Oulussa on tänään Raatissa opiskelijoiden (yliopisto ja AMK) suuret syysbileet. Telkun alueuutisissa kerrottiin, että bilettämässä on noin 8000 opiskelijaa. Kaupungilla olikin jo iltapäivällä liikkeellä paljon iloista haalarikansaa. Oli jotenkin mukava katsella nuorten opiskelijoiden riemua siitä, että koronasulku alkaa olla nyt vihdoinkin ohi. Olen niin surrut sitä, että opiskelijat ovat joutuneet olla niin pitkään etäopiskelussa. Ja sosiaaliset kontaktit ovat olleet minimissään. Semmoinen opiskelu on kyllä ihan perseestä.
Muistelin omaa opiskeluaikaani. Opiskeluaika on kyllä ihmisen elämän parasta aikaa. Nautin oikein antaumuksella ja pitkän kaavan mukaan omasta opiskeluajastani. Aloitin lääketieteen opinnoilla, mutta sitten kolmen vuoden jälkeen vaihdoin historian opiskeluun. Menin lääketieteelliseen, koska äiti niin kovasti toivoi pojastaan lääkäriä. Halusin olla kerrankin äidille mieliksi. Lääketieteen opiskelija oli kyllä ihan mukava olla, mutta lääketieteen opiskelu oli kyllä syvältä. Muistan vieläkin sen biokemian englanninkielisen opuksen. Mieluummin olisin opetellut vaikka Helsingin puhelinluettelon ulkoa. Minulla ei riittänyt oikein kiinnostusta lääketieteen opiskeluun, mutta bilettämiseen kylläkin. Lääketieteen opiskelijoilla oli silloin Oulun keskustassa komea klubitalo (tiloissa on nykyään taidemuseo), missä oli melkein joka ilta jollakin kurssilla bileet. Ja lääketehtaat sponsoroi juomat ja syömiset. Aamuyöstä tehtiin pirtusta saaviin boolia. Se oli kyllä aika järkyttävää meininkiä ja lahjontaa (öh eiku tulevien asiakassuhteiden luomista). Usein siellä tuli saunottua, ryypättyä, pelattua biljardia ja nussittua aamuun saakka. Paljon tuli gyynekologisia tutkimuksia harjoitettua. Jo silloin lääketieteen opiskelijoista suurin osa oli naisia, ja matti pellonpäillä oli kysyntää.
Sain kahlattua jotenkin, huonoilla arvosanoilla kylläkin, prekliiniset kurssit läpi. Siinä meni kolme vuotta. Ahkerammat opiskelijat suorittivat ne kahdessa vuodessa. Menin sitten taas Tukholmaan kesätöihin ja Roomassa interraililla Forum Romanumilla kompastuin kiveen, johon Caesar oli ehkä sylkäissyt, ja päätin alkaa opiskelemaan historiaa. Alan vaihto oli kyllä muhinut mielessä jo pitkään, mutta jonkinlaisen ahaa-elämyksen silloin Roomassa koin. Aloin sitten opiskella historiaa, ja se oli kyllä mieltä kiehtovaa ja innostavaa. Olen vieläkin hyvin tyytyväinen, että sain opiskella ja tehdä työni historian parissa. Oma harrastus ja työ tavallaan yhdistyivät. Harjoitin sitten rietastelua ja niitä gyynekologisia tutkimuksia bakkanaaleissa söpöjen humanisti opiskelijatyttöjen kanssa. Eivät ne lääketieteenkään opinnot ihan hukkaan olleet menneet
.