SeksiSaitti
Seksi ja rentoutuminen => Maksullinen seksi => Aiheen aloitti: Werduli - Tammikuu 18, 2026, 11:57:27
-
Nyt kun vuosi on vaihtunut ja muutoksen tuulet myrskyävät kohti 25-vuotissyntymäpäivää, niin voi miettiä mitä tämä harrastus on todella jättänyt minulle käteen. Hyvän tunteen? Merkittäviä hetkiä? Kaipuun? Kysehän ei ikinä ollut seksistä, vaan siitä henkisestä läheisyydestä, jonka jo ensimmäinen palveluntarjoaja kykeni antamaan. Se oli kuin Pandoran lipas olisi aukaistu sisälläni ja janosin sitä lisää ja lisää.
En ole koskaan ollut vakavassa parisuhteessa ja se ei johdu siitä, etteikö kukaan haluaisi minua, vaan että minä en tahdo antaa särkyvää sydäntäni kenellekkään, no tämä ei täysin pidä paikkaansa, mutta palaan siihen myöhemmin. Usein vain tuntuu, että sydämeni on niin kylmä, ettei helvetin liekitkään saa sitä lämmitettyä, ja jos totta puhutaan, niin parisuhde minun kanssani olisi hankalaa. Ehkä epätietoisesti olen suojellut muita pettymyksiltä ja sydänsuruilta, koska kukaan ei ansaitse mun tunteiden setvimistä. Senhän takia maksullisilla käynti on ollut minulle kaikista paras ratkaisu, koska se on yhteyttä ilman sitoumuksia, mutta entä silloin, kun tunteet hyökkää peliin mukaan?
Tapasin siis minulle uuden palveluntarjoajan viime kesänä ja vaikka alku oli tyyni, en osannut odottaa sitä myrskyä, joka ilmenisi myöhemmin sisälläni. Pystyin siis ensi kertaa olemaan rehellisesti oma itseni toiselle ja kun suojamuurit rakoilivat, euforinen tunne jäi jäljelle ja tunsin enemmän ja enemmän liekehtivää poltetta häntä kohtaan. Tapailimme useasti ja tunteet syveni puolilta toisin, minulla toki enemmän, mutta yhteiseen tanssiin tarvitsee kaksi ihmistä. Aloimme muutenkin viestitellä tapaamisten ulkopuolella ja opin hänestä enemmän, mitä kenenkään asiakkaan tulisi koskaan tietää. Kaikki oli täydellistä hänen kanssaa, kemiat vain loksahtivat paikoilleen, seksi oli vähemmän himoa ja enemmän henkistä yhteyttä, mutta kaikki oli silti niin väärin. Se nainen, jolle oikeasti luovuttaisin sydämeni on alan ammattilainen ja niitä lopullisia rajoja ei pysty murtamaan nyt taikka koskaan.
Olen pahoillani ja samalla en ole, että rakastuin häneen, koska kun kaksi ihmistä on toistensa kanssa niin intiimisti tekemisissä, niin luonnollisesti tunteita syntyy. Kaikkinaan positiiviinen kohtaaminen, mutta se on herättänyt kysymyksiä, että mitä minä todella haluan yleisesti tältä harrastukselta? Tapaan ainakin tämän palveluntarjoajan kertaalleen, mutta entä sen jälkeen?