Jim Morrisonista ja Doorseista tulee aina mieleen yksi 1980-luvun alkupuolen interrail ja Pariisi. Oltiin reissussa silloisen tyttöystäväni kanssa ja asusteltiin sellaisessa rähjäisessä hotellissa Rue Montparnassella. 1920-luvulla ensimmäisen maailmansodan jälkeen Pariisiin muutti paljon amerikkalaisia kirjailijoita ja taiteilijoita Ernst Hemingwayn ja F. Scott Fitzgeraldin johdolla vapaan ilmapiirin perässä ja he asettuivat asumaan Montparnasselle. Myös Picasso kumppaneineen laskeutui alas Montmartren kukkulalta elelemään amerikkalaoisen "kadotetun sukupolven" keskelle Montparnasselle, josta oli tullut jazzklubeineen ja 24 tuntia vuorokaudessa auki olevine baareineen Pariisin yöelämän keskus. Myös suomalaiset Olavi Paavolainen ja Mika Waltari kävivät haistelemassa "vapauden tuulia" Pariisin Montparnassella useampaankin kertaan 1920-luvulla.
No me haisteltiin näitä vapauden tuulia Rue Montparnassella, jonka kadun varrella Hotelli Montparnassessa oli Jim Morrison kohdannut maallisen vaelluksensa määränpään heinäkuussa 1971 kylpyammeessa saamaansa sydänkohtaukseen vasta 27-vuotiaana. Syynä oli heroiinin yliaanostus. Siinä meidän hotelliamme vastapäätä oli Montparnassen hautausmaa ja tyttöystäväni oli kova Doors fani. Kävimme muutaman kerran kävelemässä hautausmaalla ja etsimme Jim Morrisonin hautaa. Tyttöystäväni oli aivan varma, että Jim Morrison oli haudattu juuri Montparnassen hautausmaalle, koska olihan hän kuollutkin siinä aivan hautausmaan vieressä olevassa hotellissa. Tyttöystäväni valehteli minulle sujuvasti näin jostakin lehdestä myös lukeneensa. Minä kyllä epäilin asiaa, koska kaikissa hienoissa hautapaaseissa ja hautakivissä oli vuosilukuja joista tuoreimmat olivat jostain 1700-luvulta. Tyttöystäväni vaati, että minun pitää kysyä asiasta joltakin hautausmaan työntekijältä. He kyllä hymyilivät ystävällisesti, mutta minä en suostunut heiltä Jim Morrisonin haudasta mitään tiedustelemaan, koska ranskan kielen taitoni rajoittui vain muutamaan fraasiin. Osasin tilata ravintolassa juuri ja juuri ruoaksi jotain "löpöti buaa" nimistä keittoa ja pihvin ja ranskalaiset perunat. Meille alkoi tulla riita tästä Jim Morrisonin haudasta. Tyttöystäväni väitti, että minä en ilkeyttäni viitsi kysellä asiasta hautausmaan työntekijöiltä. Tyttöystäväni alkoi mököttämään ja pihtaamaan. Ajattelin jo nostaa rinkan selkääni ja jatkaa matkaa eteenpäin yksin.
Mutta sitten eräänä iltana Selectin terassilla istuttiin samaan pöytään amerikkalaisten turistien kanssa. Kysyin heiltä siitä Jim Morrisonin haudasta. He kertoivat haudan olevan Pere-Lachaisen hautausmaalla. Se sijaitsi varmaan ainakin 15 kilometrin päässä Montparnasselta. Mentiin sinne seuraavan päivänä. Pere-Lachaise oli muistaakseni silloin sen metrolinjan päätepysäkki. Jim Morrisonin hauta oli kyllä helppo löytää, sillä jo hautausmaan portilla nenäämme leijaili hento höpöheinän tuoksu ja haudalla oli bileet käynnissä. Hippien porukka kuunteli mankalta Doorsien biisejä. Etsimme Pere-Lachaisen hautausmaalta myös Edith Piafin haudan. Tyttöystäväni oli taas iloinen kuin peipponen ja minäkin aloin saada taas runsaasti pillua. Jatkoimme onnellisina matkaamme eteenpäin

.
The Doors - People Are Strange
https:...www.youtube.com/watch?v=AgHaGrZkkv4