[Ojepsw]

1/2

Ajatus maksullisen seksin kokeilemisesta on kypsynyt hiljalleen vuosia ja nyt viimein päädyin sitä kokeilemaan, joten ajattelin kirjoittaa kokemuksesta sekä ajatuksistani aiheesta tänne selventääkseni omia ajatuksiani. Ehkäpä tästä on myös apua muille samanlaisten ajatusten kanssa painiskeleville.

Foorumin kirjoitusten perusteella en usko olevani mitenkään erityislaatuinen tapaus, mutta ehkä oma aiheen kehystykseni poikkeaa jonkin verran valtavirrasta.

Kokemus on saanut myös miettimään omaa seksuaalisuuttani ja seksin merkitystä itselleni. Sekä, ehkä hieman odottamatta, tämä on nyt mennyt vuosikymmenten aikana kertyneiden tunnelukkojen yms. setvimiseksi.

Vaikka omasta mielestäni oma seksuaalisuus on ollut aina varsin selkeää, nyt kun asiaa mietin, niin eiväthän ne lähtökohdat kauhean hyvät ole olleet. Kotona seksuaalikasvatus oli lähes olematonta ja teininä seurakunnan ja peruskoulun seksuaalivalistuksella mentiin. Opit olivat lähinnä että seksi kuuluu avioliittoon ja tauditkin leviää jos naiskentelee ympäriinsä.

No se ensimmäinen liitto kariutui eikä seksikään siinä toiminut kauhean hyvin. Jotain säätöjä sen jälkeisinä vuosina (yksi seksin suhteen todella hyvä, muttei juuri muuten ollut yhteistä) ja jossain kohtaa päädyttiin yhteen nykyisen rakkaan kumppanin kanssa. Yhdessä on nyt taivalta tallustettu parikymmentä vuotta. Yhteen sovitaan todella hyvin. Paitsi että hän on, jos mahdollista, vieläkin heikommalla seksuaalikasvatuksella liikenteessä. Lisäksi seksi on aina ollut hankalaa kumppanin tiettyjen terveydellisten syiden vuoksi. Joskus sitä oli ehkä kerran vuodessa, mutta tilanne on nyt parantunut paljon, kun tekniikat jne. on saatu hiottua kuntoon. Kuitenkin sanomattakin lienee selvää ettei seksi kovin yllätyksellistä ole. Ilman minun aloitettani ei tapahdu mitään ja minun täytyy aina hoitaa koko homma alusta loppuun. Aina samalla kaavalla ja lähes kaikki hänen aktiivisuutensa, tai mikään vähänkään erikoisempi, on hänestä liian hävettävää. Silloin kun se onnistuu, hän kuitenkin pitää seksistä ja nauttii. Kosketukseen hän on kuitenkin aina jotenkin varuillaan. Johtaako se seksiin? Mitä jos hän ei ole valmis, jne., kun taas itse kaipaisin usein pieniä hyvinkin seksuaalisia huomionosoituksia puolin ja toisin.

Foorumia tunnen sen verran, että tähän ensimmäinen ehdotus lienee luonnollisesti että "erotkaa". En väitä etteikö olisi joskus synkkinä aikoina käynyt mielessä, mutta parisuhde on silti niin paljon muutakin kuin vain pelkkää seksiä. On lapset, yhteiset ystävät, sekä yhteistä elämää ja muistoja niin paljon, ettei ikinä ole ollut vakavasti harkinnassa. Vuosia sitten olen kuitenkin oppinut sen ettei yhden ihmisen kanssa, oli tämä kuinka rakas, tärkeä tai läheinen hyvänsä, voi odottaa kaikkien tarpeiden kohtaavan. Siksi olen panostanut myös tärkeisiin ystävyyssuhteisiin ja minulla on myös hyvin läheinen naispuolinen ystäväkin, jolta olen oppinut paljon naisnäkökulmasta. Puoliso koki tämän joskus uhkana, mutta on sittemmin oppinut ettei tämä uhkaa meidän parisuhdettamme mitenkään. Pikemminkin vahvistaa sitä. Seksuaalisuuden olen kuitenkin jotenkin onnistunut työntämään taka-alalle ja ajatellut että ehkä se ei vain jotenkin "kuulu" minulle/meille niin tärkeänä asiana. Porno ja nyrkkikyllikki ovat paikanneet sen mitä ovat. Ja kuten kirjoitin, onnistumisia on viime vuosina saatu enemmän ja tilanne on parantunut. Hieman. Mutta eihän tämä dynamiikka vieläkään terve ole.

Jossain kohtaa päädyin sihteeriopiston sivuille ja silloin tällöin lueskelin ilmoituksia kiinnostuneena. Mutten oikeasti ollut ikinä pitänyt maksullista seksiä mitenkään vaihtoehtona. Seksistä maksaminenhan on likaista, tunteeton seksi ei voisi mitenkään olla tyydyttävää, mihinkään paritukseen en ehdottomasti aio osallistua, eikä palveluntarjoajan tapaaminen ollut muutenkaan mahdollista omassa ajatusmaailmassani. Joitain vuosia sitten aloin törmäämään lehtijuttuihin, joissa palveluntarjoajat kertoivat seksinostajista. Nämä alkoivatkin vaikuttaa hyvin samaistuttavilta ja haastatellut palveluntarjoajat ammattilaisilta, jotka saattaisivat osata kohdata ja ymmärtää juuri minua.

Jokin aika sitten löysin tämän foorumin ja luin asiakkaiden ja pt:iden ajatuksia ja kokemuksia, sekä esimerkiksi Meaxxin blogia. Jossain kohtaa ajatus seksin ostamisesta ei enää tuntunutkaan vain realistiselta vaihtoehdolta, vaan ehkä jopa jonkinlaiselta viimeiseltä oljenkorrelta ongelmaan, jota en osannut edes sanoittaa. Tuntuu kuin olisin vuosia ajanut yhä tyjemmällä akulla eikä laturi saa sitä ladattua. On pimeä, hirviä hyppii tiellä ja ajovalot vain himmenevät. Töissä ja kotona menee periaatteessa hyvin, mutta oikeastaan ihan kaikki vituttaa jollain lailla. Omaan ikääntymiseenkin alkaa pikkuhiljaa herätä, kun maali alkaa olla selkeästi starttia lähempänä, joitain terveyshuolia löytyy, lääkärit ovat usein itseä nuorempia, ja ensimmäistä kertaa ikinä ei seissytkään silloin kun piti. Liekö pääkopan juttuja vai joku lääkkeen sivuvaikutus? Aivan sama, mutta pysäytti. Puoli vuosisataa takana, joten paljonko tässä on edes aikaa jäljellä kokea asioita?

Maksullinen seksi -kortti oli katsottava. Se lieni ainoa tapa tietää oliko kyseessä asia, josta voisi olla jotain apua johonkin, jota en osannut edes sanoittaa. Vai oliko se vain pettymys ja tyhjä lupaus? Seireenin valheellinen kutsu? Selasin pitkään pt:iden ilmoituksia ja listasin potentiaaliset vaihtoehdot. Piti olla suomalainen, osua aikatauluihin, olla ehdottoman tarkka hygieniasta ja ehkäisystä (nimenomaan tautien osalta), sanoittaa ilmoituksessa sen tyyppistä palvelua, mitä hain, ja toki myös viehättää itseäni. Kasvokuvia ei monella ymmärrettävistä syistä ole esillä, mutta joillakin on myös muita profiileja tarjolla. Näissä erityisesti videot auttoivat muodostamaan kuvan siitä millainen ihminen ja persoona oli kyseessä. Jossain ketjussa näihin liittyen valitettiin siitä kuinka joillekin jotkin pt:n tuottamat kulttuurituotteet häiritsivät "GFE illuusiota". Itse osasin tunnistaa etten oman asiani kanssa ollut näiden tuotteiden kohderyhmää, eikä omiin tarkoituksiini nähden lisäarvoa tuottamattoman kuvaston skippaaminen tuottanut ongelmaa. Mutta jos niiden olemassaolo häiritsee illuusiota, niin ehkä niitä ei kannata mennä etsimään. Itse halusin kuulla hänen puhettaan ja lempeä ääni sekä eräällä videolla nopeasti vilahtanut vallaton hymy sinetöivät valinnan.

Tautikammoisena tutkin myös mitä tästä asiasta kirjoitettiin ja jopa laskin eri tilastotietoihin perustuen tartuntojen todennäköisyyksiä. Lopputulos oli, että kävin hakemassa HPV-rokotteen ja skippasin pt:t jotka eivät vaatineet kondomin ja suuseksisuojan käyttöä. Mietin myös kovasti, uskaltaako pt:tä suudella. Luotto on myös että suomalaiset ammattilaiset käyvät testeissä jne.

Kun anonyymi sähköpostiosoite ja prepaid oli hankittu, ei muuta kuin kirjailemaan yhteydenottoviestiä. Pt:t saavat miljoona dick pickiä ja "moooiii!!!1" -viestiä päivässä, kerrottiin, joten pitää noudattaa ohjeita 100% tai tulee rukkaset ja bänniä välittömästi. Lyhyt ja ytimekäs viesti, jossa kuvaan mitä haluan? Eli ei koko elämänkertaa. Mutta mitä jos ei tiedä mitä haluaa?

"Tällainen kaveri. Tahtoisin tavata koska sain profiilistasi niin helpostilähestyttävän kuvan sinusta. Ollut vähän kuiva kausi ja kaipaan jotain kipinää. Ensimmäistä kertaa liikenteessä, joten toivon että ottaisit ohjat. Puolentoista tunnin kiireetöntä aikaa ajattelin. Jonkinlaista GFE:tä, suuseksiä ja eri asentoja. Mahtaako olla aikaa päivänä X?"

En laittanut munan koosta mitään. Ehkä tällä erottuu massasta. Vastaus tuli (ei bänniä!) ja aika saatiin sovittua.

Pettämistä? Katsotaan miten käy. Ainahan sen voi perua. Mutta itselleni kyllä Rubicon oli ylitetty kun aika oli sovittu. Tapaamiseen kolme viikkoa.

Jossain kohtaa aloin miettiä että nyt kun on mahdollisuus, niin täytyyhän siihen lisätä jokin fetissi-juttu. Jos ei ole jotain erikoista vaan pelkkää perusseksiä, niin miksi varata aikaa lainkaan? Tarjolla oli jotain mikä on ollut vuosia mielessä, mutten ollut ikinä siitä pystynyt puhumaan tai varsinkaan pyytämään. Tuntui luonnottomalta laittaa siitä viestiä, ja vaikka pt:llä asia oli erikseen listattuna, niin jotenkin kierrellen sain sen kirjoitettua. Mutta jos pt:stä ei tunnu ok:lta niin ei haittaa! Tuleekohan tästä nyt rukkaset ja bänniä? Ei tullut. Totta kai sopii. Ihan kuin olisi ollut maailman luonnollisin juttu. Kahviin maitoa vai ilman? Tunsin itseni ääliöksi.

H-hetki koitti. Laitoin aamulla kuittausta että olin edelleen tulossa. Pakkohan sinne oli mennä, kun aika oli sovittu, mutta eihän siellä tarvinnut mitään tehdä. Pyydän että halataan vähän ja jutellaan. Ennen pelipaikalle suuntaamista puunasin itseäni vartin suihkussa. Puolison mukaan haisen aina hielle ja foorumilla jossain ketjusssa joku pt valitteli asiakkaiden hajuhaitoista. Dödön jätin kuitenkin pois ettei ole mitään hajusteita. Tarkistus että rahat on mukana ja että peilistä näyttää suurinpiirtein normaalilta ihmiseltä eikä joltain kirvesmurhaajalta. Sitten pelipaikalle miettien että tältäkö näyttää hyväksikäyttäjä menossa esineellistämään prostituutioon pakotettua. Pettämistä? No eihän siellä edelleenkään tarvitse tehdä mitään.

[Ojepsw]

2/2

"Ottaisin maksun ensin. Kengät ja takin voi laittaa tänne." Hän hymyilee kauniisti ja on juuri sellainen kuin kuvissa ja videolla. Miellyttävä ja viehättävä. Hän kertaa hygieniasääntönsä ja rajansa ja kysyy ehdinkö käydä jo suihkussa. Ehdin, mutta pesisin mielelläni käteni. Itse huomaan odottavani vain mitä seuraavaksi tapahtuu. Täysin tuntematon tilanne, ei mitään referenssiä, joten huomaan olevani ns. "asiakaspalvelumoodissani". Avoin kehonkieli, hymyile, katso silmiin, kuuntele. "Aloitetaanko strip-teasilla ja siirrytään siitä sängylle. Se fetissi voisi olla keskellä tapaamista. Sopiiko niin?" Hän kysyy. "mennään sillä". Keskustelu tuntuu oudolta ja tarkkailen hänen eleitään. Miten hän kokee minut? Olenko uhkaava? Hän vaikuttaa rennolta ja hymyilee, mutta aivan kuin hän jännittäisi minua. Ei aivan kohtaa katsetta. Ihmettelisin jos ei. Vieraan, paljon itseään kookkaamman miehen kanssa suljetussa tilassa. Miten voisin parantaa hänen turvallisuudentunnettaan?

Hän ottaa minua kädestä kiinni, johdattaa sohvalle istumaan ja alkaa tanssia riisuutuen. Hän vaikuttaa olevan täydellisen sinut kehonsa kanssa. Se on hurmaavaa. Kosketan häntä varovasti ja hän nouseekin istumaan syliini, kiedon käteni hänen ympärilleen ja halaan häntä tiukasti, vetäen henkeeni hänen hiustensa tuoksua. ”Sun iho tuoksuu hyvälle” hän yllättäen sanoo. ”Hieman makealle. Kuin olisi syönyt karkkia”.

Pieni kehu yhteen epävarmuuteen liittyen räjäyttää tajunnan ja kaikki huolet katoavat. Unohdan miettiä mitään. Puolitoista tuntia saan olla täysin hänen huomionsa kohteena. Täysin ilman minkäänlaista tuomitsemista, vaatimuksia, roolin vetämistä, tai hänen tyydytyksensä miettimistä. En ole varma olenko kokenut vastaavaa ikinä aikuisiän aikana. Yhdynnässä ensimmäistä kertaa 20 vuoteen en pelkää satuttavani toista. Entä se fetissi? Osoittautui livenä vähemmän mielenkiintoiseksi kuin olin odottanut, mutta siinäkin hänen täydellinen hyväksyntänsä ja luonnollisuutensa asian kanssa oli äärimmäisen validoiva kokemus. Saapuessani pää oli täynnä epävarmuutta, negatiivisia ajatuksia, pelkoa, häpeää, jne. Lätiessäni kaikki tuo oli poissa ja päällimmäinen tunne oli kiitollisuus. Ihmettelin kokemuksen kauneutta. Oma ajattelu tuntui selkeämmältä ja parisuhteen seksiongelmatkin tuntuivat mahdollisilta ratkaista. Itkin ja kyyneleet silmissä kirjoitin pt:lle kiitosviestin siitä miten valtavan kokemuksen hän oli minulle antanut. Sain takaisin kauniin viestin ja kutsun tulla joskus uudelleen. Kutsui lempeäksi. Luin viestin monta kertaa jälleen silmät kyynelissä.

No oliko pettämistä?
Nyt kysymys tuntuu hyvin subjektiiviselta. Aiheesta näkyy hyvinkin erilaisia ja usein ehdottomia näkemyksiä. Keskusteluita siitä onko esimerkiksi itsetyydyttäminen pettämistä vai ei. Usein määrittely tuntuu fokusoituvan joko joihinkin toimenpiteisiin (suutelu, seksi, itsetyydytys) ja missä raja menee, tai siihen mitä on sovittu tai oletettu sosiaalisten normien perusteella. Näissä on tietysti kaunis oletus siitä että asioista voitaisiin puhua ja että se puhuminen itse ei jo uhkaisi jomman kumman osapuolen turvallisuudentunnetta jne.

Puoliso tästä tuskin olisi samaa mieltä, mutta tässä kohtaa ajattelen että jokin mikä uhkaa parisuhdetta, voi olla pettämistä. Toisaalta myös se minkä itse kokee pettämiseksi pitäisi ottaa määritelmässä huomioon. Kuten mainitsin aiemmin, itsetyydytyksellä ja pornolla puutteiden paikkaaminen on ollut iso osa tätä parisuhdetta hyvin pitkään ja siitäkin puoliso on joskus sivulauseessa jotain tuomitsevia mielipiteitä esittänyt. Siinä mielessä tämän alueen piilossa pitäminen on ollut osa parisuhdetta aina. Asiaan kytkeytyvät oleellisesti hänen epävarmuutensa. Riittääkö hän sellaisena kuin on? Aiemmin mainitsemieni terveydellisten syiden vuoksi (ja muutenkin) en halua antaa minkäänlaista kuvaa ettei riittäisi. Ei hän voi niille asioille mitään. Ja kuinka julmaa olisi vaatia jotain enempää kuin mitä hän pystyy antamaan. Onko edes oikein tai realistista odottaa yhden ihmisen omine heikkouksineen, epävarmuuksineen, omaksuttuine sukupuolirooleineen ja niiden tuomine painolasteineem pystyvän vastaamaan toisen ihmisen kaikkiin tarpeisiin, riippumatta siitä kuinka rakas ja tärkeä tämä on?

Mutta samalla on tosiasia, että tällä on jo vuosikymmeniä ollut itseeni negatiivinen vaikutus. Olen joskus käynyt terapiassakin muutaman vuoden. Siitäkin harvat tietävät ja siinäkin käsitellyt asiat vain aiheuttaisivat hänelle tarpeetonta tuskaa. Jossain kohtaa terapeutin kanssa keskustelu ei vain riitä. Sillä saa perspektiiviä ja oppii ymmärtämään tarpeitaan ja suhdetta muihin. Mutta ei se vastaa niihin tarpeisiin.

Kuvani maksullisesta seksistä on täysin muuttunut. Ammattimaisuus ja seksi samassa lauseessa kuulosti aiemmin epäilyttävältä ja teennäiseltä. Tunteetonta tarpeiden tyydyttämistä tai jotain sellaista. Tämä kokemus kuitenkin radikaalisti erosi siitä käsityksestä. Palveluntarjoajalle olin varmasti arkinen asiakas muiden joukossa, mutta itselleni tapaaminen oli valtavan vapauttava ja voimaannuttava. Jäin myös miettimään omaksuttuja sukupuolirooleja. Mies on vahva, ei itke, ei tarvitse, ratkoo ongelmat, osaa, suojelee ja kannattelee. Tuo leivän pöytään, johtaa, laittaa muiden tarpeet edelle, kestää pettymykset, ja jakaa ehtymättömistä varannoistaan.

Jos parisuhdeseksi ei suju tai puoliso ei syty? Onkohan kuunneltu tarpeeksi ja koetettu miettiä mitä nainen tarvitsee? Mies ei varmaan ole tehnyt jotain tarpeeksi tai oikein. Jälleen muiden tarpeet on aina laitettava edelle. Milloin mies saa vain olla ja tarvita? Miten antaa kun oma sielu huutaa hyväksyntää ja kosketusta? Kuin janoon nääntyvä edes tilkkaa vettä. Puhutaampas siitä janosta. Miltä se tuntuu? Oletko varmistanut, että muilla on vettä? Tarvitsisiko vähän mennä itseen ja miettiä muita ensin?

Tarpeiden tyydyttämistä? Toki, mutta tunteettomuuden sijaan huomaan tyydytettyjen tarpeiden olevan lähes 100% emotionaalisia ja seksi oli lähinnä se väline, jolla niihin pääsi käsiksi. Olen etsinyt mihin tätä rimnastaa ja lähin referenssi, jonka keksin, on hierontapalvelut tai ehkä naisten hyvinvointi- ja kauneuspalvelut, perustuen siihen miten he näiden käyttöä usein kuvaavat. Saa itsensä tuntemaan kauniiksi ja hemmotelluksi. Luksuspalvelu? Viittaa johonkin ylenpalttiseen, mitä ei oikeastaan tarvitse. Pikemminkin mieleen tulee hoivatyö tai jopa terapia, mutta ei niinkään neuvontamielessä vaan läsnäolon ja tuen kautta. Kun välitön tarve on tyydytetty, pystyy jälleen helpommin miettimään muita.

"Rakkautta Rahalla" kirjassa kirjoittaja mainitsee osan seksityöntekijöiden asiakkaista hakevan nimenomaan henkistä kasvua ja joillekin henkisen kasvun tulleen yllätyksenä. Koen itse osuvani osittain näihin molempiin laatikoihin. Kuten kirjoitin, en pitkään edes tiennyt mitä tästä hain ja ensimmäisessä viestissäni pt:lle, mainitsin nimenomaan kiireettömyyden ja joitakin fyysisiä akteja. Suuseksiä ja eri asentoja. Ensi kerralla painotan todennäköisesti täysin eri asioita. Ymmärrän myös nyt paremmin, miksi ilmoitukset, joissa pt kuvaili lähinnä omia ominaisuuksiaan, eivät juuri herättäneet kiinnostusta. Listalleni valikoituivat nimenomaan ne, jotka jossain muodossa viestittivät: "sinun ei tarvitse pelätä", "voit tulla juuri sellaisena kuin olet" jne.

Tyttöystäväkokemus ja voiko pt:hen rakastua? Itselleni en näe riskiä. Homman raamit ovat hyvin selkeät, mikä on myös juuri se syy, miksi en näe tämän uhkaavan parisuhdetta. Ja kuinka kokea huonoa omaatuntoa sellaisesta, joka tuntuu läpimurrolta vuosien rämpimisen jälkeen?

Olen myös kiinnostunut seksityöstä työnä ja ilmiönä ja vertaaminen omaan työhöni on varsin mielenkiintoista. Ratkon asiakkaiden ongelmia B-to-B kontekstissa. Nämä eivät aina (useinkaan) osaa niitä sanoittaa ja palvelu määritellään ja tuotetaan yhteistyössä asiakkaan kanssa. Fokus on täysin asiakkaassa eivätkä omat ammatilliset tai muut tarpeeni ole siinä oleellisia. Ammattitaito, asiakkaan tarpeet, kohtaaminen, kuuntelu, ja johtaminen ovat. Tämä ei kuitenkaan tarkoita ettenkö saisi suurta ammatillista ja henkilökohtaista tyydytystä hyvästä yhteistyöstä. Projektista riippuen olen enemmän tai vähemmän lähellä asiakasta eikä transaktionaalisuus millään lailla vähennä kohtaamisten aitoutta tai asiakkaan kokemaa arvoa. En ole ikinä omassa työssäni kuullut kenenkään kyseenalaistavan näitä asioita, joten seksityön kontekstissa keskustelu siitä ovatko kohtaamiset aitoja tai eivät tuntuu nyt kovin omituiselta. Itselleni ei tämän kohtaamisen jälkeen tulisi mieleenkään kyseenalaistaa sen tai pt:n aitoutta, enkä työkalujen, metodien tai kontekstin ohella näe juurikaan eroa hänen työnsä ja omani välillä. Työsuorituksena hän toimi erinomaisesti ja erityisesti asiakaskohtaamisen ja tunneälyn alueilla näen itselleni hyvinkin opittavaa häneltä epävarman asiakkaan kohtaamiseen.


Tästä tuli pitkä teksti, mutta missä muualla tätä voisi ruotia kuin anonyyminä maksuseksifoorumilla?
Olen onnellinen, jos tämä auttaa jotakuta kaltaistani selvittämään omaa päätään. Ja kokemus antanee palveluntarjoajillekin jonkinlaista näkyvyyttä ainakin yhdenlaisen asiakkaan ajatuksiin ja motiiveihin.

Luen mielelläni kommentteja siitä miten ajatukset resonoivat muilla "turskilla" tai mitä ajatuksia kokemus palveluntarjoajilla herättää.

[Meaxx]

No, jopas! 😮

Ensinnäkään en ole ikinä lukenut tällä saitilla noin pitkää viestiä alusta loppuun asti. Toiseksi ei ole ihan tavallista (syrjinkö jos sanon miehille?) kyetä moiseen itsereflektioon ja vielä sen täsmälliseen sanoittamiseen. Pisteet tästä!

Ehdottoman mielenkiintoista ja noin olen sen itsekin "pettämisen" osalta ajatellut. En minä ole samalla viivalla, tai sanoisinko peräti samassa todellisuudessa, vaimon kanssa. Olen ihan muita asioita varten.

Parasta kuitenkin että löysit juuri sen oikean pt:n. Ihan kaikilta ei tuollainen suju, mutta osuit kunnon ammattilaiseen. Lähettämäsi kaltaisia viestejä ja tapaamisia tulee aina silloin tällöin. Myöskin asioita pyydetään "nolona" jatkuvasti. Eli niissä ei ole mitään noloa.

Harmillista että viestinnästä on peloteltu noin paljon, sain sellaisen kuvan. Että on kirjoitettava kieli keskellä suuta tai bännit napsahtavat heti. Oikeasti se "kerro jotain itsestäsi" on monilla vain sanity check, että kykeneekö se tuottamaan mitään järkevää ulosantia vai onko jossain aineissa. Sitä minä ainakin haen. Ja sitä että onko ilmoitusta edes vilkaistu. Ei tarvitse edes lukea läpikotaisin, mutta kun siellä on että ei anaalia ja älä soita, niin silloin älä ehdota anaalia äläkä soita. Ei juuri sen kummempaa vaatimusta.

[Miira N]

Olipas raikas tuulahdus. Arvostan tällaisia ajatuksella kirjoitettuja, syväluotaavia kirjoituksia, sillä ne auttavat minua ymmärtämään toista osapuolta.

Onpa mukava, että sait itsellesi tuollaisen kohtaamisen. Tätä seksityön soisi olevan parhaimmillaan - kokemuksien antamista sellaisella tavalla, jota ei muualta saa. Toisille leikki on vakavampaa ja toisille taas lauantain visiitti on jo rutiinia ja molemmille kävijoille (ja kaikille siitä välistä) on tosi paikkansa. Mutta vähän herkistyy itsekin kun tällaista lukee.

Jaan vähän Meaxx'n ajatuksia, että oikeasti sitä viestittämistä ei kannata jännittää ihan niin paljoa. Mutta tavallaan kiva, että kirjoittelut on herättäneet ajatuksia.

Turvallisia seikkailuja ja toivottavasti kirjoittelet muutakin tällä foorumilla!

[FortySexN2]

Hyvä kirjoitus ja hienosti sanoitettu omat kokemukset. Kirjoituksesta näkee että aloittaja on kirjoittanut muutaman loppuraportin. Vuoden tai pari näitä kokemuksia seuranneena ja itsekin vastaavissa ajatusmyrskyissä olleena sanoisin, että aloittaja ei ole täällä yksin.

Olen oppinut tässä ympäristössä, että oman seksuaalisuuden toteuttaminen on tärkeä asia oman mielenterveydenkin kannalta. Perhe on myös tärkeä asia ja jos nämä eivät ole sovitettavissa yhteen, sen ratkaisun voi hakea muualta. Loukkaamatta ketään. Sanotaan, että rehellisyys on yhteiselossa tärkeintä, en kuitenkaan allekirjoita sitä. Rehellisyys on monesti oman mielen tyydyttämistä, jos kumppani ei tiedä tästä harrastuksesta se ei voi loukatakaan.

Tämä ratkaisu vaatii sellaista mielen lujuutta, ettei asiasta ala kantaa syyllisyyttä. Ja sitä, että pitää homman pelkkänä paneskeluna eikä sotke siihen tunne-elämää.

Vielä yhteen asiaan tarttuisin, ainoastaan wannabe äijät sanovat että mies ei saa itkeä, sääntö on että ei pidä jäädä itkeskelemään.