SeksiSaitti

Keikkarapsa 1/2026 | Seinäjoki & Vaasa & Kokkola

Seinäjoella hyvin kiireinen meininki jatkui ja ensimmäinen ilta meni silmänräpäyksessä. Tapasin yhden pitkäaikaisista vakkareistani ja hänen soittaessa ovipuhelinta tokaisin mikkiin, että “mä en osta mitään” samalla, kun avasin oven. Kamerasta näin, että hän ei kuitenkaan näyttänyt huvittuneelta ja syy selvisikin pian - hän oli säikähtänyt sitä, että oli soittanut väärää ovipuhelinta  Koska ovi oli kuitenkin auennut, oli hän uskaltanut sitten tulla ovelle. Vakituiset asiakkaani saavat muutenkin prinsessakohtelua, kuten esimerkiksi ninjapotkun suoraan seisovaan munaan, kun koitan vaihtaa asentoa. Onneksi siinäkin tilanteessa riitti huumori 

Vaasassa oli vähän pidempiä tapaamisia ja muuten ei oikeastaan jäänyt mieleen kuin keikkakämpän huonolaatuiset lakanat. Ne olivat sellaista inhottavaa, karheaa materiaalia, koska kyseessä oli jonkun ihan superhalvan yrityksen asunto ja sinne en eksy enää uudestaan. Näin talvella ei tule kauheasti käytyä ulkona tai muutenkaan fiilisteltyä keikkakämpän ulkopuolella, kaipaan kesää tai ainakin kevättä. Lähikahvilasta sai aamukahvit ja vähän herkkuja, muuten olin aika työorientoitunut.

Kokkolassa tapasin tuloiltana kollegan ja juteltiin monta tuntia kaikesta maan ja taivaan väliltä. Eniten minua kiinnosti kollegan kokemukset duoilusta - ajatus siitä alkaa kutkuttaa enemmän ja enemmän. Häneltä jo vähän kyselinkin, että ottaisiko hän tällaisen untuvikon mukaansa mahdollisesti keväällä ja meillä on nyt pientä neuvotteluntynkää. Oi, miten jännittävää!!!

Kokkolan paikka oli mukava ja tuttu asunto, mutta oli niin kylmä, että viimeisiltä asiakkailta jouduin kysymään, että haittaisiko heitä, jos pitäisin villasukat jalassa seksin aikana. Ei haitannut, kiitos siitä heille. Mulla on välillä niin huono ääreisverenkierto, että jalkoja alkaa särkeä, jos on kovin vetoisaa. Oli kunnon tyttöystävämeininkiä, toinen taisi todetakin, että oli aika suloista. 

Kollegan tapaamisesta täytyy mainita sen verran, että totesin jossain kohtaa, että harmi, kun minulla ei vielä ole ammattia ja kollega vähän hämmentyneenä vastasi, että “onhan sulla”. Seksityö oli alunperin tarkoitettu ohimeneväksi vaiheeksi, mikä täysin vahingossa tuli (isoksi) osaksi omaa identiteettiäni. Olen vuosien mittaan kokeillut saattaa ensin AMK-opintoja loppuun ja nyt myöhemmin opiskella avoimen yliopiston kursseja, jotta voisin hakea avoimen väylän kautta. Vuosi vuodelta se on ollut enemmän pakkopullaa ja tuntuu pahalta ottaa aikaa pois jostain, joka maksaa laskut paremmin kuin opintotuki. Nuorena kotona on hoettu niin vahvasti sitä, että työ pitää hakea koulutuksen kautta, että koko viiden vuoden urani aikana en ole kyennyt ajattelemaan, että tämä on nyt sitä, mitä teen tosissani. Ja entä jos palaisin opiskelemaan täysipäiväisesti tai valmistuisinkin? Heittäisinkö todella kaiken hukkaan vain siksi, koska “näin se pitää mennä”? Ja nyt en edes aloita Suomen työttömyystilastoista. Ymmärrän, että se koulusta saatu paperi ei takaa sataprosenttisesti ruusuista tulevaisuutta. Silti jopa Puolaan muuttoa miettiessäni surin, että en pysty hakemaan kansalaisuutta (kolme vuotta asumista), koska kyllähän minä palaan Suomeen aikaisemmin opiskelemaan. Elän jatkuvassa “sitten kun mitä jos”-tilanteessa ja mitä enemmän sitä mietin, sitä pahemmalta minusta tuntui.

Siispä nyt se on virallista siinä mielessä, että olen saanut rauhan itseni kanssa. Minä olen seksityöntekijä nyt ja varmaan ainakin 5-10 vuotta ja sitten mietin, haluanko vaihtelun vuoksi tehdä jotain muutakin. Tämä työ tekee minut onnelliseksi ja toivotan sen elämääni entistäkin avoimin sylin. Kaikki kääntyy vielä hyväksi, uskon niin. (Ovathan asiat ihan hyvin nytkin!)

Matkalaukku on viime aikoina ollut taas vähän turhan täynnä ja on pakko aloittaa taas karsinta. Suurimmat “ylimääräiset” tavarat siellä liittyvät illallistreffeihin, koska olen kantanut mukanani käsilaukkua ja pikkukenkiä sitä varten, että pitäisi näyttäytyä kioskin ulkopuolella, mutta kaikki pidemmät illanistujaiset on loppupeleissä varattu niin hyvissä ajoin, että olen kotona saanut aina päättää ihan rauhassa mitä otan mukaan. Kolme isointa tilaavievää asiaa ovat pyyhkeet, BDSM-kassi ja kondomit/liukkarit (koska ne tulevat isommissa laatikoissa). Laukun pakkaaminen ja läpikäyminen on yksi rauhoittavista rutiineista, jota rakastan ja siellä kuuluukin olla jotain pientä ja kivaa, kuten mukavantuoksuinen vartalorasva tai pieni vihko ohimeneville ajatuksille. Karsintaa on kuitenkin pakko tehdä…

Nyt pieni tauko keikkailussa, kun käyn sanomassa hei sukulaisilleni Pohjois-Pohjanmaalla ja sen jälkeen lähden kohti pohjoista, jossa tiedossa Oulu ja Kajaani. Loput kaupungit ovat sitten itäakselilla.

Toisilla sivuilla keikkakalenterin (mitä nyt sensuurilta pystyy) vastaanotto on ollut todella hyvää, mutta koska siellä ei voi asioista puhua ihan näin suoraan niin kysyttiin, että voisinko tänne saitillekin kirjoitella. No mielellänihän minä