SeksiSaitti
Seksi ja rentoutuminen => Maksullinen seksi => Aiheen aloitti: Peetu - Marraskuu 07, 2025, 15:13:04
-
Usein täällä puhutaan siitä, mitä tapahtuu ennen tapaamista tai sen aikana – mutta entä sen jälkeen?
Se hetki, kun ovi sulkeutuu, ja yhtäkkiä on taas yksin omien ajatusten kanssa.
Joskus olo on kevyt ja raukea – hymyilyttää ja tekee mieli vain käpertyä hyvään uneen.
Toisinaan taas olo on vähän outo: tyhjä, ristiriitainen, tai jopa syyllinen (monenlaisista syistä)
Joillakin se menee ohi nopeasti, toisilla fiilis seuraa mukana seuraavaan päivään asti.
Muuttuuko tunne teillä muilla yön yli? Onko aamu täynnä hyvää oloa vai jääkö jotain painamaan?
Ja tämä koskee varmasti molempia puolia.
Asiakas saattaa lähteä kotiin pää täynnä ajatuksia, mutta myös palveluntarjoajalle jokainen tapaaminen on oma kokonaisuutensa – energiaa, vuorovaikutusta, tunteita.
Moni kertoo, että hyvä sessio voi antaa energiaa pitkäksi aikaa, mutta joskus se myös väsyttää, jos on antanut paljon itsestään.
Ehkä olisi kiinnostavaa kuulla kokemuksia puolin ja toisin:
– Miltä sinusta tuntuu tapaamisen jälkeen?
– Muuttuuko fiilis myöhemmin, kun arki palaa?
– Ja jos olet se, joka tarjoaa palveluita – millä fiiliksellä ja miten eteenpäin?
Tässä ei ole oikeita tai vääriä vastauksia.
Jokainen kokee asiat eri tavalla; mutta uskon, että monella meistä on tuttu tunne siitä, kun hyvä hetki jää mieleen vielä pitkäksi aikaa. ❤️
Oma vastaus:
Todella vaihteleva. Joskus iskee alakulo, vaikka olisi ollut hyvä tapaaminen. Haluaa unohtaa kaiken ja miettii, mitä onkaan tehnyt. Joskus on niin totaalisen rentoutunut että oikeasti tekee mieli vain tyytyväisenä makoilla. Mielessä pyörii lähinnä kuvat tapaamisesta ja toisen kosketuksen tuntee yhä iholla. Ja joskus sitä oikein porisee energiaa ja on valmis kaikkeen. Mikä erikoisinta, kaiken on voinut kokea yhden saman henkilön kanssa eri kerroilla.
-
Miltä tuntuu tapaamisen jälkeen, niin sehän riippuu täysin millainen tapaaminen on ollut. Jos on ollut hyvä tapaaminen, niin sitähän fiilistelee tunteja vielä tapaamisen jälkeen.
Huonojen tapaamisen jälkeen ei tarvitse paljoa fiilistellä ja ne unohtuukin käytännössä jo koti matkalla.
Jos on ollut todella hyvä tapaamisen, niin se voi kantaa seuraavan päivään, mutta yleensä suunnittelen jo seuraavaa panoreissua.
Itse elän hetkessä, eli se kokemus kulminoituu silloin tapaamisella.
Upeita tapaamisia on kyllä hienoa muistella vuosienkin päästä.
-
Noin 40 vuotta hupakointia harrastaneena, niin alkuaikoina tunsin syyllisyyttä ja katumusta tapaamisen jälkeen.
Sitten tajusin, että jos en saa haluamaani seksiä parisuhteessa, niin sitä pitää hakea seksin ammattilaiselta.
Parisuhteessa kaikki muu on kunnossa ja molemmin puolista rakkautta.
Ei ollut mitään järkeä lähteä rikkomaan suhdetta ja koettamaan onnea uudella suhteella.
Rakastan puolisoani ja rakastelemme silloin tällöin ja fantasiani toteutan pt:n kanssa. Tämä toimii.
-
Tapaamista odottaessa voi olla suorastaan vaikea keskittyä mihinkään muuhun; varmaan juuri verrattuna siihen, jälkikäteen tuntuu usein lähinnä tyhjältä. Hyvänkin tapaamisen jälkeen fiilis voi vaihtua ensialun raukeudesta hieman apeaan. Pidempikestoinen hyvä olo alkaa tuntua vasta kun olen siirtynyt ajatuksissani eteenpäin johonkin muuhun konkreettiseen. Toisaalta ärsyttää suunnattomasti jos pitää ihan heti tapaamisen päätyttyä vaihtaa vaihdetta. Hetken tyhjäkäynti tekee hyvää.
Morkkis on aika harvinainen tunne, koska yleensä osaan ja maltan olla sopimatta sitä aiheuttavia tapaamisia.
-
Tuttujen ja hyväksi todettujen tyttöjen jälkeen fiilis on...normaali.
Se kaiken alleen peittävä kiima on poistettu, joten voi keskittyä ns normiasioihin taas hetkeksi.
Välillä tulee käytyä riskireissuilla eli uutta pt:a tapaamassa.
Jos pt on jotain muuta kuin mainoksessa luvattu, harmitus voi kestää pari päivää.
Jos pt:n ulkoinen olemus ei natsaakkaan omiin prefetensseihin , olo on hetken aikaa jopa likainen ja sitä seuraa yleensä pitkähkö tauko näistä hommista.
Kuten itselläni juuri nyt.
Mut ei niitä helmiä löydy, ellei etsi. Välillä hommat menee puihin, mut se on elämää sekin.
Mut kuten alussa totesin, hyvän tapaamisen jälkeen olo on normi. En muistele sitä enkä vello siinä tapaamisen muistossa, vaan kävelen autolleni, mietin jo muita asioita ja siitä sit vaan kohti arkisia juttuja.
Viikon päästä olen jo unohtanut koko tapaamisen.
-
Hyvä aloitus.
Kyllähän parhaat tapaamiset on niitä, joita fiilistelee hymyssä suin monta päivää tapaamisen jälkeen.
Syyllisyyttä en nykyään enää pode tapaamisten jälkeen. Alussa kyllä joskus, varsinkin avioliiton aikana.
Morkkiksen kaltaisia tai muita negatiivisia fiiliksiä tapaamisista jää nykyään harvoin, mutta silloin harvoin kun niitä tulee, niin ne liittyvät yleensä rahanmenoon. Joskus negatiivisia fiiliksiä on aiheuttanut myös oma heikko suoriutuminen, esim. yllättävät erektio- tai laukeamisongelmat, jotka voivat olla täysin selittämättömiä ja ennakoimattomia.
Vain pari kertaa on käynyt niin, että on tullut valittua sopimaton pt, ja sen takia on jäänyt paska fiilis.
Suurimmassa osassa tapaamisista on jäänyt hyvä, raukea ja kevyt, onnellinen olo, joka parhaimmillaan on kestänyt useita päiviä.
-
Mieleen jää usein " nyt on pallit tyhjät, vois mennä kaljalle"
-
Ehkä olisi kiinnostavaa kuulla kokemuksia puolin ja toisin:
Ottaen huomioon sen, että näissä kolmessa kysymyksessä on kaksi toisensa poissulkevaa lähtökohtaa, niin vastaan niihin tuon mukaisesti. (2 ekaa ostajana, kolmas myyjänä).
– Miltä sinusta tuntuu tapaamisen jälkeen?
Riippuu siitä, miten tapaaminen meni.
Lähes aina, tapaamani PT:t ovat olleet oikein kivoja ihmisiä, joiden kanssa vietetty aika ei mennyt hukkaan.
– Muuttuuko fiilis myöhemmin, kun arki palaa?
Tuota ... miksi muuttuisi? Se mitä tapahtui, tapahtui. Ja jos, kuten lähes aina, se oli plussaa, niin se plussa säilyy.
– Ja jos olet se, joka tarjoaa palveluita – millä fiiliksellä ja miten eteenpäin?
Jokainen asiakas on minulle tärkeä ja muistiinjäävä tapaus.
-
Joskus voi tulla sellainen "pitikö sitä taas käydä" fiilis ja se tulee yleensä silloin, jos tapaaminen on jäänyt vain kassien tyhjennykseksi. Jos taas oma suoriutuminen on ollut heikkoa, niin silloin saattaa tulla monologi "kulli, mitä nyt taas" ja fiilis on sen mukainen.
Onneksi nykyään lähes aina tulee sellainen pitkäkestoinen hyvä olo, joka on mielessäni useamman päivän ajan. Muutenkin se on sellainen raukea ja tyydyttynyt olotila. Erityisen hyvien tapaamisten jälkeen oloni on myös energinen.
-
tällä viikolla ollut 2 mahtavaa tapaamista niin eipä tässä muuta voi kuin nauttia elämästä ;D :drinking:
-
Heti hyvän tapaamisen jälkeen on jonkin aikaa euforinen olo, joka tasaantuessaan vaihtuu energisyydeksi. Hyvää oloa riittää useammaksi päiväksi, ja hyvien yksityiskohtien muistelu tietysti tuo hymyä huulille.
Vähän huonommassa tapaamisessa tulee tosiaan vähän sellainen ”oliko nyt ihan pakko” -olo mikä tosin unohtuu taas pian…
-
Se on joko tai; Menen uudestaan tai Miksi en KÄÄNTYNYT kynnyksellä...
-
Yleensä vakkarini tapaamisen jälkeen olen niin euforisessa tilassa, että ei ole mielessä sen jälkeen heti juurikaan mitään. :laught: :inlove:
-
Noin 40 vuotta hupakointia harrastaneena, niin alkuaikoina tunsin syyllisyyttä ja katumusta tapaamisen jälkeen.
Sitten tajusin, että jos en saa haluamaani seksiä parisuhteessa, niin sitä pitää hakea seksin ammattilaiselta.
Parisuhteessa kaikki muu on kunnossa ja molemmin puolista rakkautta.
Ei ollut mitään järkeä lähteä rikkomaan suhdetta ja koettamaan onnea uudella suhteella.
Rakastan puolisoani ja rakastelemme silloin tällöin ja fantasiani toteutan pt:n kanssa. Tämä toimii.
Tämä kosketti.
Paljon yhtäläisyyksiä omaan elämään, hupakointia olen harrastanut paljon lyhyemmän aikaa.
Ja siis: Käyn nykyään aika harvoin ja vakkaria ei ole. Lähes aina fiilis on hyvä poistuessa koska pyrin tapaamisella luomaan sen hetken illuusion gfe.stä.
Jotkut jäävät mieleen ja joihinkin ihan ihastun.
Perushutsuilu unohtuu aika nopeasti mutta on monta ihanaa jotka eivät unohdu❤️.
-
Yleensä vakkarini tapaamisen jälkeen olen niin euforisessa tilassa, että ei ole mielessä sen jälkeen heti juurikaan mitään. :laught: :inlove:
Juuri näin. Monesti sitä vain hymyilyttää typerästi. Iholla vielä PT:n tuoksu ja huulilla/sormissa pimpulan huumaama maku...
-
– Ja jos olet se, joka tarjoaa palveluita – millä fiiliksellä ja miten eteenpäin?
Lähes aina: energiaa puhkuva. Asiakastapaaminen on mulle yleensä sellainen adrenaliinipuuska joka jatkuu tapaamisen jälkeen. Tekee mieli pomppia ympäri taloa vähän aikaa. Siksi(kään) mulle ei sovi ilta- tai edes iltapäivätapaamiset, vaan paras asiakas on ovella klo 7.
-
Aivan ensimmäinen tunne ovesta lähdettyä on harmitus siitä, että aika meni niin nopeasti, vaikka olisi varannut kuinka pitkän ajan tahansa. Kotimatkalla sitä on kuitenkin yhtä hymyä ja lämmin tunne kantaa nukkumaanmenoon asti. Seuraavina päivinä fiilistelee vielä hyvää oloa ja energistä tunnetta. Siitä sitten alkaakin alamäki, kun seuraava kohtaaminen onkin ties milloin ja alkaa kaipaamaan sitä tunnetta, jonka tapaaminen toi mukanaan.
-
Mieleen jää usein " nyt on pallit tyhjät, vois mennä kaljalle"
Tämä.
Paitsi kun en juo, mieleen jää usein pelkästään tuo "nyt on pallit tyhjät. Hetken.".
Tosin olen kyllä joskus nainut huoraa aamupäivällä ja vaimoa illalla.
Että eipä ne aina pallit tyhjenekkään.
-
Peetun ja Lantin kanssa hyvin samoilla linjoilla. Vaihtelee tosi paljon ja nuo Peetun kuvailemat tunteet sopii tosi hyvin.
Joskus, kun se euforia laskee, niin jälkeen voi tulla vielä myös se tyhjyys.
Se, mikä jälki fiilis on ja pysyykö se, on tosi herkkä asia. Joku pienikin asia voi kolauttaa puolelle jos toiselle. Oma pohjafiilis tietysti on isoin asia. Toisekseen vaikuttaa tietysti se pt. Miten hän kohtaa koko härdellin läpi. Yhteydenotot etukäteen ja joku kiitos viesti jälkeen ja siihen saatu vadtaus voi myös vaikuttaa live tilanteen ohella. Kukaan meistä ei ole kone. Jotkut kyllä esittää sitä, mutta minä en edes yritä.
-
Riippuu täysin asiakkaasta, kohtaamisen laadusta, energiatasostani ja jopa kuukautiskierron vaiheestani. Skaala on tosi laaja.
Tunnelmat voi vaihdella ihan sellaisesta neutraalista raukeaan oloon, panetukseen, energiapuuskaan, tosi isoon hymyyn mutta myös vitutukseen jos esim. koko kämppä pitää tuulettaa tai joku on oikein puskenut rajoja. On ollut tonnin seteli -naamaa, ja jopa haikeutta oon joskus kokenut. Jos on käynyt joku kunnon hipsutteleva halinalle, saatan olla niin maadoittunut että oon ihan kypsää kauraa päikkäreille tai yöunille.
Asiakkaiden välissä koitan kuitenkin nollata ja palata omaan energiaani jos edellinen kohtaaminen on ollut jotenkin raskas.
-
Parhaimmillaan vuosia kestäviä kivoja muistoja. Halu tavata uudestaan monesti. Kämpät melekein aina kerrostalossa kaupungissa.
-
Mulle jää hyvin mieleen onko olo ollut turvallinen sen asiakkaan kanssa (: se on mulle tärkein aspekti kaikessa kohtaamisessa.
-
Silloin kun aloittelin harrastusta, niin yleensä jälkeenpäin oli se syyllinen ja itseinhoinen olo ja mietti lähinnä oman lihan heikkoutta. Näin vanhempana ja paatuneempana, mutta ei yhtään viisaampana, yleensä mielessä pyörii enempi tapaamisen laatuseikat: oliko kuinka ihanaa vai enempi sitä ettei tainneet kemiat kohdata. Joskus kyllä on jälkeenpäin niin euforinen olo, ettei muista mihin auton jätti ja missä sitä edes on.
Yleensä tykkään käydä tapaamisen jälkeen syömässä, joten lopulta aina mietin että mitäs sitä söisi...
-
Aiemmin pohdin täällä sitä, mitä tapaamisen jälkeen oikeastaan jää ihmisen mieleen. Nyt runsaat 48 h vakkarin tapaamisen jälkeen huomaan palaavani samoihin ajatuksiin syvällisemmin.
Ensimmäinen asia, joka seuraa mukana pitkään, on se miltä toinen tuntui iholla.
On hämmästyttävää, miten jotkut kosketukset eivät ole vain kosketuksia, vaan ne jäävät kehoon kuin jälkikaiut. Sellainen lämpö, joka muistuu mieleen vielä päiviä myöhemmin, kun vetää takin päälle tai istuu työpöydän ääreen.
Ei mitään liian äänekästä — enemmänkin hienovarainen, mutta jatkuva muistutus siitä, että joku osasi koskettaa täsmälleen oikealla tavalla.
Ja sitten se hymy.
On hymyjä, jotka näkee vain sillä hetkellä… ja sitten on sellaisia, jotka jäävät näkökenttään vielä jälkeenpäin, kun ajatukset ajelehtivat päivän keskellä. Vakkarin hymy oli jälkimmäistä sorttia. Pehmeä, kutsuva ja juuri sellainen, että sen muistaa vielä kauan senkin jälkeen, kun ovi on jo sulkeutunut ja vilkas arki imaissut takaisin pyörteeseensä.
Mutta ehkä voimakkain vaikutus tuli siitä, miten tapaaminen katkoi arjen.
Kun on viikkoja juossut aikataulusta toiseen, on hämmentävää huomata, kuinka jonkun seurassa mieli voi yhtäkkiä rauhoittua niin täydellisesti. Se teki jotain hyvää. Rentoutti sellaiselle tasolle, jota ei itse olisi osannut saavuttaa.
Ja ehkä se onkin se jälkifiilis, joka jää pitkäksi aikaa: tunne siitä, että tuli hetkeksi kannatelluksi. Niinpä taas huomaan miettiväni, että tapaamisessa tärkeintä ei ole vain se, mitä tapahtuu siinä hetkessä, vaan kaikki se, mikä seuraa mukana vielä sen jälkeen.
-
Peetu on tainnut tavoittaa sen jutun mitä itsekin haen. Joskus sen tavoittaa, ja usein vaikka ei, jää silti hyvä mieli vaikka tietää että ei tää ihan ollut se.
Joillekin se on vain kassit tyhjäks ja menoks; Joku etsii sitä täydellistä aaltoa...
Elämä on unelmia täynnä ..
-
Pääsääntöisesti jää hyvä fiilis ja naurattaa. Tosin itse vierailen vakiohutsukaisten luona, niiden maailman parhaimpien, joihin valitettavasti ihastun silloin tällöin ja vielä uudestaan ymmärtäen kuitenkin homman realiteetit. Aina ei välttämättä edes hirveästi paneta, mutta kun ilmoitus tulee että ollaan paikkakunnalla vaalin asiakassuhdetta...tai mikä suhde tai suhteettomuus se sitten onkaan. En tiedä miten muut miehet hommaa ajattelee, mutta minulle sellainen molemminpuolinen kunnioitus ja ihmisyys näissä hommissa on tärkeää ja onko se sitten tämä vai mikä, mutta pari hutsukaista ovat väittäneet pitävänsä minusta muutenkin mihin olen pyrkinyt suhtautumaan vain ammattilaisten puheena ja saattaa tarkoittaa että olen vain siisti, helppo ja turvallinen asiakas.
Tuosta varmaan kävi ilmi mitä jää mieleen. :)
-
Niin, kuten täällä on sanottu kaikki riippuu millainen tapaaminen on ollut ja uudet tuttavuudet ovat aina riski. Huonoista voi jäädä ällöttävä fiilis pitkäksi aikaa.
Mutta mennään niihin hyviin kokemuksiin. Se on jo aika riittävä kun tosiaan saa ne hormonit rauhoittumaan ja pystyy taas keskittymään tärkeisiin asioihin. Paras on ne henkilöt joiden kanssa synkkaa niin hyvin, että seksin jälkeinen jutustelu hetki on molemminpuoleinen euforinen brainstorming sessio, niin sellaista ei kadu lainkaan. Juttu toki luistaa monenkin kanssa, mutta joidenkin kanssa siinä on sähköä. Sitä en kuitenkaan hae, koska tarkoitus ei ole ihastua. Tässä hiljattain kävin vuoden tauon jälkeen sellaisen neidon luona ja kemiat löytyivät taas ja nopeammin kuin edellisellä kerralla.