[FortySexN2]

Täällä on aika ajoin keskustelua kielestä ja sen kehityksestä, ja se on ollut mielestäni kiinnostavaa seurattavaa. Olen tarttunut aiheeseen myös itse aina, kun olen huomannut siihen liittyviä artikkeleita. Yksi sana, joka nousee usein esiin ja jakaa mielipiteitä, on narratiivi. Se on yleistynyt nopeasti politiikassa, mediassa ja arjessa, mutta kaikki eivät ole yhtä mieltä siitä, mitä sillä tarkoitetaan. Onko narratiivi sinulle selkeyttävä vai enemmän hämärtävä sana?

Hyvärisen kritiikki

Matti Hyvärinen pitää hyvässä artikkelissaan narratiivi-sanaa liian monimerkityksisenä ja poliittisesti latautuneena. Hänen mukaansa se toimii usein yleisenä lyömäaseena ilman tarkkaa sisältöä ja tuottaa enemmän sekaannusta kuin selkeyttä. Olisi parempi puhua täsmällisemmin kertomuksesta, tarinasta tai selitysmallista.
https://www.tieteessatapahtuu.fi/numerot/2-2025/narratiiveja-vastaan#ki4

Vaihtoehtoiset näkemykset

Monet narratiiviteoreetikot korostavat kuitenkin käsitteen välttämättömyyttä. Paul Ricoeur näkee narratiivin ihmisen ajallisen kokemuksen perusrakenteena, Hayden White tulkitsee historian esitykset aina ideologisesti jäsennetyiksi kertomuksiksi, ja Marie-Laure Ryan määrittelee narratiivin täsmällisesti hahmojen, tapahtumien ja syy-seuraussuhteiden kokonaisuutena. Näin narratiivi näyttäytyy toisaalta epämääräisenä muotisanana, toisaalta välttämättömänä välineenä todellisuuden ja historian ymmärtämisessä.

[Lifti]

Kiitos tästä. Olenkin ihmetellyt minkä takia tämä uusi ehkäisy muoto ei minulle aukea. Sitä ennen mietin että onko tämä joku uusi pepanteeni. Nämä sivistyssanat ovat vaikeita miehelle joka puhuu makkarasta, vitusta ja viinasta.

Mutta nyt uskaltauduin kuuden nelosen voimalla lukea mistä on kyse....se että ymmärsinkö on eri asia. Ja kuten kaikki tietää, se  mitä en ymmärrä = joku uusi hinaajien hapatus

[meiosis]

Olen törmännyt sanaaan narratiivi median ja poliittisen vaikuttamisen yhteydessä. Mielenosoituksessa järjestäjät kirjoittavat narratiivin, parin sivun kuvauksen siitä "miksi me ollaan täällä": mikä tilanne on ja miten sitä pitää muuttaa. Sitten jos joku kiinnostuu mielenosoituksesta ja haastatelee mediaan, haastateltavat yrittävät tunkea etukäteen mietityn narratiivin mukaisia vastauksia haastattelijan kysymyksiin. Sitten toivotaan, että media alkaa toistaa narratiivin mukaisia käsityksiä siitä, mikä tilanne on ja miten sitä pitää muuttaa.

Kun muodostetaan lainsäädäntöön vaikuttavia näkemyksiä maksullisesta seksistä, useimmat ihmiset ovat median kertomien narratiivien varassa, koska heillä ei ole suoraa kosketusta seksin ostajiin ja myyjiin, eivätkä he myöskään seuraa heidän kirjoitteluaan netissä. Toisaalta poliisi kertoo tarinoita paritetuista mielenterveysongelmaisista uhreista, koska poliisi kutsutaan paikalle, kun asiat ovat jo menneet pahasti pieleen. Toisaalta keskiluokkaiset seksin myyjät kertovat narratiiveja, joissa pillun myynti on heille kuin muukin työ ja parempi vaihtoehto heille kuin heidän aikaisemmat duuninsa. Narratiivit voivat "olla totta" samaan aikaan, koska eri taustoista tulevat ihmiset kohtaavat hyvin erilaisen todellisuuden.

Erityisesti kaikki mediassa näkyvät narratiivit ovat lähtökohtaisesti markkinointia tai poliittista vaikuttamista (esim. lukijoiden pitäisi tilata haastateltavan onlyfans, tai poliisille pitäisi antaa lisää rahaa parituksen ehkäisyyn, tai lyhytaikaisen vuokrauksen lakeja pitäisi muuttaa seksityöystävällisemmiksi).