Olen kyllä siinä mielessä ihan mulkku että kun mulla on kahden kaverin vara-avaimet niin jos ne rupeaa sängyn pohjalla masennuspaskaa ulisemaan niin kohta on Lifti repimässä peittoa pois ja uhkaamassa anaali seksillä. Ja sen saatanan saunankin olen laittanut tulille. Että ihan turha leikkiä kuurunpiiloa. Aikuiset miehet saatana.
No nyt on hyvä meininki! Omalla ystävällä oli myös mun vara-avain ja muutaman kerran vaan tuli halkokassin kans sisälle, kävi laittamassa tulet kiukaaseen ja pukkasi ruokaa tai juoman nokan eteen. Arvasi piru, etten ollu kuitenkaan syöny pariin päivään.
Miesten mielenterveysongelmia pitäisi tuoda isommin esille ja rohkaista siihen asioista puhumiseen. Jotenkin miesten keskuudessa tuntuu edelleen olevan tabu puhua vaikeista aiheista ja myöntää, että nyt sattuu ja pahasti. Onneksi nuorempi sukupolvi on alkanut ymmärtääkseni enemmän normalisoimaan tätä aihetta.
Päihteet tosin madaltaa kynnystä puhua ja miesten saunailloissa sitä perataankin aivan kaikki Metsolan Erkin kaivurista puolison pihtaamiseen ja lopulta siihen, kuinka kaikki tuntuu niin turhalta ja tyhjältä.
Toisille on luontevaa alkaa avaamaan oman mielen solmuja nimenomaan tekemisen kautta siinä samalla rupatellen, toiset taas tarvitsee sen rauhallisen kahdenkeskisen hetken, jossa tuntee olonsa turvalliseksi ja hyväksytyksi ja jotkut taas sen rohkaisuryypyn (tai kymmenen). Joillekin on helpointa vain "oksentaa" se paha olo paperille tai viestillä jollekin. Jokaiselle on kuitenkin se jokin sopiva tapa olon purkamiseen, se vain täytyy ensin löytää.
Etäajat ja chatit mielenterveyspalveluissa ei ole kaikille toimiva ratkaisu vaan kaivataan sitä ihmiskontaktia. Ja kummallisesti tunnutaan olettavat, että esimerkiksi vaikeasti masentunut jaksaisi keskittyä mihinkään omahoito-ohjeisiin, joita työnnetään ensimmäisenä vaihtoehtona.