Ymmärrän täysin myös myyjien tarpeen anonymiteettiin ja kunnioitan sitä kaikin tavoin. Itse asiassa itse suosin myyjiä, jotka tekevät hommia anonyyminä. Koen anonyymit myyjät luotettavammiksi ja turvallisemmiksi, koska silloin molemmilla osapuolilla on yhteinen intressi suojella yksityisyyttä. Molemmilla on sama asia suojeltavana, molemmilla on yhtä paljon hävittävää. Kun myyjä haluaa pysyä anonyyminä, hän todennäköisesti kunnioittaa ja ymmärtää paremmin myös minun haluani pysyä anonyyminä.
Mä olen alkanut nimittää tätä ilmiötä kauhun tasapainoksi, koska se perustuu negatiivisiin olettamuksiin (jos minä häviän jotain niin sitten se toinenkin). Yritin miettiä pitkään, mitä rakentavaa tähän sanoisin, mutta se on kyllä hankalaa.
Mä en vaadi asiakkailta henkilötietoja, vain kerran joku on kysynyt, että voinko poistaa viestit (onnistuneen) tapaamisen jälkeen ja niin teinkin. Mulla ei ole mitään syytä säilyttää asiakkaan yhteystietoja ellei asiakas ole sellainen, että haluan häntä välttää ja mukavien vakkareiden kohdalla pidän viestit tallessa siksi, että muistan, mitä ollaan puuhattu.
Lähtökohtaisesti kuitenkin mä pidän sitä luottamuspulana ja loukkaavana itseäni kohtaan jos asiakas alkaa mekastamaan siitä, että hän ei voi sille mitään, että minä en ole anonyymi ja hän on (viitaten ylrmpänä mainittuun "ei ole reilua että anonyymiteetin luopuminen olisi molemminpuolista). Ei meistä kukaan mene terapeutillekaan ja yritä käydä siellä anonyymisti.
Kaikista tärkeintä itselleni on kuitenkin se, että olen oman osani stigmasta kantanut. En kaipaa yhtään miestä selittämään minulle miten tulenarka aihe joku seksinostaminen on. En ota asiakkaita vastaan, jotka kyselevät talon numeroa sen takia, koska tuttu asuu samalla kadulla ja miten sitä sitten selitellään että missä sitä oltiin. Vastavuoroisesti en myöskään hae asiakkaita stay upeissa ja punaisessa nahkamekossa alaovelta. Jokaisella on oikeus olla anonyymi, mutta minulle sitä ei aikaa varatessa kannata alkaa saarnaamaan. Jos olen epäluotettava jonkun mielestä niin luokseni ei ole pakko tulla. Minulla riittää ihania anonyymejä ja ei-anonyymejä asiakkaita kyllä muutenkin.
Se pieni asia, minkä asiakas voi tehdä maailmanparantamiseksi, on maksaa varausmaksu tai varata aika näkyvästä numerosta valitsemaltaan, luotettavalta palveluntarjoajalta. Ei tarvitse mennä ja tehdä aktivismia (sitä odotellessa), ei tarvitse puhua lähipiirilleen jos ei halua. Mutta edes alan sisällä toivon, että asiakkaat ja seksinmyyjät puhaltaisivat vähäsen yhteen hiileen ja rakentaisivat luottamusta keskenään, jotta ei joka aamu tarvitsisi ajatella ikkunasta ulos katsoessaan, että en voi koskaan ansaita normaalin yrittäjän asemaa,vaikka kuinka perse hiellä tekisin töitä. (Eikä sen seksinostajan tarvitsisi ajatella, että täysin laillinen harrastus on kuin löyhä silmukka joka ilmitullessaan kiristyykin ja panee pelin poikki.) Osalle miehistä tämä voi olla tietysti ihan mahdoton ajatus, että he tekisivät alan eteen jotain ja sille ei voi mitään, mutta toivossa on hyvä elää.
Tuoreimmat viestit
-tyylilajia, tylytystä, ivaa ja nälvimistä.
Mennäkkö vai eikö mennä? Tuohon on kyl ihan varma vastaus...