majoituksesta tappiolle, vaikka tämän riskin kyllä hyväksyin jo majoitusta varatessani. Tästä lähtien pyrin vastaanottamaan omassa paikassa, jotta peruutukset/ghostaukset eivät ketuta yhtä paljon.
Saan sovittua muutaman tapaamisen jo tuleville viikoille. En pidätä hengitystä niiden suhteen saati varaa 100 %:sti niitä aikoja ennen kuin se aika koittaa. En myöskään ole lähettänyt kasvokuvaa mielelläni, lähinnä niille joiden kanssa tapaaminen on sovittu. En tiedä olisiko pitänyt mutta oh well.
Ja tuleehan sitten yksi peruminen aikalailla heti kasvokuvan saamisen jälkeen 🤣. Hän on viestitellyt kovin ahkeraan ja ollut sinkkuna liikkeellä. Puoli vuorokautta kasvokuvan jälkeen hän onkin alkanut tapailemaan jotakuta ja joutuu peruuttamaan. Erikoista, vaikka toki kyseessä olikin lauantai-ilta/yö, että sinällään mahdollista, että paikallisesta on löytynyt tapailukumppani. Ja tiedän, että en mää nyt niin ruma oo vaikka en ehkä mikään missikään 😆. Ehkä se naama ei sit miellyttänyt.
Kaikenkaikkiaan voi ensimmäisen viikon sanoa olleen erikoinen ja opettavainen. Yritän minimoida niin taloudelliset kuin muutkin riskit, mutta tietysti ammatin varjopuoliin ghostaamiset ja perumiset kuuluu.
On tässä vielä oppimista, onneksi muutamilta ihanilta kokeneemmilta olen saanut neuvoja ja tukea. Arvostan niitä suuresti ja toivon, että jossain kohtaa saan maksaa takaisin mentoroimalla muita. Edelleen kaipaan verkostooni kollegoita, joten saa heittää vaikka pullopostilla 😘. Myös Protukipisteen avoimiin oviin suuntaan heti kun aikataulut natsaa...
