Hyvää pohdintaa tässä ketjussa. Psyykkinen puoli vaikuttaa seksuaalisuuteen yllättävän paljon – usein enemmän kuin itse etukäteen ajattelin.
Olen nimittäin huomannut tämän myös ihan omassa itsessäni.
Jännitys on yllättävän iso tekijä.
Uusi ihminen, uusi tilanne ja vielä kello tikittää. Vaikka kuinka olisi aikuinen ja kokenut, niin silti pää voi mennä hetkeksi vähän lukkoon. Itsellä ainakin on ollut tilanteita, joissa alku on ollut vähän kankeaa ihan vain siksi, että tilanne on jännittänyt enemmän kuin tajusinkaan.
Yksi asia mikä on auttanut, on ihan yksinkertainen jutteleminen aluksi. Kun vaihdetaan muutama sana, nauretaan jollekin pienelle asialle ja tunnelma vähän lämpenee, niin keho seuraa usein perässä. Ja olen itse puhunut vakkarin kanssa omasta seksuaalisuudesta ja ajatuksista. Hän nostaa sieltä uusia asioita todella upeasti tapaamisiin. Kiitos hänelle siitä.
Stressi on toinen iso tekijä.
Tämän olen huomannut erityisesti silloin, kun työ tai elämä muuten käy kierroksilla. Jos pää on täynnä keskeneräisiä asioita, aikatauluja tai huolia, se ei vaihdu hetkessä rentoutumistilaan. Vaikka kuinka olisi mukavassa seurassa.
Elintavat vaikuttavat yllättävän paljon. Uni, liikunta, alkoholi ja yleinen jaksaminen vaikuttavat kaikki tähän puoleen. Väsyneenä tai stressaantuneena keho toimii eri tavalla kuin levänneenä. Ja pelipaikalle (ei kuitenkaan oven taa) kannattaa suunnata ajoissa. Stressiä ei varmasti helpota, jos koko ajan tuijottaa kelloa ja etsii toisella silmällä parkkista.
Joskus on käynyt niin, että keho ei oikein ole samalla sivulla kuin mieli. Ja mitä enemmän alkaa miettiä että “toimiiko tämä nyt?”, sitä huonompaan suuntaan kierre helposti menee. Tässä voi auttaa lääke tai terapia. Terapia ei tässä välttämättä tarkoita psyykkeen ammattilaista, vaan tahoa johon voi luottaa ja jolle uskaltaa puhua.
Hieronta on ollut itselle hyvä tapa päästä irti tästä suoritusmoodista.
Siinä ei tarvitse tehdä mitään eikä todistaa mitään. Voi vain hengittää, rentoutua ja nauttia antaen toisen kosketuksen tehdä työnsä. Monesti olen huomannut, että kun keho rentoutuu kunnolla, myös mieli rauhoittuu ja joku toinen paikka jäykistyy.
Olen miettinyt sitä, miksi psyyke vaikuttaa miehillä tähän puoleen niin voimakkaasti.
Yksi selitys on ihan biologia. Erektio ei ole pelkkä “kytkin”, vaan se on hermoston ja verenkierron yhteistyötä. Ja se toimii parhaiten silloin kun keho on rentoutuneessa tilassa, ei hälytystilassa.
Jos stressihormonit ovat päällä, keho priorisoi aivan muita asioita kuin seksuaalista reagointia.
Toinen tekijä on varmasti suoritusodotus. Miehillä on kulttuurisesti aika vahva ajatus siitä, että pitäisi onnistua ja suoriutua hyvin. Kun siihen lisätään uusi kumppani tai maksullinen tilanne, paine voi kasvaa yllättävän suureksi.
Ja tässä on paradoksi: mitä enemmän yrittää suorittaa, sitä vaikeampi on rentoutua. Ja kun menee pieleen, suorittaa enemmän ja ... no kierre on valmis.
Kolmas asia on turvallisuuden ja kemian tunne.
Kaikkien kanssa kaikki ei vain toimi samalla tavalla. Joskus tunnelma, kemia ja rentous syntyvät heti. Toisinaan taas huomaa, että vaikka toinen olisi kaikin puolin mukava, jokin pieni jännite jää väliin.
Itselle ehkä tärkein oivallus on ollut tämä:
Näissä tilanteissa ei tarvitse suorittaa mitään. PT:lle et ole hyvän käytöksen lisäksi mitään velkaa. Hän ei odota sinulta uskomattomia temppuja.
Joskus paras hetki on se, kun voi vain olla läsnä, nauraa yhdessä ja nauttia toisen läheisyydestä. Yllättävän usein juuri silloin asiat alkavat toimia kaikkein luonnollisimmin.
Sama pätee näissä kohtaamisissa kuin muuallakin elämässä:
kemiat ratkaisevat paljon, eikä kaikkien kanssa kaikki vain kohtaa – eikä tarvitsekaan.
Olisi muuten kiinnostavaa kuulla muiden kokemuksia:
- Oletteko huomanneet stressin tai jännityksen vaikuttavan tähän puoleen? Miten hallitsette sitä? Tapaaminenkin toki voi olla yksi tapa purkaa stressiä (itselle ne ovat sitä omaa aikaa hektisessä arjessa)
Onko joku löytänyt hyvän tavan päästä pois siitä “suoritusmoodista”? 