Suomi on pilluntarjonnan kannalta tällainen väliinputoajamaa. Pienillä paikkakunnilla ei kannata toosaa kaupata oman kylän pojille, tai kohta on kylän ämmien juoruseuralla vakioaihe

Ja äkkiähän siihen asemaan pääsee myös vieraileva tähtönen, mutta kun vaihtaa maisemaa, mummotkin rauhoittuu. Toisaalta Suomessa ei (vielä) olla niin köyhiä, että pillua pitäisi myydä ns. henkensä pitimiksi, kuten vaikkapa itänaapurissa 1990-luvun alussa.
Paikkakunnan työllisyysaste vaikuttanee myös. Edellämainitut Mikkeli ja Kotka eivät ole millään mittareilla taloudellisesti hyvinvoivia alueita Suomessa. Imatrallakaan ei kaksisesti mene, Lappeenrannassa vähän paremmin. Siellä missä (miehillä) on töitä, mieluummin hyväpalkkaisia sellaisia, on hupakoillakin paremmat tienestimahdollisuudet.
Talouden lainalaisuudet pätevät kaikkeen bisnekseen. Reissuhommia tekevänä toki toivoisi, että kioskeja olisi enemmän auki pitkin Suomenmaata. Taitaa vaan sossusta saada paremmin fyrkkaa, jos ei ihan omistaudu näihin hommiin, pidä itsestään huolta ja huolehdi myös asiakkaistaan. Viimemainittua kombinaatiota kutsutaan työksi.