[Pataässä]

Sain (lue: varastin) idean tähän toisesta ketjusta, eli milloin olet ollut onnellinen ja miksi?

Oliko se jokin aikakausi elämässäsi vai jokin lyhyempi hetki? Mikä siitä teki niin onnellista? Oletko nyt onnellinen?

Tarkoitan nyt onnellisuutta aika laveasti ymmärrettynä, joten noiden kysymysten sijaan voi kommentoida omaa onnellisuuttaan muutenkin, ihan sen mukaan mitä onnellisuudesta nyt tuleekaan mieleen.

[saapasjalkakolli]

Kun on saanut vastarakkautta, kun on ollut kiva työpaikka tai kun on ollut yksinään ulkomailla reissussa. Monia pieniä onnen hetkiä joidenkin lempiharrastusten parissa. Kaikkea en muista.

[CoinMint]

tännään olen onnellinen

[AnniAuringonkukka]

Ikävuosina 21-27 olin onnellinen hyvin parikymppisellä tavalla. Silloin omannäköinen elämä alkoi kunnolla, opiskelut ja myöhemmin työt rullasi hyvin, tapasin paljon mielenkiintoisia ihmisiä, perspektiivit laajeni, sain reissata ja asua ympäri maailmaa rinnallani kumppani. Ennen kaikkea tämä kumppani opetti että voi olla suhteessa ja tuntea silti itsensä hyvin vapaaksi tavoilla joita en osannut kuvitellakaan.

N. ikävuodesta 32 eteenpäin oon myös ollut onnellinen, mutta eri lailla. Osaan luoda ja leikkiä elämän magian kanssa helpommin ja sanoa "kiitos" silloinkin kun sattuu. Olen alkanut arvostaa hitautta, juurevuutta, asioiden pitkäjänteistä rakentamista ja tiettyä yksinkertaisuutta.

On asioita, joita toivon saavani vielä kokea ja aion tehdä niiden tapahtumisen eteen töitä, mutta rakastan jo nyt elää tätä elämäksi kutsuttua kummallista, kreisiä, ihanaa valveunta.

[Ilotikku]

Onnellisuus on kuin orgasmi. Mitä enemmän sitä kelaa, sitä kauemmaksi se karkaa.

[namnam]

Tänään aamulla aikaisin metsäpolulla istuin juomaan termarikahvia. Kuuntelin kun tuuli hiljaa henkäili puissa, jostain kaukaa kuuluu elämisenkin ääniä, jotain pörriäisiä etsii jo mettä. Aina kun on hyvä fiilis tällä tavlla, mulla on hassu biisi mikä alkaa soida päässä, en tykkää sanonnasta korvamato koska se ei oo mikään poissaatava mato. Jarkko Aholan Walking In The Air. Aina tää sama, kun on onnen hetkiä. Joululaulu ympäri vuoden, mutta juttu onkin Ääni.

[Kielitieteilijä]

Nyt.
Pieni hetki terassilla, aurinko lämmittää eikä tartte.
Ei tartte mitään, saa olla vaan!
Kliimaksi on siinä että se on hetki näin, tällä kertaa....
Komppaan Ilotikkua❤️

[Pataässä]

Tännehän on tullut oikein hyviä ja monipuolisia vastauksia, oikeastaan sellaisia kuin toivoinkin.

Itse olin vain sellainen semionnellinen koulu- ja opiskeluaikoina koulukiusaamisen takia. Siitä toivuttuani onnellisuuteni on lisääntynyt, vaikka nuorempana yksinäisyys söikin onnellisuuttani. Mutta nykyään olen päässyt siitäkin yli ja osaan nauttia täysin yksin olemisesta. Voinkin sanoa, että tämä vuosikymmen on ollut (ainakin tähän asti) elämäni onnellisinta aikaa.

[panic0]

Elämään on mahtunut monenlaisia onnen hetkiä ja ehkä pisin aika onnea oli tuossa teini-iästä vähän päälle kolmeen kymppiin. Siihen sisältyi nuoruus ja lasten syntymät. Sitten oli kolmekymppisyys vähän onnettomampaa aikaa, kunnes taas neljänkympin molemmin puolin eli parhaillaan koen eläväni aika onnellista aikaa.

Onnellisuus ei toki ole enää sellaista voimakasta, kun on niin paljon kaikkea nähnyt. Harvoin mikään tuntuu enää kovin sykähdyttävältä, niinkuin nuorempana. Elämä tuntuu aika tasapaksulta, vaikkakin perustyytyväiseltä. Kliseisesti pienistä hetkistä arjessa nauttii yllättävän paljon. Täytyy sanoa, että tämä PT:illä käynti on tuonut taas ihan uudenlaisia kokemuksia ja iloa elämään. Onnenkin hetkiä, jännitystä ja vähän sykähdyttäviäkin hetkiä.

Onnellisimmillani olen ollut rakastuneena ja tällaisen tosirakkauden olen saanut kokea kaksi kertaa elämässäni.

[Thor Patsas]

Viimeksi tänään. Olen nimittäin ostamassa vanhaa omakotitaloa suurella tontilla. Käyn piakkoin katsomassa sitä. 🙂

[Artturi]

Joka päivä kun herään.

[Kyybel]

Sanoisin tämän viikon olleen parasta pitkään aikaan...kerrotaan tärkeimmät:

-Vuoren tipahtaminen harteilta tärkeän keskustelun päätteeksi ja siitä koitunut onnellisuus.
-Eläväksi taiteeksi meneminen.
-Viikonlopun tulevat tanssit.
-Itseäni ajattelevimpien ihmisten viisaudet ja niiden kautta virheiden myöntäminen...virheistä oppiminen ja niiden myöntäminen.