Tuppurainen osui tällä kertaa oikeaan kutsuessaan Rubion puheita "kohtalokkaaksi syleilyksi", sillä Yhdysvaltojen nykylinja on suoranaista kognitiivista dissonanssia. Trumpin hallinto kyykyttää Eurooppaa käytännön toimissaan ja ajaa täysin transaktiollista omaa etuaan, mutta samaan aikaan Rubio maalailee juhlapuheissaan kuvaa upeasta historiallisesta kumppanuudesta, jonka he ovat teoillaan kuitenkin jo kuopanneet. Washington odottaa Euroopan pelaavan yhä heidän arvojensa leirissä globaalissa kilpailussa, vaikka vastavuoroisuuden käyrä lähenee asymptoottisesti nollaa. Tämä on Euroopalle vaarallinen karhunhalaus: jos tuudittaudumme diplomaattisiin illuusioihin muuttumattomasta liittolaisuudesta, sokeudumme siltä tosiasialta, että olemme Trumpin hallinnolle vain väline tai maksumies. Euroopan on vihdoin alettava seisoa aidosti omilla jaloillaan ilman jenkkejä.
Siinä olet oikeassa että Euroopan olisi korkea aika oppia seisomaan omilla jaloillaan.
Mutta unohdat sen näkökulman kuinka amerikkalainen veronmaksaja saattaa asiaa tarkastella. Eurooppaa on aikojen saatossa saanut aina olla pelastelemassa ja tukemassa milloin miltäkin. Pakolaisten hyysääminen puolustukseen satsaaminen sijasta voi tuntua melko vieraalta ajatukselta heille.
Tuo on ymmärrettävä näkökulma amerikkalaisen veronmaksajan vinkkelistä, mutta pitää erottaa hallinnon retoriikka kansalaisten todellisista asenteista. Esimerkiksi Chicago Council on Global Affairs ja Reagan Institute -mielipidetutkimusten perusteella keskivertoamerikkalaisen näkemys poikkeaa merkittävästi Valkoisen talon jyrkimmistä linjauksista. Amerikkalainen veronmaksaja ei näe Eurooppaa pelkkänä taakkana, eikä hän halua vetäytyä maailmalta, toisin kuin kovin MAGA-retoriikka antaa ymmärtää. Veronmaksaja pitää Eurooppaa yhä tärkeänä kumppanina, mutta odottaa nykyään huomattavassti tiukempaa ja tasapuolisempaa kumppanuutta, jossa vapaamatkustamiseen ei enää suostuta. Valkoisen talon viestintä onkin paljolti tietyn poliittisen ydinjoukon mobilisointia, ei tarkka läpileikkaus koko kansan tahdosta.
Nykyhallinnon väitteet Euroopasta toimettomana taakkana sivuuttavat myös kätevästi lähihistorian. Kun Yhdysvaltoihin hyökättiin, eurooppalaiset Nato-kumppanit (Tanska etunenässä) lähtivät ilman mutinoita amerikkalaisten rinnalle Afganistaniin. Ja jopa silloin liittoutumaton Suomi kantoi siellä osansa. Yhdysvaltojen läsnäolo Euroopassa ei muutenkaan ole koskaan ollut pelkkää hyväntekeväisyyttä, vaan valtava strateginen investointi, jolla se on varmistanut oman globaalin hegemoniansa ja taloudelliset etunsa.
Mitä tulee mainitsemaasi pakolaiskysymykseen, on syytä muistaa syy-seuraussuhteet. Eurooppa on toiminut käytännössä geopoliittisena varoventtiilinä Yhdysvaltojen omille seikkailuille esimerkiksi Lähi-idässä. Amerikan operaatiot ovat olleet suoraan laukaisemassa massiivisia pakolaisaaltoja. Eivätkä ainoastaan suorien sotatoimien kautta, vaan myös luomalla valtatyhjiöitä, jotka ovat johtaneet uusien terroristijärjestöjen syntyyn ja kasvuun. Tämä kierre on entisestään kiihdyttänyt pakolaisuuutta, jonka hallinta ja kustannukset ovat kaatuneet etulinjassa Euroopan syliin. Emme siis ole vain ohjanneet rahaa puolustuksesta muualle, vaan olemme maksaneet kovaa hintaa Yhdysvaltojen ulkopolitiikan suorista ja epäsuorista seurauksista.