Perjantai, työviikon päätteeksi Usvan luona kylässä.
Ulkona satoi räntää, oli pimeää ja liukasta — onneksi parkkipaikka löytyi heti nurkan takaa, sillä olo oli niin stressaantunut, ettei yhtään ylimääräistä kierrosta olisi jaksanut. Ennalta olin lähettänyt pari ranskalaista viivaa toiveista, mutta kuten Usvan kanssa yleensä, fiilis ja hetki vievät aina parhaiten.
Ja sitten ovi avautuu. Siinä hän on: lämmin, hymyilevä Usva kauniissa mekossa, kutsumassa sisään kuin majakka sumun keskellä. Alkuun tutut rutiinit ja yksi pieni yllätys hänelle, ja pian suihkun kautta mies löysi itsensä upeaan alusasuun sonnustautuneen kuuman, kiehnäävän naisen seurasta. En edes tajua, miten monta suudelmaa

ja halausta ehti tapahtua matkalla vuoteeseen — mutta jokaista tarvitsin. Eikä se jäänyt siihen!
Kun vuosi alkaa olla lopuillaan, voisi Usvalle antaa pienen välitodistuksen:
* Kirjallinen ilmaisu: 10 (viestintä ennen tapaamista)
* Suulliset taidot: 10
* Liikunta: 10 (erityismaininta ratsastuksesta)
* Kotitalous: 10 (kaunein karjalanpiirakka, mitä olen nähnyt)
* Kädentaidot: 10
* Käytös: ei voida arvioida — sen verran tuhmaa ja ihanan villiä meno on 😄
Lisäksi yleissivistys ja erityisesti huumori sellaisella tasolla, että ajantaju uhkaa kadota muustakin syystä kuin kosketuksesta.
Kahden tunnin jälkeen ulos asteli mies, joka oli ensin ollut äärirajoilleen kuormittunut ja joka nyt hymyili, huokaisi ja oli täysin rentoutunut. Usva teki jälleen sen, missä hän on uskomattoman hyvä: hän palautti valon päivään, kehon takaisin omaan rytmiinsä ja mielen siihen tilaan, jossa jaksaa taas jatkaa

Täysi suositus. Ja kiitos, Usva

Jälleen kerran. 💛