SeksiSaitti

Juha Sipiläkin palasi taas viime viikolla mukaan yhteiskunnalliseen keskusteluun esittämällä tekoälyn mahdollisuuksista Suomen talouden ja tuottavuuden parantamiseksi (https://www.is.fi/politiikka/art-2000011943944.html). Sipilä onkin elänyt julkisuudelta hiljaiseloa sitten viime eduskuntavaalien jälkeen, kun hän luopui kansanedustajan paikastaan. Hesarissa oli viime syksynä sellainen sympaattinen juttu Sipilästä, joka verstaallaan värkkäili kaikenlaisia hienoa vempaimia lastenlastensa iloksi. Flanellipaita päällään rentona ja hyväntuulisena jakkarallaan istuskeleva Sipilä ei kuitenkaan puhunut sanaakaan politiikkaa eikä muistellut menneitä pääministerinaikojaan. Jotenkin minusta tuntui, että mies ajatteli eduskuntareissustaan, että paska reissu mutta tulipahan tehtyä  .

Vuoden 2011 eduskuntavaalit jäivät mieleeni kahdesta asiasta: Persujen ensimmäisestä jytkystä ja Sipilän noususta eduskuntaan. Oulun Rotuaari oli sinä keväänä remontissa ja vaalikojut oli sijoitettu torinrannasta pitkin Kauppurienkatua ylös tavaratalon Valkea kohdalle asti. Sipilän "kioski" oli ihan Jumprun kohdalla. Sipilän kioskilla oli hyvin hyvin hiljaista ja pysähdyin useammankin kerran juttelemaan matkallani Jumpruun. Sipilä oli innokas keskustelemaan, koska ei siihen näyttänyt juuri ihmisiä stoppaavan. Ihmiset jotenkin aistivat Sipilästä sellaisen tietyn herraskaisuuden ja vierastivat wikipedian mukaan silloista Suomen rikkainta miestä. Kaikki kyllä Oulussa tiesivät Sipilän yritystaustan ja miljoonaomaisuuden. Sipilä ei mittatilauspuvussaan ollut oikein kansanmiehen oloinen, ja ihmiset kyllä tämän herraskaisuuden vaistosivat ja siksi vähän vierastivat.

Sipilän kanssa oli ihan mukava jutella, ja olimme monista asioista, kuten esim. vaaliasetelmista, ihan samaa mieltä. Veikkasimme keskustalle vaalitappiota ja persuille voittoa, mutta emme osanneet kyllä yhtään arvata että minkälainen jytky sieltä oli tulossa. Sanoin kyllä heti, että en ole kepun äänestäjä, mutta se ei Sipilän mielestä haitannut mitään. Kahviteltiin ja Sipilän rouva ja muut kioskin martat leipoivat joka päivä tuoreet korvapuustit ja nehän minulle maistuivat. Utelin Sipilältä joka kerta sitä, että millä motiivilla hän oli lähtenyt "vanhoilla päivillään" mukaan politiikkaan. Mies joka on saavuttanut talouselämässä jo suunnilleen kaiken mahdollisen alkaa mukaan johonkin noin viheliäiseen hommaan kuin politiikka. Sanoin että yhteisten asioiden hoitamisesta ei vielä kukaan ole tässä maassa kiitosta saanut. Sipilä selitteli niitä näitä, mutta en ollut tyytyväinen hänen kaarteleviin ja kierteleviin vastauksiinsa. En jaksanut ymmärtää, että miten älykäs mies, joka ei ole koskaan ollut mukana edes kunnallispolitiikassa, haluaa nyt eduskuntaan kepun ensimmäisen kauden rivikansanedustajaksi painelemaan nappia. En jaksanut oikein ymmärtää.

No Sipilä tuli valituksi eduskuntaan, mutta ei hän mikään ääniharava ollut. Mutta valtava mainonta televisiota myöten ja lestadiolaisuus takasivat Sipilälle eduskuntapaikan. Mutta jotenkin palaset alkoivat loksahdella mielessäni paikalleen, kun Rovaniemen puoluekokouksessa kesäkuussa 2012 Juha Sipilä valittiin keskustan puheenjohtajaksi ja samalla tietenkin tulevaksi pääministeriehdokkaaksi. Tämä oli kyllä hämmästyttävä tulos, sillä yli satavuotias kansanliike Suomen keskusta on aina ollut puolue missä on noustu hitaasti kohti huippua. On aina luotettu kokemukseen ja nyt valittiin mies, joka on ollut mukana politiikassa vasta yhden vuoden. Sipilällä täytyi kyllä olla todella hyvät lobbarit, ja itse uskon että suunnitelmaa oli huolella hiottu. Joku kepulainen vaikuttaja houkutteli Sipilän mukaan politiikkaan ja maalaili hänestä tulevaa pääministeriä ihan ensi hetkistä lähtien. Itse ajattelen, että ei Sipilällä ollutkaan mitään aikomustakaan alkaa miksikään nappia painavaksi rivikansanedustajaksi, vaan hän tähtäsi heti huipulle. Ja se kuningastie toteutui askel askeleelta aivan täydellisesti. Sipilä nosti keskustan vaalivoittajaksi ja muodosti seuraavan hallituksen kokoomuksen ja persujen kanssa.

Sipilän hallituskaudesta ei sen enempää, mutta mielestäni siinä näkyi kyllä se, että Sipilällä ei ollut kokemusta politiikasta tai mitään yhteiskunnallisten aineiden yliopistokoulutusta. Suurin osa lakiesityksistä tuli aina heti bumerangina takaisin, ja Sipilä välillä hermostuikin "perustuslain vääntelijöihin". Mutta niin se vaan meidän yhteiskunnallinen lainsäädäntö toimii. Perustuslakia pitää kunnioittaa. Sipilällä oli varmasti pääministerikaudella paljon hyviä hetkiä ja hän saavutti suuria voittojakin, mutta päällimmäisenä minusta siinä paistaa kuitenkin pettymys ja kyllästyminen. Kun Kulmuni ehdotti Sipilää uudeksi valtiovarainministeriksi, kun joutui itse luopumaan pestistään, niin Sipilä tokaisi että ei toista kertaa ala kansakunnan kusitolpaksi. Sitä pidettiin pahana kommenttina ja arvosteltiin kovasti. Mutta mielestäni se kuvaa hyvin Sipilän fiiliksiä pääministerin hommastaan ja politiikasta ylipäänsä. No onneksi Sipilä ei tunnu saaneen mitään sen suurempia vammoja sieluunsa pääministerin hommastaan ja politiikkaan mukaan lähtemisestään, vaan mies on nyt hyväntuulinen "vanha ukko", kuten hän itse asian ilmaisee. Ja mies puuhastelee sitä mistä eniten nauttii. Jos tuntisin Sipilän, tai tapaisin hänet vaikka Jumprussa (lestadiolaisethan ne baareissa päivystää  ), niin kysyin että kannattiko lähteä mukaan politiikkaan ja enkö ollutkin oikeassa, kun sanoin että yhteisten asioiden hoitamisesta ei vielä kukaan ole tässä maassa kiitosta saanut  .