[Hupi]

Joskus tein tämmösiä hirsirakenne korjauksia eräällä työnantajalla ja toisellakin, asiakkaana oli henkilöitä jotka olivat tilanneet hyvän näköisiä huonosti rakennettuja ( ulkomaalaisten toimesta ) hirsi taloja halvalla.. nurkka ja väli "vaarnat" puuttui. Ikkunoille ja ovien karmeille ei oltu jätetty elämisvaraa vaan oli naulattu runkoon kiinni.

Ymmärrettävästi työtä korjattaessa ( ei minun jäljiltäni ) asiakas on tuohtunut.. mutta kun kuuntelet samaa nillitystä asiakkaasta toiseen ja palkkaa ei nosteta, tulee väkisinkin mieleen että toiset saa jatkaa tästä vaikka työ olisi kuinka mielenkiintoista..

kaikki miten eri materiaalit käyttäytyy, öljyisiä puita kosteisiin paikkoihin ja kuivaan sitten vaikka vaaleaa kuivassa toimivaa koivu, vaahtera..

No päätin vaihtaa alaa rupesin korjaan koneita/sähköjä, koska onhan sitä kaikenlaisia koneita pieniä, suuria kaikenlaisia... kallita isoja, pieniä mutta tärkeitä.. sama vika, asiakkaat vain vittuili kuinka kallista on ja kestää, ja tätä on jo moneen kertaan laitettu kuntoon, aha kappas nyt rupes toimiin vihdoinkin..

Nykyään leikkaan ruohoa ja luon lunta kadulta koska kukaan ei valita ja työn jäljen näkee heti, nyt olen onnellinen.

Lisään vielä että palkka on pienempi kuin enne, mutta pärjään ja olen onnellinen työssäni.

Toisinaan joku kysyy rakennus avuksi koska on saanut kuulla hyvää, tai jotain romua roplaan.

En suostu koska alkaisi vaan vituttaan kykenemättömien asiasta mitään ymmärtävien ihmisten nillitys, mutta annan silti sanallista tukea.

Itse arvostan jokaista ammattia mitä on, kaikkia tarvitaan.

Jos sinulle joku tulee tekemään mitä tahansa niin arvosta sitä, älä arvostele.

[FortySexN2]

Mielenkiintoinen avaus.

Voisin hyvin elää muillakin tulolähteillä kuin työstä saatavalla palkalla. Palkka on vain kiva lisä röpöttelyrahastoon. Työ antaa kuitenkin mukavia haasteita ja ongelmia ratkottavaksi. Se pakottaa tsemppaamaan ja ylittämään itseni. Se on alue missä voi päteä ja tuntea olevansa arvostettu. Työllä on merkitystä, annan sitä kautta panokseni takaisin mitä olen saanut koulutuksena, terveydenhuoltona ja sellaisena.
Työyhteisö myös on mielenkiintonen, auttaa tapaamaan hauskoja ihmisiä ja on hienoja tapahtumia. Mikä parasta joskus seksiäkin.

[Cece]

Olen ollut jo yli 30 vuotta samassa työpaikassa, taitaa olla aika harvinaista tänä päivänä. Onneksi työ on edelleen kivaa ja välillä haastavaakin ja edelleen tulee ihan uusia juttuja vastaan.Työkaverit on lisäksi ihan loistavia. Enemmän rahaa siitä olis toki kiva saada.

[Mustelmann]

Työn ansiosta tunnen olevani osa yhteiskuntaa ja ainakin jollain tavalla hyödyllinen muillekin kuin pelkästään itselleni. Työ itsessään on ihan mielekästä ja mukavaa, vaikka toisinaan se kyllästyttääkin pahasti, sillä olen ollut samassa työpaikassa 14 vuotta. Uusia tuulia olisi virkistävää haistella, mutta pitää tietysti olla iloinen siitä, että nykyinen työpaikka on turvattu, eikä yt-neuvotteluita tarvitse pelätä.

Työ ei ole mitenkään tärkeä osa identiteettiäni, enkä yleensä jaksa puhua työasioista vapaa-ajalla. Minäkuvani rakentuu suurimmaksi osaksi aivan muista asioista, vaikka työlläkin on siinä oma, mutta varsin vähäpätöinen osuutensa.

[Pataässä]

Työni on ihan ok ja jopa omalta alaltani, mutta jos saisin saman rahan ilman töitä, niin en jatkaisi töissä eli raha on suurin motivaattorini. Pidän toki työstä ja kaipa sillä jotain merkitystäkin on.

Puuhaa ja haasteita riittää muutenkin, joten siinäkään mielessä en palkkatyötä tarvitsisi. Lisäksi töistä tulee aina sellaista ylimääräistä (sosiaalista) kuormitusta, minkä takia olen suunnitellut, että jossain vaiheessa hyppään pois tästä oravanpyörästä. Mutta siihen menee vielä vuosia, että rahat riittävät tähän.

[Kellopeliappelsiini]

Hyvinvointia. Sekä henkistä että taloudellista.

Työyhteisössä olen vahva moniosaaja jonka substanssiosaaminen on erinomainen. Autan ja ohjeistan kollegoja ja he todella arvostavat sitä mitä pystyn tiimille antamaan. Myyn osaamistani myös yrittäjänä, lähinnä harrastusmielessä.

Eläkeikään on vielä muutama vuosi, ja todennäköisesti alan vähenevästä osaamisesta johtuen saatan pari vuotta käydä osa-aikaisesti töissä koska mä voin.

Sitten tämänhetkisessä työpaikassa meillä on aivan upea siistijä Aasiasta, silloin tällöin työpäivä "venähtää" hänen kanssaan touhutessa.

Joten työ merkitystä itselleni ei voi mitata rahassa. Tai voi, mutta sitä summaa ei kukaan maksaisi.

Mainittakoon vielä, että ole pyrkinyt vaihtamaan palkanmaksajaa 7-9vuoden välein, uudessa toimintaympäristössä on sekä mukavia haasteita että niitä on todella antoisaa "ravistella" ja haastaa.

[AnniAuringonkukka]

Kiitos kaikki teidän vastauksista 🙏 Näitä oli kiehtova lukea.

Oma vastaukseni: työni merkitsee välillä enemmän, välillä vähemmän. Useimmiten koen sen todella merkityksellisenä, koskettavana, luovana ja kivana. Ihan joskus taas on päiviä että ei inspaa yhtään ja koen, että tekemisilläni tai olemassaolollani ei ole näissä ympyröissä paskaakaan väliä kenellekään. Tuollaiset kelat on yleensä kuormittumisen merkkejä.

Kaksi eri viimeaikaista työtäni on tuoneet paljon kaipaamaani vapautta, jossa ei tarvitse kysyä keneltäkään lupaa että koska haluan pitää vapaata tai myöskään milloin saan tehdä töitä. Jos mulle vaikka iskee inspis kirjoittaa tekstejä klo 23, ei ole kellään mitään nokankoputtamista. Ihan parasta.

Seuraava tavoite on, että ei tarvitsisi kysyä mun lompakolta lupaa haaveideni ja toiveideni toteuttamiseen. Seksityö yksin tuskin tulee tätä koskaan kokonaan
mahdollistamaan (myös koska haaveideni koko kasvaa jatkuvasti), mutta paljon useammassa jutussa kuin ennen mun ei tarvitse tällä hetkellä konsultoida pankkitiliä niin paljoa. Rahalla itsellään ei ole hittoakaan väliä, ainoastaan sen tuomalla spontaaniudella ja vapaudella. Vapaudella myös tukea sillä ihmisiä, yrityksiä, yhdistyksiä, projekteja ja kulttuuria jollaista haluan nähdä maailmassa lisää.

Nautin suurimman osan ajan työstäni monella eri tasolla. Tykkään yrittäjyyden vapaudesta ja vastuusta.

Lisäksi tuun seksityön myötä kontaktiin todella erilaisten ihmisten kanssa aina opiskelijoista ammattisotilaisiin ja nuorena eläköityneistä seikkailijoista duunareihin. Tykkään tästä lähes koko yhteiskunnan läpileikkauksesta, jota saan tän nykyduunin kautta ja että homman anonyymiys tuo ihmisistä esiin puolia, joita he eivät ehkä kaikille näyttäisi niin seksuaalisesti kuin muillakin tavoilla.

Kivaa on myös, että nuo tuollaisetkin seikat kuten ammatti tulee lopulta vain aika harvan kanssa edes puheeksi - on niin paljon muita, mielenkiintoisempia juttuja tutkittavaksi.