Luin vasta uudelleen joulukuussa vaikeaan sairauteen menehtyneen Jumprun ystäväni Robert Brantbergin kirjan Reino Hallamaa - Voiton avaimet. Robert oli hieno mies ja ystävällinen ihminen, josta tuskin kenelläkään on mitään pahaa sanottavaa. Kapakasta tulee aina lähteä viisaampana kuin oli sinne mennessään. Tämä tavoite kyllä toteutui Jumprussa Robertin kanssa jutellessa, sillä hän oli aivan mainio tietopankki ja armoitettu jutunkertoja. Robertilla ei ollut historiantutkijan koulutusta, mutta hän kirjoitti sujuvasti ja mielestäni Robert oli ihan tarkka lähdemateriaalinsa suhteen ja hän harjoitti myös tärkeää lähdekritiikkiä. Robert oli ammatiltaan toimittaja ja hänen binbliografiansa on kyllä kunnioitusta herättävä (
https://fi.wikipedia.org/wiki/Robert_Brantberg). Kirjoista lähes kolmekymmentä käsittelee sotahistoriaa. Sotahistoria ei ole mitenkään minun vahvinta osaamisaluettani, mutta luotan täysin asiantuntevan ystäväni RobertLeyn mielipiteeseen, jonka mukaan Robert Brantberg oli ihan hyvä sotahistorioitsija.
Reino Hallamaa oli suomalainen eversti ja Suomen radiotiedostelun alkuunpanija ja kehittäjä. Hallamaa kuului Stella Polariksen johtoon ja matkusti Suomesta Tukholmaan heti Moskovan rauhan solmimisen jälkeen syyskuussa 1944. Stella Polaris- operaation tarkoituksena oli viedä Suomen tiedustelukalusto ja tiedustelumateriaali turvaan, jotta tiedustelua voitaisiin jatkaa jos Suomi miehitettäisiin. Reino Hallamaa ei suinkaan ollut Brita- vaimonsa kanssa ainoita lähtijöitä, vaan puulaatikoihin pakatun tiedustelukaluston, koodien ja arkiston mukana laivat veivät yli 700 tiedusteluun osallistunutta perheineen. Stella Polariksen väki, stellistit, eivät halunneet riskeerata jättämällä taakseen ketään panttivangiksi kelpaavaa. Kun tilanne Suomessa rauhoittui ja vakiintui eikä Neuvostoliiton miehityksestä ollut enää akuuttia pelkoa, niin talvella 1944-45 suurin osa stellisteistä palasi kaikessa hiljaisuudessa takaisin Suomeen. Mutta Stella Polariksen johtohahmoille se ei ollut vaihtoehto.
Kommunistinen Valpo ja Neuvostoliiton tiedustelu olivat näiden johtohahmojen kintereillä, ja tiedustelijoiden palauttaminen Suomeen ja sitä kautta Neuvostoliittolaisten armoille oli todellinen uhka. Reino Hallamaa siirtyi vaimonsa ja Tukholmassa syntyneen poikansa kanssa keväällä 1945 Ranskaan Chatey de Belloy - linnan suojiin ja Ranskan tiedustelupalvelun tehtäviin. Perhe asui Ranskassa kaksi vuotta, kunnes Molotov vaati Ranskaa palauttamaan suomalaiset "sotarikolliset" takaisin Suomeen. Espanjan diktaattori Franco avasi kulkuyhteydet Espanjan ja muun Euroopan välille, ja Reino Hallamaa muutti perheineen nimellä Ricardo Palma Espanjan Andalusiaan syksyllä 1947. Hallamaat ostivat maatilan Churrianan kylästä, joka sijaitsee ihan lähellä nykyistä Malagan lentokenttää. Rahaa Hallamaa oli ilmeisesti saanut tiedustelumateriaalin myymisestä liittoutuneille. Hallamaasta tuli hyvin menestynyt ja palkittu neilikan viljelijä, ja bisnes kukoisti niin että Hallamaat perustivat vuonna 1953 Malagaan kukkakaupan, joka sai nimensä Hallamaan kukkakaupasta saaneella aukiolla Plaza de las flores eli kukka-aukio. Kun maa köyhtyi neilikan viljelyn kuluttamista luonnollisista ravinteista, niin Reino Hallamaa alkoi rakentaa taloja ja perusti rakennusliikkeen. Hallamaan ja poikiensa rakennusliike menestyi hyvin ja he olivat ihan keskeisiä Aurinkorannikon rakentajia, kun turismi alkoi pikkuhiljaa kasvaa 1950-luvulta lähtien kiihtyen sitten 1960- ja 70-luvuilla.
!950-luvun lopulla Reino Hallamaan sotarikossyytteet kumottiin, ja hän pystyi nyt vierailemaan Suomessa aina kun rakennustoiminnaltaan ehti. Hallamaa osti Sysmästä maatilan, mutta ei muuttanut enää koskaan pysyvästi Suomeen asumaan, vaan viljelysmaat olivat vuokralla. Malagassa Reino Hallamaa asui Churrianassa ja vietti eläkepäiviään golfia pelaten kunnes kuoli 80-vuotiaana vuonna 1979. Hallamaa sai takasin everstin arvon vuonna 1958 ja hänelle myönnettiin puolustusvoimien eläke. Vuonna 1970 Reino Hallamaalle myönnettiin puolustusvoimien kultainen ansiomitali. Robert Brantberg kertoo kirjassaan, että eversti itse arvosti sitä vieläkin enemmän kuin kaikkia kotimaassaan ja ulkomailla saamiaan muita ansiomerkkejä.
Reino Hallamaan ja hänen perheensä elämä kuvaa hyvin koko Aurinkorannikon kehittymistä ja historiaa. Köyhä maaseutu ja köyhät kalastajakylät muuttuvat ja hyvinvointi lisääntyy, kun turismi kasvaa vuosi vuodelta. On jotenkin aika häkellyttävää ajatella, että kuinka nopeaa ja perinpohjaista muutos on ollut. Reino Hallamaa ja vaimonsa Brita on haudattu Sysmään sukuhautaan. Kaikki Hallamaan kolme poikaa ja yksi tytär jäivät myös pysyvästi asumaan Espanjaan. Ylen nettisivuilla on aivan erinomaisen hyvä ja mielenkiintoinen artikkeli Hallamaan perheen elämästä kaikkine vaiheineen. Myös perhealbumin kuvat ovat mielenkiintoisia ja aivan ainutlaatuisia. Haastattelussa Hallamaan perheen elämästä kertoo vanhin lapsista, eli Tukholmassa toukokuussa 1945 syntynyt Hannu Hallamaa, joka kuoli Espanjassa viime talvena helmikuussa 2025. Tässä on linkki tuohon Ylen artikkeliin (
https://yle.fi/a/3-11090935).