Putosi kävelyllä sateenvarjo ruohikkoon. Kumartuessa nostamaan sattui nelilehtinen apila jonka poimin. - Tuli mieleen Sotamarsalkka Wilhelm Keitel joka Nurnbergin vankilassa viimeisinä päivinään syksyllä 1946 havaitsi saman, teki Marsalkan Kumarruksen, poimi neliapilan, nosti silmiensä tasalle ja amerikkalaisten vartijoiden kielloista välittämättä huudahti; "Tuokohan tämä vielä Onnea jollekin, ei minulle - mutta ehkä Isänmaalle ja Saksan Kansalle..." - Siinä vaiheessa vartijat olivat jo ryhdikkään Marsalkan rinnuksissa kiinni ja löivät apilat ja muut käsistä. Luvattomuus ja syyte "palopuheesta" aiheutti vuorokauden tupakointikiellon sellissä (Keitel oli piippumiehiä.) Suhtautui tuohon koulupoikakurinpalautukseen alasaksilaisen talonpoikaissuvun huumorilla; "Eivät ne voi viedä enää kuin hengen ja se myös lähipäivinä viedään..."
Kenraali Jodlin ja Keitelin vankikopit olivat kiiltävän puhtaita heidän lähtiessään viimeiselle matkalle, siinä oli käytetty Wanhan Wehrmachtin tapaan hammasharjaa ja saippuaa tunnontarkasti. "Seuraavien ei tarvitse ottaa vastaan selliä sikolättimäisessä kunnossa."