SeksiSaitti

Keittelin vahvat sumpit Juhla Mokasta ja nautin parvekkeella aurinkoisesta päivästä. Ostin viikonloppuna Fuengirolasta reppuun pari pakettia Juhla Mokkaa, ja nyt kelpaa taas elellä. Suomessa minulta puolitutut ja kylänmiehet aina kyselevät, että mitä minä Espanjassa kaipaan Suomesta? Se on vähän kiusallista, koska jos minä olen rehellinen ja vastaan että en mitään, niin he loukkaantuvat. Minun oletetaan sanovan, että Espanjassa minä kaipaan ainakin salmiakkia, ruisleipää ja tietenkin persuja. Sitten me ollaan kimpassa tyytyväisiä ja naureskellaan leppoisasti. Todellisuudessa minä en kaipaa salmiakkia ja jälkiuunileipää enkä persujakaan, ja jos kaipuu niihin iskee, niin voin käydä ostamassa niitä Fuengirolasta suomalaisia elintarvikkeita myyvistä kaupoista. Persuja en voi ostaa Fuengirolan suomalaisia elintarvikkeita myyvästä kaupasta, mutta voin päivittäin lukea seksisaitin foorumilta persujen korkeatasoisia hengentuotteita, ja se kyllä heti auttaa pahimpaan ikävään. Mutta Juhla Mokasta minä tykkään  .

Toinen kysymys mikä minulle usein esitetään on, että mikä on Suomessa paremmin kuin Espanjassa?. Tähänkään en voi vastata aivan rehellisesti, että ei mikään. Minä yleensä vastaan, että espanjalainen byrokratia on aivan kauheaa. Siihen ollaan tyytyväisiä, ja päivitellään yhdessä että voi niitä espanjalaisia raukkoja. Ei mietitä sitä, että suomalainenkin byrokratia on aivan kauheaa. En ole itse törmännyt espanjalaiseen byrokratiaan, kun ei ole tullut vielä eteen sellaista tilannetta, mutta velipoika on kertonut että asunnon ostaminen on byrokraattisempaa kuin Suomessa. Espanjassa tulee asunnon hinnan päälle noin 10 prosenttia ylimääräisiä maksuja. Ilmeisesti Espanjassa valtio, aluehallinto ja vielä ehkä kuntakin haluaa oman siivunsa asunnonostajan kukkarosta. Velipojan mukaan kannattaa ehdottomasti käyttää Costa del Solilla suomalaisen asunnonvälittäjän palveluja, niin paperisota ja kaikki muut asiat tulee oikein ja säädösten mukaan hoidettua. Digitalisaatio ei ole Espanjassa edennyt niin pitkälle kuin Suomessa, josta minä olen pelkästään iloinen. Suomessahan jo yksin asuvat dementoituneet mummotkin hoidetaan kotonaan tietotekniikan avulla. Espanjassa ei vanhaakaan ihmistä hylätä ja jätetä heitteille. Se olisi jo kulttuurisestikin espanjalaisille, joilla on tiivis perheyhteys, täysin mahdoton ajatus. Toisesta ihmisestä pidetään huolta loppuun asti.

Ennenhän ulkomailla taivasteltiin aina taksien epärehellisyyttä ja ylpeiltiin suomalaisella ammattitaitoisella ja rehellisellä maailman parhaalla taksipalvelulla. Mutta Sipilän porvarihallitus uudisti suomalistenkin taksikyydit kansainvälistä tasoa vastaaviksi, ja nyt Suomessa, jos jossakin, tulee taksissa huijatuksi ja hameväki lisäpalveluna raiskatuksikin. Suomalaiset voivat luottaa poliisiin ja viranomaisiin. Tästähän me ennen ylpeiltiin, mutta kiitos perussuomalaisten ja kansanedustaja sheriffi Vornasen, olemme saavuttaneet tässäkin jo kansainvälisen korkean tason ja kolkuttelemme lähinnä Etelä-Amerikan hyväksi havaittua toimintakulttuuria.

Suomesta minä kaipaan perhettäni. Tyttäriäni ja lapsenlapsiani on kova ikävä näin keväällä jo ihan päivittäin. Tyttärentytär Ada onneksi vieraili meillä kylässä koulun talvilomallaan, mutta muita en ole nähnyt viimeksi kuin joulun aikaan. Ja Pohjois-Suomen valoisalle kesälle ei kyllä mikään vedä vertoja. Jos minulla ei olisi perhettä Suomessa, niin varmaankin pikku hiljaa alkaisin asumaan Espanjassa ihan pysyvästi. Ihmisellä on oikeus muuttaa identiteettiään elämänsä aikana niin monta kertaa kuin itse haluaa. Olen huomannut että velipoika viettää vuosi vuodelta yhä enemmän aikaa Malagassa, ja enää vaan "pistäytyy" Suomessa. Ja näinhän se menee. Espanjaan tullaan ensiksi pariksi kuukaudeksi tutustumaan Costa del Soliin, ja seuraava reissu venyykin jo puoleksi vuodeksi kunnes se muuttuu koko elämän pituiseksi matkaksi  .