SeksiSaitti

Jussi Niinistö: Harmaat Pirut - Ensimmäiset suomalaiset Viron Vapaussodassa

Luettu. Todella sujuvasti ja perinpohjaisesti tehty teos taas Jussi Niinistöltä, ja Vilho Helasen päälle sata vuotta sitten kirjoittaman "Suomalaiset Viron Vapaussodassa" kivijalan päälle hyvin muurattu tutkimus. Perustuu suurelta osin mukana olleiden päiväkirjoihin sekä myöhempiin muistelmiin sekä tietysti Ensimmäisen Suomalaisen Vapaajoukon (ISVJ) sotapäiväkirjoihin.

Viro oli 24.2.1918 julistautunut itsenäiseksi. Tällä julistuksella ei kuitenkaan ollut käytännössä merkitystä saksalaisten vielä pitäessä maata miehitettynä. Kun I. Maailmansota päättyi aselepoon 11.11.1918 ja saksalaiset poistuivat maasta aselvon ehtojen mukaisesti, neuvostoarmeija aloitti välittömästi laittoman offensiivin Viron ja Latvian tasavaltoja vastaan. Vuodenvaihteessa 1918-19 tilanne oli virolaisille kriittinen. Näiden joukko-osastojen taistelutahto joutui lujille vetäytyessään ylivoiman edessä kohti Tallinnaa. Kaiken kaikkiaan Viron armeijan vahvuus oli tuossa vaiheessa muutamia tuhansia miehiä lisänä Kaitseliiton eli virolaisen suojeluskunnan vapaaehtoisia. Viron laillinen hallitus asetti toivonsa pohjoismaihin, mutta Ruotsi, Norja ja Tanska kieltäytyivät avustamasta sitä vedoten puolueettomuuteensa. Suomi teki poikkeuksen valtiojohtaja P. E. Svinhufvudin painokkaalla myötävaikutuksella. Suomesta lähetettiin välittömästi lahden eteläpuolelle 5000 kivääriä, 20 tykkiä, konekivääreitä, patruunoita sekä parikymmentä tuhatta käsikranaattia. Lisäksi Suomen valtio myönsi Virolle lainaa aikana, jolloin vähä merkitsi paljon. Tämän jälkeen alkoi vapaaehtoisten suomalaisten värväys.

Kahdesta suomalaisesta joukko-osastosta virolaisen Hans Kalmin Pohjan Poikien Rykmentistä on jäänyt kestävämpi muisto mutta ruotsalaisen majuri Martin Ekströmin pataljoona raivasi sille tietä ja oli omiaan antamaan esimerkin suomalaisesta taistelutahdosta Rakveren kaupungin valtauksessa, Utrian maihinnousussa ja Narvan valtauksessa tammikuun alkupuolella 1919. Pohjan Pojat saapuivat Viroon paria viikkoa myöhemmin ja heidän taistelutiensä alkoi tammikuun loppupuolella mutta kesti "Ekströmiläisiä" pidempään, aina maaliskuun loppuun saakka. Pohjan Pojat olivat myös suurempi osasto, prikaatin kokoinen noin 3200 miehellä Ekströmin vapaajoukon miesvahvuuden ollessa päälle 1100 vapaaehtoista. Perinteisesti näiden kahden joukko-osaston erittely on ollut Ensimmäisen Vapaajoukon osalta ns enemmän kaupunkilais- ja ruotsalaispainotteinen Pohjan Poikien koostuessa pääosin maakuntien miehistä. Todellisuudessa Ekströmin Vapaajoukossa ruotsinkielisiä oli neljäsosa eli yksi neljästä jalkaväkikomppaniasta. Lisäksi mukana oli joitakin satoja ruotsalaisia ja tanskalaisia vapaaehtoisia.

Suomalaisten vapaaehtoisten tappiot Virossa lyhyen mutta tuloksekkaan sotaretken aikana olivat vajaat 200 miestä kaatuneina ja haavoittuneina; Pohjan Pojat menettivät kaksinkertaisesti enemmän kuin Ensimmäisen Vapaajoukon taistelijat. Virolaiset tunnustivat pohjoisen naapurimaan ratkaisevan merkityksen olleen pohjana itsenäisyydelle, joka sillä kertaa kesti parikymmentä vuotta, Neuvostoliiton miehitykseen 1939 saakka. Vapaaehtoisuuden sekä aseveljeyden perinne jatkui juuri tältä pohjalta virolaisten puolelta niin Talvi- kuin Jatkosodassa Suomen-poikina, soomepoisid.