SeksiSaitti

Kävin aamulenkillä sauvakävelyllä Hietasaaressa. Katselin Seelarissa ja Johteenpookissa veneitä. Seelarissa oli vielä muutama legendaarinen Hai-venekin. Tulin siitä kyllä iloiseksi. Ensimmäinen oma veneeni oli juuri Hai-vene. Se oli kyllä meistä hieno. Lapset oli pieniä ja leikkivät siinä mukana, kun ex-vaimon kanssa laitettiin vene aina keväällä kesäkuntoon. Hai-vene on hieno suomalaisen käsityötaidon näyte, ja ensimmäisen Hai-veneen suunnitteli ja rakensi Gunnar L. Stenbäck vuonna 1931. Hai-vene on kymmenen metriä pitkä ja kaksi metriä leveä suomalaisesta männystä ja tammesta rakennettu vene, jonka matala köli on valettu raudasta ja purjepinta-ala on pieni, joten vene on merikelpoinen ja purjeet helposti hallittavissa ilman vinssejä. Matalan kölin ansiosta Hai-vene sopii myös erinomaisesti Ouluun ja Perämeren rannikolle, koska täällä vedet ovat karikkoisia ja saaret matalia. Hai-veneellä pääsi hyvin rantautumaan myös saariin. Hytissä oli nukkumapaikka kahdeksalle henkilölle, joten meidän nelihenkinen perhe mahtui sinne hyvin.

Sitten kun vähän vaurastuttiin, niin piti hankkia tietenkin isompi ja helppohoitoinen lasikuituvene. Mutta silti se ensimmäinen Hai-vene ei unohdu ikinä. Jotenkin se oli niin kotoisa. Ja varmaankin aika kultaa muistot, sillä muistan että ne olivat onnellisia aikoja kun lapset olivat pieniä ja oltiin tiivis perhe ja harrastettiin veneilyä yhdessä. Myöhemmät veneet eivät ole enää koskaan tuntuneet samanlaisilta. Nyt minulla ei ole venettä Oulussa enää ollenkaan. Minulla oli pitkään kimppavene kahden kaverini kanssa, mutta möin oman osuuteni pois. Jotenkin tuo veneily Oulussa ei enää huvittanut. Merivesi on Perämerellä alkukesästä niin kylmää, että ainakin juhannukseen asti vesillä liikkuminen on sellaista toppatakki päällä urheilua. Jotenkin se ei enää nappaa. Kaipaan jo sellaisia lempeämpiä kelejä ja lämpimämpiä vesiä, jotta vanhoja luitani ei kolota. Vanhuus ei tule näköjään yksin  .