Lopputuloksena meillä on oikeusjärjestelmä, joka jakaa kansainvälisessä vertailussa erittäin lieviä tuomioita ja jonka ainoa päämäärä on rikoksentekijän kuntouttaminen. Ja kyllähän se suuren osan aikaa toimiikin: enemmistö vankeusrangaistuksen saaneista ei palaa vankilaan. Systeemin heikkous on kuitenkin siinä, että se ei tunnista eikä sillä ole työkaluja sellaisten kroonisten väkivalta- ja seksuaalirikollisten käsittelemiseen, joihin mikään terapia ja kuntoutus ei kerta kaikkiaan pure. Pitäisi olla olemassa mekanismi, jolla nämä pysyvästi ympäristölleen vaaralliset henkilöt pystytään eristämään loppuiäkseen kunnon kansalaisista, mutta ei ole, kiitos Demla ry:n pitkäkestoisen, sinnikkään ja kosolti hedelmää kantaneen myyräntyön.
Selvästihän sitten nykyinen malli toimii siihen tarkoitukseen, johon se on luotu. Mikäli esittämäsi väittämät pitävät paikkansa. Tosin en usko, että nykyistä mallia perustellaan tai uskotaan sen toimivuuteen perustuen Neuvostoliiton propagandaan. Minua ei kuitenkaan haittaa, että sinä uskot siihen.
Jos historiassa on ollut kaksi vaihtoehtoa, pitkät tuomiot sekä niille, jotka kuntoutuisivat, että niille, jotka eivät kuntoudu, tuloksena on paljon pitkän aikaa vankilaan suljettuja ihmisiä. Heidän määränsä kasvaa, koska aina tulee uusia yksilöitä, jotka eivät kuntoudu.
Nykymallissa on vähemmän ja lyhyemmän aikaa vankilaan suljettuja ihmisiä, joista suurempi osa kuntoutuu eikä palaa vankilaan. Kuntoutumattomien henkilöiden määrä pysyy.
Painopiste pitäisi siis olla ensikertalaisten rikosten vähentämisessä, jotta rikollisuus laskisi entisestään. Tämä voi onnistua ns. kuntoutumiskykyisen populaation osalta, mutta ei kuntoutumiskyvyttömän populaation osalta.
Ps. omassa nuoruudessa parikin alaikäistä oman elämänsä 'naistenmiestä' tokaisi "käytännössä raiskanneen" ikäisensä tytön, ketä halusivat panna.
Vähemmistönä olevaa 'kuntoutumiskyvytöntä' populaatiota lukuunottamatta probleema on muualla kuin rangaistusten pituudessa.
Tuoreimmat viestit
