SeksiSaitti
Keskustelua paikkakunnittain => Turku => Aiheen aloitti: Sokerikuutio - Helmikuu 04, 2026, 13:18:23
-
Pakko sitä on kai kirjotella kun en saa mieltä pois tapahtuneesta.
Tuli sovittua Ilona Tequilan kanssa treffit tuossa viikko takaperin. Treffien pelisäännöt ja kulku oli aikalailla jo sovittuna, mutta silti vähän jännitti. Töissä ajatukset harhaili jo tulevaan eikä palavereista meinannut tulla mitään. Lopulta kuitenkin työpäivä päättyi ja piti selvitä enää firman virkistysillasta. Pian sekin päättyi ja työkaverit jatkoivat illalliselle ravintolaan, minä tiesinkin oikotien suoraan jälkiruokaan.
Ovi aukeaa, astun sisään. Vastassa on kaunis nainen, jonka hymy sulattaisi vakavimmankin ihmisen. Yllään hänellä on kehonsa kurveja myötäilevä mekko ja ennen kuin ehtii kissaa sanoa, huuleni kohtaavat hellät suudelmat ja kieleni saa painikaverin. Kaikki jännitys katoaa samantien. En ole koskaan saanut tällaista vastaanottoa, kuin kotiin olisi tullut ja toisella ollut ikävä raskaan työn raatajaa.
Hetken huulienmaistelun jälkeen saan vasta ulkovaatteet pois ja kipitän suihkuun. Muistakaa pojat pyyhkiä vedet lastalla suihkun lattialta. Pyyhe päälle ja takaisin jäälle. Lämmin ja pehmeä keho painautuu minua vasten, suutelemme ja hyväilemme hetken toisiamme. Istahdan sohvalle ja Ilona pomppaa iloisena syliin, mekko alkaa pian kääntyä nurinkurin ja löytyykin jo kohta lattialta. Eteeni aukeaa henkeä salpaava maisema, en tiedä kohdistanko katseen kauniisiin silmiin vai rintaliiveissä uinuviin terhakkaisiin kaksosiin. Siinä tilanteessa toivoin, että silmäni harottaisi, niin voisi katsoa ylös ja alas samaan aikaan. Tunnelma on kiihkeä ja pian rintaliivitkin katoavat. Onneksi on vahva sydän, niin ei näystä johtuva ohilyönti haitannut. Jossain välissä pyyhekkin oli auennut ja Ilona laskeutuu sylistä lattialle ja alkaa tekemään taikojaan nyyteille.
Mietin että onko tämä unta? Voiko tällaista kuumaa kiihkeyttä oikeasti tapahtua minulle? Juuri oikeaan aikaan ajatukseni katkeaa kun Ilona kysyy, että olisiko minusta seuraa makuuhuoneen puolelle. Nappaan Ilonan kantoon ja hän kiljahtaa ihanasti. Kannan hänet makuuhuoneeseen ja kaadumme sänkyyn. Suudelmat jatkuvat ympäri kehojamme. Pikkuhousut suorastaan lentävät Ilonan jalasta ja alan puhumaan hänelle tanskaa. Hetken päästä Ilona toteaa, että hänen nyt on hänen vuoro ;) Pikkuveljelle sadetakki päälle ja menoksi. Päästään melkein Ilonan äänihuulille asti, aivan taivaallista menoa. Katseet kohtaavat ja näen Ilonalla pilkkeen silmäkulmassa. Hän hyppää satulaan ja ratsastamme auringonlaskuun. Toki aurinko oli jo laskenut meidän kaupungissa, mutta on se vielä laskussa jossain päin maailmaa.
Ilona laskeutuu viereeni, molemmat haukkaavat happea. Miten voikaan niin sopia tuo kaunis olento kainaloon. Olo on raukea, lämmin. Keskustelemme ja vertailemme tatuointeja, kaikki tuntuu niin luonnolliselta. Tunnen itseni nähdyksi. Ei ole kiirettä mihinkään ja toivon, että voisin vain jäädä siihen hänen viereen. Suutelemme syvään ja Ilona huomaa alakerrassani kasvavaa muutosta, jahas ollaankos sitä valmiita toiselle kierrokselle? En huomannut yhtään ajan kuluneen, mutta se taisi olla lopuillaan, kun hän kysyi että haittako jos jää kesken. Totesin, että ei haittaa. Eikä se haitannut, Ilona satulaan ja laukalle. Vielä hän kierähtää sivulle ja minä perässä hänen päälleen.
Kaikki kiva loppuu aikanaan. Kello ilmoitti, että on aika suihkun kautta kotiin. Pesulle (muistakaa pyyhkiä vedet), vaatteet niskaan. Ilonalla oli nyt päällä avonainen aamutakki, ihana näky. Viimeiset suudelmat ja halaukset. Poistun kaupungin pimeään miettien illan tapahtumia, miettien milloin näkisin hänet uudestaan. Mikäli taivaanmerkit paikkaansa pitävät, pian se on taas mahdollista.
-
Hyvän rapsan sait aikaiseksi! Ilona on kyllä kokemisen arvoinen.