SeksiSaitti

Tähän kysymykseen olen tainnut vastata joskus aiemminkin jossain toisessa ketjussa, mutta aihe on sellainen, että sitä tulee itsekin palattua pohtimaan yhä uudelleen 

Olen jo jonkin aikaa tiedostanut sen, että elän tätä yhtä ja ainoaa elämääni – ja siitäkin varmaan merkittävä osa on jo takana. Se ei herätä minussa paniikkia, mutta kyllä se herättää ajatuksia siitä, mihin haluan käyttää aikaani ja energiaani.

Seksuaalisuus on iso osa ihmisyyttä. Omalla kohdallani nuoruus ja varhaisaikuisuus menivät pitkälti muiden elämänalueiden ehdoilla, ja nyt tuntuu luontevalta selvittää tätäkin puolta itsestä: mistä nautin, mikä tuntuu hyvältä, ja mikä on oikeasti minua. En koe tätä niinkään pakenemisena kuin tutkimusmatkana.

Parisuhteessa elävänä tilanne on se, että halut ja toiveet eivät tällä hetkellä täysin kohtaa. Enkä toisaalta halua lähteä juoksemaan sattumanvaraisten siviilikontaktien perässä. Ruuhkavuosissa elämä on muutenkin täyttä: työt, vastuut, arki. Ylimääräiseen säätöön ei yksinkertaisesti ole aikaa eikä henkistä kapasiteettia.

Maksullinen kohtaaminen on siinä mielessä rehellinen ja selkeä ratkaisu. Voi rauhassa etsiä sellaisen palveluntarjoajan, jonka olemus, tyyli ja tarjonta tuntuvat omilta. Ajankäyttö on ennakoitavaa, rajat ovat selvät ja kokonaisuus on hallittavissa – myös taloudellisesti, mikä omalla kohdallani toimii samalla luontevana jarruna.

Mitä sitten oikeasti haen? Sopivaa yhdistelmää uutta ja tuttua. Haluan laajentaa omaa kokemustani vähitellen, mutta ennen kaikkea nauttia hyvistä hetkistä. Jollekin se on sikari ja hiljainen ilta, toiselle laskuvarjohyppy. Minulle tämä on hetki irti arjesta: tila, jossa minun ei tarvitse suorittaa, olla roolissa tai kantaa vastuuta muista. Saan keskittyä siihen, miltä minusta tuntuu.

Vaikka maksan ajasta ja kohtaamisesta, en koe hakevani yksipuolista “minua palvellaan” -asetelmaa. Kun hetki jaetaan kahden ihmisen kesken, minulle on tärkeää, että toisellakin on turvallinen ja hyvä olo. En tavoittele suurta tajunnanräjäytystä tai täydellistä suoritusta. Riittää, että ilmapiiri on lämmin ja luonteva.

Lopulta ne asiat, joista itse saan eniten voimaa, ovat yllättävän pieniä: hymy, katsekontakti, halaus, pusu, kosketus. Se tunne, että tulee nähdyksi ja hyväksytyksi hetkeksi sellaisena kuin on. Niistä jää energiaa, joka kantaa arjessa yllättävän pitkälle.

Ehkä siksi tämä kysymys ei minulle ole pelkästään “miksi käyn maksullisissa”, vaan myös: miksi tämä toimii juuri tässä elämänvaiheessa. Ja siihen vastaus on lopulta aika yksinkertainen – tämä tuo minulle hyvää, eikä vie sitä keneltäkään pois.