SeksiSaitti
Viihde ja kevennykset => Kaatopaikka => Aiheen aloitti: Vieras0263 - Lokakuu 26, 2021, 11:30:44
-
Nykypsykologinen tutkimus ja sen kehitys tuntuu ajavan hanakasti erilaisia häiriöluokituksia lisää ja erittelevän tietyllä tavalla lähes samannäköisiäkin häiriöitä omiksi diagnostisiksi kategorioikseen. On hyvä tietenkin pohtia, mistä tämä johtuu. Niillä, joilla ei ole parempaakaan tekemistä juuri nyt tai jotka ovat esim. vetäneet kaatopaikkakännit tai muut kalsariöverit, voivat huoletta silmäillä tämän pohdiskelevan romaanin läpi. Nyt kun on tullut tätä psykologiaakin opiskeltua ja kiinnostuttua eri aihepiireistä.
Tarkoitus on siis ihmetellä auki, miksi esim. sellaiset häiriöt, kuten autismi ja skitsofrenia, on eroteltu niin erilaisiin kategorioihin, vaikka niiden kohdehenkilöt näyttävät ulospäin samanlaisilta hoitamattomien ongelmien ollessa suurimmillaan. Tai päänsisäinen kaaos hoitamattomassa tilassa saattaa näyttäytyä jopa yhtä suurelta. Kumpaakin yhdistävät sosiaalisen vuorovaikutuksen haasteet ja skitsofrenian oireiston negatiiviset oireet.
Kumpaakin yhdistää jopa mahdollinen yhteinen geneettinen perusta, jota on alettu tutkimaan:
https://yle.fi/uutiset/3-6516816
https://yle.fi/uutiset/3-6203686
Ensimmäinen artikkeli kuvaa geneettisen yhteyden löytymistä autismin, skitsofrenian ja ADHD:n (joista jälkimmäinen siis nyt minulla neuropsykologisessa tutkimusvaiheessa) välistä geneettistä yhteyttä.
Jälkimmäisessä taas on keskitytty nimenomaan autismin ja skitsofrenian yhteisiin geneettisiin löydöksiin.
En yhtään ihmettelisi, vaikka nuo kaikki kolme häiriötä löytyisivät vielä joskus saman spektrin alta, kun geenitutkimus etenee riittävästi. Niitä on pidetty erilaisina häiriöinä, mutta niin paljon samoja ja yhteisiä toimintakykyyn ja sosiokognitiivisiin taitoihin liittyviä haasteita ja oireita, että miksi ei voitaisi vain suoraan puhua saman kategorian eri alahäiriöistä sen mukaan, esiintyykö psykoottisesti positiivisia oireita eli harhojen ja/tai harhaluulojen näkemistä vai ei.
Esimerkiksi autismi ja skitsofrenia näyttävät hoitamattomana ulospäin samanlaisilta tosiaan. Erona on siis vain ja ainoastaan alkamisikä sekä se, esiintyykö harhaisia oireita. Toinen alkaa jo syntymästä lähtien varhaislapsuudessa havaittavasti ja toinen aikuisiässä. Ja hoitokeinot kognitiivisine käyttäytymisterapioineen ym. erityisjärjestelyineen ovat yleensä auttaneet molemmissa.
Tämä puheenaihe alkoi mietityttämään siinä vaiheessa, kun joku minulle tuttu henkilö sanoo olevansa diagnoosiltaan asperger ja myöntää kärsineensä harhaluuloista tai muista sekoamiskokemuksista. Jolloin taas joku toinen on alkanut suuremmin ihmettelemään, ovatko nuo em. häiriöt loppujen lopuksi nyt niin kovinkaan kaukana toisistaan.
Kenties edukseen heikot ympäristöolosuhteet siis edesauttaisivat herkemmin ADHD- ja autisti-ihmisille kehittymään hulluuden piirteitä. Tai sitten kyse on samansuuntaisesta asiasta riippuen siitä, hoidetaanko näitä vai ei ja millaisia hoitomuotoja käytetään? Tai miten ympäristön olosuhteet vaihtelevat kenelläkin ja millaisina?
Jopa psykiatriassa tunnutaan kohtaavan haasteita erottaa oireiden perusteella häiriöt nykyäänkin toisistaan:
https://docplayer.fi/1314514-Autismin-kirjon-ja-psykoosihairioiden-eroja-ja-yhtalaisyyksia.html
Joskus autismilla oli toisenlainen nimitys psykologian historiassa nimeltä lapsuuden skitsofrenia. Ja loppujen lopuksi, nykyään taidan jopa pitää siitä nimityksestä, jos sellainen vielä olisi olemassa. Sillä se sanamuotona antaisi toivoa parantumisesta. Tiedetäänhän nykykäsityksen mukaan, että skitsofreniasta voi parantua jopa täysin ja se on hyvä asia. Autismi-diagnoosin saaneet taas saattavat joutua kantamaan enemmän parantumattomuuden leimaa, koska toisaalta heille voidaan sanoa, että heidän täytyy oppia elämään oireidensa kanssa.
-
Tunnen autistin, jolla ei ole skitsofreniaa. Ei mulla muuta.
-
Tuossa docplayerin tiedelinkissä on muuten vielä erikseen maininta juuri tuosta, että autisminkirjon henkilöillä on tavallista suurempi riski psykoosioireiden kokemiseen. Olen havainnut aiheesta lukeneenakin samanlaisen yhteyden löytyvän myös ADHD:n ja psykoosioireiden väliltä, eli korostunut riski, (kuten myös muillekin mielenterveyden häiriöille kuten masennukselle, ahdistuneisuudelle, kaksisuuntaiselle mielialahäiriölle jne.)
Kysymys kuuluu siis niinkin, että ovatko psykoosioireet kuinka paljon todennäköisempiä, jos ympäristöolosuhteet olisivat mahdollisimman epäedulliset? Tuohon liittyen toiveissa tietenkin, että tiede antaisi lisää vastauksia, mutta saapa nähdä, mihin suuntaan tämä kehittyy.
Kaikilla autisteilla, niin kuin tarkkaavaisuushäiriöisilläkään, ei tosiaan välttämättä esiinny psykoottisia jaksoja eli harhojen näkemistä elämässään. Mutta jotkut onnekkaat ovat ilman muutoin pysyväksi psykoottiseksi elämäksi tapahtuvaa kehitystä tai sitten jotkut sen kanssa, ja se pistääkin miettimään, mikä noissa häiriöissä toisaalta nyt on niin kaukana diagnostisesti psykologian kannalta, kun ne voisivat olla vähän kuin samaa sarjaa ja spektriä lohkottuna omiksi alalajeikseen.
(Suokaa anteeksi, jos on taas päivän typerintä pohdintaa...)
-
Nuorisotyössä ja perhepiirissä ollut sen verran autismin kanssa tekemisissä että en lähtisi rinnastamaan, saati vertailemaan. Edes acdc juttuihin :laught: Ei mulla muuta.
-
Niin no...
Se rinnastettavuus taitaakin olla vähän makuasia riippuen mistä päin asioita tarkastelee. Ymmärrän toisaalta ihmisiä, joille tulee työnsä puolesta esim. lastensuojelussa tai perheterapian tai muun asiakkaaksi sellaisia tavanomaisia tapauksia, joiden osalta onkin helppoa erottaa kaksi asiaa toisistaan. Mutta sitten toisaalta on sanottu, että vaikkapa jokin autismin kohderyhmäkin voi edustajien kesken erota toisistaan piirteiltään ja haasteiltaan sisältäen vähän niin kuin uniikkejakin tapauksia.
Sanotaan, ettei se joidenkin empirismikään erilaisista haasteista tai niiden yhdistelmistäkään täysin mahdoton ilmiö ole. Tämä keskustelu, jota eräänä päivänä tuli tehtyä kahdestaan jonkun kanssa, osoitti, että on olemassa sellaisia tapauksia, joissa rajanvetoa ei ole helpointa tehdä. Mihin lokeroon sitten kannattaa tunkea kun ei oikein sovi mihinkään yksittäiseen ja multidiagnosointikaan ei aina ole se suorin tapa yrittää selittää jonkun ongelmia ja haasteita. Ja taas toisissa tapauksissa multidiagnosointi (esim. ADHD ja asperger samalla kerralla) voisi yhden diagnosoinnin (esim. skitsofrenia) sijaan mahdollistaa jollekulle lokerointiin sopimattomalle peruselämistä ja koulunkäyntiä varten täydemmät ja tehokkaammat hoitomuodot, jotka jollakin toisella nimikkeellä jäisivät saamatta tai eivät toimisi samalla tavalla.
Mutta tosiaan, jollakulla ei ikävä kyllä liioin taida olla mahdollisuutta olla nauramatta tälle koko jutulle. Itse asiassa mitä enemmän näitä alkaa pyörittelemään, sitä huvittavammalta tämä alkaa tuntua. ;D
-
En ole koskaan kuullut kenenkään autistin kärsivän skitsofreniasta.
-
Tässä ei siis sinänsä ollut tarkoitus tosiaan pohtia, kuka tuntee ketäkin, jolla on nimellisenä diagnoosina jompikumpi tai molemmat. Tarkoitus oli ennen kaikkea pohtia sitä, että voidaanko nykyisiin erotuskriteereihin kuinka hyvin luottaa, jos niillä erotellaan kaksi osittain samannäköistä häiriötä toisistaan aivan eri kategorioihin, mutta ei esimerkiksi saman pääkategorian alle erilaisiin alakategorioihin. Siitäkin huolimatta, vaikka yhteisiä geneettisiä tekijöitä on löydetty. Onko näin selkeää rajanvetoa ja erottelua tarpeellista tai edes mahdollistakaan tehdä?
Tieteellisessä tarkastelussahan muutenkin voidaan pohtia asioita systemaattisen epäilyn, teoreettisten kritiikkien ja nykyisten selitysmallien kyseenalaistamisen avulla, erilaisten argumenttien ja todisteiden tukemana.
Muutenkin joidenkin ihmisten päänsisäiseen maailmaan voi tapauskohtaisesti olla jopa vaikea päästä, jos jotkut ihmiset eivät koskaan avaa avoimin kortein sitä mitä siellä liikkuu. Ja häilyvät rajatapauksetkin ovat mahdollisia. Voihan esimerkiksi olla ihmisiä, joilla on autismidiagnoosi, mutta myös muitakin oireita, joiden avulla toinen mahdollinen diagnosointikriteeri täyttyy esimerkiksi täysi-ikäisenä tai myöhemmin. Ja tiedetään sekin, että kaikki eivät ehkä koskaan mene niistä jutuista kertomaan ulkopuolisille, koska sekin tavallaan kuuluu joillakin oireiden kokonaiskuvaan.
Nyt kun tuli luettua juuri tuota Autismin kirjo ja kuntoutus -kirjaa ihan silkasta uteliaisuudesta tieteellisin silmin eli erilaisia kuntoutustutkimuksia, niin niissä on aika paljon samannäköisiä elementtejä kuin mitä esimerkiksi skitsofreniapotilailla. Molempiin näyttää tutkimusten mukaan toimineen kognitiiviset käyttäytymisterapiamenetelmät tai muut vuorovaikutusta ja käyttäytymistä kehittävät menetelmät, joiden avulla kuntoutetaan joku henkilö opiskelu- ja/tai työkykyiseksi.
Tällaisia huomioita vaan tuli pohdittua. Ja aika paljon kumminkin aihepiireihin psykologian opiskelunkin takia tullut loppujenlopuksi motivoiduttua perehtymään syvemmin, koska aiheet toisaalta kiinnostavat. Ja toisaalta, kun tässä on esim. nämä ADHD-tutkimuksetkin nyt käynnissä. Tarkoitin siis sanoa, että kaikki tällaiset aiheet, jotka liippaavat läheltä neurokirjon asioita ja toisaalta psyykkisiä häiriöitä, kiinnostavat muutenkin.
Hyvä välillä kai haastaakin joitakin vallitsevia tieteellisiä käsityksiä eikä purematta niellä vaikkapa lääketiedettäkään kuin piru Raamattua... :D
-
Tiedän monta skitsofreniaa sairastavaa ihmistä jotka eivät ole ikinä elämässään tehnyt jalkakyykkyä. Tekemättömät jalkakyykyt puhkaisee aikuisiän skitsot. Tiedän. Olen lukenut kirjoja.
-
Tiedän monta skitsofreniaa sairastavaa ihmistä jotka eivät ole ikinä elämässään tehnyt jalkakyykkyä. Tekemättömät jalkakyykyt puhkaisee aikuisiän skitsot. Tiedän. Olen lukenut kirjoja.
Oi Lifti Lifti... Milloin pääsemme yhdessä tekemään jalkakyykkyjä? :kiss::weightlifting:
-
Tiedän monta skitsofreniaa sairastavaa ihmistä jotka eivät ole ikinä elämässään tehnyt jalkakyykkyä. Tekemättömät jalkakyykyt puhkaisee aikuisiän skitsot. Tiedän. Olen lukenut kirjoja.
Hitto!!! Ei vittu sentään!!!
Just tajusin että mäkin tiedän monta jotka eivät sairasta skitsofreniaa mutta ovat tehneet salilla aina myös jalkakyykkyjä penkin ja haban lisäksi. Tehdy jalkakyykyt ehkäisee aikuisiän skitsoja.
Mä olen elänyt, koska olen lukenut.
-
Tässä ei siis sinänsä ollut tarkoitus tosiaan pohtia, kuka tuntee ketäkin, jolla on nimellisenä diagnoosina jompikumpi tai molemmat. Tarkoitus oli ennen kaikkea pohtia sitä, että voidaanko nykyisiin erotuskriteereihin kuinka hyvin luottaa, jos niillä erotellaan kaksi osittain samannäköistä häiriötä toisistaan aivan eri kategorioihin, mutta ei esimerkiksi saman pääkategorian alle erilaisiin alakategorioihin. Siitäkin huolimatta, vaikka yhteisiä geneettisiä tekijöitä on löydetty. Onko näin selkeää rajanvetoa ja erottelua tarpeellista tai edes mahdollistakaan tehdä?
Tieteellisessä tarkastelussahan muutenkin voidaan pohtia asioita systemaattisen epäilyn, teoreettisten kritiikkien ja nykyisten selitysmallien kyseenalaistamisen avulla, erilaisten argumenttien ja todisteiden tukemana.
Muutenkin joidenkin ihmisten päänsisäiseen maailmaan voi tapauskohtaisesti olla jopa vaikea päästä, jos jotkut ihmiset eivät koskaan avaa avoimin kortein sitä mitä siellä liikkuu. Ja häilyvät rajatapauksetkin ovat mahdollisia. Voihan esimerkiksi olla ihmisiä, joilla on autismidiagnoosi, mutta myös muitakin oireita, joiden avulla toinen mahdollinen diagnosointikriteeri täyttyy esimerkiksi täysi-ikäisenä tai myöhemmin. Ja tiedetään sekin, että kaikki eivät ehkä koskaan mene niistä jutuista kertomaan ulkopuolisille, koska sekin tavallaan kuuluu joillakin oireiden kokonaiskuvaan.
Nyt kun tuli luettua juuri tuota Autismin kirjo ja kuntoutus -kirjaa ihan silkasta uteliaisuudesta tieteellisin silmin eli erilaisia kuntoutustutkimuksia, niin niissä on aika paljon samannäköisiä elementtejä kuin mitä esimerkiksi skitsofreniapotilailla. Molempiin näyttää tutkimusten mukaan toimineen kognitiiviset käyttäytymisterapiamenetelmät tai muut vuorovaikutusta ja käyttäytymistä kehittävät menetelmät, joiden avulla kuntoutetaan joku henkilö opiskelu- ja/tai työkykyiseksi.
Tällaisia huomioita vaan tuli pohdittua. Ja aika paljon kumminkin aihepiireihin psykologian opiskelunkin takia tullut loppujenlopuksi motivoiduttua perehtymään syvemmin, koska aiheet toisaalta kiinnostavat. Ja toisaalta, kun tässä on esim. nämä ADHD-tutkimuksetkin nyt käynnissä. Tarkoitin siis sanoa, että kaikki tällaiset aiheet, jotka liippaavat läheltä neurokirjon asioita ja toisaalta psyykkisiä häiriöitä, kiinnostavat muutenkin.
Hyvä välillä kai haastaakin joitakin vallitsevia tieteellisiä käsityksiä eikä purematta niellä vaikkapa lääketiedettäkään kuin piru Raamattua... :D
Samanlaisia hoitoja ja lääkkeitä voi käyttää erilaisiin sairauksiin. Autistinen ihminen on kyllä ihan erilainen kun skitsofreniaa sairastava.
Onhan päällepäin näkyvillä oireilla jotain yhteistä, kuten sanoitkin, mutta en usko, että Suomessa autistinen lapsi diagnosoitaisiin skitsofreenikoksi tai toisinpäin.
Otetaan esim. vainoharhaiset ajatukset, joita on sekä psykoosisairauksissa ja ocd:ssa. Ne on silti ihan eri asia, vaikka osa oireista olisikin samantyyppisiä.
Oikeassa olet siinä, että erotusdiagnoosien tekeminen voi olla haastavaa. Ei olisi eka kerta, kun oikeasti c-ptsd- potilas saa kolmisivuisen listan erinäisiä diagnooseja tai masennuksen takaa paljastuukin ADHD.
Kannattaa muistaa, että oireet eivät tarkoita diagnoosia. Vainoharhaisuuden ja harhojen taustalla voi olla vähäinen uni tai voimakas stressi.
On myös ihmisiä, jotka kokevat koko elämänsä hallusinaatiota ja pärjäävät niiden kanssa.
-
Tässä ei siis sinänsä ollut tarkoitus tosiaan pohtia, kuka tuntee ketäkin, jolla on nimellisenä diagnoosina jompikumpi tai molemmat. Tarkoitus oli ennen kaikkea pohtia sitä, että voidaanko nykyisiin erotuskriteereihin kuinka hyvin luottaa, jos niillä erotellaan kaksi osittain samannäköistä häiriötä toisistaan aivan eri kategorioihin, mutta ei esimerkiksi saman pääkategorian alle erilaisiin alakategorioihin. Siitäkin huolimatta, vaikka yhteisiä geneettisiä tekijöitä on löydetty. Onko näin selkeää rajanvetoa ja erottelua tarpeellista tai edes mahdollistakaan tehdä?
Tieteellisessä tarkastelussahan muutenkin voidaan pohtia asioita systemaattisen epäilyn, teoreettisten kritiikkien ja nykyisten selitysmallien kyseenalaistamisen avulla, erilaisten argumenttien ja todisteiden tukemana.
Muutenkin joidenkin ihmisten päänsisäiseen maailmaan voi tapauskohtaisesti olla jopa vaikea päästä, jos jotkut ihmiset eivät koskaan avaa avoimin kortein sitä mitä siellä liikkuu. Ja häilyvät rajatapauksetkin ovat mahdollisia. Voihan esimerkiksi olla ihmisiä, joilla on autismidiagnoosi, mutta myös muitakin oireita, joiden avulla toinen mahdollinen diagnosointikriteeri täyttyy esimerkiksi täysi-ikäisenä tai myöhemmin. Ja tiedetään sekin, että kaikki eivät ehkä koskaan mene niistä jutuista kertomaan ulkopuolisille, koska sekin tavallaan kuuluu joillakin oireiden kokonaiskuvaan.
Nyt kun tuli luettua juuri tuota Autismin kirjo ja kuntoutus -kirjaa ihan silkasta uteliaisuudesta tieteellisin silmin eli erilaisia kuntoutustutkimuksia, niin niissä on aika paljon samannäköisiä elementtejä kuin mitä esimerkiksi skitsofreniapotilailla. Molempiin näyttää tutkimusten mukaan toimineen kognitiiviset käyttäytymisterapiamenetelmät tai muut vuorovaikutusta ja käyttäytymistä kehittävät menetelmät, joiden avulla kuntoutetaan joku henkilö opiskelu- ja/tai työkykyiseksi.
Tällaisia huomioita vaan tuli pohdittua. Ja aika paljon kumminkin aihepiireihin psykologian opiskelunkin takia tullut loppujenlopuksi motivoiduttua perehtymään syvemmin, koska aiheet toisaalta kiinnostavat. Ja toisaalta, kun tässä on esim. nämä ADHD-tutkimuksetkin nyt käynnissä. Tarkoitin siis sanoa, että kaikki tällaiset aiheet, jotka liippaavat läheltä neurokirjon asioita ja toisaalta psyykkisiä häiriöitä, kiinnostavat muutenkin.
Hyvä välillä kai haastaakin joitakin vallitsevia tieteellisiä käsityksiä eikä purematta niellä vaikkapa lääketiedettäkään kuin piru Raamattua... :D
Samanlaisia hoitoja ja lääkkeitä voi käyttää erilaisiin sairauksiin. Autistinen ihminen on kyllä ihan erilainen kun skitsofreniaa sairastava.
Onhan päällepäin näkyvillä oireilla jotain yhteistä, kuten sanoitkin, mutta en usko, että Suomessa autistinen lapsi diagnosoitaisiin skitsofreenikoksi tai toisinpäin.
Otetaan esim. vainoharhaiset ajatukset, joita on sekä psykoosisairauksissa ja ocd:ssa. Ne on silti ihan eri asia, vaikka osa oireista olisikin samantyyppisiä.
Oikeassa olet siinä, että erotusdiagnoosien tekeminen voi olla haastavaa. Ei olisi eka kerta, kun oikeasti c-ptsd- potilas saa kolmisivuisen listan erinäisiä diagnooseja tai masennuksen takaa paljastuukin ADHD.
Sinänsä juuri tuo, että erotusdiagnostiikka ei aina ole helppoa. Virhediagnoosejakin tehdään. Ja keskinäisiä eroja kuin myös.
Mutta tämä onkin tarkoitus tavallaan toimia herättävänä keskustelunavauksena juuri sille, miksi asioita määritellään niin kuin määritellään ja miksi voi tulla yllättäviäkin havaintoja. Tai väärinkäsityksiä.
Ja empirismi eli jonkun kokemukset ovat kultaakin arvokkaampia.
-
Autistit! Lopettakaa!
-
Kyllähän tää nyt oli kaikessa suhteessa niin roskapostia / spekulointia provon varjolla ettei tosikaan. Juu ADHD:n voi linkittää skitsofreniaan ja autismiin, mut autismia ei taas voi koskaan mitenkään sekoittaa skitsofreniaan....
Myöskin asperger, adhd ja autismi ovat lähellä toisiaan ja usein liittyvät toisiinsa (asperger sitäpaitsi luokitellaan nykyään autismin kirjoon). mutta kyllähän hullu on hullu siittä mihkään pääse. skitsofrenia voi olla seurausta tai edeltää masennusta ja joskus siihen ei vaan löydy mitään järkevää syytä.
-
Tai no joo ehkä liian kärkkäästi olin nyt kommentoimassa :laught: sori :sheep:
Mut juu Autismin vertailu ns "hulluuteen" ei nyt vaan oikein sovi mun ajatusmaailmaan eikä pitäis ihan oikeissa diagnooseissakaan mennä niin. Mutta etiepäin siis :headbang:
-
Hmm... Taitaa olla sopiva hetki tulla ulos taas yhdestä suloisesta kaapista. :sheep:
Jos on elämänkokemusta neuropsykiatrisista piirteistä alkaen lapsuudesta (ADHD ja asperger) ja tämän lisäksi kokemusta siitä kuinka psyyke voi olla kovilla/paskana/jne (esim. masennus, ahdistuneisuus, tilapäiset psykoosit vaikeimpina elämäntilanteina)... Niin taitaa kumminkin empirismin kautta jotakin yhtäläisyyttä löytää kahden eri nimisen asian välillä. Tuntemuksia voisi kuvailla samanlaisen tuntuisiksi - pää oli yhtä sekaisin lapsuuden erokriiseissä kuin myös täysi-ikäisenä, kun oli turvattomassa seurassa päihdeporukoineen. Noh mitäs sitä menneitä märehtimään, kun niille on annettu anteeksi ja voi jatkaa ilolla tätä päivää tässä hetkessä ilman ajan vankina vainoharhailua.
Ei minua hävetä myöntää näitä, koska sellainen olisi typerää ja toisaalta pitkään sisäiset lukot pidätteli olemasta muillekin ihmisille läheskään näin avoin. Eli nyt se vihdoin onnistuu.
Jos joku kaipaa seikkaperäisempää selvennystä asioihin, niin minulta saa kokemuksia ym. kyllä kysyä. Myös kokemusasiantuntijaksi kouluttautuminen tulevan seksuaali- ja psykoterapiakoulutusten ohella kiinnostaa. Ja jos saa lääketieteelle sekä nykyisille käytännöille lähettää terveisensä, niin tässä keskustelussa se tulee ilmi, sillä vallitsevien tieteellisten käsitysten on kestettävä kritiikkiä argumentein. Ja kritiikkiä on lupa esittää.
Myönnetään kuitenkin, että tuo otsikon ilmaus saattoi hyvinkin olla yliampuva. Mutta sillekään ei aina voi mitään että tekee ensin ja miettii vasta jälkikäteen. Sekin kai kuuluu piirteiden kokonaiskuvaan.
Isän suvusta on tod.näk. peritty ADHD ja asperger sekä äidin suvusta (ja vuorovaikutuksesta) riski psykoottisten oireiden kehittymiselle. Se riski pysyy poissa, jos on ollut näin kiinnostunut henkisestä kypsymisestä läsnäolon ja egokuolemateemojen avulla, akateemisesta opiskelusta ja luotettavista sekä raittiimmista ystävyyssuhteista. Tai vaikkapa luonnossa kävelystä ja musisoinnista spontaanimmalla flow:lla synan avulla. Niin ja rakkaudesta seksityöalaan eli hupakointiin! :inlove:
Jos jotkut muut haluavat kaikella pokalla tulla ulos omista komeroistaan, niin saa jatkaa tähän lankaan. Parempihan se on, ettei ihmisille synny turhia väärinkäsityksiä. Esim. vaikka kirjoittelu ja käyttäytyminen on joskus ehkäpä näyttänytkin jollain tavoin typerän ja kusipäisen näköiseltä, niin muistakaapa tämä:
Minä en sellaista ole kenellekään tarkoittanut, vaan niin vain on päässyt tahattomasti ja huolimattomuuttaan käymään. Tarkoitus ei siis ole ollut käyttäytyä idioottimaisesti ja kuin kusipää. Eli ehkäpä tämän avulla nyt jotkut näkevät asioita realistisemmassa ja laajemmassa valossa, kun faktatiedot on tuotu päivänvaloon. Eikä muuten hävetä, vaan helpottaa myöntää ja todellakin vapauttavaa lakata piilottelemasta turhaan tiettyjä juttuja, joiden piilottelu herättänee lähinnä turhia väärinkäsityksiä muiden silmissä vailla myötätuntoa ymmärtää jonkun piirteitä ja haasteita. :)
Ilo on tässä tapauksessa todellakin puolella, ja minä kiitän! :headphones:
-
Asioiden kanssa ulos (kaapista) tuleminen, puhuminen totuudenmukasesti ja oikein termein on ihan eri asia. Edelleenkään ADHD/autismia/aspergeria ja skitsofreniaa ei voi mitenkään rinnastaa toisiinsa. Juu tottakai samalla persoonalla voi olla kaikkia edellä mainittuja ja varmasti sen jäljiltä myös masennustakin. Kuitenkin otetaan huomioon että ADHD:hen ja Skitsofreniaan on olemassa lääkkeitä ja hoitoja mitkä lievittävät oireita (turruttavat) taas aspergeriin ei ole olemassa lääkettä. Vääriä diagnooseja voi varmasti tulla jos on hankalampi potilas tutkittavana..... voin itse sanoa että olen kaikkiin noihin kategorioihin kuuluvien ihmisten kanssa ollut tekemisissä säännöllisesti ja monen ikäisten myös. Aikuis ja lapsuus-ajan ADHD-diagnoosi ja hoito on myös hyvin erilainen ja tavallaan aivan eri "sairaus" vaikka samalla nimellä kutsutaankin, myös Asperger ihmisiä löytyy monia erilaisilla oireilla. Mutta pääosin asperger-potilaat (lapset etenkin) ovat älykkäämpiä kuin ehkä "normaalit" lapset, kuten myös jossain määrin skitsofreenikot, mut skitsofreniaa sairastava voidaan myös helpommin tunnistaa yksinkertaisilla "psykopaatti-testeillä". Asperger tapaukset suomessa vaan ovat niin vähän aikaa olleet virallisena diagnoosina ja asiaa tutkittu vähemmän aikaa, kuitenkin tapaukset ovat jatkuvasti lisääntymässä ja vanhemmallekin väelle on pystytty tekemään tuosta diagnooseja. Moni voisi yllättyä paljonko pelkästää asperger-oireyhtymä diagnoosin saaneita on jokapäiväisessä työelämässä ja heitä vain pidetään vähän "outoina" ja lisäkis vielä ne kenele ei ole koskaan tehty kyseistä diagnoosia, eikä varmaan tulla koskaan tekemäänkään. "Uusimmat väestöseulontoihin perustuvat arviot Aspergerin oireyhtymän ja PDD-NOS:in kokonaisesiintyvyydestä vaihtelevat 0,6 ja 1,7 prosentin välillä".
-
Mihinkään ei voida varmuudella alleviivata, että toimisi lääkehoito hoitomuotona. Olen tätä katsonut vierestä sellaiseenkin henkilöön, jolla on ollut heikommat yöunet ja paranoidiset piirteet mukana kuvioissa. Vuosikymmentenkään neurolepti- tai bentsodiatsepiini-lääkitys ei ole välttämättä auttanut juuri yhtään. Psykoterapia kylläkin saattaisi auttaa.
Ja siis tosiaan kokemuksista puhuminen on sinällään ollut jo kynnys avautua, mutta koska en näillä työnimikkeillä tule enää aivan piakkoin koittavan vaginoplastian vuoksi julkisemmin esittäytymään pysyvästi muille, koska en halua kantaa muille näkyvästi transtaustojani sun muuta historiaani, kykenen tähän reippaampaan avautumiseen nyt.
Mutta silti tuntuisi vähintäänkin hieman omituiselta ja kenties kyseenalaiselta, että jos joku, jolla on kokemuksia ja lisäksi myös yhteisistä genetiikasta kertovia tutkimustuloksia, ei voisi olla validi sanomaan, että mikä on homman nimi ja miten yhteisiä periaatteessa tietyt oirekokonaisuudet ovat. Siis kun tosiaan tiedetään, että yksi poikkeama voi altistaa muille häiriöille ja oireiluille eikä tuo nykypsykologian mittakaavassa edes ole kovinkaan epätavanomaista.
Se, että otan puheeksi mahdollisuuden liittää kaikki nämä em. häiriöt jonkinlaiseen samaan spektriin ja kuitenkin eri alalajeiksi edelleen selkeästi erotellen, ei tosiaankaan poissulje mahdollisuutta siitä, että olisin asiassa välttämättä mitenkään oikeassa. Totta kai sen tietävät sinällään parhaiten sellaiset, jotka kehittävät tutkimusta eri häiriöistä ja ottavat kantaa siihen miten mikäkin häiriö luokitellaan.
Mutta loppujen lopuksi, jos jonkun henkilön kokemukset ja lisäksi eräiden muidenkin, joiden kanssa on tullut juteltua, kertovat tiettyjen häiriöiden samannäköisyyksistä ja merkittävämmistäkin yhteyksistä, joita on tullut löydettyä ihan kunnolla pysähtymisen, pohtimisen ja keskustelun kautta. Ja vaikkapa myös psykologian opiskelun välityksellä. Niin sitten ne asiat vain kytkeytyvät toisiinsa miten kytkeytyvät enkä sille oikein voi mitään. Olisi kyllä todella hienoa, jos voisin. Mutta kun en vain voi erottaa niitä niin täysin erilaisiksi kokonaisuuksiksikaan.
Jos lapsuudessa on tehty aspergerin diagnostisia tutkimuksia ja joutui yhden vuoden ensimmäisen alaluokan olemaan lastenpsykiatrisessa osastohoidossakin, niin elämäntilanne näyttäytyi melko sekavana eikä asioilla ollut järjestystä. Lähinnä jonkinlainen hämmentyneisyys ja kenties välillä jopa järkytyskin siitä miten heikosti ja pohjalla asiat voivat olla. Tällaisia samansuuntaisia kokemuksia on hyvinkin ollut täysi-ikäisenä silloin, kun meni heikommin ja tuli tutustuttua sellaisiin ihmisiin, joihin ei olisi kannattanut luottaa sekä koska tilanteeseen liittyi muutenkin päihteitä ja yleisempää turvattomuutta. Tuntemukset molempien elämänvaiheiden kausina olivat yllättävän pitkälti samansuuntaisia.
Jos pitäisin asioita täysin erillisinä ilmiöinä, perustuisi se siihen, että varmaankin omat ja tiettyjen läheisten, jotka ovat kokeneet samoin, kokemusten olisi pitänyt erota toisistaan eri elämäntilanteissa niin merkitsevästi, että tällaista pohdintaa tuskin olisi syntynyt.
Eli tietenkin sitä toivoisi, että ihmisillä olisi kärsivällisyyttä ymmärtää. Vaan kun en sellaista odota, koska niin ei välttämättä sellaista tapahdu, ja kykenen ymmärtämään senkin.
Mutta toisaalta on helppoa puhua toisten puolesta silloin, kun omia elämänkokemuksia aiheisiin liittyen ei ole. Senkin ymmärrän. Astukaa tähän tarinaan myötätunnolla, jos sellaista on, niin ehkäpä uskotte. Mutta ei ole pakko, jos ei vain pysty.
Mikäli näitä pitäisi pitää täysin erilaisina häiriöinä ja omat elämänkokemuksetkin viittaisivat toisenlaiseen todellisuuteen, olisin jo varmaankin mennyt puhumaan lääkäreille ns. väärindiagnosoinnin mahdollisuudesta lapsuutta koskien. Mutta hämmästyttävän paljon yhdennäköisyyttä näillä kumminkin on tuntunut olevan. Heikkolahjaisuus sosiokognitiivisesta näkökulmasta ajatellen voi tulla joillekin ihmisille syntyessään jo, ja heikkolahjaisemmaksi voi tilapäisesti (tai joillakin ehkä pitkäkestoisemmin tai pysyvämmin) elämänvarrella myös taantua. Ja nämä molemmatkin vaihtoehdot voivat joidenkin kohdalla toteutua. Jos näitä kahta vieläpä yhdistää yhteinen genetiikka ja elämänkokemukset saattavat näyttäytyä päänsisäisesti ja ulospäin varsin samantuntuiselta, niin minkä sille toisaalta voi.
Suokaa kovasti anteeksi, jos kirjoitukseni loukkasi jotakuta kunnolla. Mutta en sellaista ole halunnut tarkoittaa enkä tarkoittanut. Tämä asioiden tarkoittamatta tapahtuminen on kuitenkin yksi niistä haasteista, joista myös olen kärsinyt. Monet kerrat elämässäni olen loukannutkin oikeasti toista, vaikken sellaista tullut ajatelleeksi enkä niin olettanut.
-
Aikamoista aikuisiän hulluutta!
-
Tuntemukset ovat tuntemuksia. Huono sokeritasapaino aiheuttaa minulle alavirettä, masennuksen tapaisia tuntemuksia. Mutta minulla ei ole masennusta.
Alaselkäni on todella kipeä, mutta minulla ei ole selkärankareumaa. Nuha mutta ei koronaa. Ohimoon sattuu mutta ei Horton syndroomaa. Närästää mutta ei sydäninfarktia. Näin niinkuin empiirisesti ajateltuna.
Skitsofrenialla ja autismilla on geneettisiä yhteneväisyyksiä, skitsofreenikon lapsella on kolminkertainen mahdollisuus olla autismin kirjon kantajäsen. Mutta mutta. Stressi ei laukaise Aspergeria eikä ADHD:ta.
Empiiristä kokemusta löytyy. Tuntemuksia löytyy. Niin aspergerista, ADHD sekä skitsofreniasta. Autismi ja ADHD on erilaista aivokemiaa syntymästä asti, enemmänkin erilaista lahjakkuutta kuin että olisivat sairaus.
Skitsofrenia on mielen sairaus johon siihen geneettisesti altistuneet voivat sairastua. Heistäkään läheskään kaikki ei.
Autismi ei ole lapsuusiän hulluutta vaan elämän kirjoa.
-
... ADHD:hen ja Skitsofreniaan on olemassa lääkkeitä ja hoitoja mitkä lievittävät oireita (turruttavat)...
... Aikuis ja lapsuus-ajan ADHD-diagnoosi ja hoito on myös hyvin erilainen ja tavallaan aivan eri "sairaus" vaikka samalla nimellä kutsutaankin...".
Olemme aikalailla samoilla ajatuksilla liikenteessä mutta näihin kahteen kohtaan pari huomautusta.
Skitsofrenian lääkitys minulle tuntemattomampi mutta turruttava lienee kuvaava, zombie on toinen mitä käyttäisin. ADHD lääkitys on stimulantti ja poistaa sumun ja surinan päästä, nostaa aloite- ja keskittymiskyvyn normaalille tasolle antaen eväät selvityä opiskelu- ja työelämästä. Ei turruta, selkeyttää.
Käypä hoito ja lääkkeet ovat samat niin lapsille kuin aikuisille, ainoa ero on annostuksissa. Ongelma on, että aikuisiässä diagnoosi vaikeutuu ja teoriassa Kela on ainoa joka pitää niitä eri sairauksina. Heille ADHD pitää olla diagnosoitu jo lapsena.
-
... ADHD:hen ja Skitsofreniaan on olemassa lääkkeitä ja hoitoja mitkä lievittävät oireita (turruttavat)...
... Aikuis ja lapsuus-ajan ADHD-diagnoosi ja hoito on myös hyvin erilainen ja tavallaan aivan eri "sairaus" vaikka samalla nimellä kutsutaankin...".
Olemme aikalailla samoilla ajatuksilla liikenteessä mutta näihin kahteen kohtaan pari huomautusta.
Skitsofrenian lääkitys minulle tuntemattomampi mutta turruttava lienee kuvaava, zombie on toinen mitä käyttäisin. ADHD lääkitys on stimulantti ja poistaa sumun ja surinan päästä, nostaa aloite- ja keskittymiskyvyn normaalille tasolle antaen eväät selvityä opiskelu- ja työelämästä. Ei turruta, selkeyttää.
Käypä hoito ja lääkkeet ovat samat niin lapsille kuin aikuisille, ainoa ero on annostuksissa. Ongelma on, että aikuisiässä diagnoosi vaikeutuu ja teoriassa Kela on ainoa joka pitää niitä eri sairauksina. Heille ADHD pitää olla diagnosoitu jo lapsena.
Juurikin näin. Pai the wai. Vaikka diagnoosin sain aikuisena se acdc lekuri haastatteli mun Karjala mummon ja äiteen ja tätä kautta saatiin se homma justiinsa silleen että levotonta menoa kehdosta asti. Ei päässyt kelan perkeleet horisemaan jostakin "aikuisiän hötkyilystä.
Siitä puheen ollen. Taidanpa ottaa oranssin pillerin kun huomaan kirjoittavani tätä pää ylösalaisin. Varmaan muutama kierros on menty ja tehty erinäisiä rytmiliikkeitä kun oon YRITTÄNYT istua paikallaan ja kirjoittaa.
Sekin voi olla että otan vahingossa sinisen pillerin. Varsinkin kun siitä viimemmäksi puhuin!
Vittu.
-
... ADHD:hen ja Skitsofreniaan on olemassa lääkkeitä ja hoitoja mitkä lievittävät oireita (turruttavat)...
... Aikuis ja lapsuus-ajan ADHD-diagnoosi ja hoito on myös hyvin erilainen ja tavallaan aivan eri "sairaus" vaikka samalla nimellä kutsutaankin...".
Olemme aikalailla samoilla ajatuksilla liikenteessä mutta näihin kahteen kohtaan pari huomautusta.
Skitsofrenian lääkitys minulle tuntemattomampi mutta turruttava lienee kuvaava, zombie on toinen mitä käyttäisin. ADHD lääkitys on stimulantti ja poistaa sumun ja surinan päästä, nostaa aloite- ja keskittymiskyvyn normaalille tasolle antaen eväät selvityä opiskelu- ja työelämästä. Ei turruta, selkeyttää.
Käypä hoito ja lääkkeet ovat samat niin lapsille kuin aikuisille, ainoa ero on annostuksissa. Ongelma on, että aikuisiässä diagnoosi vaikeutuu ja teoriassa Kela on ainoa joka pitää niitä eri sairauksina. Heille ADHD pitää olla diagnosoitu jo lapsena.
Juurikin näin. Pai the wai. Vaikka diagnoosin sain aikuisena se acdc lekuri haastatteli mun Karjala mummon ja äiteen ja tätä kautta saatiin se homma justiinsa silleen että levotonta menoa kehdosta asti. Ei päässyt kelan perkeleet horisemaan jostakin "aikuisiän hötkyilystä.
Siitä puheen ollen. Taidanpa ottaa oranssin pillerin kun huomaan kirjoittavani tätä pää ylösalaisin. Varmaan muutama kierros on menty ja tehty erinäisiä rytmiliikkeitä kun oon YRITTÄNYT istua paikallaan ja kirjoittaa.
Sekin voi olla että otan vahingossa sinisen pillerin. Varsinkin kun siitä viimemmäksi puhuin!
Vittu.
Mutta sinustahan tuli ihan normaali😅
-
Autismi ja asperger määritelmänsä mukaisesti antaisivat tieteellisen vaikutelman siitä, että ko. vaiva olisi synnynnäinen vaiva, josta ei olisi mahdollista parantua koskaan täydesti. Kuitenkaan nykyään esim. minä en ole huomannut juuri yhtään sellaista haastavaa autistista piirrettä, jota on vaivannut nimenomaan lapsuudessa selkeimmin. Ja siis ainakin minä olen aina uskonut parantumisen täyteen mahdollisuuteen. Aivan kuten skitsofreniassakin.
Johtopäätös: Tällaisesta voi siis tosiaan parantua, jos otetaan huomioon, etteivät synnynnäiset piirteet enää aiheuta merkillepantavaa haittaa elämän eri osa-alueilla.
Eli jos tuohon autismin määritelmään olisi uskominen, minulle ei edes olisi pitänyt antaa asperger-diagnoosia lapsena. Vaan tarkkaavaisuuden ja toiminnanohjauksen häiriö ADHD JA viitteitä lapsuus- ja aikuisiän psykooseista tai psykoottisesta häiriöstä. Koska jos jälkimmäinen oletus on voimassa, siitä voi parantua. Psykooseista ja skitsofreniasta voi parantua ja joskus jopa omatoimisestikin (esim. mindfulness-taitojen kehittämisellä).
Ja yksi asia huom. vielä:
Lapsena sosiaalisen kanssakäymisen haaste ei pelkästään kuvautunut sosiaalisena kömpelyytenä, vaan vielä enemmän luottamuksen puutteena lähestyä toisia ihmisiä ja verkostoitua. Sillä siitä tässä on ollut varmimmin kyse. Ongelmallinen vuorovaikutussuhde äitiini teki tilanteen sellaiseksi, etten tiennyt voiko omiin vuorovaikutustaitoihin ja toisiin ihmisiin luottaa. Vrt. olivatko ne enemmän uhka kuin mahdollisuus.
Autismissa ja skitsofreniassa lisäksi koko minäkäsityksen suhde muuhun todellisuuteen ja muiden ihmisten eriävien näkökulmien ymmärtämiseen voi olla täysin vinoutunut mikä voi taas aiheuttaa samannäköisesti ulospäin näkyviä sosiaalisen kanssakäymisen haasteita. Tai oppiminen, arkirytmin suunnittelu kognitiiviset toiminnot ovat heikentyneet.
Yhteisiä tekijöitä siis toki löytyy ja edelleenkään ei ole tullut esille seikkoja, joiden vuoksi näitä pitäisi ehdottomasti pitää täysin erikategorisoituneina häiriöinä. Edes käytössä oleva lääkityskäytäntökään ei sitä todista. Päinvastoin niin autismiin kuin skitsofreniaan on käytetty yllättävän samannäköisiä kognitiivis-psykoterapeuttisia menetelmiä, mikä vain vahvistaa epäilyjä siitä, että ovatkohan nämä häiriöt aivan eri kategoriaa.
-
Eräillä ADHD ja Asperger lievenee aikuisiässä. Useat ovat oppineet tapoja elää ja pärjätä nenttien maailmassa. Kaverilla meni moottoripyöräonnettomuudessa jalka. Ei kasva takaisin mutta loistavasti pärjää.
En pidättelisi hengitystä että Aspergeriin löytyisi lääke tai hoito joka parantaa. Mutta hei, soitellaan...
-
Eräillä ADHD ja Asperger lievenee aikuisiässä. Useat ovat oppineet tapoja elää ja pärjätä nenttien maailmassa. Kaverilla meni moottoripyöräonnettomuudessa jalka. Ei kasva takaisin mutta loistavasti pärjää.
Näin juuri. Jotkin oireet lievenevät joillakin niin ettei niitä enää noteeraakaan. Ja jos varsinkaan ADHD:n ja aspergerin diagnosoitua yhdistelmää ei oltaisi lähdetty hoitamaan, niin mitä siitä olisi seurannut?
Entistä vaikeampi ja mahdottomamman näköinen eli siis ihan parantumattoman pyvyvä skitso pärstäkerroin (hyvä ettei niin ole jo päässyt käymään). ;D Ja mitä olisikaan tehnyt pelkällä elinikäisellä laskusuhdanteella ilman veneen tasapainossa pitämistä... 8)
-
Eräillä ADHD ja Asperger lievenee aikuisiässä. Useat ovat oppineet tapoja elää ja pärjätä nenttien maailmassa. Kaverilla meni moottoripyöräonnettomuudessa jalka. Ei kasva takaisin mutta loistavasti pärjää.
Näin juuri. Jotkin oireet lievenevät joillakin niin ettei niitä enää noteeraakaan.
Noteerausvaihde voipi kestää 6 kuukauttakin. Jopa pidempään - vaikea tapaus
Siinä POISSULJETAAN tai TODETAAN muita "vaihtoehtoja"
Esim. Luistaako kytkin IHAN AIKUISTEN OIKEESTI
Mut juu, en oo opiskelija tai tehny neljän sivun esseetä aiheesta - musta nyt tuntuu tältä et oon kiinalainen vuodelta 987.
-
Ihan mielenkiintoista juttua mihin voisi tarttua oikein kunnolla jos en näpyttelisi rikkinäisellä puhelimella.
En kyllä lähtisi autismia tai skitsofreniaa vertaamaan toisiinsa vaikka samankaltaisia oireita niillä saattaakin olla. Kumpikin on omalla spektrillään ihan syystä ja sitten on vielä traumaperäiset häiriöt, jotka saattavat oireilla myös samankaltaisesti tai ihan miten tahansa. Vakavasti traumatisiotuneella (persoonan rakenteellinen dissosaatio) voikin täyttyä minkä tahansa psykiatrisen diagnoosin kriteerit.
Itsehän olen saanut muun muassa sekä adhd ja psykoosisairaus diagnoosit aikoinaan kunnes eräänä päivänä pari vuotta sitten tapasin tarpeeksi pätevän psykiatrin, joka kertoi että olen vakavasti traumatisoitunut lapsuudessa ja kaikki moninainen oireideni kirjo onkin johtunut siitä. Pahoitteli sitä että minua on hoidettu ja lääkitty väärin vuosikymmenet.
-
Nuo tuollaiset kaikenmaailman psykoosisairausten kirjo diagnoosit saa yllättävän helposti. Monella on diagnoosi vaikka ei oikeasti olisi minkäänlaista psykoosisairautta. On nimittäin paljon epäpäteviä lääkäreitä alalla mitkä määräävät vain jotain psyykelääkkeitä mistä ei sitten ole mitään hyötyä vaan päinvastoin ainoastaan vain haittaa.
-
Nuo tuollaiset kaikenmaailman psykoosisairausten kirjo diagnoosit saa yllättävän helposti. Monella on diagnoosi vaikka ei oikeasti olisi minkäänlaista psykoosisairautta. On nimittäin paljon epäpäteviä lääkäreitä alalla mitkä määräävät vain jotain psyykelääkkeitä mistä ei sitten ole mitään hyötyä vaan päinvastoin ainoastaan vain haittaa.
Tiedän mitä noiden diagnoosinimikkeiden avulla on mahdollista hakea. Mahdollisuus hakea vapautuksia monista yhteiskunnan velvoittavista jutuista, kuten asevelvollisuudesta, työn tekemisestä ym. Noita vapauksia voi myös hakea niin sanotusti selittämällä häiriön, jota ei olisi olemassakaan. Minä en kuitenkaan tuollaiseen vilpilliseen sairaaksi tekeytymisen juttuun ole toistaiseksi lähtenyt, vaikka myönnänkin sillä olevan puolensa ja etunsa.
Vaikka oireeni on epäilemättä lapsuus- ja täysi-ikäisenä viitannut muihin häiriöihin ehkä enemmän kuin niin sanottuun tarkasti rajattuun autismin oireisiin, niin niin...
...Siltikään en lähtisi korjaamaan noita diagnoosejani sitä vastaavaksi, jos tarkoitetaan esim. psykoottisia haasteita ja häiriöitä. Sen sijaan ADHD-diagnoosin otan vallan mainiosti, koska siihen liittyvää suositus-hoitoarviota ja diagnoosia sekä mahdollista lääkehoitoa juuri nyt tarjotaankin. Ja koska se juuri nyt on se selkeästi suurin haasteiden ja oireiden kokonaisuus, johon olen toivonut voivani saada tukikeinoja ja apua.
Sen sijaan lapsuuden traumaattiset olosuhteet tai täysi-ikäisyyden psykoosit eivät saa minua hakemaan mistään hinnasta apua niihin eikä kertomaan näistä painotetummin terveydenhuollon henkilökunnalle ja psykiatritiimeille.
Miksi ei?
Siksi, koska uskon siihen mahdollisuuteen, että jotkut voivat aikuistua ja parantua niistä vaivoista vaikka omatoimisestikin ja elämäntapamuutoksilla sekä elämänfilosofisella tietoisuustaitojen kasvatuksella. Näin olen huomannut egokuolemineen jopa voivan tapahtuakin. Olen lisäksi nyt aikuisiällä jopa jo hyödyntänytkin joitakin psykoterapeutteja, kuten muun muassa Titi Hautakankaan, jonka kanssa keskeustelemaan pääsin julkisen puolen maksusitoutumuksella. Palvelee tuolla Autismisäätiön puolella nykyäänkin. Lapsena puolestaan sain toimintaterapiaa ja kasan jotakin muutakin vuorovaikutuksen ja ihmissuhdetaitojen osalta.
Eli nyt minulle onkin psykologin teettämien testien sijaan jääneet psyykkisten ja vuorovaikutuksellisten haasteiden sijaan enää tarkkaavaisuuden ja toiminnanohjauksen haasteet lapsesta lähtien eli ADHD, mikä alkaa kiistattomasti näkymään selkeimmin tutkimus- ja hoitotahonkin silmissä.
Taisinkin psykologin käynnillä mainitakin asiasta. Ja lisäksi siitä mihin haluan apua. En koe katsovani avun tarvetta sosiaaliselle vuorovaikutustaitojen kehittämiselle ammattalaisten kanssa. Tai liioin psyykkisille haasteille. Vastaus löytyy siitä, että ne eivät ole ongelma juuri nyt nykyhetkessä, koska kykenemme kokemuksenkin mukaan irtautumaan menneisyyden ja samoin myös tulevaisuuden hallinnasta ja ansasta. Eli toisin sanoen, menneet ikävät kokemuksetkaan eivät määritä meitä ihmisiä enää nykyhetkessä.
Mutta meidän tuleekin antaa anteeksi menneille ja nykyhetkessä myös. Sekä opetella entisestään olemaan läsnä. Ja kertaamaan asioita aina silloin kun on tarve, jotta voidaan elää kevyemmin ja armosta toinen toisillemme kärsivällisessä ja nöyrässä hengessä.
Ja edelleen, olen ainakin sitä mieltä terveydenhuollon ja nykypsykiatrian kannalta, että hoitavien tahojen ja hoitotiimien tulisi enemmän kuunnella potilasta kuin selitellä omaa avun tarvetaan. Eli esimerkiksi jos joku kokisikin tarkkaavaisuuden oireiden olevan se enemmän hoitoa vaativa vaiva psyykkisten häiriöiden sijaan omalla kohdallaan, tulisi hänen silti saada ensisijaisesti sitä hoitomuotoa, jota hän pyytää, jos hänellä on vapaa tahto pystyä ilmaista omat toiveensa ja hoitotahto, eli että mihin suuntaan häntä hoidetaan.
-
^ Oletko siis autisti, psykohullu, acdc, hullu, neurohullu, normaali vai kaikkea tätä?
Ja sul on acdc niin oletko myös hullu ja tosihullu?
-
^ Oletko siis autisti, psykohullu, acdc, hullu, neurohullu, normaali vai kaikkea tätä?
Ja sul on acdc niin oletko myös hullu ja tosihullu?
Olen elämäni varrella kokenut kaiken kaikkiaan hulluuden eri muodoista juoppohulluutta, seksihulluutta, kulutushulluutta, urheiluhulluutta ja raivohulluutta. Viimeiseksi mainittu lapsena erityisemmin, muut enemmän täysi-ikäisenä paitsi salilla käynti, joka alkoi jo nuorena. Ryyppäämistä kokeilin ensimmäisen kerran vasta 18-vuotiaana heräten silloin niiden kertojen jälkeen pariin otteeseen putkasta.
Hulluuden eri muotoja kaikki tyynni ja sen vuoksi niihin kärjistyminen elämän varrella, kun on ollut tämä aiemmin hoitamaton ADHD.
-
^
Oletko nyt aivan varma. En vaan oikein usko. :laught:
-
Niin. Koska tämä voikin parhaimmillaan jättää arvailun varaan sen, milloin puhun totta ja missä eri kohdin leikkimielisesti huiputan... :sheep: :kiss:
(Jätettäköön jopa käyty keskustelunavaus siksi suureksi mysteeriksi elikkäs arvoitukseksi...)
-
Tottakai huiputat saadaksesi huomiota. :laught:
-
^ Oletko siis autisti, psykohullu, acdc, hullu, neurohullu, normaali vai kaikkea tätä?
Ja sul on acdc niin oletko myös hullu ja tosihullu?
Olen elämäni varrella kokenut kaiken kaikkiaan hulluuden eri muodoista juoppohulluutta, seksihulluutta, kulutushulluutta, urheiluhulluutta ja raivohulluutta. Viimeiseksi mainittu lapsena erityisemmin, muut enemmän täysi-ikäisenä paitsi salilla käynti, joka alkoi jo nuorena. Ryyppäämistä kokeilin ensimmäisen kerran vasta 18-vuotiaana heräten silloin niiden kertojen jälkeen pariin otteeseen putkasta.
Hulluuden eri muotoja kaikki tyynni ja sen vuoksi niihin kärjistyminen elämän varrella, kun on ollut tämä aiemmin hoitamaton ADHD.
Mutta oletko nyt hullu? Oletko saanut diagnoosin joskus jostakin hulluudesta? Ovatko lääkärit poistaneet antamansa diagnoosin sinusta? Vai oletko itse nyt jotakin mieltä jostakin koska olet opiskelia psykologi, lukenut kirjoja ja et OMASTA MIELESTÄSI ole hullu, vaan olet jotakin toista mieltä?
Mikä on asiantuntijan diagnoosi sinun mt terveydestäsi tällä hetkellä?
Edittiä - avaa oma kanta, katso lääkitys ja lekurin lässynläät!
-
^^Juu juu, lisää huomiotahan pukkaa.
Mutta oletko nyt hullu? Oletko saanut diagnoosin joskus jostakin hulluudesta? Ovatko lääkärit poistaneet antamansa diagnoosin sinusta? Vai oletko itse nyt jotakin mieltä jostakin koska olet opiskelia psykologi, lukenut kirjoja ja et OMASTA MIELESTÄSI ole hullu, vaan olet jotakin toista mieltä?
Mikä on asiantuntijan diagnoosi sinun mt terveydestäsi tällä hetkellä?
En ole virallisesti ja lääketieteellisesti tällä hetkellä. Siitäkin huolimatta, että heitänkin silloin tällöin hulluttelevaa läppää.
Mutta puhun tosissani lapsuudesta.
Minulle annettiin lapsuudessa asperger-diagnoosi. En tiedä miksi. Ilmeisesti kai vuorovaikutushaasteiden.
Mutta olin siltikin lapsena täysin hajalla myös psyykkisesti, kun vanhemmat erosivat muutaman vuoden vanhana. Minulle olisi hyvin voinut sopia myös traumaattisen tai psykoottisen häiriön diagnoosi ADHD:n kanssa, aspergerin tai autismin sijaan vallan hyvin. Lapsuudessa, elinolojen takia ja kasvuolosuhteet huomioiden.
NYKYTILANNE:
Ei mielenterveyden häiriöitä, jollaisista ei ole tullut puhuttua eikä hankittua apua, koska avun tarvetta ei näytä olevan. Eli kukaan asiantuntija ei ole nykyään minut tavattuaan antanut tai edes suositellut mielenterveyden häiriön diagnoosin mahdollisuutta. Tämä johtuu siitäkin, että mikään käytöksessäni, vuorovaikutustaidoissani tai ihmissuhteiden tilanteen vakaudessa sekä psyykkisiltä osin ei ole näkynyt ulospäin sillä tavalla, että siitä olisi kukaan tai edes minä huolestunut missään vaiheessa. Saati kärsinyt. Suurimmat kärsimykset ovat takanapäin. Vastaan lisäksi nykyään kaikkiin vastauslomakkeisiin, tehtäviin ja kyselyihin ym. haastatteluihin niin rehellisesti kuin mitä pystyn ja huomaan elämässäni.
PS. Aivan pian saisin siis ADHD-diagnoosin, kun minulle tehdään hoitosuunnitelma.
-
^ Tuo tarkoittaa suomennettuna?
Sori, tämä on erittäin tiukka ristikuulustelu koska etsin uskollisia "sotureita" terrorismijärjestööni nimeltä N-sana.
Painatko nappia jos sanon että paina ja lupaan taputtaa pyllylle, korvaasi suputtaen - thats my girl!??
-
^ Tuo tarkoittaa suomennettuna?
Sori, tämä on erittäin tiukka ristikuulustelu koska etsin uskollisia "sotureita" terrorismijärjestööni nimeltä N-sana.
Painatko nappia jos sanon että paina ja lupaan taputtaa pyllylle, korvaasi suputtaen - thats my girl!??
Voit aivan huoletta nimetä jo nyt erään niskuroivan Neurohullun riveihisi. Käytä niitä vesikuulustelun kikkoja ristiin ja ristikusella, jos mikään muu ei tuota tulosta. ;D
-
^ Tuo tarkoittaa suomennettuna?
Sori, tämä on erittäin tiukka ristikuulustelu koska etsin uskollisia "sotureita" terrorismijärjestööni nimeltä N-sana.
Painatko nappia jos sanon että paina ja lupaan taputtaa pyllylle, korvaasi suputtaen - thats my girl!??
Voit aivan huoletta nimetä jo nyt erään niskuroivan Neurohullun riveihisi. Käytä niitä vesikuulustelun kikkoja ristiin ja ristikusella, jos mikään muu ei tuota tulosta. ;D
Kun kuulet Madonnan "Im a virgiiin....very fiiirst time...Uuuuu-uuu-uu-u-uuuu, Im a virgin" sinut on aktivoitu ja paina nappia
_N-sana_
-
Aspergerista sanottua:
Aspergerin oireyhtymä on autismikirjoon kuuluva neurobiologinen keskushermoston kehityshäiriö, joka aiheuttaa hyvin vaihtelevia toimintarajoitteita. Monille diagnosoidulle Aspergerin oireyhtymä on myös tärkeä osa heidän identitettiään: Se ei ole tauti tai sairaus, josta pitäisi "parantua."
Asperger-ihmiset näkevät, kuulevat ja tuntevat ympäröivän maailman eri tavoin kuin muut.
Aspergerin oireyhtymässä ihmisillä on vähemmän vaikeuksia itse kielen tuottamisessa, mutta heillä voi silti olla kielen prosessointiin liittyvia vaikeuksia. Asperger-ihminen voi tulkita puhuttua ja kirjoitettua kieltä hyvin kirjaimellisesti, eikä välttämättä havaitse esimerkiksi sarkasmia ja hänellä voi olla vaikeuksia sekä käsitellä että muistaa puhuttua asiaa. Hänelle voi olla vaikeaa asettua toisen ihmisen asemaan ja mieltää se, miltä toisesta tuntuu.
Ja niin edelleen.
https://www.autismiliitto.fi/autismikirjo/aspergerin_oireyhtyma
-
Tässähän kuvataan aika loistavasti lapsuuden haasteita, tosin niistäkin vain murto-osa.
Nykyään kielen tai huumorin ymmärtäminen vertauskuvien kautta ei ole ollut enää vuosiin yhtä ongelmallista, ja viljelen toisinaan vertauskuvia ja siihen pohjautuvia esimerkkejä. Esimerkiksi kun puhun egokuolemasta, en tarkoita fyysistä kuolemaa tai itsemurhaa enkä itsensä vahingoittamista, vaan vertauskuvallista termiä sille, kuinka aikaan perustuva egokeskeinen mieli tulee kyseenalaistetuksi ja sen myötä romahtaa, kun siihen ei ladata enää enempää itsearvostusta ja muiden kehuja. Tätä voisi kutsua myös henkiseksi heräämiseksi sen osalta, että siihen on motivoitunut ja saanut egon ristiriidoista, negatiivisista tunnereaktioista ja kärsimyksistä jo riittävästi.
Mutta ilmeisesti jos minulla olisi aito asperger, noiden kielellisten kirjaimellisten ymmärrysten ja huumorin ymmärtämättömyyteen viittaavien piirteiden olisi pitänyt jatkua vielä nykyään aikuisiälläkin enkä olisi täysin parantunut niistäkään. Tai oppinut myötätunnosta liioin eli että miltä toisista ihmisistä tuntuu ja miten sen voi ottaa keskusteluissa ja kehonkielessä huomioon. Jos nämä piirteet eivät olisi kehittyneet riittävästi, tuskin olisin hakeutunut seksityö- ja seuralaispalvelualalle hupakoksi, koska tässähän juuri nimenomaan edellytetään ja toivotaan lämminhenkistä ja vastavuoroista huomioimista ja hellyyttä sekä läsnäoloon perustuvaa kohtaamista kahden ihmissielun välillä.
Ja siihen lapsuuden haasteisiin on sisältynyt paljon muutakin, kuten dissosiatiivisia ja psykoottisia piirteitä.
Voisin jopa veikata valistuneella arvauksella, että oireeni ovat sen vuoksi ulkoapäin muistuttaneet autistisen lapsen piirteitä, koska en vielä tuolloin tajunnut mitään siitä, että minulla on keskittymisen ja toiminnanohjauksen haasteita selkeällä tasolla ja että juuri sen vuoksi olin niin herkkä ja taipuvainen luonnostaan kehittämään mielenterveydellisiä tiloja, jotka varmasti lääkärien silmissä voivat joskus altistaa ns. väärindiagnosoinnille.
Pääasiahan on tietysti se, ettei niitä juuri nyt, nykyisessä elämässä ole, mutta tarkkaavaisuusoireet ja toiminnanohjauksen haasteet ovat säilyneet yhä edelleen ja jopa silloinkin, kun olen ollut tietoisesti läsnä eli harjoittanut säännöllisesti näitä mindfulness-taitoja.
Toisaalta tosiaan nyt aikuisiänkin kynnyksellä, kuten lapsena, suurimpia haasteita ovat olleet egokeskeinen ja aikaan sidottu mieli, joka vaeltelisi mielellään todella intensiivisesti menneessä ja tulevassa eikä haluaisikaan paneutua tähän hetkeen ja miten siinä voidaan asioihin vaikuttaa. Niinpä olenkin juuri siksi treenannut omatoimisesti jo pidempään näitä läsnäolo-tietoisuustaitoja, jotta pysyn sellaisessa kunnossa, että minulle ei kehittyisi enää mitään mielenterveydellisiä tiloja, kuten varmasti egokeskeisen mielen toiminnassa olisi ennen pitkää odotettavissa. Esimerkiksi jalustalle nostettu ego voi kehittää todella helpostikin itselleen jopa perusteetonta ahdistusta ja uhkakuvia, vaikka näin ei tietenkään tarvitse olla ja onneksi voin nyt olla vapaa niistä.
No sitten tuolla ADHD-tutkimuksissa on nyt saatu tutkimukset kokonaan valmiiksi, koska enää olisi jäljellä tuollainen hoitoarviotapaaminen lääkärini eli neuropsykiatrin kanssa. Joko ennen tuota vaginoplastian leikkausta tai sitten viimeistään sen jälkeen tässä lähikuukausina varmastikin. Olen jo psykologin tutkimuksissa saanut melko selkeästi tuotua esiin kaksikin kognitiivisesti muusta keskimääräisestä väestöstä poikkeavaa tulosta WAIS-IV:n kognitiivisia taitoja mittaavissa testeissä. Toinen lienee jo kaikille selvä eli muihin nähden heikentynyt kyky tarkkaavaisuuden ja toiminnanohjauksen ylläpitämiseen sekä huolimattomuusvirheiden suurempi määrä. Toinen taas viittaa selkeään kykyyn loogis-matemaattista ja avaruudellista hahmottamista mittaavissa testiosioissa. Tuossa WAIS:n testeissä mitattiin siis pitkäkestoisen muistin ja työmuistin toimintaa, tarkkaavaisuuden piirteitä ja kokonaisälykkyyttä.
Ja tosiaan olen hoitotiimillekin jo useampaan otteeseen kyllä kertonut selvästi, etten halua tunnetaitoihin, sosiaaliseen vuorovaikutukseen ja ihmissuhdetaitoihin saati psyykkisiin osa-alueisiin liittyvää apua ja ohjausta, vaan koen tärkeimpänä haasteena juuri nyt tuon keskittymisen ja toiminnanohjauksen haasteet. Ihmissuhteista ja tunnetaidoista mindfulnesin ohella on tullut jo luonnostaan huolehdittua nykyisessä elämässä sen verran rutiininomaisesti ja selkeästi, että en todellakaan koe tarvitsevani niihin apua. Toivon tietenkin koko sydämestäni, että muu hoitotiimi ymmärtää nepsypuolella tuon saman homman ja hoidollisen tarpeeni sekä toiveeni.
Ja viimeisenä haluan tietysti sanoa, että nuo lapsuuden ja nuoruuden psyykkiset aiemmat oireilut eivät määritä nykyisyyttä. Sen määrittää tietysti nykyhetki. Ja juuri nyt ei nähtävästi ole mitään sellaista, joka olisi seurannut minua lapsuudesta tähän päivään edellyttääkseen jonkinlaista hoitoa. Siksi tahdonkin, että mitään toiveisiini kuulumatonta hoitoa ei minulle tultaisi enää väkisin tuputtamaan, koska en sellaista halua. Hakeudun kyllä muihinkin hoitoihin sitten, jos tilanne eskaloituisi heikompaan suuntaan ja jos siten kokisin hoidollisen tarpeen sitä kautta niihin piirteisiin.
-
Aspergerista myös sanottua:
Asperger-ihmisillä aistien välittämä tieto ja sen tulkinta on yksilöllistä ja tavallisesta poikkeavaa. Hän voi olla yli- tai aliherkkä eri aistimuksille, kuten äänille, kosketukselle, eri hajuille ja mauille sekä valolle, väreille, lämpötiloille ja kivulle. Esimerkiksi ympäristön erilaiset taustaäänet, jotka harvoin haittaavat muita ihmisiä, voivat Asperger-henkilöstä olla kovia ja häiritseviä. Tämä voi aiheuttaa ahdistuneisuutta ja tuntua jopa fyysisenä kipuna.
Monilla Asperger-ihmisillä on erityisiä mielenkiinnon kohteita varsin varhaisesta iästä lähtien. Nämä kohteet voivat olla luonteeltaan pysyviä tai vaihdella ajan kuluessa. Mielenkiinnon kohteet voivat liittyä esimerkiksi taiteeseen, musiikkiin, tietokoneisiin, liikennevälineisiin ja moniin muihin. Joskus mielenkiinnon kohteeksi saattaa muodostua jokin hyvin erikoinen ja epätavallinen asia. Erityiset mielen kiinnonkohteet tuottavat iloa ja onnellisuutta Asperger-ihmisen elämään.
Ja sanotaan siitä myös näin:
Eläytymiskyvyn puute vaikeuttaa toisen ajatusmaailmaan eläytymistä ja ilmenee esimerkiksi itsekeskeiseltä tai manipuloivalta vaikuttavana käytöksenä.
Kokonaisuuksien hahmottamisen vaikeus ilmenee esimerkiksi yksityiskohtiin juuttumisena niin, että kokonaisuutta ei havaita eikä tietoa pystytä soveltamaan toisessa asiayhteydessä.
Toiminnan ohjauksen puutteet ilmenevät vaikeutena laatia ja toteuttaa toimintasuunnitelmia, hahmottaa asioiden syy–seuraussuhteita ja aikakäsitystä. Rituaaleihin ja rutiineihin tukeutuminen voi olla näiden puutteiden kompensoimista.
Toimintojen automatisoitumisen puutteellisuus näkyy esimerkiksi vaikeutena motorisissa suorituksissa kuten uinnin tai pyörällä ajon opettelussa. Oppimiseen voidaan tarvita runsaasti harjoittelua ja kaikkien liikkeiden ohjausta kädestä pitäen
Ja niin edelleen
-
Me ollaan aspergereitä kaikki, kun oikealta ihmiseltä kysytään.
Me ollaan mielialalääkkeitä syöviä maailman onnelisin kansa kaikki, ihan jokainen.
-
No juu, mieliala. Välillä ollaan Linnanmäellä, välillä Länsimetron tunnelityömaalla joka kestää ja kestää ja kestää...
Vaan siitä autisminkirjosta tutkittua:
Ruotsalaisväestöön perustuvasta laajasta tutkimuksesta kävi ilmi, että autismikirjon ihmisten riski kuolla itsemurhaan on kymmenkertainen verrattuna muuhun väestöön. Naisilla riski on miehiä korkeampi, varsinkin jos heillä on todettu myös ADHD. Autismikirjolla olevista naisista, joilla oli myös ADHD, jopa joka viides oli yrittänyt itsemurhaa.
Karua.
Ja toisaalla tutkittua tietoa:
Syömisongelmia esiintyy tyypillisesti lapsuudessa, ja jotkut syömisongelmat näyttäisivät jatkuvan aikuisuuteen. Autististen aikuisten on esimerkiksi havaittu olevan haluttomampia maistamaan uusia ruokia. Aistiherkkyyden vuoksi on tavallista, että henkilö voi kokea tietyt ruoat, ruoan rakenteen tai värit vastenmielisiksi, mikä voi johtaa ruokavalion kaventumiseen. Autistisilla aikuisilla on kuvattu olevan myös syömiseen liittyviä motorisia ja toiminnallisia vaikeuksia, kuten pureskeluongelmia tai kakomista tai vaikeuksia tunnistaa kylläisyys- ja nälkätuntemuksia. Samoin on havaittu keskimääräistä enemmän erilaisia suolisto-ongelmia, kuten ärtyneen suolen oireyhtymää ja ummetusta. Myös erilaisia syömistilanteisiin liittyviä ongelmia voi ilmetä.
Esimerkiksi Kinnairdin ym. (2019) kuvailevassa tutkimuksessa tutkittavat kertoivat välttelevänsä julkisia ruokailupaikkoja niiden kovan metelin vuoksi tai sosiaalisen häpeän pelossa. Lisäksi autististen henkilöiden on havaittu tunnistavan happamia, karvaita ja makeita makuja verrokkiryhmää huonommin.
Edellä mainittujen syömisongelmien lisäksi myös kliinisten syömishäiriöiden, erityisesti laihuushäiriön, yleisyys on suurempaa autistisilla henkilöillä kuin normaaliväestössä. Varsinkin autististen naisten joukossa syömishäiriöt ovat yleisiä.
The end
-
Juu ja traumaperäinen stressihäiriö kun joku sanoo ettei saa piirtää kirkkovenettä koulun seinään.
-
Juuri tätä tarkoitankin. Mielenterveydelliset häiriöt neurokirjon ihmisillä monin verroin todennäköisempiä kuin ei-neurokirjolaisilla. Tämähän enemmän vaan alleviivaa juuri sitä, miksi neurokirjon yhteys mielenterveyden häiriöihin ja niiden kehittymiselle todella on olemassa. Varsinkin kun on myös löydetty yhteistä geneettistä perustaa.
En nyt mene sanomaan niinkään, että välttämättä jokainen neurokirjolainen olisi syntyessään täysin "mielenvikainen". Mutta todella monelle kehittyy niitä kuitenkin verrattuna muuhun väestöön. Tämä helpompi todennäköisyyshän johtuu juuri näistä käyttäytymisen, aivojen neurorakenteen kehityksen ja kasvatuksen yhteensopivuuden haasteista.
Varsinkin jos lapsuudessa niin sanotusti kaikki menee "pieleen" eli ympäristötekijät eivät ole juuri lainkaan tai moneltakaan osin puolellaan, niin silloin lienee enemmän todennäköistä, että esimerkiksi neurokirjon avioerolapsella on melko varmasti jonkinasteinen mielenterveyden häiriö. Joko masennusta, ahdistusta, traumaperäisyyttä, bipolaarisuutta ja/tai psykoottisuutta.
En kuitenkaan sanonut niinkään, että tuollainen mielenterveydellinen heikkeneminen olisi välttämättä mitenkään pysyvää, vaan voi lukeutua joillakin tyyliin lapsuus- ja nuoruusiän tiettyihin vaiheisiin, mutta silti olla ohimenevää, kun elinolosuhteet ja tilanne helpottaa tai kun nuori kiinnostuu henkisen ja psyykkisen tilanteensa hoitamisesta oma-aloitteisesti jopa ilman ammattiapuakin pärjäten siten.
Esimerkiksi lapsuuden osastohoitojaksolla kaikki taisi näyttää suunnilleen yhtä sekavalta kuin mitä täysi-ikäisyyden pohjanoteerausten keskellä. Eli hyvin samankaltaisen tuntuisia ja oloisia tiloja selkeästi kyllä olivat.
EDIT: Otan neurohullun nimityksen kohteliaisuutena (viitaten siis siihen kun en ennen tätä päivää saanut ADHD-tutkimuksia vietyä eteenpäin ja miten paljon varsinkin juuri se saattoi haastavien kasvuolosuhteiden ohella edesauttaa tilanteiden kehittymistä lapsuudessa ja nuoruudessa). :sheep:
Mutta onneksi kumminkin eletään tätä päivää eikä nuo vaikuta kaikilla nykyisyyteen, kun pitää siitä kiinni.
-
^Minun tekstini eivät alleviivaa yhtään riviä sinun tekstistä.
Rakkaalla lapsella on monta nimeä, neurokirjo, autisminkirjo, ASD, autismi. Se on neurobiologinen kehityshäiriö. Ei neurohulluutta. ADHD ja ADD ovat myös kehityshäiriö. Nämä ja korkean toimintakyvyn asbergerit saattavat lievetä vanhemmiten ja useat oppivat niiden kanssa elämään niin etteivät ne häiritse heidän elämänlaatuaan liikaa ja hoitoa tai lääkitystä ei tarvitse. Eivät ole sairauksia eivätkä parane. Kun mennään askel kerrallaan autismin toiseen ääripäähän, mukaan tulee mahdollisesti vielä liitännäissairauksia, sitä intensiivisempi moniammatillinen hoito on tarpeen.
Kaiken tämän niputtaminen yhteen, se on hulluutta.
Geneettisesti SAATTAA olla yhtäläisyyksiä psykiatristen sairauksien ja häiriöiden kanssa. Näin sanoo tutkimukset. Saattaa. Mutta bipot ja muut, ne ovat sairauksia. ASD on kehityshäiriö. Näin TODISTAA tutkimustiedot.
Sinut on hyvin voitu diagnosoida väärin tai ehkä haluat sairauden josta voit parantua. Mutta mutta, kirjoituksesi eivät ole hulluuden eikä ADHD:n syytä eikä seurauksia.
Siinä olet oikeassa että ASD nostaa riskin sairastua kaksin-kolminkertaiseksi neurotyypillisiin verrattuna. Ei edelleenkään kuitenkaan tasolle "melko todennäköisesti". Ympäristötekijät toki lisäävät sairastumisen mahdollisuutta mutta niin ne tekevät neurotyypillisilläkin.
Ja nämä minun kirjoitukset EIVÄT ole SINUA vastaan kirjoitettuja tai sinua syyttäviä. Haluan vain tehdä kaikille LUKIJOILLE selväksi että autismi ei ole lapsuusiän hulluutta.
-
^ ^^ Rakastan rakastan😘
-
Nyt on niin selkeästi rautalangasta väännetty että tattista :inlove:
-
Sinulla on täysi oikeus näkökulmaasi ja mielipiteeseesi, niin kuin muillakin. :)
-
Sinulla on täysi oikeus näkökulmaasi ja mielipiteeseesi, niin kuin muillakin. :)
Näinhän se on vaikka aina ei siltä tunnu. Neurokirjoon kuuluvat ihmiset eivät todellakaan ole varsinaisesti alttiimpia mielenterveydellisiin häiriöihin. Neurokirjot nyt vaan kokee monet asiat huomattavasti vahvemmin, koska suurin ongelma on tunteidenhallinta ja myös empatiakyky on huomattavasti heikompi kuin "normaaleilla" ihmisillä. Aina sitä ei huomaa koska he saattavat itkeä tai näyttää tunteitaan tietyllä hetkellä, mutta todellisuudessa he tekevät sen useimiten erisyystä kuin luullaan. Jos kaikki ihmiset lokeroitaisiin niin kuin tätä nykyä on tapana, ei normaaleja ihmisiä olisi ollenkaan.
-
Sinulla on täysi oikeus näkökulmaasi ja mielipiteeseesi, niin kuin muillakin. :)
Näinhän se on vaikka aina ei siltä tunnu. Neurokirjoon kuuluvat ihmiset eivät todellakaan ole varsinaisesti alttiimpia mielenterveydellisiin häiriöihin.
Kyllä se syvä ymmärrys vaan nykyään tuntuu, kaikella läsnäololla. Ja kaikkia kohtaan.
Enkä minä tietämättömyydestä ketään halua rankaista. Ymmärrän, että kaikki ei-neurokirjolaiset eivät tästä välttämättä ennestään ota niin paljon selkoa.
Luepa huviksesi tuo THL:n eli terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen artikkeli esim. ADHD:sta.
https://thl.fi/fi/web/mielenterveys/mielenterveyshairiot/nuorten-mielenterveyshairiot/aktiivisuuden-ja-tarkkaavuuden-hairio
"ADHD:n tunnistaminen ja tarvittavien tukitoimien aloittaminen jo lapsuudessa on tärkeää, koska hoitamaton ADHD nuorilla on yhteydessä tapaturma-alttiuteen, heikompaan suoriutumisen opinnoissa ja lisää muiden samanaikaisten mielenterveys- ja päihdehäiriöiden sekä syrjäytymisen riskiä."
Minulla on (viisaudelliselta kannalta arvokasta) kokemusta masennuksesta, ahdistuksesta, päihdehäiriöistä ja psykoottisista tiloista. Vaikka niistä on nykyhetken ja keskustelutuen ym. turvin voinutkin parantua.
Ja juuri nyt minulle ollaan suunnittelemassa hoitoarviota ja suunnitelmaa, joka kulminoituu hoitotapaamiseen. Eli saisin ADHD-diagnoosin nyt vasta aikuisiällä. (Nykyään olen siis 27v)
Mistä arvelette tuollaisten kokemusten johtuneen? Pohjaten siis noihin THL:n teksteihin.
Ja olen lukenut siitäkin, kuinka aspergerin ja autismin kirjon häiriön alaisuudessakin psykoosiriski on korkeampi kuin muulla väestöllä. Tai masennus melko yleistäkin ADHD:n keskuudessa ainakin vähintään kerran elämässä ilmenevänä jaksona. Tai vaikkapa viisinkertainen riski psykooseihin muuhun väestöön verrattuna.
Voin kaivaa teille nämäkin lähteet, jos haluatte, ja olen tainnut jo aiemmassakin keskustelussa tällä langalla tuota tutkimustietoa ja aineistollista dataa heittää.
Mutta hei. Minun kanssa SAA olla eri mieltä. Arvostaisin kuitenkin kovasti, jos se perustuu luettuun faktatietoon ja sen pohjalta esitettyihin relevantteihin argumentteihin, jolle löytyisi lähdeaineistoa kommenttien tueksi. Sellaista kutsutaan hedelmälliseksi keskusteluksi, jossa pohditaan asioita ja asioiden välisiä yhteyksiä faktatiedon pohjalta.
Ja en tällä hetkellä ole vetämässä yhtäkuin-merkkiä neurokirjon ja tiettyjen psykiatristen häiriöiden välille yrittäen osoittaa niiden täydellisen samanlaisuuden.
Vaan olen tuonut esiin huomattavampia yhteyksiä näiden välillä. Olen pohtinut sitäkin vaihtoehtoa, että kenties tietyt neurokirjohäiriöt ja tietyt psykiatriset häiriöt eivät ehkä olekaan ihan niin kaukana toisistaan kuin mitä ehkäpä on ollut monilla käsitystä. Ne ovat kumminkin silti eri häiriöitä, vaikkeivät ehkä kuitenkaan täysin eri häiriöitä.
Tällaista tähän aamuun.
Ihanaa joulunodotusta muuten kaikille ja toivottavasti Seksisaitin joulukalenteri tuo eroottista irstautta ja muuta käytännön pilaa tähän joulunodotuksen pimeyteen eikun siis lumeen. :-* ❤️ ️💋
-
,
... Jos kaikki ihmiset lokeroitaisiin niin kuin tätä nykyä on tapana, ei normaaleja ihmisiä olisi ollenkaan.
Samaa mieltä JTM:n kanssa. Lisäksi elämä olisi tylsää ennalta arvattavassa maailmassa.
-
Ja juuri nyt minulle ollaan suunnittelemassa hoitoarviota ja suunnitelmaa, joka kulminoituu hoitotapaamiseen. Eli saisin ADHD-diagnoosin nyt vasta aikuisiällä. (Nykyään olen siis 27v)
Eli sun kanssa saa olle erimieltä, mutta ei saa tuoda sitä julki ilman että lainaa jotain tutkimusta, mitä on erilaisia melkein yhtä paljon kuin laatijoitakin. Jos sinulle siis nyt 27vuotiaana tehdään ADHD-diagnoosi, niin kyseessä on aikuisiän ADHD mikä rinnastetaan usein syvään masennukseen, mikä ei suoranaisesti ole mitenkään yhteydessä syntyperäiseen ADHD tai neuro (esim asperger) häiriöön. Kerrot paljon omakohtaisia juttuja ja lainauksia tiettyjen tutkimusten pienestä osasta ilmeisesti kuitenkaan täysin sisäistämättä lukemaasi. Ja tämä ei ole henkilökohtaista, mutta kyllähän sun tekstistä näkee hyvin että kyyneleissäsi ei ole kysymys empatiasta vaan enemmän halveksunnasta ja kuinka nyt sinä et olekaan jonkun mielestä oikeassa. Eli juttu ääntyy kuitenkin sinuun itseesi. Ja tuota et voi mitenkään kiistää. Moni ADHD ja neurokirjon "potilas" voi tietää ja tavallaan pitääkin tietää paljon näistä asioista, mutta he eivät mitenkään onnistu sitä käsittelemään täysin puolueettomasti vaikka neuro häiriö olisi kuinka syvä.
Autismi (myös) asperger on tavallaan kokoaikainen psykoosi eli tuotakaan juttua ei voi käyttää tässä asiassa.
Tavallaan puhut samasta asiasta kokoajan hieman kaarrellen ja aasinsiltojen kautta takaisin umpikujaan palaten (edellenkään en tarkoita tätä henkilökohtaisesti pahalla). Btw aikuis-iän ADHD on myös hyvin yleistä entisillä narkomaaneilla ja sekakäyttäjillä millä myös usein on psykoosit jäänyt hoitamatta.
Oikein mukavaa joulun odotusta kaikille *pus pus*
-
Aspergerista sanottua:
Aspergerin oireyhtymä on autismikirjoon kuuluva neurobiologinen keskushermoston kehityshäiriö, joka aiheuttaa hyvin vaihtelevia toimintarajoitteita. Monille diagnosoidulle Aspergerin oireyhtymä on myös tärkeä osa heidän identitettiään: Se ei ole tauti tai sairaus, josta pitäisi "parantua."
Asperger-ihmiset näkevät, kuulevat ja tuntevat ympäröivän maailman eri tavoin kuin muut.
Aspergerin oireyhtymässä ihmisillä on vähemmän vaikeuksia itse kielen tuottamisessa, mutta heillä voi silti olla kielen prosessointiin liittyvia vaikeuksia. Asperger-ihminen voi tulkita puhuttua ja kirjoitettua kieltä hyvin kirjaimellisesti, eikä välttämättä havaitse esimerkiksi sarkasmia ja hänellä voi olla vaikeuksia sekä käsitellä että muistaa puhuttua asiaa. Hänelle voi olla vaikeaa asettua toisen ihmisen asemaan ja mieltää se, miltä toisesta tuntuu.
Ja niin edelleen.
https://www.autismiliitto.fi/autismikirjo/aspergerin_oireyhtyma
Tämä esim on sopivan tyhjentävästi ja ytimekkäästi ilmaistu ilman turhia vakuutteluja. Yksittäistapauksia löytyy ja niin pitääkin, mutta yleismaallisesti se on juuri näin "piste"
"Toisaalta tosiaan nyt aikuisiänkin kynnyksellä, kuten lapsena, suurimpia haasteita ovat olleet egokeskeinen ja aikaan sidottu mieli, joka vaeltelisi mielellään todella intensiivisesti menneessä ja tulevassa eikä haluaisikaan paneutua tähän hetkeen ja miten siinä voidaan asioihin vaikuttaa."
Autistiset ja autismin kirjoon kuuluvat elävät yleensä juurikin tässä hetkessä. Ei menneessä tai tulevassa vaan tässä ja nyt. Myös muisti voi olla huomattavasti "normaalia" parempi.
-
Haluaisin muistuttaa sulle SR, että ihmiset kuuntelee helpommin, jos puhut kaikille ymmärrettävällä tavalla etkä käytä koko ajan sivistyssanoja ja ammattitermejä.
Ihmiset ei jaksa lukea pitkiä tekstejä yhtäjaksoisesti. Se voidaan tulkita maaniseksi käytökseksi.
Autismin yksi tyypillinen oire on pitää pitkiä monologeja kiinnostuksen kohteistaan, vaikka vastapuoli ei olisi kiinnostunut aiheesta. Valitettavasti sellainen ei edistä imagoa tai myyntiä.
Myöskin asiakkaiden kanssa toimimisessa (psykologi), asiakkaiden tulee ymmärtää mitä sä puhut.
-
Se voidaan tulkita maaniseksi käytökseksi.
So be it...
*Kääntää toisenkin posken*
-
Ihan mielenkiintoista juttua mihin voisi tarttua oikein kunnolla jos en näpyttelisi rikkinäisellä puhelimella.
En kyllä lähtisi autismia tai skitsofreniaa vertaamaan toisiinsa vaikka samankaltaisia oireita niillä saattaakin olla. Kumpikin on omalla spektrillään ihan syystä ja sitten on vielä traumaperäiset häiriöt, jotka saattavat oireilla myös samankaltaisesti tai ihan miten tahansa. Vakavasti traumatisiotuneella (persoonan rakenteellinen dissosaatio) voikin täyttyä minkä tahansa psykiatrisen diagnoosin kriteerit.
Itsehän olen saanut muun muassa sekä adhd ja psykoosisairaus diagnoosit aikoinaan kunnes eräänä päivänä pari vuotta sitten tapasin tarpeeksi pätevän psykiatrin, joka kertoi että olen vakavasti traumatisoitunut lapsuudessa ja kaikki moninainen oireideni kirjo onkin johtunut siitä. Pahoitteli sitä että minua on hoidettu ja lääkitty väärin vuosikymmenet.
Tämä on muuten tämän ketjun parhaita kommentointeja. PTSD lapsella voi aiheuttaa pysyviä muutoksia aivotoiminnassa ja oireilla muutenkin kuten ADHD. Ja voivat esiintyä yhtäaikaa, ADHD vuorovaikuttaa tilanteisiin missä lasta kaltoinkohdellaan. Vielä kun lisätään ihmisen, varsinkin trauman kokeneen sellaisen, taipumus olla muistamatta tai unohtaa kyseiset tapahtumat. Aikuisena jälkikäteen diagnosointi onkin sitten jo perin haastavaa ellei mahdotonta. On onni löytää tarpeeksi pätevä psykiatri...
Edittiä: Veeras myös sivulla 1 mainitsi asiasta, tuo lipsahtanut ohitse, sorry...
-
Aspergerissa vastapuolen näytön taakse on hankala päästä ja ADHD altistaa syndroomalle jossa toisen mikä tahansa sanominen tai kirjoittaminen katsotaan syytökseksi itseään kohtaan.
Kritiikin antaminen tälläisessä tapauksessa on kivuliaan haastavaa...
-
EDIT: Otan neurohullun nimityksen kohteliaisuutena (viitaten siis siihen kun en ennen tätä päivää saanut ADHD-tutkimuksia vietyä eteenpäin ja miten paljon varsinkin juuri se saattoi haastavien kasvuolosuhteiden ohella edesauttaa tilanteiden kehittymistä lapsuudessa ja nuoruudessa).
Mutta onneksi kumminkin eletään tätä päivää eikä nuo vaikuta kaikilla nykyisyyteen, kun pitää siitä kiinni.
Pakko tähän vielä tästä kommentoida... Juu siis en epäile etteikö sinulla ole ollut rankkaa ja paljon epätietoisuutta jne....
mutta "Otan neurohullun nimityksen kohteliaisuutena" ehkä voit itse ottaa sen kohteliaisuutena, mutta älä oleta että kukaan muu neuropuolenkulkija ottaisi sitä kohteliaisuutena. Sun jutuissa on asiaakin välissä, mutta sitten eksyt sivuraiteille ja kaivat väkisin tutkimuksia mitkä ovat väkisin sinnepäin väännettyjä ja vanhanaikaisia. Enitenhän tässä koko ketjussa on alunperinkin tuo aloitus-otsikko ja nämä tietyt nimitykset ja vääristelyt mitkä ovat eniten erimielisyyttä (lähinnä sun kanssa) aiheuttaneet. Se minä itsesi koet ja haluat kutsua ei todellakaan anna oikeutta esiintyä asiantuntijana ja yleistää kaikkiin noiden asioiden kanssa eläville.