SeksiSaitti
Viihde ja kevennykset => Olohuone => Aiheen aloitti: Vieras0263 - Lokakuu 25, 2020, 19:07:11
-
Itse opiskelen tällä hetkellä Työväen Akatemiassa avoimen yliopiston psykologian perusopintoja ja tilastotieteen johdanto- ja jatkokursseja ensi kevään pääsykoetta varten psykologian tutkinto-ohjelmaa varten Helsingin tms. yliopistoon. Opintosuoritusotteita ja arvosana-yhteenvetoja löytyy todisteeksi tarvittaessa, jos joku ei usko.
Mites muilla, opiskeleeko kukaan muu tällä hetkellä jotakin itselleen mielekästä alaa...? ::)
-
En valitettavasti opiskele mitään alaa tällä hetkellä. Mutta haluaisin alkaa opiskelemaan talonrakentajaksi ihan harrastusmielessä.
-
Opiskelu itselle riittävän haasteellisessa mielessä on hyvä tapa tutkia ja löytää paremmin itseään sekä kehittää omaa oppimiskykyään, älykkyyttään ja persoonallisuuden eri puolia. Muiden muassa. :)
-
Itse haluaisin alkaa opiskella jotain uutta alaa, oon niin kyllästynyt nykyisiin hommiin. Jotain joka olisi innostavaa ja mielekästä, jotain jolla olisi merkitystä ja näkisi kättensä jäljen. Usein kuulee sanottavan, että parasta työtä on sellainen joka ei tunnu työltä.
-
^^Tuo on totta. Opiskelen kylläkin omatoimisesti Ranskaa ja historiaa mutta en mitään tiettyä alaa.
-
Itse haluaisin alkaa opiskella jotain uutta alaa, oon niin kyllästynyt nykyisiin hommiin. Jotain joka olisi innostavaa ja mielekästä, jotain jolla olisi merkitystä ja näkisi kättensä jäljen.
Nimenomaan innostavaa ja mielekästä kannattaa.
Usein kuulee sanottavan, että parasta työtä on sellainen joka ei tunnu työltä.
Heheh, esim. niin kuin minulle tämä ihanan lempeä ala. :D ❤️💋
-
Sitä perussettiä eli finanssianalyysiä ja puutöitä. :)
-
Pillun nuolemista tässä on opiskeltu ja treenattu jo viisi vuotta. Aina voi tulla paremmaksi😋
-
Mua kiinnostaisi metsätalous, mutten vielä ole alkanut tuumasta toimeen..
-
Pillun nuolemista tässä on opiskeltu ja treenattu jo viisi vuotta. Aina voi tulla paremmaksi😋
Sama koulu mullakin menossa 😜
-
Tänään käytiin tilastotieteessä normaalijakaumaan liittyviä tehtäviä ja tuli tutuksi käsitteet binomijakauman approksimaatio sekä poisson-jakauma. Hähää... ;D
-
Opiskelen kahdessakin oppilaitoksessa vielä toistaiseksi, mutta en nyt niitä ala julkaisemaan.
Toivon kuitenkin että vuoden loppuun mennessä toisesta ois paperit kourassa :)
Oiskohan nää nyt sit vihdoinkin viimeiset koulut mitä käyn...oon kyllä vannonut jo aikaisemminkin, ettei enää koskaan takaisin koulunpenkille, mutta vissiin mulla on jokin opiskelu-fetissi 8)
-
Kansakoulupohjalta on lähdetty ja elämänkoulusta ollaan tällä hetkellä vielä valmistumista vailla. ;D
-
Se on se elämän kova korkea koulu. ;D
-
opiskelut on suoritettu loppuun. tästä eteenpäin yritetään jo unohtaa. :D
-
Opiskelin kauan sitten konepuusepäksi mutta en tiedä palaanko enää ikinä sille alalle.
-
Opiskelu tekee hyvää pollalle. Itsellä on aina päällä joku opiskeluprojekti. Kieliä, ohjelmointia, tekoälyjuttuja, duuneja sivuavia kursseja ja mitä milloinkin.
-
Aion lähitulevaisuudessa opiskella lisäksi itseäni psykoterapeutiksi ja seksuaaliterapeutiksi sekä mahdollisuuksien mukaan myös joskus sopivassa elämänvaiheessa olen ajatellut käydä laulajan ammatillisen tutkinnon jossain konservatoriossa klassisten opintojen parissa (osaan muun muassa laulaa joitakin Nightwishin Tarja Turusen aikaisia kappaleita jotenkuten eli nuotilleen ainakin, sekä lisäksi soitan syntetisaattoria säännöllisesti).
-
Aika pian saan toivottavasti maisterin paperit käteen, ala ei kuulu tänne. Sen lisäksi aina välillä opiskelen koodaamista, saksaa, graafista suunnittelua, matikkaa ja kemiaa. Ihan vaan koska ihmisellä on oltava harrastuksia ja äly on seksikästä.
-
^
Mitä ohjelmointikieltä?
-
Eikös sitä niin jossakin sanottu, että älykkyydellä ja paremmalla seksielämällä on jonkinlainen yhteys?
-
^
Mitä ohjelmointikieltä?
Eniten osaamista Javassa ja R:ssä. Python työn alla.
-
Eniten osaamista Javassa ja R:ssä. Python työn alla.
Python on kiva kieli, jos saisin valita niin käyttäisin sitä palkkani ansaitsemiseen.
Sullahan olisi nimikkokielikin, jota monet tuntuvat kehuvan.
-
^
Mitä ohjelmointikieltä?
Eniten osaamista Javassa ja R:ssä. Python työn alla.
Tällä saitilla on useampiakin jotka työstävät pythoneita. Selvästikin suosittu opiskeluaine... 😜
-
Eniten osaamista Javassa ja R:ssä. Python työn alla.
Kappas ku osuu lähelle :) hienoa muutenkin 👍...Tuolla osaamisella ottajia on. Mä muuten tiedän yhen firman missä olis kivoi kollegoita :)
-
Selailin vanhempia viestejä tässä keskustelussa. Naisystäväni btw osaa Pythonia ym., jos tietojenkäsittelyn maisteri sanoo mitään, mutta minä taas en koskaan siihen vaiheeseen päässyt, kun ei IT-opinnot joskus aikoinaan napanneet eivätkä enää tule. Kuitenkin olen sitä mieltä, että jos ihmiset tänä päivänä opiskelevat ohjelmointikieliä ja tekoälyn periaatteita, sitä tulisi viedä eettiseen suuntaan siten, ettei maapalloa ja sen ekosysteemiä pilattaisi jatkuvalla teknologian kehityksellä ja saastumisella viimeisten luonnonvarojen ja sukupuuttoon kuolevien eläinlajien säilymisen takia. (Anteeksi, kun olen viherpiipertäjä tätä nykyä ja haluan pelastaa maailman paremmalla ympäristönsuojelu- ja ilmastotoimilla kestävään kehitykseen liittyen). :)
Eli: Kuka on valmis kehittämään tekoälyä ekologisempaan suuntaan (on tämän päivän poliittinen kysymys, kun minä sanon niin)...?
Ja omiin opintoihin liittyen havaintoja: Yliopistokokeet on oikeasti todella haastavia välillä, tuli tässä hiljattain taas huomattua. Joutuu niin moneen eri osa-alueeseen tenttivastaamistekniikassa, ydinasioiden mielestä palauttamisessa ja jäsentelyssä, omissa (johto)päättelyissä ja pohdinnoissa sekä käsitteiden määrittelyn mukaan tuomisessa kiinnittämään niin paljon huomiota, että koko 3 tuntia yhtä koetta varten saattaa jäädä yllättävän lyhyeksi. Eikä aina auta, vaikka olisi kuinka hyvät apuvälineet käytössä. Se mitä lukiossa ei jaksanut opetella, eli tenttivastaamista, joutuu nyt aikuisiällä opettelemaan. ;D
Ja arvostelu on tiukempi akateemisella tasolla kuin lukiossa, eli lukion hyvä esseevastaus on enintään tyydyttävää tasoa yliopistoissa. Hylsy voi tulla, vaikka yhdessä tehtävässä kirjoittaa kolmisivuisen esseen, muttei tuo riittävästi asiaa toisessa tai kolmannessa tehtävässä tentaattorin mukaan. Silti sain viimeisestä esseekysymyksiin kokonaan perustuvasta tentistä psykologiassa tyydyttävän arvosanan, mutta olen siihen tyytyväinen ja kovan työn takana.
Eikä se arvosana aina edes mittaa omaa osaamistasoa. Saatan olla lukenut kymmeniä tunteja viikossa ja omaksunut asioita, mutta niiden toteen näyttäminen, mitä oikeasti on oppinut, on välillä todella haastavaa just tällaiselle ADD/ADHD-potilaalle.
Tulkaapa itse tekemään joskus huviksenne samanlaisia yliopistotason tenttejä, niin tiedätte sitten, mistä oikein puhun. Mutta itsetuntoanne ja omaa osaamistasoanne älköön kukaan määrittäkö vain jonkun tentaattorin arvostelun perusteella; se ei saa toimia motivaattorina, jos kiinnostus voi lähteä sisältä päin... ;)
Mitä taas tilastotieteeseen tulee, niin erinomainen 5:n arvosana häämöttää tältä syksyltä kurssiarvosanana jo... :inlove:
-
^
Mitä ohjelmointikieltä?
Minäkin vastaan. Fortran-77 ja APL.
-
Insinöörisieluna puolestani uskon, että eettinen teknologinen kehitys on ainoa asia, joka voi pelastaa ympäristöstä ne rippeet, mitä siitä on jäljellä. Toinen ratkaisu olisi tietysti se linkolalainen tie, mutta sen kulkeminen ei ole sopusoinnussa minkään inhimillisen etiikan kanssa.
Tätä asiaa sivuten, tässä päivänä eräänä pengoin kirjahyllyäni ja ajattelin ottaa ensi vuoden savotaksi filosofian perusteiden kertaamisen ja opiskelun. Olen siitä joskus yliopiston perusopinnot suorittanut, mutta nyt tunnen aiheeseen uutta paloa.
-
^^^ Itselleni ADD/ADHD potilaana lääkitys on ihan pakollinen jos haluan TYÖELÄMÄSSÄ/IHMISSUHTEISSA pärjätä. Ilman lääkitystä en saa edes rakennustelineitä pystyyn ja työkaverit kysyy aika nopeasti että unohtuiko lääkitys Liftin perkeleeltä. Yhteentörmäyksiäkin tulee 80% vähemmän kun en joka päivä vittuile mestarille joka pyörii jaloissa.
En sano että sinä olisit tällainen ihminen. Sanon vaan sen että se on tekemätön paikka kun acdc potilas piiloutuu sairautensa taakse eikä edes suostu hoitamaan itseään. Siskollani meni tämän ymmärtämiseen 15 vuotta ja pari avioliittoa. Vihdoin muutama kuukausi sitten tajusi vetää pillerin huiviin ja aloittaa muutkin hoitotoimenpiteet. Siinä huushollissa ei ole sen jälkeen riidelty.
Sitten aiheeseen - opiskelen ja olen jo monta vuotta opiskellut klitorista. ei auta opiskelu kun kaikilla on erilainen. Exällä oli niin herkkä että kun edes katsoi klitorista niin jo huudettiin korkealta ja kovaa kun taas viimeisintä panoa piti imeä klitasta naama punaisena.
No, opinnot jatkuu mutta ei etene.
-
^^^ Itselleni ADD/ADHD potilaana lääkitys on ihan pakollinen jos haluan TYÖELÄMÄSSÄ/IHMISSUHTEISSA pärjätä. Ilman lääkitystä en saa edes rakennustelineitä pystyyn ja työkaverit kysyy aika nopeasti että unohtuiko lääkitys Liftin perkeleeltä. Yhteentörmäyksiäkin tulee 80% vähemmän kun en joka päivä vittuile mestarille joka pyörii jaloissa.
En sano että sinä olisit tällainen ihminen. Sanon vaan sen että se on tekemätön paikka kun acdc potilas piiloutuu sairautensa taakse eikä edes suostu hoitamaan itseään. Siskollani meni tämän ymmärtämiseen 15 vuotta ja pari avioliittoa. Vihdoin muutama kuukausi sitten tajusi vetää pillerin huiviin ja aloittaa muutkin hoitotoimenpiteet. Siinä huushollissa ei ole sen jälkeen riidelty.
Olen ollut pikemminkin nykyään juuri siinä käsityksessä, että lääkitys tukisi parhaiten juuri siirtymävaiheissa eikä jokaviikkoisena palkkiojärjestelmän koukuttamisena (siirtymävaiheita esimerkiksi opiskelun aloittaminen, muuttaminen toiseen osoitteeseen, työpaikan vaihto, akateemisen kurssin vaihtuminen tai vaativaan tenttiin valmistautuminen opintoja kirimällä ja jäämättä niissä jälkeen, jos tilanne on uusi). Ja vain ja ainoastaan niille, joilla on tarkkaavuuden ja toiminnanohjauksen kanssa todellisia haasteita, kuten minulla on ollut lapsuusiästä lähtien. Olemme toki yksilöitä. Mutta tuo äskeinen havaintoni tietenkään ei riitä, sillä tarvitaan monen muunkin ongelman ratkaisua samanaikaisesti. Tarvitaan opiskelun itseohjautuvuuden ja itsensä johtavuuden kehittämistä, omia hoksottimia, viikko-ohjelman laatimista sekä lukujärjestyksen ja kalenterin kuntoon säätämistä. Plus toimivaa hoitokontaktia, joka tutkii, diagnosoi ja hoitaa potilaita ammattitaidolla, -etiikalla ja asianmukaisesti. Ennen kaikkea tarvitaan niin kuin Lifti alleviivasit: Vastuuta. Vastuuta omasta toiminnasta, elämästä ja halusta saada asioita parempaan kuntoon, koska jollei ihminen itse tee omien asioidensa ja elämänsä eteen riittävästi töitä, niin ei kukaan muukaan tee.
Nyt toivon mukaan psykiatri sai oikeaan Uudenmaan yksikköön kirjattua lähetteeni ADHD-/ADD-tutkimuksiin, jotta ensi vuonna tätä asiaa tutkitaan ja omaa äitiäni sekä ehkä myös isoveljeäni haastatellaan lapsuus-, päiväkoti- ja peruskouluajan keskittymisvaikeuksiin, impulsiivisuuteen, levottomuuteen ja ties mihin muihin pikkulapsentasolle aiemmin jääneen itsesäätelyn ja itsekontrollin puutteen ongelmiin liittyen. Nykyään, vaikka elämänhallinta on paljon paremmassa kunnossa kuin mitä oli esimerkiksi vielä viime vuonna, niin opiskelu vaatii vähän enemmän kuin vain sitä, että muistaa pestä hampaat joka ilta ja lukea yhden kappaleen kirjaamatta muistiinpanoja koulutehtävistään.
Niin ja minulla on myös toimiva terapiakontakti erääseen ratkaisukeskeiseen valmentajaan, joka koittaa vuoden alusta alkaen taas jatkaa siitä, mihin aiemmassa työssään syksyn osalta jäi. Jos kärsii neurokirjon häiriöistä, kannattaa lukea sellainen kirja kuin "Esteille hyvästit!". Sen kirjan avulla pystyy aikuinenkin sanoittamaan omia ongelmiaan tasantarkkaan paremmin lääkäreillekin kuin mitä ilman kirjaa, joihinkin oirekuvauksiin liittyen.
Ja vielä kerran muistisääntö: Lääkärin määräämiä pillereitä ei koskaan vedetä minnekään huiviin/hihaan, jos joku jotain tuollaista mainitsi tai tarkoitti, vaan toimiakseen parhaiten ja tasaisesti ne kuuluu syödä suun kautta ja sen jälkeen kuuluu tehdä sitä priorisoitua tehtävää, jota oli suunnitellutkin (esim. koulunkäyntiin liittyvät tehtävät). Ei ne muuten auta. Ja täysien dorkien tekemät väärinkäyttötemput ällöttää, kuvottaa. Inhottaa. Kun siis jotkut eivät ota vastuuta, kontrollia ja perseilevät, niin kuin minäkin tein joskus ennen. Kunnes sisältäni kuoriutui aikuinen ihminen, täysin kyllästyneenä johonkin jonninjoutavaan potaskaan. :D
-
^ Pilleri huiviin tarkoittaa (jos ei narkkareiden kanssa keskustella) että pilleri suuhun. Että kyllä ihan lääkärinmääräyksestä huiviin vedän. Sitten kannattaa ottaa huomioon että ADD/ADHD lääkkeitä on markkinoilla muitakin kuin amfetamiini/metyylifenidaatti/huumepohjaisina. Ja sitten kannattaa ottaa huomioon, että se missä uskossa sinä olet lääkityksen suhteen, eroaa vahvasti siitä mitä vajaan vuoden kestäneen, viikottaisen neuropsykiatrisen tutkimuksen jälkeen lääkäri sanoo ja määrää.
Oli kyllä aika alhainen veto vihjailla hihaan vedolla, varsinkin kun puhuin/käytin esimerkkinä omaa rakasta siskoani.
Voisit vittu joskus miettiä mitä paskaa näppäimistöllä suollat.
-
^^ Jos olet joskus kuulluut "vedän safkan huiviin ja tulen heti sen jälkeen " niin mitäpä luulet että se tarkoittaa? Se ei todellakaan tarkoita että jollain on tippateline himassa ja sitä kautta nauttii ravintoa. Että kyllä tässä nyt ainoa perseilijä olit sinä joka ei ole kartalla siitä mistä puhutaan. Voi IsäKissanVittu.
-
Tällä hetkellä täällä näemmä opiskellaan suomenkieltä. Pari Karhua huiviin vetäneenä hetken jo pelästyin jotta väärinkö vedin.
Vaan diagnooseista, itsediagnoosi paras diagnoosi. Vielä kun itse saisi kirjoittaa reseptit...
-
^ On siinä kieltämättä eroa vetääkö a) käteen b) huiviin c) hihaan
-
Mä ainakin kietasen huiviin pullon kaljaa. :weightlifting:
-
Lifti: Lääkärin mielipiteeseen en tietenkään voi vaikuttaa, mutta itsetutkiskelun perusteella saatan tietyt asiat ja avuntarpeeni ymmärtää ammatti-ihmistä perusteellisemmin, jollei hän ymmärrä itse muuten, koska hän ei ole minun elämääni elänyt 26 ikävuotta niin kuin minä olen, ja osaan myös sanoittaa elämäntarinaani jäsentyneemmin tarvittaessa ja kertoa omista kokemuksista ja havainnoista. Jätän OT:n tähän ja tiedän tulkitsevani sanamuotoja joskus äkkiseltään harhaanjohtavasti, koska olen neurokirjon ihminen ja opettelen sekoilun sijaan ottamaan vastuuta sekä pyydän toki anteeksi, koska näköjään huomaamattani ja tahtomattani loukkasin jollakin tavalla. Mutta ei jäädä menneitä vatvomaan vaan jatketaan elämää tässä hetkessä. :-*
-
Mä opiskelen aivan intopiukkana anatomiaa. Eli/ja latinaa. RRRRakastan. :inlove:
-
Myös laulajan opintoihin konservatorion klassisella puolella ja seksuaaliterapeutiksi sekä ratkaisukeskeiseksi psykoterapeutiksi olen myös pohtinut joskus päätyväni. Haluanhan perustaa vielä oman firman enkä litkiä jotakin saatanan kaljaa omassa elämässäni. Enkä muuten taatusti kadu raittiimpia elämäntapavalintojani, jotka viime vuonna tein, jos opiskelijankin pää pysyy terävämpänä. :sheep:
Ja aina, jotka tykkäävät älykkäistä bedtime-stories -tyylisistä happy endingeistä, niin... :kiss:
-
^ Tiedän heti kättelyyn neljä KARJUA jotka on perustaneet oman firman ja lipittelee kaljaa.
Että mitähän vittua nyt taas. Enhän mää kun sää. Sit silleen ja tälleen. Ja saatanallinen tasapaino :weightlifting:
Mutta mieti nyt vähän tuota sun terapeutin uraa udestaan. Silleen ihan ajan kanssa!
Voi IsäKissanVittu sentään. Jotakin rajaa.
Sitten aiheeseen - ruokavalio opinnot meneillään. Vanhan mulkun muistiinpanoja plärään.
-
Mietin mietin... Siis tämän jo viisi-kuusi vuotta kestäneen miettimisenkin jälkeen minä mietin edelleen. Ja miettimisen jälkeen luonnollisestikin puen sen kauniin pitsimäisen samettisen näköisen morsiuspuvun päälleni ja sanon tahdon. :inlove:
Mutta Lifti-kulta huom. opiskelu on kovaa ja raskasta puuhaa, kun siihen uppoutuu tosissaan. Sallithan aivosoluilleni sitten taas sopivassa välissä rauhassa palautua noista vahvoista puheistasi. Tiedän, että nostat ihan helvetisti enemmän penkistäkin kuin minä, annama arvaan... Aivosolutkin tarvitsee toisinaan riittävästi lepoa ja ravintoa, jotta ne pysyvät käyttökelpoisina ja terävinä muuallakin kuin vain nyrkkini ja hellan välissä, josta tämäniltainen uusi ja tomaattinen vegemurekkeeni pian valmistuu. :weightlifting:
-
En ymmärrä miksi haluat Liftin nyrkkisi ja hellasi väliin, sinulla oli tyttöystävä?
No, anyway, kaljaa tykkään litkiä, se rentouttaa mukavasti. Se mitä en ymmärrä on karkkien syöjät. Onneksi olen päässyt irti tuosta iljettävästä tavasta mutustella pussista toiseen makeisia. Ällöttävää ja en ymmärrä sokerinarkkeja jotka joka ilta vetävät päänsä huuruun sokerilla turruttaen kaikki tunteensa. Onneksi olen päässyt eroon siitä enkä halua olla missään tekemisissä moisen ihmisryhmän kanssa. Karkkiasyövillä sokerihipeillä ei ole asiaa meille...
Paitsi Liftillä, vanhalla kunnon sekakäyttäjällä. Hänelle löytyy keittiön kaapista aina pussi tai pari tsaukki taukkeja ja oukki doukkeja.
-
En ymmärrä miksi haluat Liftin nyrkkisi ja hellasi väliin, sinulla oli tyttöystävä?
No, anyway, kaljaa tykkään litkiä, se rentouttaa mukavasti. Se mitä en ymmärrä on karkkien syöjät. Onneksi olen päässyt irti tuosta iljettävästä tavasta mutustella pussista toiseen makeisia. Ällöttävää ja en ymmärrä sokerinarkkeja jotka joka ilta vetävät päänsä huuruun sokerilla turruttaen kaikki tunteensa. Onneksi olen päässyt eroon siitä enkä halua olla missään tekemisissä moisen ihmisryhmän kanssa. Karkkiasyövillä sokerihipeillä ei ole asiaa meille...
Paitsi Liftillä, vanhalla kunnon sekakäyttäjällä. Hänelle löytyy keittiön kaapista aina pussi tai pari tsaukki taukkeja ja oukki doukkeja.
Mistähän ihmeenkirjasta tällaisiakin syypäätelmiä taas syntyy, paitsi tietenkin, jos se kynä on jo valmiiksi teroittamatta - siitäkin huolimatta en tahdo loukata, vaan totean kunnollisena kansalaisena pitäytyväni jatkossakin uskollisena ainoastaan niille ystävilleni, joita sanotaan omalla kohdallani perheeksi ja ovat sitä yhtä suurta perhettä oman äitini ja sisarusten lisäksi (jos ei määrällisesti yhtä suurta niin sitten v***u ainakin laadullisesti päteviä akateemikkoja ym. elämässään). :sheep:
Alkoi kognitiivisen psykatentin jälkeinen joululoma (=sateenkaarenvärisiä talviunia + perheen kanssa aikaa + laatutietoista huoraamista), niin nyt ehdin taas vastaillakin ennen koululoman päättymistä. Ehti varmaan uusia paskatekstejäni joillekin tulla ikävä? ;D
Mutta kyllä, jos mennään tähän varsinaiseen asiaan ja jätetään lapsille sopimattomat paskajutut sikseen, niin sanon tähän kohtaan pari sanaa perheestä, johon ei kuulu eikä tule kuulumaan ketään pussikaljamaha-Juudaksia puukottamassa minut heikkona hetkenä salahurmauksen jälkeen. Siihen lankaan en enää mene, vaan elämän punaista lankaa pitkin eteenpäin. :-* :inlove:
Perheeseeni kuuluvat ne, jotka eivät ole tappajia, raiskaajia, ryöstelyyn taipuvaisia, äärioikeistorasistisia paskanpuhujia, sekakäyttäjiä, juoppohulluja, jatkuvia valehtelijoita sosiaalisilla kieroilupeleillä, tai muitakaan helvetin dorkia, jotka eivät puheidensa lisäksi ikinä tee elämällään konreettisia oppimiskokemuksia eivätkä empatialla tue muita, massasta poikkeaviakin. Nuo tyypit saa kerta toisensa jälkeen aina yllättyä siitä, etteivät ikinä onnistu jossain sairaassa tavoitteessaan sanallisesti tai sanattomasti kaltoinkohdella minua. Minua ei haittaa, muuttavatko ennemmin jonnekin hevonkorpeen, jos eivät pysty tällä pallolla nielemään erilaisia ihmisiä ja kunnioittamaan heidän elämäänsä. Niin tai sitten saavat he osakseen :stiletto: jotakin tuollaista.
Minua ei kiinnosta sekään, kuka hyvänsä tässä maailmassa (perheeni ulkopuolella) haluaa yrittää jotenkin humoristisesti "ymmärtää" ja selittää asioitani omalla tavallaan tahattomasti tai tahallaan pieleen, saati kertoa niistä mahdollisimman typeristä jutuista suurelle yleisölle niin kuin se oikeasti olisi ollut hauska juttu kokonaisuudessaan. Niin kuin nyt en tietäisi eli olisin edelleen joku pissa-Liisa Mikä-mikä-Ihmemaassa, jossa toisinajattelijoita on joskus lavastettu, murhattu, kidutettu tai teljetty hullujenhuoneelle.
Mutta näinhän se valitettavasti menee ja kyllähän nämä kaikki tällaiset asiat nyt ihan oikeasti tiedetään enkä ole tietämätön omalla päättelykyvyllänikään. Jos minulla ei olisi perhettä eli ystäviä, niin todennäköisemmin minun elämääni, toimintaa ja muita projektejani vähäteltäisiin varmaan vuosituhannen vitsinä vailla vertailukelpoista asetelmaa, jossa transihmiset nähtäisiin saastaisten hylkiöelukoiden sijaan subjekteina siinä missä muutkin rivikansalaiset.
Sanoilla voidaan kuitenkin muuttaa maailmaan, niin tässä näitä sanoja. Paetkoon millä tahansa paskapakosuunnitelmalla ja sen toimeenpanemisella puhetta ne, jotka eivät lässytystäni olemassaoloni erityispiirteiden lisäksi tai ilman kestä, koska en ota siitä ongelmasta silloin enää enempää vastuuta. Olisi oikeudenmukaista, että muutkin haluavat katsoa joskus peiliin joka päiväisen oman laittautumiseni ja ehostukseni lisäksi. Minä katsottuani totean, etten paljon tämän nätimpää Neiti-Noita Näpsäkkää kohta enää saa (tai jos nyt vähän?)
Toinen asia olikin sitten että miksi en ole sokerista sillä periaatteella, että elän syömättä valkoista sokeria kuin ehkä korkeintaan kerran viikossa karkkipäivänä. Tai miksi minulla ei ole varsinaista riippuvuutta juuri mihinkään subtanssiin ollut juuri vuoden takaisen jälkeen, kun päätin valita perheeni oikein täytettyäni eksistentiaalisen tyhjiön tarkoituksen. Tästä syystä pystyn myös pitämään motivaationi todella haastavissakin opiskeluasioissa luovuttamatta ja myös elämään vailla tahdonvastaista pornon katsomista ja nykyään myös ilman pre-oppina kehossa poisleikattaviin turhakkeisiin koskemista, kun odotan kaunista vaginoplastiaani lähikuukausille.
Minulla on riittävä itsekontrolli. Toistan: Minulla on riittävä itsekontrolli. Syön minulle tarkoitetut lääkkeeni oikein eli tarkoituksensa mukaisesti, en vedä paskaa, elän terveellä ruokavaliolla vegaanituoreuksineen. Armahdan vegaanisella karkkipäivänä itseäni. Sekin on parempi, kuin lähteä pelleilemään jonkun uuden viattoman näköisen paskajuudaksen kanssa tajuten liian myöhään joutuneeni selkä seinää vasten ilman pakoreittiä. Perheenjäsenet kannattaa valita oikein niin viisastuu. Jos ei muuten, niin paskakokemukset opettaa.
Sitten muiden hulvattomien juoruilunaiheiden pariin. :)
Jatkakaa.
-
Ensi viikolla jatkuu opiskelut, kun voi ottaa arjesta uudelleen kopin ja tälleen edeltävällä viikolla voi kaikessa rauhassa terävöittää omaa päättelyään ja päättelynopeuttaan jo valmiiksi kaikenmaailman sudokuilla ja muilla aivojumpalla (siniset numerot ovat ratkaistuja ruutuja mustien ollessa valmiiksi annettuna)...
Luotan jämäkästi ja vankasti siihen, että urani psykologina tai psykoterapeuttina ja ainakin nyt alkuun avoimen yliopiston opiskelijana tulee pääsääntöisesti sujumaan itseäni tyydyttävällä ja riittoisan hyvällä menestyksellä jatkossa, onhan akateeminen opiskelu ja varsinkin niissä pärjääminen nerojen käsialaa eikä kukaan ikinä onnistu tekemään sellaista pilkkaa meikäläisestä, jolle en voi olla leveästi naurahtamatta takaisinkin päin. ;D
Ken elämä-nimiseen leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön. Niille, joille maistuu hopea, voivat kohottaa maljansa rauhassa, mutta minulle taitaa ensi vuosikin maistua tipattomana, jotta pääkin pysyy mahdollisimman terävänä ja jotta päättelykykyni toimii. :weightlifting: :sheep:
PS. Olen viime aikoina lukenut kirjaa nimeltä Psykologiset pelit ja testit, joihin myös olen tutustunut ja luotan omaan älynyrkkiini enemmän kuin ehkä ympärillä uskotellaan.
-
No niin, sain Kognitiivisen psykologian tentistä vihdoin viimein 3-arvosanan! Ja uutta Mielenterveyden psykologian arvosanaa tässä vielä odotellaan eli miten pitkälle se oma päättely-pohdinta loppuviimein riittikään, kun piti oikein 3 esseetä väsätä 2 tunnissa ja kova homma, mutta sen arvoista, nyt kun on edistytty vihdoin viimein! :sheep:
Ai niin muuten, tilastotieteestä sain arvosanaksi 5 eli erinomainen ja nyt ensi viikolla kirjallisen tehtävän tekeminen neuropsykologiasta alkaa heti, kun... olen käynyt taas ties monennko sadan euron tukkalääkärillä maanantaina. Nyt viikonloppuna ratkon ympäristökysymyksiin tuoreena hallituslaisena liittyviä kinkkisiä kysymyksiä ja lisäksi teen myös vähän lisää tilastoja kokoustamisen ohessa. :inlove:
-
Nyt sain Mielenterveyden psykologian kurssitentin uusinnasta 3 arvosanan ja siinä keskiarvosanassa psykologiassa kiinni! :inlove: Taitaa käydä siis niin, että minusta on tulossa ihan hyvillä mahkuilla jonakin päivänä sekä psykologi, että seksityötekijä samassa kirkkoveneessä. Tai no ainakin psykoterapeutti ja seksityöntekijä sekä seksuaaliterapeutti vähintään, jos en kaikista mahdollisuuksista huolimattakaan pääsisi sisään psykan tutkinto-opiskelijaksi Helsingin yliopistoon. Tarvitaan ripaus hyvää onneakin siinä pääsykokeessa kumminkin keväällä. Tai toisenkin pääsykoevuoden mahdollisuus, jos ei ole hyvää tuuria ekalla. :sheep:
-
Ai niin, todistusaineisto unohtui aiemmista viesteistäni mainita eli siis siitä, että olen kuin olenkin melko sovinnollinen, tunnollinen ja avoin psykologian yliopistotason opiskelija näköjään arvosanoiltani aika kirjaimellisesti, halusi sitä jotkut tai ei... :sheep:
Toivottavasti myös muilla pyyhkii hyvin ja ainakin sinne päin vähintään! :inlove: :-*
-
hyvillä mahkuilla jonakin päivänä sekä psykologi, että seksityötekijä samassa kirkkoveneessä. Tai no ainakin psykoterapeutti ja seksityöntekijä sekä seksuaaliterapeutti vähintään
Kuulostaa sopivalta osaamiselta semmmoselle joka ottaa vastaan rikkinäisiä miehen alkuja joka omalta vaimolta ei saa tjsp... :inlove:
-
Ai juu, nyt opiskelen elämää, vaihtelevalla menestyksellä... :headbang:
-
hyvillä mahkuilla jonakin päivänä sekä psykologi, että seksityötekijä samassa kirkkoveneessä. Tai no ainakin psykoterapeutti ja seksityöntekijä sekä seksuaaliterapeutti vähintään
Kuulostaa sopivalta osaamiselta semmmoselle joka ottaa vastaan rikkinäisiä miehen alkuja joka omalta vaimolta ei saa tjsp... :inlove:
Tämä tehotyttö ottaa mielellään vastaan kaikella psykologisella silmällä sekä huomioi ratkaisuvaihtoehtoja arvioidessaan kaikenlaisen tuen ja kuuntelemisen huomion tarpeen. Siis jahka tästä ensin kouluttaudutaan.
Ai niin joo, mutta olenhan minä jo ammatiltani ainakin huora ja alan 3 vuoden kokemuksella, että silleen... Ehkäpä johonkin venynkin jo nytkin, vaikka olen vasta tunnollinen opiskelijasielu enkä mikään päästäni vajaa pirihuora, vaikka kärsinkin ADHD:sta ja olen menossa keväällä/kesällä tutkimuksiin nyt kun sain jonotuspaikankin kuntoon vihdoin viimein. :-*
-
Ai, ne kuuluisat 4 kirjainta. Jotkut sanoo niistä että on rikkaus. Ja niin ehkä voi olla jos saa kanavoitua aktiviteetin johonkin järkevään. Muuten voi olla yhtä helvettiä...
Tsemppiä :inlove:
-
Ai, ne kuuluisat 4 kirjainta. Jotkut sanoo niistä että on rikkaus. Ja niin ehkä voi olla jos saa kanavoitua aktiviteetin johonkin järkevään. Muuten voi olla yhtä helvettiä...
Tsemppiä :inlove:
Kiitos! Tämän lepopäiväni ajattelin hyödyntää nyt eilen palauttamani neuropsykologian kirjallisen tehtävän jälkeen järkevän aktiviteetin eli musiikin ja rakkaani parissa. Kauan eläköön lepo! ❤️💋 :inlove: :-*
-
Huhhuh, nyt on persoonallisuuspsykologian kurssikin suoritettu ja arvosanat tentissä näyttivät keskiarvollisesti:
Osatentti 1:
3,5 (3 ja 4 arvosanan esseevastaukset)
Osatentti 2:
4,5 (4 ja 5 arvosanan esseevastaukset)
Arvosanaksi tuli siis 4.
Arvosana 5 olisi ollut paras arvosana akateemisissa kursseissa, mutta olen todella tyytyväinen jo tuohon neloseen eli kiitettävään arvosanaan kurssista. Voisin myös laittaa tänne joskus myöhemmin todistusaineistoa opintosuoritusotteiden päivittyneellä lookilla lähitulevaisuudessa, mikäli skeptikoilla on näille minun todistusaineistoilleni vielä tulevaisuudessakin kysyntää. :weightlifting: :kiss:
-
Tämmöistä tahtia opinnot edistyvät ja etäteknologiaankin on mukavasti jo ehditty korona-pandemian aikana sopeutua hyvinkin. Saatan saada jopa psykologian yliopistotutkinto-opiskelijan paikan vielä tällä menolla pääsykokeen kautta osaamiseni harjaantuessa ja vaikka siltikään ekana vuonna en pääsisi sisään, niin olen valmis yrittämään sitten seuraavanakin vuonna vaikkapa lisäajan ja lisäopiskelun sekä psykologian aineopintojen turvin, koska nähtävästi saan muutenkin psykologian perusopinnoista hyvän eli kolmosen (3) keskiarvosanan vähintään (5 eli erinomainen on paras arvosana yliopistokursseista mitä voi saada). :sheep:
-
Täällä opiskellaan niin maan perkeleesti siihen yhteen ja samaan psykologian pääsykokeeseen vm. 2021. Tavoitteena yliopiston tutkintoon johtava paikka ja pääsikö sisään siis vain ne välkyimmät, jotka ovat kiinnostuneet hikoilemaan tylsän näköisen tilastotieteen parissa kaikkein eniten ja parhaimmilla matikkapäillä...? :sheep: :inlove: Ai niin, mutta eihän me vegaanit matikoita popsita vaan porkkanoita. Voi harmi, byyh... ;D
Voiko huolimattomuusvirheistä kärsivä ADHD-tutkimuksissa oleva tuntematon potilas koskaan opetella riittävän paljon huolellisuutta? Kuitenkin otan ja tyrin varmaan tämänkin tsäänssin, jos en aio laittaa mietintämyssyä kunnolla likoon pärjätäkseni pääsykoepäivänä. Kyllä ne akutkin on ihan jees saada edes joskus ladattua.
Kuvassa vanha pääsykoetehtävä vuosimallia 2004, tehtävä 1-b -kohta kerrankin oikein lasketulla testimuuttujan ratkaisutavalla, olkaahan hyvät!
-
Täällä opiskellaan niin maan perkeleesti siihen yhteen ja samaan psykologian pääsykokeeseen vm. 2021. Tavoitteena yliopiston tutkintoon johtava paikka ja pääsikö sisään siis vain ne välkyimmät, jotka ovat kiinnostuneet hikoilemaan tylsän näköisen tilastotieteen parissa kaikkein eniten ja parhaimmilla matikkapäillä...? :sheep: :inlove: Ai niin, mutta eihän me vegaanit matikoita popsita vaan porkkanoita. Voi harmi, byyh... ;D
Voiko huolimattomuusvirheistä kärsivä ADHD-tutkimuksissa oleva tuntematon potilas koskaan opetella riittävän paljon huolellisuutta? Kuitenkin otan ja tyrin varmaan tämänkin tsäänssin, jos en aio laittaa mietintämyssyä kunnolla likoon pärjätäkseni pääsykoepäivänä. Kyllä ne akutkin on ihan jees saada edes joskus ladattua.
Kuvassa vanha pääsykoetehtävä vuosimallia 2004, tehtävä 1-b -kohta kerrankin oikein lasketulla testimuuttujan ratkaisutavalla, olkaahan hyvät!
Onhan tuossa kovasti laskemista. Saat olla ylpeä itsestäsi, nuo monen monet laskutoimitukset sisältää mahdollisuuksia huolimattomuus- yms virheiden tekemisille mutta näytät tekevän tuossa virheetöntä työtä, olet ollut ahkera ja tarkkaavainen. Toivottavasti pääset lukemaan psykologiaa.
Muutama kysymys:
1. Pitääkö nuo kaavat "varianssi, keskihajonta, keskiarvon keskivirhe, vapausasteet" muistaa ulkoa pääsykokeissa vai annetaanko teille kaavakokoelma? (Toivon jälkimmäistä)
2. Oletko tehnyt nuo kaikki laskut taskulaskimella? Näyttäisi siltä että noita olisi sujuvampi tehdä vaikka taulukkolaskelma-ohjelmalle (Excel tms). Laskeminen ei olisi niin työlästä ja jos laskee laskimella, missä vaiheessa tahansa tuleva näppäily/huolimattomuus tms virhe kertautuu lopputuloksissa.
Tsemppiä sulle! :inlove:
-
Onhan tuossa kovasti laskemista. Saat olla ylpeä itsestäsi, nuo monen monet laskutoimitukset sisältää mahdollisuuksia huolimattomuus- yms virheiden tekemisille mutta näytät tekevän tuossa virheetöntä työtä, olet ollut ahkera ja tarkkaavainen. Toivottavasti pääset lukemaan psykologiaa.
Toivon samaa itsekin, mutta valitettavasti olen valitettavan usein ollut juurikin se huolimattomuusvirheiden ja lukuhuolellisuuden huolimattomuusvirheiden mestari ennen tätä ikää, jolloin huolellisuus nyt pääsykokeen kynnyksellä on alkanut tosissaan kiinnostamaan. Jos se kaatuu tässä pääsykokeessa liian monesta huolimattomuusvirheestä, niin onneksi ensi vuonnakin on vielä toinen mahdollisuus (ja tarvittaessa kolmaskin peräkkäinen vuosi) hakea samoihin ympyröihin sisään psykologian tutkinto-opiskeluun, kunnes sisälle pääsen. Ei tämä nyt niin kuolemanvakavaa kuitenkaan ole ekalla yrittämällä. ;D
Muutama kysymys:
1. Pitääkö nuo kaavat "varianssi, keskihajonta, keskiarvon keskivirhe, vapausasteet" muistaa ulkoa pääsykokeissa vai annetaanko teille kaavakokoelma? (Toivon jälkimmäistä)
2. Oletko tehnyt nuo kaikki laskut taskulaskimella? Näyttäisi siltä että noita olisi sujuvampi tehdä vaikka taulukkolaskelma-ohjelmalle (Excel tms). Laskeminen ei olisi niin työlästä ja jos laskee laskimella, missä vaiheessa tahansa tuleva näppäily/huolimattomuus tms virhe kertautuu lopputuloksissa.
Tsemppiä sulle! :inlove:
Kiitos! Taskulaskimella, jollainen jaetaan nelilaskimen muodossa pääsykokeessa. Tilasto- ja taulukko-ohjelmistoja en ole opetellut käyttämään, vaan se tulisi myöhemmin varmaankin meille. Kaavat pitää muistaa ulkoa, samoin kuin tilastollisten testimenetelmien ja taulukoiden tulkinta, koska niitä kysytään monivalintatehtävissä erilaisten taulukko- ja kaavakokoelmien muodossa. Ei siis riitä pelkästään arvailla oikeita vastauksia pääsykokeessa, jos mielii todella päästä yliopistoon sisään. Ja minähän muuten teen aivan kaikkeni päästäkseni psykologian kandidaatti- ja maisteriohjelmaan lukemaan. Aivan kaikkeni. Tämä on kuin urheilusuoritus ja ilmassa lienee piakkoin suuren urheilujuhlan tuntua, koska lukusuunnitelmien mukaan treenaan nyt pääsykoetta varten lähes joka päivä lepopäivät poislukien.❤️💋
Ja aion antaa aivan kaikkeni ja treenata pääni viimeisen päälle teräväksi pääsykokeeseen mennessä, jotta varmasti saan opiskelupaikkani, jonka tällä työmäärällä saattaisin hyvänä päivänä jopa ansaitakin.
-
Tsemppiä pääsykokeisiin! 😊
-
Tsemppiä pääsykokeisiin! 😊
Kiitos! Kirjoittelin viime sunnuntaina kertausdioja keskiarvotesteistä ja sen jälkeen khi toiseen -jakaumatehtäviä ja t-testitehtäviä on uponnut sellaisella tahdilla kuvissa näkyvään kirjoitusvihkoon, että voin sanoa tehtävävihkon täyttyneen vastaavista tehtävistä ja muista merkinnöistä nyt noin yhdessä viikossa. :sheep: Aika paljon saa siis nähdä vaivaa yhden pääsykokeen eteen, jos sen nyt välttämättä haluaa näin tosissaan ottaa ja aikoa yliopistoon opiskelemaan mahdollisimman täydellä itseluottamuksella ja mahdollisimman idearikkaalla päällä aina kun semmoista vain löytyy. :)
-
Vieraita kieliä, ne ovat mukavia harrasteita ja avartavat maailmaa.
-
Ne ovat myös omalla tavallaan houkuttelevia ja toisaalta psykologiaa ammatillisessa ja tutkimusmielessä voisi käsitteistöineen sanoa kuin joksikin aivan uuden ja vieraan kielen opetteluksi (vrt. ammattislangi). :D
Niin no, olen psykologian opiskelija ja aidosti motivoitunut sellainen. Ja samaan aikaan ammatiltani edelleen huora enkä näinkään järkevänä opiskelijana tunne tippaakaan halua katua nykyistä ammattivalintaa opintojeni ohella, sillä opinnotkin pitää jostakin rahoittaa jollakin tavalla. :kiss:
Mieleni tekeekin siis joskus silloin tällöin kysyä itseltäni itsekseni, että arvostavatko kuinka monet ihmiset todella motivoituneita ja omiin kykyihinsä uskovia sekä itseensä luottavia ja itseään tutkiskelun kautta tuntevia ihmisiä ja naisia kuinka paljon. Siis tällaisia, jotka todella uppoutuneena ja tosissaan haluavat ottaa oman kehittymisensä ja opintonsa omaan unelma-alaan viitaten. Plus arvostetaanko ja viehätytäänkö oman älykkyytensä eteen työskenteleviä ihmisiä ja neitokaisia, kuuluu muaan sivulause huom.
Sekin on hyvä kysymys tänäkin päivänä, joka vaan jostakin aina silloin tällöin putkahtelee mieleen.
-
Kiitos ja anteeksi.
En varsinaisesti opiskele, mutta näköjään osaamsiet on heikolla/ruosteella joten Suomen kielen oikeaoppinen taivutus ja tavu sääntö, jotta voin osallistua sanapeliin.
-
Hmmmmm....kiertäjäkalvosin.. *vaari raapii pälviään ja pohtii onko kyseessä jokin uusi ehkäisyväline*
-
Aloin omatoimisesti opiskelemaan saksaa.
-
Tähän voisin sosiaalisesti vastata että:
Mitähän vittua minun opiskelut teille kuuluu?
-
Kiitos ja anteeksi.
En varsinaisesti opiskele, mutta näköjään osaamsiet on heikolla/ruosteella joten Suomen kielen oikeaoppinen taivutus ja tavu sääntö, jotta voin osallistua sanapeliin.
Seksisaitti suomen kielen opetuksessa :laught:
-
Tähän voisin sosiaalisesti vastata että:
Mitähän vittua minun opiskelut teille kuuluu?
Kuules nyt nuori mies. Pese suu saippualla :whipping:
-
Yliopisto-opintojen parissa puuhastelen, pääainetta en viitsi sanoa ihan oman yksityisyyden vuoksi. Sitten oon tietysti lukenut kaikkea kiinnostavaa sivuaineena. Kursseja on tehtynä mm. oikeustieteestä, psykologiasta, sosiaalipsykologiasta, sosiaali/yhteiskuntapolitiikasta, tilastotieteestä, antropologiasta, sosiologiasta, sukupuolentutkimuksesta ja viestinnästä. Opintopisteitäkin on kertynyt varmaan kohta jo 500, että ehkä olis aika pikkuhiljaa päästä helvettiin tuolta laitokselta... Toki siis olen valmiiksikin saanut pari tutkintoa näiden yliopistovuosien aikana :D Mutta opintotukea ei enää valtiolta heru, joten siinä hyvä motivaatio huorata.
Olen myös keksinyt, millä rahoitan tulevan väitöskirjatutkimukseni, jos en saa apurahaa... Sitä paitsi huoraamisessa on luultavasti vähemmän vaivaa kuin apurahahakemusten täyttämisessä.
Pakko vielä tähän väliin sanoa, että oli sangen mukavaa kun ensimmäinen asiakastapaaminen 10 vuoden tauon jälkeen oli erään akateemikon kanssa. Kun seksihommat oli hoidettu alta pois, jutusteltiin SPSS:n ja R:n eroista tilastollisen tutkimuksen tekemisessä. Hauskaa.
-
Olin saanut kuin ihmeen kaupalla khi toiseen -riippumattomuustestin tehtävän vanhan psykologian vuoden 2009 pääsykokeen kolmostehtävässä täysin oikein. Laskin jopa testimuuttujankin hypoteesien ja oikean johtopäätöksen sekä kaavavalinnan sun muiden vapausasteiden ja kriittisten arvojen ohella oikein. Yleensä nuo testimuuttujan tarkat arvot menee aika usein epätarkemminkin päin vittua, vaikka saisin muuten ihan oikean johtopäätöksen ja oikeat hypoteesit. Kai tähänkin täytyy sopeutua ja tottua, etten ole lähelläkään täydellisyyttä, mutta riittävän hyvä tyttö ehkäpä yliopistoon tällaisilla meriiteillä. En nyt tosin tiedä, kiehtooko ja viehättääkö akateemisesti älykkyyden kehittymisen perään kuolaavat naiset kuinka monia, mutta minusta se on ihan vitun seksikästä, koska itse sanon näin ja minulla on oikeus omaan mielipiteeseeni sekä olla vaikka kaikkien muiden mielestä täysin väärässä juuri siinäkin. ;D
Ai niin sain tuosta neuropsykologian kirjallisesta tehtävästä arvosanan 4 eli kiitettävä, jos en aiemmin jo muistanut sanoa. Eli kognitiivisen ja neuropsykan yhteiskurssin arvosanaksikin tuli kiitettävä. Eli sama kuin persoonallisuuspsykologiasta. Nyt siis ainakin on varmaa, että psykologian perusopintojen keskiarvosana on se 3 eli hyvä todellakin, eli aineopintoihin pääsisi joka tapauksessa syksyllä kävi miten kävi pääsykokeessa. Itse uskon vahvasti, että tämän laskurutiinin ja kertauksen myötä minulla taitaa olla ihan kohtuuhyvät mahdollisuudet yliopistoon pääsyssä. Jos nyt jatkan vielä pari viikkoa ainakin samaa rataa ja piiskaan itseäni tekemään asioita haaveilun sijaan.
-
Luin juuri juttua, että olisin päässyt varasijoille psykologian hakijavalinnassa, vähintään. Varsinaista paikkaa ei ole vielä mainittuna, mutta vaikka niin ei kävisikään, niin olen silti onnistunut omassa pääsykokeessani ainakin älylliseen tasooni nähden ja paremmin kuin yli 90 prosenttia valintakokeeseen osallistuneista noin 10 000 hakijasta. :inlove:
Tämä tarkoittaa siis käytännössä sitä, että minimitavoite on jo sinänsä täyttynyt siitäkin riippumatta, saanko varsinaisen paikan varasijoilta vai en, sillä realistisesti tavoittelinkin vähintään jotakin tämän tasoista lopputulosta. Kertonee samalla myös jotakin osviittaa pääsykokeen tekijän älyllisistä kyvyistä, vaikka en sinällään näe itseäni muita parempana.
Pian siis selviää, pääsenkö tänä syksynä jo opiskelemaan vai meneekö uusi haku ensi vuoteen uuden valmennuskurssin ja ryhmätyötuen merkeissä. Se voi olla hyvinkin mahdollista, jollei sitten tule jo aiemmin iloista ylläriä. Kaikki sellaiset ovat oikeastaan vain voittoa enkä missään nimessä voi sanoa olevani tulokseen pettynyt. Ainakin tämän tasoinen tulos kertonee juuri siitä, että minulla voisi olla periaatteessa ihan potentiaaliset mahdollisuudet ja kyvytkin ennen pitkää päästä juuri tuonne kyseiseen pääaineeseen yliopiston johonkin kampukseen. :weightlifting:
EDIT. Saatan siis päästä mahdollisesti jo tänä vuonna sisään, mikäli niukin naukin sattuu jäämään sopivasti tyhjiä jämäpaikkoja yliopistoon. Sitä ei tiedä vielä, mutta kohtahan se selviää. Joka tapauksessa täytyy kyllä nyt muistaa kehua ja onnitella itseään näinkin lahjakkaasta ekasta kerrasta, joka ei taatusti mennyt omaan tasoon nähden huonosti, vaikka paikkaa ei tulisikaan. :)
-
^Hyvä. Pidetään peukkuja. Psykologiaa on todella vaikea päästä lukemaan pääaineena. Pyrkijöitä on nykyään niin paljon. Psykologia on nykyisin sellainen "muotiala". Mutta eikö näitä psykologian pääaineopiskelu paikkoja ole nyt lisättykin, koska psykologeista on kova pula. Oulun yliopistossakin voi nykyään lukea psykologiaa pääaineena. Se on aivan uusi juttu, sillä aikaisemmin pääaineeksi saattoi valita vain kasvatuspsykologian. Se ei taas riittänyt pätevyydeksi varsinaisen psykologin ammatin harjoittamiseen.
-
^Hyvä. Pidetään peukkuja. Psykologiaa on todella vaikea päästä lukemaan pääaineena. Pyrkijöitä on nykyään niin paljon. Psykologia on nykyisin sellainen "muotiala". Mutta eikö näitä psykologian pääaineopiskelu paikkoja ole nyt lisättykin, koska psykologeista on kova pula. Oulun yliopistossakin voi nykyään lukea psykologiaa pääaineena. Se on aivan uusi juttu, sillä aikaisemmin pääaineeksi saattoi valita vain kasvatuspsykologian. Se ei taas riittänyt pätevyydeksi varsinaisen psykologin ammatin harjoittamiseen.
Tavallaan olet oikeassa juurikin tuosta aloituspaikkojen määrän lisääntymisestä. Sillä vaikka se missään kaupungissa varsinaisesti ei olekaan kasvanut, niin Oulun yliopiston pääaineen käyttöönotto vääjäämättäkin tuo niitä tietysti hivenen lisää, vaikka ei olekaan suuresta määrästä kyse kuin jostakin parista kymmenestä tai vähäsen päälle.
Satun itse olemaan niitä neitosia, jotka ottivat psykologian kuuteen eri hakukohteeseen ja toivoo edes johonkin niistä pääsyä, vaikka tulisikin toiselle puolelle tätä maata muutto. Varasijakaan ei ole itsessään huolestusta mitenkään nostattava vaan päinvastoin huojentava, sillä eräs läheinen ja väitöskirjaa tekevä ystäväni mainitsi yliopistojen hakukohteiden käytännöistä, että tuo lopullinen sijoitus saattaa tosissaan vielä muuttua ja että nuo luvut antoivat hänen mukaansa ihan lupaavaa osviittaa. Vaikkakin sinänsä ei olekaan vielä varmaa, että pääsenkö tänä vuonna mihinkään hakukohteistani. Mutta toivoa ainakin on, vaikka tilanne onkin toki tiukka. Sen verran lähelle olen kuitenkin jo tässä alustavassa vaiheessa katsottuna tainnut päästä.
-
No niin, nyt tämä tunnustus-vuodatus vasta pääsee oikeuksiinsa tänne:
En päässyt tutkinto-opiskelijaksi yliopistoon psykologian maisteriopintoja varten. Byhyy, tai no ei enkä jää suremaan ensimmäistä arvokasta kokemusta paineen alla koittaa selviytyä ilman yhtään huolimattomuusvirhettä. Siihen ei kai pysty juuri kukaan ensimmäistä kertaa tosissaan yrittävä. Psykologiaa valintakokeen kautta kun on niin haastavan vaikeaa päästä lukemaan. Jollei sivuaineväylä tai erillisvalinta vielä joskus pelasta. Ei se kuitenkaan ole täysin henki eikä elämä, koska psykoterapia, seksuaaliterapia ja seksityökin riittävät sisäisen kliinikon eli hyväntekijän/parantajan/yms. uraa ajatellen. Nyt syksyllä jatkan Turun avoimessa yliopistossa aineopintoja psykologiasta. :inlove:
No asian huojentava puoli:
Ei kukaan muukaan meistä Akatemiassa vuoden psykologian perusopintoja suorittaneista opiskelijoistakaan tainnut päästä. Eli en siis missannut totaalisesti itse mitään, koska muutkaan joukosta eivät tuuletelleet pelastusta. Olin samansuuntaista tasoa kuin muutkin meidän psykalaisista tai ihan hivenen alakanttiin muttei paljoa.
Ei pystynyt Työväen Akatemia valmentamaan meistä siis gradun takijöitä eikä se mitään. Ensi vuonna yritetään uudestaan vaikka kehutun Valmennuskeskuksen kautta. Eli ei muuta kuin neljä tonnia (4000€) tiskiin, jos opiskelupaikka kiinnostaa henkeen ja vereen. Ehken nyt kuitenkaan...
Minulle riittää se lyhyempi ja halvempikin aineistovalmennuksen setitys niin, että jään kaihertamaan kun koko ison valmennuspaketin maksaneet fiksut ja varakkaat pääsevät sisään. Ei vain ole uhrata tuosta vain 4000€ taalaa, jonka myötä voin siltikin huonolla lottotuurilla karsiutua seuraavanakin vuonna. Siinä menisi nekin kesäsäästöt ilman muuta sijoitusmahdollisuutta, joten jätän väliin ja tyydyn halpaan skeidaan.
Jos en koskaan valmistuisi psykan maisteriksi, voin kuitenkin hankkia esim. kasvatustieteen, sosiaalipsykologian tai filosofian mestarin paperit kerran eläessään. Akateemikoksi kypsyminen on asennekysymys ja kaikkeahan täytyy kokea ainakin kerran elämässään paitsi kipu- ja ulosteleikkejä. Vaikken opettajan töitä paljon päivääkään tekisi vaan kliinikon. Mutta yliopisto-opintojen paperit on se juttu minulle. Vedenpitävä todiste siitä, että minulla on jotain päätä rasittaa itseäni koulunpenkillä seuraavat 5-8 vuotta ja päätteeksi ihastelen ensimmäisiä harmaita hiuksia. :sheep:
Mestariksi kasvaminen itsenäistymisen ohella on todellakin asennejuttu, joka täytyy pitkittyneen ja traumaattisen lapsuuden jälkeen kokea.
-
Opiskelen venäjää.
-
Onneksi pääsin koulunpenkiltä pois jo kauan sitten. Enää en varmaan pysyisi mukana, tosin opiskelen omatoimisesti kaikenlaista, mikä hetken mielijohteesta vaikuttaa mielenkiintoiselta. Lue: googletan. 8)
-
Olen btw kuullut niinkin kiehtovan ilmiön, kuin että opiskelisi koko ikänsä viralliseen ja yleiseen eläkeikään asti. Tai no oikeastaan jotkut käsittääkseni jatkavat vielä senkin jälkeen. Eikä tämä ole vitsi. Varmasti löytyy jostain juttua, että jotkut opiskelevat elämänsä käymättä isommin töissä jne...
-
Opiskelen tällä hetkellä Turun avoimessa yliopistossa psykologian aineopintoja. Ihanan omalla painollaan tämä vaikuttaa menevän eikä tarvitse kiirehtiä, kun on ottanut tavoitteeksi suorittamisen, kilpailun ja kiirehtimisen sijaan tehdä nämä 37 opintopistettä aivan rauhassa hieman yli kolmen vuoden suunnitelmalla eikä jollakin vuoden-parin hikipinko-suunnitelmalla. Minullahan oli tässä talven taipaleella muutenkin tiedossa se vaginoplastian leikkaus, jonka vuoksi toipumisineen ei siis liioin kannata hötkyillä.
Muutenkin totesin, ettei se tutkintoon johtavan yliopistopaikan hakeminen ole oikein elämässä se suola, jos sen eteen pitää hurjastella, kiirehtiä ja kilpailla. Siis jos se olisi vain ja ainoastaan pääsykoepaikan ja kilpailun takana. Mikäli tutkintoon voi valmistua jotakin muuta ja suuremmalle yleisölle pimennossa olevaa väylää, toteutan sen kyllä siinä tapauksessa, mutta en muutoin. Kun jotkut muut kiihdyttävät vauhtia, meikäläinen on tarkkaavaisuus- ja toiminnanohjaushaasteiden keskellä alkanut arvostamaan hitaampaa elämää, jossa ei turhia tarvitse hätiköidä ja hötkyillä, ettei voimavarat ehdy kesken kaiken liikaa tai loppuun.
Nyt tämä on juuri niin sopivan maltillista, että pystyn keskittymään myös tähän rakkauteeni tätä alaa kohtaan eikä kiirehtiminen ja stressaaminen koulujuttujen takia pitäisi nyt näkyä täällä päin missään muussakaan toiminnassa, jos sellaista hätäilypaniikkia ei koskaan enää olekaan. Myös se, että ADHD-tutkimukset etenevät, ovat tuoneet hiukkasen lohtua siitä, että voisin saada paremmin tukea minulle haastaviin asioihin opinnoissa.
Toivon tietysti lisäksi myös hartaasti ja viimeiseen asti sitä, ettei tietynlainen siivilielämäni puolella ollut seura tekisi minua ainakaan huonolla tavalla kaltaisekseen. Varsinkin kun kyse on minulle tärkeästä ihmisestä, jota rakastan niin kuin ihminen rakastaa toista ihmistä avaten silmänsä eri puolille ja piirteille toinen toisissaan. Kun sellaiset hyväksyy, niin on kai helpompi elää ja toivotaan näin. ❤️💋