« Vastaus #9272 : Huhtikuu 27, 2026, 16:24:50 »
Suomlainen valtavirran popmusiikki ei jaksa minua oikein innostaa. Arttu Wiskarit eivät ole oikein se minun juttu. Minua kiinnostaa nykyään nämä uudet indie-bändit. Viime kesänä kuulin keikalla oululaislähtöistä Ullanlintulampea. Kävin viime viikolla ostamassa levykaupasta bändin esikoislevyn Kannattelen. Olen nyt kuunnellut vinyyliä ahkerasti ja tykkään kovasti. Erityisesti nuoret naiset tekevät nykyään mielenkiintoisinta rokkia. He eivät selittele tekijyyttään, vaan tarttuvat omaan tilaan kysymättä ja tekevät näköistänsä musiikkia. Kannattelen albumi on intiimiä ja herkkää tunnelmaa, mutta siinä on mukana PMMP:n röyhkeyttä sekä modernia Maustetyttöjen kaltaista humoristis-traagista blueslyriikkaa. Alan hommiin on mainio saamattomuuden ylistys, jossa laulun puhuja löytää aina vielä yhden tehtävän asian, jonka jälkeen ryhtyy aivan varmasti hommiin. Prokrastinaatio on ainakin jossakin mielessä tuttua varmasti meille jokaiselle. Viime yönä tuli katseltua Netflixistä niin pitkään Harry Holen sarjamurhaajan metsästystä, että tänään ei ole oikein jaksanut ryhtyä mihinkään hommiin. Nukuin puolille päivin ja olen syönyt tunti tolkulla piitkää aamiaista ja keitellyt pannullisen kahvia. Ei tässä enää kannata alkaa oikein mihinkään hommiin. Kohta pitää alkaa katsomaan telkusta jääkiekkoa ja sitten voisi katsoa sen Harry Hole- sarjan loppuun. Minullahan on pyjamakin jo valmiiksi päällä. Alan sitten huomenna hommiin

.
Ullanlintulampi - Alan hommiin
https://www.youtube.com/watch?v=mSac5_6yv8M&list=RDmSac5_6yv8M&start_radio=1
Ennen persuja johtivat lihaa syövät armeijan käyneet heteromiehet. Nykyisin sivarit, kasvissyöjät, hannut ja se yksi jo kutsunnoissa hullun paperit saanut historian tohtori. No mikäpä siinä. Kelpaa tuolla porukalla vaikka istuskella lukitussa bussissa Puhoksen ostoskeskuksen parkilla.