2/2
"Ottaisin maksun ensin. Kengät ja takin voi laittaa tänne." Hän hymyilee kauniisti ja on juuri sellainen kuin kuvissa ja videolla. Miellyttävä ja viehättävä. Hän kertaa hygieniasääntönsä ja rajansa ja kysyy ehdinkö käydä jo suihkussa. Ehdin, mutta pesisin mielelläni käteni. Itse huomaan odottavani vain mitä seuraavaksi tapahtuu. Täysin tuntematon tilanne, ei mitään referenssiä, joten huomaan olevani ns. "asiakaspalvelumoodissani". Avoin kehonkieli, hymyile, katso silmiin, kuuntele. "Aloitetaanko strip-teasilla ja siirrytään siitä sängylle. Se fetissi voisi olla keskellä tapaamista. Sopiiko niin?" Hän kysyy. "mennään sillä". Keskustelu tuntuu oudolta ja tarkkailen hänen eleitään. Miten hän kokee minut? Olenko uhkaava? Hän vaikuttaa rennolta ja hymyilee, mutta aivan kuin hän jännittäisi minua. Ei aivan kohtaa katsetta. Ihmettelisin jos ei. Vieraan, paljon itseään kookkaamman miehen kanssa suljetussa tilassa. Miten voisin parantaa hänen turvallisuudentunnettaan?
Hän ottaa minua kädestä kiinni, johdattaa sohvalle istumaan ja alkaa tanssia riisuutuen. Hän vaikuttaa olevan täydellisen sinut kehonsa kanssa. Se on hurmaavaa. Kosketan häntä varovasti ja hän nouseekin istumaan syliini, kiedon käteni hänen ympärilleen ja halaan häntä tiukasti, vetäen henkeeni hänen hiustensa tuoksua. ”Sun iho tuoksuu hyvälle” hän yllättäen sanoo. ”Hieman makealle. Kuin olisi syönyt karkkia”.
Pieni kehu yhteen epävarmuuteen liittyen räjäyttää tajunnan ja kaikki huolet katoavat. Unohdan miettiä mitään. Puolitoista tuntia saan olla täysin hänen huomionsa kohteena. Täysin ilman minkäänlaista tuomitsemista, vaatimuksia, roolin vetämistä, tai hänen tyydytyksensä miettimistä. En ole varma olenko kokenut vastaavaa ikinä aikuisiän aikana. Yhdynnässä ensimmäistä kertaa 20 vuoteen en pelkää satuttavani toista. Entä se fetissi? Osoittautui livenä vähemmän mielenkiintoiseksi kuin olin odottanut, mutta siinäkin hänen täydellinen hyväksyntänsä ja luonnollisuutensa asian kanssa oli äärimmäisen validoiva kokemus. Saapuessani pää oli täynnä epävarmuutta, negatiivisia ajatuksia, pelkoa, häpeää, jne. Lätiessäni kaikki tuo oli poissa ja päällimmäinen tunne oli kiitollisuus. Ihmettelin kokemuksen kauneutta. Oma ajattelu tuntui selkeämmältä ja parisuhteen seksiongelmatkin tuntuivat mahdollisilta ratkaista. Itkin ja kyyneleet silmissä kirjoitin pt:lle kiitosviestin siitä miten valtavan kokemuksen hän oli minulle antanut. Sain takaisin kauniin viestin ja kutsun tulla joskus uudelleen. Kutsui lempeäksi. Luin viestin monta kertaa jälleen silmät kyynelissä.
No oliko pettämistä?
Nyt kysymys tuntuu hyvin subjektiiviselta. Aiheesta näkyy hyvinkin erilaisia ja usein ehdottomia näkemyksiä. Keskusteluita siitä onko esimerkiksi itsetyydyttäminen pettämistä vai ei. Usein määrittely tuntuu fokusoituvan joko joihinkin toimenpiteisiin (suutelu, seksi, itsetyydytys) ja missä raja menee, tai siihen mitä on sovittu tai oletettu sosiaalisten normien perusteella. Näissä on tietysti kaunis oletus siitä että asioista voitaisiin puhua ja että se puhuminen itse ei jo uhkaisi jomman kumman osapuolen turvallisuudentunnetta jne.
Puoliso tästä tuskin olisi samaa mieltä, mutta tässä kohtaa ajattelen että jokin mikä uhkaa parisuhdetta, voi olla pettämistä. Toisaalta myös se minkä itse kokee pettämiseksi pitäisi ottaa määritelmässä huomioon. Kuten mainitsin aiemmin, itsetyydytyksellä ja pornolla puutteiden paikkaaminen on ollut iso osa tätä parisuhdetta hyvin pitkään ja siitäkin puoliso on joskus sivulauseessa jotain tuomitsevia mielipiteitä esittänyt. Siinä mielessä tämän alueen piilossa pitäminen on ollut osa parisuhdetta aina. Asiaan kytkeytyvät oleellisesti hänen epävarmuutensa. Riittääkö hän sellaisena kuin on? Aiemmin mainitsemieni terveydellisten syiden vuoksi (ja muutenkin) en halua antaa minkäänlaista kuvaa ettei riittäisi. Ei hän voi niille asioille mitään. Ja kuinka julmaa olisi vaatia jotain enempää kuin mitä hän pystyy antamaan. Onko edes oikein tai realistista odottaa yhden ihmisen omine heikkouksineen, epävarmuuksineen, omaksuttuine sukupuolirooleineen ja niiden tuomine painolasteineem pystyvän vastaamaan toisen ihmisen kaikkiin tarpeisiin, riippumatta siitä kuinka rakas ja tärkeä tämä on?
Mutta samalla on tosiasia, että tällä on jo vuosikymmeniä ollut itseeni negatiivinen vaikutus. Olen joskus käynyt terapiassakin muutaman vuoden. Siitäkin harvat tietävät ja siinäkin käsitellyt asiat vain aiheuttaisivat hänelle tarpeetonta tuskaa. Jossain kohtaa terapeutin kanssa keskustelu ei vain riitä. Sillä saa perspektiiviä ja oppii ymmärtämään tarpeitaan ja suhdetta muihin. Mutta ei se vastaa niihin tarpeisiin.
Kuvani maksullisesta seksistä on täysin muuttunut. Ammattimaisuus ja seksi samassa lauseessa kuulosti aiemmin epäilyttävältä ja teennäiseltä. Tunteetonta tarpeiden tyydyttämistä tai jotain sellaista. Tämä kokemus kuitenkin radikaalisti erosi siitä käsityksestä. Palveluntarjoajalle olin varmasti arkinen asiakas muiden joukossa, mutta itselleni tapaaminen oli valtavan vapauttava ja voimaannuttava. Jäin myös miettimään omaksuttuja sukupuolirooleja. Mies on vahva, ei itke, ei tarvitse, ratkoo ongelmat, osaa, suojelee ja kannattelee. Tuo leivän pöytään, johtaa, laittaa muiden tarpeet edelle, kestää pettymykset, ja jakaa ehtymättömistä varannoistaan.
Jos parisuhdeseksi ei suju tai puoliso ei syty? Onkohan kuunneltu tarpeeksi ja koetettu miettiä mitä nainen tarvitsee? Mies ei varmaan ole tehnyt jotain tarpeeksi tai oikein. Jälleen muiden tarpeet on aina laitettava edelle. Milloin mies saa vain olla ja tarvita? Miten antaa kun oma sielu huutaa hyväksyntää ja kosketusta? Kuin janoon nääntyvä edes tilkkaa vettä. Puhutaampas siitä janosta. Miltä se tuntuu? Oletko varmistanut, että muilla on vettä? Tarvitsisiko vähän mennä itseen ja miettiä muita ensin?
Tarpeiden tyydyttämistä? Toki, mutta tunteettomuuden sijaan huomaan tyydytettyjen tarpeiden olevan lähes 100% emotionaalisia ja seksi oli lähinnä se väline, jolla niihin pääsi käsiksi. Olen etsinyt mihin tätä rimnastaa ja lähin referenssi, jonka keksin, on hierontapalvelut tai ehkä naisten hyvinvointi- ja kauneuspalvelut, perustuen siihen miten he näiden käyttöä usein kuvaavat. Saa itsensä tuntemaan kauniiksi ja hemmotelluksi. Luksuspalvelu? Viittaa johonkin ylenpalttiseen, mitä ei oikeastaan tarvitse. Pikemminkin mieleen tulee hoivatyö tai jopa terapia, mutta ei niinkään neuvontamielessä vaan läsnäolon ja tuen kautta. Kun välitön tarve on tyydytetty, pystyy jälleen helpommin miettimään muita.
"Rakkautta Rahalla" kirjassa kirjoittaja mainitsee osan seksityöntekijöiden asiakkaista hakevan nimenomaan henkistä kasvua ja joillekin henkisen kasvun tulleen yllätyksenä. Koen itse osuvani osittain näihin molempiin laatikoihin. Kuten kirjoitin, en pitkään edes tiennyt mitä tästä hain ja ensimmäisessä viestissäni pt:lle, mainitsin nimenomaan kiireettömyyden ja joitakin fyysisiä akteja. Suuseksiä ja eri asentoja. Ensi kerralla painotan todennäköisesti täysin eri asioita. Ymmärrän myös nyt paremmin, miksi ilmoitukset, joissa pt kuvaili lähinnä omia ominaisuuksiaan, eivät juuri herättäneet kiinnostusta. Listalleni valikoituivat nimenomaan ne, jotka jossain muodossa viestittivät: "sinun ei tarvitse pelätä", "voit tulla juuri sellaisena kuin olet" jne.
Tyttöystäväkokemus ja voiko pt:hen rakastua? Itselleni en näe riskiä. Homman raamit ovat hyvin selkeät, mikä on myös juuri se syy, miksi en näe tämän uhkaavan parisuhdetta. Ja kuinka kokea huonoa omaatuntoa sellaisesta, joka tuntuu läpimurrolta vuosien rämpimisen jälkeen?
Olen myös kiinnostunut seksityöstä työnä ja ilmiönä ja vertaaminen omaan työhöni on varsin mielenkiintoista. Ratkon asiakkaiden ongelmia B-to-B kontekstissa. Nämä eivät aina (useinkaan) osaa niitä sanoittaa ja palvelu määritellään ja tuotetaan yhteistyössä asiakkaan kanssa. Fokus on täysin asiakkaassa eivätkä omat ammatilliset tai muut tarpeeni ole siinä oleellisia. Ammattitaito, asiakkaan tarpeet, kohtaaminen, kuuntelu, ja johtaminen ovat. Tämä ei kuitenkaan tarkoita ettenkö saisi suurta ammatillista ja henkilökohtaista tyydytystä hyvästä yhteistyöstä. Projektista riippuen olen enemmän tai vähemmän lähellä asiakasta eikä transaktionaalisuus millään lailla vähennä kohtaamisten aitoutta tai asiakkaan kokemaa arvoa. En ole ikinä omassa työssäni kuullut kenenkään kyseenalaistavan näitä asioita, joten seksityön kontekstissa keskustelu siitä ovatko kohtaamiset aitoja tai eivät tuntuu nyt kovin omituiselta. Itselleni ei tämän kohtaamisen jälkeen tulisi mieleenkään kyseenalaistaa sen tai pt:n aitoutta, enkä työkalujen, metodien tai kontekstin ohella näe juurikaan eroa hänen työnsä ja omani välillä. Työsuorituksena hän toimi erinomaisesti ja erityisesti asiakaskohtaamisen ja tunneälyn alueilla näen itselleni hyvinkin opittavaa häneltä epävarman asiakkaan kohtaamiseen.
Tästä tuli pitkä teksti, mutta missä muualla tätä voisi ruotia kuin anonyyminä maksuseksifoorumilla?
Olen onnellinen, jos tämä auttaa jotakuta kaltaistani selvittämään omaa päätään. Ja kokemus antanee palveluntarjoajillekin jonkinlaista näkyvyyttä ainakin yhdenlaisen asiakkaan ajatuksiin ja motiiveihin.
Luen mielelläni kommentteja siitä miten ajatukset resonoivat muilla "turskilla" tai mitä ajatuksia kokemus palveluntarjoajilla herättää.
Tuoreimmat viestit
Tämä oli tällaista tajunnan virtaa, mutta kieltämättä tuotoksessa oli vähän sellainen rakenne.
