Hyvin sanoitettu! Toistan nyt ehkä Miiran sanomaa, mutta pointti on nimenomaan se että mitä tapahtuu tämän reaktion jälkeen. Jatkuuko asiallinen asiakassuhde vai alkaako vainoaminen, stalkkaus ja ahdistelu?
Kiitos vastauksestasi. Otan kantaa ensin tuohon toistamaasi Miiran sanomaan. Siitä syntyy helposti vaikutelma, että asiakkaan romanttiset tunteet ovat aina potentiaalisesti vainoamisen esiaste, mikä tuntuu aika leimaavalta varsinkin meitä fiksuja asiakkaita kohtaan. Todellisuudessa väliin mahtuu valtava määrä inhimillisiä tilanteita: asiakas ihastuu hiljaa, tunnistaa itse tilanteen mahdottomuuden, ehkä ottaa vähän etäisyyttä, ehkä kertoo tunteistaan kerran asiallisesti ja jatkaa tai lopettaa asiakkuuden ilman draamaa.
Kaikki ihastuminen ei siis ole “alkava turvallisuusuhka”, vaikka pt:n näkökulmasta riskin mahdollisuus onkin olemassa. Kun keskustelu siirtyy heti stalkkereihin ja ahdisteluun, niin asiakkaan tunne-elämä alkaa helposti näyttäytyä ensisijaisesti riskinä eikä inhimillisenä reaktiona. Allekirjoitan kuitenkin täysin sen, että ihastuminen ei anna kenellekään oikeutta siirtää omaa tunnetaakkaansa toisen kannettavaksi. Se, että kokee jotain voimakkaasti, ei tarkoita että toisella olisi velvollisuus vastata siihen, käsitellä sitä loputtomasti tai ottaa vastaan painostusta.
Luon kyllä tyttöystävä-illuusion jos sitä on toivottu, ja olen erittäin läsnä. Sen maksetun ajan. Onko siis minun "vikani" jos asiakas ihastuu ja alkaa kuvitella että meillä on muukin kuin taloudellinen suhde? Vai asiakkaan "vika" kun hän ei tajunnut kuviota? Sanoisin että on minun vastuullani palauttaa asiakas maan pinnalle jos näin pääsee käymään. Sen jälkeen on asiakkaan vastuulla ymmärtää tilanne ja jatkaa asiallisena asiakkaana. Muussa tapauksessa asiakassuhteen päättäminen voi olla viisainta molempien kannalta.
Tää on tosi tärkeää. Jos ja kun työ perustuu romanttisen läheisyyden illuusion rakentamiseen, ei voi täysin pestä käsiään siitä, että joku alkaa kokea tunteita. Asiakkaalla on toki vastuu omasta käytöksestään, mutta pt:llä on myös jonkinlainen vastuu siitä, miten voimakkaasti ja millä tavoin hän ruokkii tunnetta erityisyydestä. Tuo "tyttöystävä-illuusio -- sen maksetun ajan" on käytännöllinen raja mutta tunteet eivät toimi kellokortilla. Jos joku kokee intensiivistä hyväksyntää, lämpöä ja haluttavuutta, ei ole kovin realistista ajatella, että kokemus pysyisi täysin erillään muusta elämästä vain siksi, että laskutus päättyi tunnin kohdalla.
Oma punainen lanka katosi tässä vaiheessa kirjoittamista. Jos tästä jotain haluaa kiteyttää, niin jos liiketoiminta hyötyy kiintymyksestä, ei ole täysin reilua käsitellä kaikkea seurannaisvastuuta asiakkaan henkilökohtaisena tunneongelmana. Asiakkailta odotetaan usein hyvin rationaalista suhtautumista tilanteeseen, joka on tarkoituksella rakennettu tuntumaan emotionaalisesti aidolta. Se on vähän sama kuin sytyttäisi saunan pesään tulen ja yllättyisi siitä, että pesä lämpenee.
"Jos ihastut, pidä huoli siitä että huora ei joudu kärsimään sinun ihastumisesi takia"
Vaari se vaan osaa kiteyttää hyvin ja paljon asiaa lyhyeen tekstiin
