« Vastaus #9428 : Kesäkuu 23, 2024, 02:57:01 »
Johnny Walkerin Punaista 🥃🥃🥃🥃🥃🥃🥃< vaikka Herra Ties kuinka mones lsdillinen tai suullinen menossa. Eilisen päivän olin vielä ihan vesiselvänä ja sain leikattua nurmikot ynnä muuta... Mutta tätä menoa siirtyy huominnrn lähtö myöhäiseksi. - Väärin olisi syyttää muita paikallaolevia hauskanpitäjiä tästä. Joten
kaikille kosmonauteille...
Johnny Walkerin kanssa on tullut seurusteltua. Ensimmäinen kohtaaminen liittyy 1980-luvulle ja nuoruuteni tuhruiseen interrailiin. Tanskasta Saksaan oli sellainen noin tunnin lauttamatka välillä Rodby - Puttgarden. Sehän oli suomalaiselle aivan kuin paratiisi. Juna ajoi siihen lautalle ja lautan tax-freessa oli hinnat niin halvat, että tanskalaisetkin kävivät ostamassa viinansa sieltä. Ostettiin kaverin kanssa tietysti heti litran putelit Johnny Walkerin punaista. Se oli mielestämme todella halpaa. Suomessa sellaisesta oli vaan nähty unta. Niissä Euroopan junissa vaunut olivat sellaisia gabineja, eli oli käytävä ja hytti missä istui kahdeksan ihmistä vastakkain. Siinä meidän gabinessa istui kaksi saksalaista tyttöä. Tai nuoria naisiahan he olivat. Me ei tietenkään maltettu kauan pidätellä, vaan olihan se pakko kaivaa tax-freen muovikassista suklaata, pari olutta ja ne Johnny Walkerit. Alettiin ottaa hörppyjä. Tietenkin tarjottiin myös näille saksalaisille neideille. Heille tarjoomuksemme eivät aluksi kelvanneet. Saksalaiset tirskuivat meille ja supisivat keskenään. Eivät olleet aikaisemmin vissin nähneet kuinka pohjoisten metsien vaaleat miehet, viimeiset roomalaiset, alkavat ottamaan viinaa. Matka eteni ja juna jyskytti eteenpäin. Kun meilläkin Johnny Walker alkoi kohota nuppiin, niin uskallettiin jo alkaa juttelemaan saksalaisten neitien kanssa. Oltiin opiskelijoita Oulun yliopistosta ja tytöt leverkusenilaisia opiskelijoita. Tytöillekin alkoi jossakin vaiheessa Johnny Walker maistumaan. Oltiin siihen meidän interrail lippuun, tai se oli sellainen vihko, kirjoitettu että matkustamme Kööpenhaminasta Pariisiin, mutta Kölnissä sitten vaihdoimmekin junaan joka meni Leverkuseniin. Kölnistä sinne oli noin tunnin matka. Yövyimme tyttöjen opiskelijaboksissa. Se olikin ensimmäinen ja ainut kerta, kun olen saanut saksalaista siviilipillua. Ja hyvältä se tuntui ja maistui. Kiitos siitäkin kokemuksesta kuuluu JOHNNY WALKERILLE

.
Ennen persuja johtivat lihaa syövät armeijan käyneet heteromiehet. Nykyisin sivarit, kasvissyöjät, hannut ja se yksi jo kutsunnoissa hullun paperit saanut historian tohtori. No mikäpä siinä. Kelpaa tuolla porukalla vaikka istuskella lukitussa bussissa Puhoksen ostoskeskuksen parkilla.