SeksiSaitti

Niin... jutustelinko nyt kuinka pahasti ohi alkuperäisen aiheen?

Eikös tämä ollut n. 110% prosenttia aiheessa...

Itse en ole osannut nuoruuden hurjasteluiden puuttumista juuri katua. Tällä matkalla kaikki kokemukset ovat oppimiskokemuksia ja niiden summa on luonut juuri sinut. Sellaisena ihmienä kuin olet. Kaikesta kannattaa olla jollain tavalla kiitollinen. Oli se mitä hyvänsä. Katkeruus vain syö oman sielun eikä auta mihinkään. Kaikki ovat myös loppupeleissä yhtä epätäydellisiä ja rikkinäisiä. Eri kohdin vain. Joten ei ole juuri tarvinnut kadehtia tai syytelläkään muita. Uskispiireissä on paljon hyvää, mutta sitten taas löydetään aina jokin asia, joka nostetaan siksi suureksi synniksi, jota porukalla paheksutaan ja vältetään. Tupakanpoltto, alkoholi, televisio, verensiirto, avioliiton ulkopuolinen seksi. Jokin on juuri se asia joka mädättää sielun. Mutta Jeesus kohtasi aina ihmisen, sen joka painiskeli ongelmiensa keskellä, totesi että kaikki ovat samalla viivalla, ja kritisoi niitä, jotka tiesivät miten muiden pitää elää.

Siinä, että seksistä maalataan jotain vaarallista tai hävettävää (tietoisesti tai ei), eikä perustarvetta ja valtavaa ja täysin erottamatonta osaa ihmisen olemuksesta, on kuitenkin jotain niin perustavanlaatuisesti väärää, että ehkä juuri se on juurisyy tämän alueen ongelmiin. Ei osata toteuttaa sitä seksuaalisuutta.

Siitä on leikki kaukana ja on totista puuhaa, kun seksi alkaa jostain syystä mennä suorittamiseksi. En tiedä miten kaikenmaailman panomiehet ja alfaurokset siitä selviäisivät, kun pelkkä sisälle pääsy vaatii litran liukkaria ja hidasta hivuttautumista ja lepotaukoja. Tarkkailua ja tilannetajua, että saadaan homma onnistumaan ja jätettyä positiivinen muistijälki seuraavaa kertaa varten. Siihen vielä jos hedelmöittyminen ei onnistu toiveista ja pitkästä yrityksestä huolimatta, niin vakavan paikan ääressä ollaan. Hattua pitää nostaa jos edelleen onnistuu edes jollain lailla.

Luin juuri "reaktiivisesta halusta", joka oli itselleni uusi käsite, mutta tuntuu selittävän monen naisen haluja todella hyvin. Eli että halut heräävät vasta kun jotain on jo tapahtumassa. Onhan tämän tyyppisestä puhuttu aina, mutta jotenkin se miten se tällä kertaa esitettiin, auttoi ymmärtämään sitä. Olen aina ihmetellyt, miksi puoliso ei tee aloitteita silloinkaan kun homma toimii paremmin. Joskus sanoo, että viime viikolla olisi tehnyt mieli. Siitä kommentista meinaa itsellä otsasuoni pullottaa, mutta minkä sille tekee, jos ei itse sitä tosiaan tunnista kuin vasta jälkikäteen. Siihen ehkä juurikin sopivat ne perusohjeet, mitä yleensä annetaan. Eihän seksin tarvitse olla pelkkää yhdyntää. Hierontaa, kosketuksia, leikkiä, jonka ei tarvitse johtaa mihinkään. Voihan sitä laittaa käden selän päälle töllöä katsellessa ja alkaa sieltä pikkuhiljaa kosketella ja lämmitellä ja katsoa johtaako se mihinkään. Helposti siitä vain aletaan ajatella, että nyt on jotain taka-ajatuksia ja aika vaikeaa, jos jokin lukkojarruttaa ennen kuin on edes liikkeelle päästy...  Tämä kannattaisi itse ajatella ehkä enemmän muuten vain tavallisena lähellä olona jne. kuin seksinä, niin ei lataa siihen liikaa toiveita. Kaikki muu lähellä olo tietysti tuntuu hyvältä, mutta Itselleni se yhdyntä on vain niin tärkeää. Tunne ettei fyysisesti sen lähemmäs toista ole mahdollista päästä. Jotenkin niin kokonaisvaltaista.

Mutta kun dynamiikka on ollut pitkään huono, akku toisella lopussa ja sielu huutaa vettä, jne., samalla kun toinen pienestä kosketuksesta ajattelee heti että nyt se taas vonkaa, niin jonkinlaista interventiota se vaatii että tuon kehän saa rikottua. Lieneekö mahdollista? En tiedä... Pitkä tie joka tapauksessa ja nytpä tiedän että ammattiapua on tarjolla jaksamiseen.