Supercell, Rovio ja muut pelifirmat kyllä ovat Suomelle juuri sellaisia “globaalisti tunnettuja kuluttajabrändejä” kuin mitä IKEA on Ruotsille. Ne eivät vain tuota fyysisiä tuotteita.
Suomella on isoja vientiyrityksiä, mutta ne ovat pääasiassa teollisuuden ja teknologian puolella. Kuluttajabrändien vähyys liittyy historiaan, pienen kotimarkkinan kokoon, rahoitusrakenteeseen ja kulttuurisiin painotuksiin (tuotteen tekniseen laatuun enemmän kuin brändin rakentamiseen). Rahoitusrakenteesta ja politiikan vaikutuksista siihen ollaan puhuttu jossain ketjussa.
Politiikka vaikuttaa rahoitusrakenteeseen verotuksen, sääntelyn, julkisen riskinoton ja institutionaalisten sijoittajien kautta. Suomessa painopiste on ollut vakaudessa ja pankkikeskeisessä rahoituksessa, kun taas Ruotsissa ja Tanskassa politiikka on rohkaissut eläkerahastoja ja sijoittajia ottamaan enemmän riskiä, mikä on luonut paremmat olosuhteet kuluttajabrändien ja kasvuyritysten rahoitukselle.
Pääomasijoittajille tärkeä verokohtelu (exit-tilanteet, optiot, osingot) on meillä "vähemmän" houkutteleva.
