SeksiSaitti

Joo, ehdottomasti. Mutta sanotaan nyt, että annetaan ymmärtää, että lähellä on joku, jolle asia ei saa tulla ilmi (mielessä käy esim. väkivaltainen parisuhde) tai muuten pt on pelokas tai ei näytä samalta kuin kuvissa, ei vaikuta muistavan, mitä ollaan sovittu (eli ei välttämättä itse ole ollut lähettämässä viestejä; tässäkin saa käyttää pelisilmää jos palveluntarjoajalla käy inhimmillinen virhe) yms. niin toivon, että se pelisilmä todellakin kaivetaan.

Pelisilmä ja havaintokyky on tärkeä asia tässä lajissa ja aina pitäisi ostajan tarkkailla merkkejä ja olla valmis matalalla kynnyksellä vetäytymään, hankkimaan myyjälle apuakin, jos tilanne siltä vaikuttaa. Käytännössä se ei ole aina ihan helppoa.

Kuten saitin monista rapsoistakin ilmenee, ostotapahtuman aloitus on monelle turskalle jännittävä ja stressaava kokemus (varsinkin, mitä harvemmin käy), jossa stressitasot ovat usein pelipaikan lähestyessä ja viimeistään rappukäytävässä huipussaan. Yleinen inhimmillinen stressireaktio on ns. tunnelinäkö -ilmiö. Se on stressitilan aiheuttama reaktio, jossa aivot keskittyvät vain suoraan edessä olevaan asiaan tai tehtävään ja sivuuttavat ääreisnäön. Kuin katsoisi putken tai tunnelin läpi. Ihminen keskittyy tilanteen ytimeen ympäröivien yksityiskohtien kustannuksella. Kyse on aivojen luononllisesta suojamekanismista, jossa kun stressitaso nousee, aivot karsivat kaiken "epäolennaisen" tiedon (kuten ääreisnäön) keskittyäkseen vain yhteen asiaan (tässä tapauksessa esim. oven löytämiseen, sisään pääsemiseen, takin riisumiseen, rahojen antamiseen jne.). Eli vähän niinkuin pääosa antureista ja antenneista kytkettäisiin pois päältä. Ja sitten samalla ihminen siirtyy tietynlaiseen konemaiseen automaatioon.

Kokemus tekee tällä reaktiolle immuunimmaksi tai sitä oppii hallitsemaan. Yksilökohtaiset erot ovat myös suuria. Itsevarmoilla ihmisillä tilanne pysyy helpommin hallinnassa. Vetäytymisen kynnys kasvaa, mitä pidemmälle tilanne on edennyt, peräytyminen on tavallaan helpointa ovella mutta toisaalta juuri siinä kohtaa stressitasot ja tunnelinäkö ovat tapissa. Silloin pienet merkit voivat jäädä huomaamatta. Ja mitä kokemattomampi ostaja, sitä vähemmän hän osaa kiinnittää merkkeihin huomiota.

Tämä ei ole mikään puolustelu tai selittely sille, miksi pelisilmä tuntuu joskus monilta puuttuvan. On vain realismia myöntää, että tilanteen stressaavuus vaikuttaa myös asiaan. Sama ilmiö on muissakin epänormaaleissa ja jännittävissä tilanteissa. Jos menee esim. työhaastatteluun tms. Mutta muistutus on silti tärkeä ja jos pelisilmän tarpeen tiedostaa ennakkoon, stressitila ei sitä niin helposti tylsytä. Olisi hyvä miettiä etukäteen, mitä merkkejä pitäisi tarkkailla ja muistuttaa itseään siitä vielä pelipaikalle saavuttessa ja keskittyä siihen. Ja sitten luoda itselleen toimintamalli (ja käydä sitä mielikuvaharjoituksina läpi) miten toimii, jos pelisilmä hälyttää.