SeksiSaitti

On hieman yksinäistä, kun velipoika on käymässä Suomessa. Vaikka meillä on aivan omanlaiset kuviomme Malagassa ja omat ystävät ja kaverit, niin vietämme myös aikaa yhdessä. Kaipaan erityisesti niitä pitkiä ravintolaillallisia, joiden jälkeen jäämme istuskelemaan ravintolan terassille viinilasillisten ääreen ja juttelemme monenlaisista asioista. Velipoika on minua muutaman vuoden vanhempi, ja muistaa siksi paremmin lapsuutemme aikaisia asioita. Niistä on mukava keskustella ja kyselen sellaisista asioista joista itsellä on vaan hämärä muistikuva.

Yksi ilta muistelimme Alajärven mummoamme. Mummo oli hieman erikoinen ihminen ja vahva persoonallisuus. Mummo oli ollut nuorena likkana kuusi vuotta Amerikassa New Yorkissa piikomassa, ja oli siten vähän nähnyt maailmaa ja kiertänyt pikkusen muutakin kuin vain sontatunkiota kotitalon navetan takana. Mummo oli sellainen joviaali ihminen ja tykkäsin mummosta kovasti. Mummolla oli mielenkiintoisia ja jännittäviäkin tarinoita kerrottavana Amerikan ajoista ja minusta oli mukava kuunnella niitä. Mummon puhekieli oli myös hauska, koska siinä oli vieläkin paljon fingelskaa mukana. Verhot oli kartuunit (cartoon) ja nuorisoseurantalo oli haali (hall) sekä toimitusjohtajana työskentelevä isäni paasi (boss). Alajärven likka oli lähtenyt Amerikkaan 17-vuotiaana vuonna 1913 ja palannut takaisin Suomeen vuonna 1919. Eli kuten mummo sanoi, niin hän lähti Amerikkaan Suomen ollessa Venäjän keisarikunnan autonominen osa ja palasi itsenäiseen tasavaltaiseen Suomeen missä Sthålberg oli presidentti, ja välissä oli käyty sekä ensimmäinen maailmansota että Suomen sisällissota.

Mummoa oli Ellis Islandilla vastassa velipoika Mauno, joka oli jo aikaisemmin muuttanut Amerikkaan. Mummolla oli myös työpaikka valmiina sellaisessa itävaltalaisessa perheessä sisäkkönä. He asuivat Manhattanilla valtavan suuressa huoneistossa ja heillä oli palveluskuntaa lapsenhoitajaa myöten. Perheen isä oli joku liikemies. Kielitaidottoman nuoren tytön elämä oli aluksi ollut vaikeaa ja koti-ikävä kova, mutta sinnikäs ja ahkera likka sopeutui kuitenkin nopeasti ja opetteli englannin kielen. Keskenään isäntäperhe oli puhunut pääasiassa saksaa, mutta palveluskunnalle englantia. Minulla on kotona muutamia kirjeitä, joita mummo oli New Yorkista lähettänyt Suomeen äidilleen ja yhdessä niistä mummo kertoo ensimmäisestä joulustaan New Yorkissa, joka oli ollut suuren koti-ikävän ja surullisuuden aikaa. Isäntäperhe oli juutalaisia ja juutalaiset eivät vietä joulua, vaan joulupäivä on heille ihan tavallinen arkipäivä. Silloin ensimmäisenä joulupäivänä oli lisäksi ollut pyykkipäivä talon alakerran pyykkihuoneessa ja mummolla oli mennyt koko päivä lakanoiden ja liinavaatteiden mankeloinnissa ja silittämisessä. Nuori likka ei ollut uskaltanut eikä osannut pyytää vapaapäivää joulujuhlan ajaksi, vaan oli itkien painanut menemään koko joulupäivän. Sitten seuraavana jouluna mummo oli jo saanut viettää joulua suomalaisten kanssa perinteisempään tapaan.

Mutta ei se mummon elämä New Yorkissa mitään surua ollut ollut. Päinvastoin nuori likka oli ollut mukana monenlaisessa suomalaisten siirtolaisten vilkkaassa toiminnassa. Imatra-haali Brooklynin entisessä Finntownissa Sunset Parkissa oli ollut mummolla tuttu ja tärkeä paikka. Siellä oli pelattu monet hienot näytelmät ja näytelmän päälle oli sitten tanssittu perinteiset suomalaiset lavatanssit. Minulla on sellainen valokuva, missä mummo juhannusjuhlilla seisoo Imatra-haalin rappusilla juhlavermeissään ja portaiden juuressa on suomalaisen perinteen mukaiset juhannuskoivut. Joku oli roudannut sinne kivikylän keskelle jostakin maalta kaksi komeaa koivua koristeeksi. Suomalainen voi muuttaa Amerikkaan, mutta suomalaisuus ja juhannusjuhla ei lähde pois suomalaisesta suurkaupungin melskeessäkään. Imatra-haalilla mummo oli myös ollut kuuntelemassa Matti Kurikan esitelmiä ja luentoja. Matti Kurikkahan oli jo siinä vaiheessa vaihtanut sosialismin aatteensa enempi teosofiaan, tai olisiko parempi sanoa että Matti Kurikan sosialismi oli kehittynyt teosofisen ajattelun suuntaan. Mummokin oli elämänsä aikana tutustunut teosofiseen kirjallisuuteen, eikä häntä juuri Etelä-Pohjanmaalla vahvan körttiläisyyden höpinät hetkauttaneet. Mummo oli sellainen persoonallinen oman tiensä kulkija, joka ei niin piitannut muiden mielipiteistä ja uskomuksista.

Suomessa mummon äiti oli sairastunut tuberkuloosiin ja mummon piti palata Alajärvelle, koska halusi nähdä äitinsä vielä elossa. Mummolla oli tarkoitus palata New Yorkiin, mutta elämä meni sitten toisin. Mummo hoiti äitinsä hautaan ja talossa tarvittiin senkin jälkeen mummon työpanosta. Mummo kohtasi ukin ja rakastui, ja niin Amerikkaan palaaminen sitten jäi. Ja ehkä vankan eteläpohjalaisen talon emännäksi pääsy oli sitten se houkuttelevampi vaihtoehto kuin sisäkön työt Manhattanilla juutalaisessa perheessä. En sitten tiedä, mutta mielellään niitä Amerikan aikoja mummo kyllä muisteli. Se juutalainen isäntäperhe olisi kyllä halunnut mummon takaisin ja luvannut maksaa matkan Amerikkaan, mutta ei mummo enää koskaan New Yorkiin palannut. Sellainen yksityiskohta tulee mieleen, että mummolla oli aina hyvin paksu komea vaalea tukka, joka oli aina letitettynä. New Yorkin isäntäperheen rouva oli sitä aina kovasti ihastellut, ja kun mummo oli lähdössä Suomeen niin rouva pyysi että mummo leikauttaisi hiuksensa ja antaisi ne rouvalle peruukkia varten. New Yorkissa oli silloin ollut muodissa suuri peruukkivillitys ja mummo oli sen isäntäperheen rouvan kanssa mennyt peruukkiateljeehen ja leikkauttanut komea paksun tukkansa polkkatukaksi. Isäntäperheen rouva oli ollut ikionnellinen ja maksanut mummolle ihan ruhtinaallisesti peruukkiaineksista. Ehkäpä se mummon hiuksista tehty peruukki on vieläkin hengissä ja somistaa jonkun muodikkaan manhattanilaisen vintage- myymälän näyteikkunaa  . Minulla on kotona muuten yski valokuva polkkatukkaisesta mummosta New Yorkissa mikä on otettu ihan valokuvaamossa Harlemissa. Ilmeisesti jonkinlainen lähtiäisvalokuva New Yorkista.

Suomesta Amerikan siirtolaisuuden vilkkaimmat vuodet olivat 1900-luvun alussa vuosina 1900-1914. Ruotsista muutama vuosikymmen aikaisemmin. Suomesta lähti Amerikkaan siirtolaiseksi lähes 400 000 ihmistä, mikä on kyllä valtavan paljon kun Suomen asukasluku oli alle 3 miljoonaa. Ja nämä siirtolaiset olivat lisäksi nuoria työkykyisiä ihmisiä. Sama ilmiö esiintyy oikeastaan kaikissa niissä Euroopan maissa, missä teollistuminen oli vasta lapsenkengissä ja maatalous täysin vallitseva elinkeino. Esimerkkeinä vaikkapa Baltian maat, Puola, Italia...Oikeastaan Suomen väestörakenne muistutti 1900-luvun alussa paljolti Afrikan nykyistä väestörakennetta. Nuoret työikäiset ihmiset olivat väestöpyramidin huipulla. Syinä tähän olivat ravitsemuksen parantuminen ja terveydenhoidon kehittyminen, mitkä vähensivät lapsikuolleisuutta. Kun ennen perheeseen syntyi vaikka kahdeksan lasta, niin heistä aikuiseksi asti eli pari kolme. Lapsikuolleisuus oli niin valtavaa. Nyt niistä kahdeksasta lapsesta saattoi elää aikuiseksi vaikkapa kuusi tai hyvällä tuurilla kaikki kahdeksan. Ja sitten kun nämä lapset kasvoivat työikään, niin työväestöstä oli valtava ylitarjonta, eikä teollisuus ja orastava kaupungistuminen vielä imenyt tätä väestömäärää. Ja kun 1800-luvun loppupuolella tekniikka kehittyi ja maataloudessakin keksittiin uusia koneellisia työvälineitä (esim. ensimmäiset niittokoneet), niin maatalouskaan ei tarvinnut enää niin paljon työvoimaa kuin aikaisemmin. Onneksi Amerikka ja sen valtavaa vauhtia kasvava talous imi Euroopasta tämän ylimääräisen väestön, sillä muuten se tilanne olisi kyllä muodostunut vähitellen sietämättömäksi. No onneksi ensimmäinen maailmansota sitten osaltaan ratkaisi tätä Euroopan väestöongelmaa, kun nuoret miehet saivat kokea sankarillisen kuoleman juoksuhaudoissaan kaasunaamarit päässään.

Amerikan siirtolaisuutta oli kaikkialta Suomesta, mutta voimakkainta se oli juuri Etelä-Pohjanmaalta. Vaikka maalaistalot olivat Etelä-Pohjnamalla suuria, niin varsinaista torpparilaitosta ei ollut ja oikeastaan lähes kaikki maatalouteen raivauskelpoinen maa oli jo muokattu pelloiksi ja maatiloiksi. Kytösavun aukeilla mailla oli viljelyyn kelpaavat suotkin jo pääosin kuokittu, eikä koskelan jusseille enää riittänyt Pappilan maissakaan mitään kuokkimista. Ja kun eteläpohjalaisen perimysjärjestyksen mukaan vanhin pojista peri talon, niin nuoremmat pojat jäivät siinä vähän kuin toimettomaksi joutomiehiksi. Velipojan taloon rengiksi päätyminen ei ollut oikein mikään houkutteleva vaihtoehto. Helsingin yliopiston entisen Suomen historian professorin, itsekin eteläpohjalaisen, Heikki Ylikankaan mukaan Häjyjen riehuminen Etelä-Pohjanmaalla johtui juuri tästä syystä. Kun talo jäi vanhimmalle veljelle, niin nuoremmilla oli edessä karu tulevaisuus ja sosiaalisen arvoaseman raju pudotus. Toimettomuutta, näköalattomuutta ja pahaa oloa lääkittiin sitten suomalaiskansalliseen tapaan viinalla ja riehumisella. Ylikankaan mukaan häjyily loppuikin paljolti siihen, että Aemrikkaan siirtolaiseksi muuttaminen muodostui hyväksi vaihtoehdoksi ja antoi mahdollisuuden rakentaa tulevaisuutta ja ainakin parempaa elämää kuin kotimaassa joutomiehenä.

Joka kolmas Suomen Amerikan siirtolaisista oli Etelä-Pohjanmaalta lähtöisin. Osa palasi myöhemmin Suomeen, osa ei. Mummon veli Mauno jäi loppuelämäkseen Amerikkaan eikä enää palannut Suomeen. Velipojan kanssa muisteltiin kuinka meidän lapsuudessamme meillä kävi parina kesänä Amerikan sukulaisia kylässä. He olivat serkkuja äidin puolelta, eli Maunon lapsia. Isä ja äiti kävivät kaksi kertaa heidän luonaan Amerikassa 1970-luvun alkupuolella. Minä en ole käynyt kuin kaksi kertaa New Yorkissa. Siteet Amerikan sukulaisiin ovat katkenneet vanhemman sukupolven jo kuoltua. Vaikka olisihan minulla jenkkilässä pikkuserkkuja. En kyllä tiedä, että missä päin suurta mannerta he asustelevat. Toivottavasti eivät ole kuitenkaan Trumpin kannattajia  .