SeksiSaitti
Suhteet, seurustelu ja seuranhaku => Parisuhteet => Aiheen aloitti: Tempaus - Elokuu 04, 2020, 10:34:03
-
Rakastan vaimoani ja hän minua. Liitossamme on kuitenkin alusta saakka ollut ongelma... Minä pidän kaikesta kokeilevasta ja kinkystä makkarin puolella, hän vain tavallisesta seksistä. Minua saisi kurittaa, hän ei halua. Rakastan suuseksiä molemmin puolisesti, hän ei ole oikein kummankaan fani. Eturauhaseni tarvitsisi myös huomiota, tämä ei kuulemma tule kuuloonkaan. Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään. Lisäksi minua panettaa usein, häntä paljon harvemmin.
Olemme kaikista asioista varsin avoimia ja tästäkin on keskusteltu asiallisesti lukuisia kertoja. Asiaan ei tunnu löytyvän ratkaisua, varsinkaan kun se että "toteuttaisin itseäni muualla" ei ole kuulemma hyväksytty ratkaisu.
Hänelle tilanne on kuulemma kiusallinen ja minä puolestani elän kuin koteloitunut toukka. Tuntuu että asia on rikkomassa liittomme. Mikä avuksi?
-
Vie vaimoke broadway-musikaaliin, niin saat ainakin suuseksiä. Thank me later!
https://youtu.be/1bELRsOifYg
-
Valitettavan usein kuulee samankaltaisista tapauksista joissa halut ja seksuaaliset kiinnostuksen kohteet ei pariskunnilla oikein kohtaa, vaikka suhteessa kaikki muu olisi kohdallaan. Hienoa, että pystytte keskustelemaan asioista avoimesti, mutta harmi kun neuvottelut päättyvät tuloksettomina. Eipä siinä taida oikein muu auttaa kuin miettiä haluaako elää suhteessa jossa ei saa itseään toteuttaa tai hankkiutua palveluiden pariin jossa niitä saa.
-
Vaihtoehtoja on mielestäni neljä:
1. Hyväksyt tilanteen, että halunne eivät kohtaa.
2. Avioero josta ei selviä yleensä pelkällä muuttoilmoituksella.
3. Sivusuhde josta jää jossain vaiheessa kiinni - mikä yleensä johtaa eroon.
4. Seksityöläisen palveluihin siirtyminen. He eivät jää roikkumaan sinuun, eivätkä soita perääsi tai vaimollesi.
Näistä sitten vaan valitsemaan kaikille vähiten kivuliasta vaihtoehtoa.
-
Se että asiasta pystytään puhumaan on jo puoli voittoa. Mutta fakta on se että jos toinen ei jostain tykkää niin se ei siitä tykkää vaikka siitä kuinka jauhaa tunti tolkulla. Siihen ei ole mikään avuksi. Joko tykkää tai ei.
Lässytyksen avulla voi toki löytää jotakin sellaista josta kumpikin tykkää. On meinaa outo akka jos ei yhtään "pikkutuhmaa" salaista fantasiaa löydy. Mulla oli kerran ns.peruslähäri diipadaapa tapaus. Juotin sen humalaan ja johan rupesi kusi lentämään.
Vai oliko se unta vain.
-
Vaihtoehtoja on mielestäni neljä:
1. Hyväksyt tilanteen, että halunne eivät kohtaa.
2. Avioero josta ei selviä yleensä pelkällä muuttoilmoituksella.
3. Sivusuhde josta jää jossain vaiheessa kiinni - mikä yleensä johtaa eroon.
4. Seksityöläisen palveluihin siirtyminen. He eivät jää roikkumaan sinuun, eivätkä soita perääsi tai vaimollesi.
Näistä sitten vaan valitsemaan kaikille vähiten kivuliasta vaihtoehtoa.
Tuossahan ne vaihtoehdot on.
Tietty kun avioliitto on jo solmittu voi kuulostaa jälkiviisaudelta todeta että tutustumista varten on seurusteluaika. Tokihan erilaisia mieltymyksiä voi herätä mieleen vasta myöhemmin mutta ainakin jonkinlainen perustietous esim suhteesta suuseksiin ja asian merkityksestä itselle luulisi selviävän jo silloin.
-
Vaihtoehtoja on mielestäni neljä:
1. Hyväksyt tilanteen, että halunne eivät kohtaa.
2. Avioero josta ei selviä yleensä pelkällä muuttoilmoituksella.
3. Sivusuhde josta jää jossain vaiheessa kiinni - mikä yleensä johtaa eroon.
4. Seksityöläisen palveluihin siirtyminen. He eivät jää roikkumaan sinuun, eivätkä soita perääsi tai vaimollesi.
Näistä sitten vaan valitsemaan kaikille vähiten kivuliasta vaihtoehtoa.
Joo, tuossa ne isot linjat on. Kaikissa vaihtoehdoissa on ehkä plussia ja miinuksia, jokaisen pitää itse käydä ne läpi. Neuvomaan en ala.
-
Voisitko kertoa suhteestanne hieman enemmän? Kuitenkin niin että anonyymimeininki säilyy.
Olet nyt kertonut ongelman, mutta tässä ei ole hirveästi mitään minkä kanssa työskennellä...
- Millainen suhteenne oli kun tapasitte?
- Ottiko hän suihin kun tapailitte? Jos otti, niin oliko se suht. säännöllistä? Koska se loppui? Ottaako hän vielä joskus suihin ja jos ottaa niin milloin/miksi?
- Miten seksin säännöllisyys muuttui (verrattuna suhteen alkuintohimoihin) kun aloitte seurustelemaan? Kun muutitte yhteen? Entä miten se muuttui kun menitte naimisiin?
- Koskettaako vaimosi sinua kun teette jotain arkista? Bonuspisteet jos hän koskee sinua kun olette julkisesti esim. kun kavereita on ympärillä.
- Oletko sinä se ketä tekee aina aloitteen seksiin? Jos et niin milloin vaimo tekee aloitteen?
joey_t jo sanoikin, että tosiaan tämä olisi pitänyt todennäköisesti hoitaa jo seurusteluvaiheessa. En usko, että ketään voi luoda vaimostaan mitään dominatrixia enää myöhemmin. Jos joku on luonut niin kertokaa toki. :P
Uskon, että sinulle on tapahtunut kuten niin monille muille, eli naisesi on menettänyt kunnioituksen (lue: seksuaalisen vetovoimansa) sinua kohtaan ja menu joka oli aiemmin tarjolla ei ole enää. Kyseinen menu voi olla tarjolla tulevalle rakastajalle kyllä, riippuen siitä miten vastaat yllä oleviin kysymyksiin. Vastaa niihin vaikka vain omassa mielessäsi. Tai ehkä naisesi on vain "lahna" ja se olisi pitänyt huomata jo aikoja sitten kun harrastitte seksiä vain ja ainoastaan lauantaisin saunan jälkeen ilman että Led-valot oli päällä...
Kirjoitin siitä miten asian voi ehkä muuttaa aiemmassa ketjussa (https://www.seksisaitti.net/index.php/topic,2178.0.html), mutta tuskin edes kyseinen haastava ja pitkä prosessi voi tehdä naisesta mitään dominatrixia. :D Menetetyn intohimon se voi palauttaa, jos oppii ymmärtämään perus naisen psykologiaa ja on valmis tekemään töitä sen eteen.
-
Vaihtoehtoja on mielestäni neljä:
1. Hyväksyt tilanteen, että halunne eivät kohtaa.
2. Avioero josta ei selviä yleensä pelkällä muuttoilmoituksella.
3. Sivusuhde josta jää jossain vaiheessa kiinni - mikä yleensä johtaa eroon.
4. Seksityöläisen palveluihin siirtyminen. He eivät jää roikkumaan sinuun, eivätkä soita perääsi tai vaimollesi.
1.A: Hyväksyt, etkä tee asialle mitään.
1.B: Hyväksyt, otat asian puheeksi, hakeudutte seksuaaliterapiaan yhdessä ja katsotte, löytyisikö kuitenkin tapoja saada molempien seksuaalisuus kukoistamaan ilman eroa.
Vaihtoehdosta 1.B voi seurata myös mikä tahansa vaihtoehdoista 2–4, mutta olette ainakin antaneet ammattiavulle mahdollisuuden.
-
Oletko varma että vaimo on kertonut sulle kaikesta mikä saattaa seksin suhteen kiikastaa? Seksuaaliterapiaa ehdottaisin myös, ei kannata heittää kirvestä vielä kaivoon kun kerran rakkautta on. Jos sekään ei auta, niin ero.
-
Meillä ihmisillä on taipumus hakea parisuhdeongelmien äärellä vikoja siitä toisesta osapuolesta. Vikaahan voi olla myös itsessäkin.
Seksuaalinen haluttomuus voi johtua niin monesta asiasta että oikeaa vastausta tuskin löytyy mutta hyvähän näitä on pohtia.
Seksissä on semmonen ihmeellisyys, että kun seksi on hyvää niin sitä haluaa enemmän koko ajan ja tietenkin käänteisesti jos se on huonoa niin tuskin se edes kiinnostaa.
Olisiko jotain kehittämisen mahdollisuutta itsessä, että voisi antaa kumppanille nautinnollisempaa seksiä ja sitä kautta halukkuus voisi lisääntyä.
En myöskään ala neuvomaan kuhan vain pohdin asiota tässä.
-
Elät vain kerran ja et(te) kuulosta onnelliselta. Eroa kannattaa ainakin harkita, itse en haluaisi elää valheessa vuosikausia.
-
Suosittelisin kyllä terapiaa, vaikka erikseenkin, mutta etenkin yhdessä. Kahdestaan keskusteleminen ei välttämättä ole kovin rakentavaa, jos kummallakin on vahvoja tunnelatauksia aiheesta. Silloin keskusteleminen voi viedä tilannetta jopa huonompaankin suuntaan. Vaimosi varmaankin kokee painostusta ja riittämättömyyden tunteita tilanteessa.
Harmi sinänsä, että yksiavioisuus on se normi tässä yhteiskunnassa ja harva uskaltaa poiketa normeista.
-
Harmi sinänsä, että yksiavioisuus on se normi tässä yhteiskunnassa ja harva uskaltaa poiketa normeista.
Samaa mieltä. Tai miten olisi määräaikainen avioliitto viiden vuoden avioliitto, jonka voi uusia joka viides vuosi, jos on vielä aihetta jatkaa yhteistä matkaa eteenpäin. Omaisuus tulisi määräaikaisessa avioliitossa järjestellä järkevästi siltä varalta, että sukset menevät ristiin ja tiet eroaa.
Kun seksuaaliset halut eivät kohtaa johtaa se joko salasuhteeseen, maksuseksin pariin, henkilökohtaiseen tyytymättömyyteen tai eroon.
-
Toivottavasti olette päätyneet terapiaan!
Halujen eriparisuus on itseasiassa pitkissä suhteissa ihan valtavan tavanomaista. Moni vaan kärsii siitä kaikessa hiljaisuudessa kärsien. Halut ja niiden kohteet voi vaihdella ja muuttua täysinkin elämän edetessä, koska jokainen meistä muuttuu jollain tavalla. Ainakin keho, jos ei muuten.
Olennaisinta on löytää sellainen yhteys, jossa avoimuus ja kohtaaminen on mahdollista.
Puhutaan usein vioista, kun kyse on todennäköisemmin vain erilaisista toiveista ja peloista, kokemusten historiasta, tietämättömyydestä, ja henkilökohtaisen elämän asioista. Terapia on erinomainen apuväline tulla tietoiseksi näistä, havainnoida niitä, ja siten tehdä jatkossa omaan elämään sopivia, tietoisia ratkaisuja. Terapian päätarkoitus ei ole siis ”korjata” ketään mitenkään, vaan vaikeissakin tilanteissa auttaa elämään sellaista elämää, joka on itselle hyvää.
-
Vaihtoehtoja on mielestäni neljä:
1. Hyväksyt tilanteen, että halunne eivät kohtaa.
2. Avioero josta ei selviä yleensä pelkällä muuttoilmoituksella.
3. Sivusuhde josta jää jossain vaiheessa kiinni - mikä yleensä johtaa eroon.
4. Seksityöläisen palveluihin siirtyminen. He eivät jää roikkumaan sinuun, eivätkä soita perääsi tai vaimollesi.
Näistä sitten vaan valitsemaan kaikille vähiten kivuliasta vaihtoehtoa.
Tuossahan ne vaihtoehdot on.
Tietty kun avioliitto on jo solmittu voi kuulostaa jälkiviisaudelta todeta että tutustumista varten on seurusteluaika. Tokihan erilaisia mieltymyksiä voi herätä mieleen vasta myöhemmin mutta ainakin jonkinlainen perustietous esim suhteesta suuseksiin ja asian merkityksestä itselle luulisi selviävän jo silloin.
Vaihtoehdot tosiaan oli aikalailla tuossa, mutta se mikä jäi mietityttämään oli juurikin, että onko asiat muuttuneet suhteen aikana, vai onko halut ehkä olleet erilaisia jo alusta asti.
Mäkin sanoisin, että seurusteluaika on tutustumista varten, ja juurikin oikea aika myös koittaa selvittää näitä seksijuttuja, mutta, monet asiat voi toki ajan kuluessa muuttua. Yleensä molemmat muuttuvat, ja joskus valitettavasti se vie paria kauemmaksi toisistaan. :(
-
Piti rekisteröityä tämän ketjun vuoksi, koska Tempauksen tilanne on hyvin samankaltainen kuin itsellä jo pidemmän aikaa. Liitto nyt ei ehkä varsinaisesti nitise, mutta elo tuntuu joskus melkoiselta kitumiselta poikkeavien seksihalujen takia. Meidän kohdallamme tilanne ei kuitenkaan ole ollut aina näin, vaan ensimmäisen lapsen syntymä noin 10 v. ensin miltei lopetti seksielämän kokonaan ja sittemmin on muuttanut sen monissa määrin toisenlaiseksi kuin silloin ennen. Perusseksi on vähitellen palautunut kuvioihin, mutta seksielämään ennen kuuluneet herkut, esim. 69 on jäänyt kokonaan. Viimeisin 69-ehdotukseni päättyi riitaan siitä, että ei hän sitä halua eikä ole koskaan edes tykännyt. Sama koskee anaaliseksiä, jota ennen lasten syntymää harrastimme toisinaan. Nyt siitä sanotaan: se on sattunut aina eikä hän ole koskaan sitä halunnut.
Jotenkin tässä tuntee itsensä petetyksi. Saavathan ihmiset muuttua pitkän suhteen aikana, mutta tässä on nyt sellainen olo, että minun kanssa on pitänyt miellyttämisen vuoksi harrastaa kaikenlaista vastentahtoista siihen saakka, kun on saatu lapset, ja nyt kun mies on ns. lieassa, ei tarvetta enää ole. Eikä se tee mieltä yleväksi, että niitä asioita on hänen mukaansa tehty ikään kuin väkisin, vaikka oman muistikuvani mukaan olemme molemmat olleet innokkaasti mukana. Ennen lasten syntymää yritimme etsiä myös suht ahkerasti ryhmäseksiviritelmiä, mutta siinäkin oli kyse puolison mukaan vain siitä, että minä halusin ja hän tuli mukana. Ei siis kiinnosta sekään enää. Olenkin pyrkinyt painamaan ryhmähaaveet taka-alalle, mutta eivät ne kuitenkaan sillä tukahdu. Olemme keskustelleet asiasta, mutta ei hän kuulemma aio enää siihen lähteä, koska ”seksi on kahden ihmisen välinen asia”.
Harmittaa, kun meillä on 20 vuoden jälkeenkin vielä monin puolin hyvä suhde ja haluan puolisoani yhä yhtä kovana kuin alussakin, mutta omat seksihaaveet uhkaavat jäädä tässä elämässä auttamatta toteutumatta. En nyt tiedä, miksi tämän edes tänne kirjoitin - ehkä kuullakseni Tempaukselta, mihin suuntaan heidän asiansa ovat kehittyneet tai kuullakseni kokemuksia tai neuvoja muilta kohtalotovereilta. Onhan tämä tällä tavalla suht anonyymisti monin verroin helpompaa kuin kasvotusten jonkun kanssa.
-
Toivottavasti olette päätyneet terapiaan!
Aikoinaan ensimmäisen vaimoni kanssa kävimme pari kertaa pariterapiassa. Siitä oli apua. Pitkästä aikaa olimme jostain asiasta samaa mieltä. Olimme aivan vakuuttuneita, että terapeutti on umpihullu.
-
Olen havahtunut vähän samanlaiseen tilanteeseen. Olen kiinnostunut kokeilemaan asioita, jotka eivät aiemmin kiinnostaneet, mutta selvää on, että vaimoni kanssa tämä ei tule toteutumaan. Lisäksi halukkuus seksiin ylipäänsä on vaimolla hyvin vähäistä.
Asioista on yritetty keskustella, mutta siinä päädytään joka kerta riitaan. Avioliitto on kuulemma muutakin kuin seksiä. No shit, Sherlock! Olisi sitä seksiä kuitenkin hyvä mielestäni olla edes jonkin verran. Vaimoni mielestä minä kuitenkin haluan seksiä epätavallisen paljon. Kun jokin aika sitten myönsin, että itse asiassa haluaisin sitä oikeastaan päivittäin, pillastui hän totaalisesti. Se ei kuulemma ole nelikymppisenä normaalia.
Nyt tilanne on lisäksi sellainen, että olen tavannut netissä nuoremman naisen, jonka halut kohtaavat omieni kanssa. Myös henkinen puoli pelaa, mutta fyysisesti emme ole tavanneet. Kumpikaan ei hae mitään vakavaa, mutta haluamme jotain pysyvää. Nainen tietää minun olevan naimisissa. Saa nähdä, mihin tämä johtaa. Sivusuhde voi auttaa kestämään puutteellisessa avioliitossa. Toisaalta on aika surkeaa, että liitossa pysytään lähinnä yhteisten lasten ja omaisuuden takia.
-
Mun ex halusi huomattavasti vähemmän seksiä kuin minä ja kyllä siihen lopulta kyllästyy kun aina saa näpeilleen. Suhteessa oli tosin paljon muitakin ongelmia. Ja jossain vaiheessa mulla oli rakastaja, parikin. Kyllähän se lopulta sitten päättyi eroon, vaikken koskaan jäänyt rakastajasta kiinni.
Yhteiset lapsetkaan ei ole järkevä syy jäädä suhteeseen, jossa voi itse huonosti.
Ja vaitiolovelvolliselle voisin sanoa, että yksi rakastajistani oli juurikin nelikymppinen ja minä huomattavasti nuorempi, ja todellakin on normaalia haluta seksiä päivittäin, ja enemmänkin, nelikymppisenä! En toki ole mikään terapeutti, mutta näin omalta kokemuspohjalta vastattuna.
-
Vaikea taski työstettäväksi, jos seksihalut eivät kohtaa ja asiallisesta keskustelusta ei ole ollut apua. Mä olen ratkaissut asian, yritettyäni keskustella rakentavasti useilla eri tavoilla, laittamalla kupit jakoon. Tämä ei kaikissa tapauksissa ole se oikein ratkaisu, mutta itsellä seksi on sen verran tärkeä asia, että se oli sopivin.
Oma asia on että jos suhde vielä riitaisa. Sellaisessa tapauksessa ero on ainoa oikea mahdollisuus pelastaa oma mielenterveys. Myös muiden perheenjäsenten.
-
Ei ole varmaan yksi eikä kaksi suhdetta, joissa toisen osapuolen seksuaaliset halut ovat huomattavasti viriilimmät kuin toiset. Yhtä monesti asiasta keskustelu tuntuu johtavan riitaan ja pahaan mieleen. Omalla kohdallani olen vaan todennut, että jos seksi ei toimi, niin ei toimi parisuhdekkaan. Koska miksi turhautua jos itselle tärkeä ja oleellinen asia ei suju.
-
En ole koskaan ollut avioliitossa tai avoliitossa mutta sen tiedän jos seksimieltymykset eivät pelaa yhteen niin todennäköisesti suhdekaan ei toimi.
-
olin avoliitossa olin se joka ei hoitanut osuuttaan , meillä meni kohtuullisesti ne hetket kun molemmat oli
selvinpäin . muuten enemmän vähemmän riitelyä asiasta, no tylsä sanoa mutta ongelma lopulta ratkesi
avopuolison kuolemaan . tavallaan haluaisi jonkun seuraksi mutta harva nainen kauan kattoo vaikka olisi
Domina jos ei saa tai sit pitää ollakkin fetissi tyyllin " petän" omaa.
-
Naiset haluavat seksiä itseasiassa yhtä paljon ku miehet jos ei enemmänkin. Heillä vaan esileikki käydään aivoissa, eikä haarojen välissä. Juteltiin yhden naisen kanssa Tallinnassa ja hän sanoi, että miehet on niin saatanan tyhmiä kun eivät ymmärrä, että pienellä manipulaatiolla saisivat seksiä niin paljon kun haluaisivat. Eli jos ei saa seksiä, niin se on enemmän itsestä kiinni.
Erästä toista naista lämmittelen samassa maassa niin sanoin, että olen ainoa mies maailmassa joka tietää miten nainen ajattelee ja laitoin esimerkin. Osti ajatuksen ja laadin hänelle toisen esimerkin:
"How women things part deux:
Sex is all, that woman things, and i can prove that
M: i'm horny, can You help me?
W: i'm not in the mood, i'm tired
M: ok
After 15 minutes..
W: i need new shoes
M: i need a blowjob
W: haha, and what do i get?
M: i can eat Your pussy, but then it's equal
W: hmm, You can have sex also!
M: ok, but You get it too, so it's equal again
W: i can wash Your car
M: ok. So it's little bit 69 and then sex. After that You go wash my car and then we go buy You those new shoes
W: deal
After sex she goes wash my car with smile on her face, and i take a nap
After hour:
M: okey, let's go and buy You those new shoes
W: i'm not in the mood, i'm tired.."
-
Tämä halujen eroavaisuus on tullut lukemattomia kertoja vastaanotolla esiin. On selvää, että alkukiihkon jälkeen kaikilla pareilla tulee eroavaisuutta seksin tarpeen suhteen, ainakin ajoittain, mutta valitettavan usein pysyvästi. Minusta se, että parisuhteeseen sitoudutaan, tarkoittaa myös, että seksiin sitoudutaan. Kummallakaan ei ole ilman hyvää syytä yksipuolisesti ilmoittaa, että seksi ei nyt sitten enää kiinnosta. Käytännössä ainoa pätevä ja hyväksyttävä syy seksistä kieltäytymiseen on vakava sairastuminen.
Joskus erot mieltymyksissä ovat kompromissein hoidettavissa, se edellyttää molemmilta joustavuutta. Useimmiten kompromisseihin ei syystä tai toisesta ole halua ja jos asialle ei mitään tehdä, ero jollain aikajänteellä on aika varma.
Usein kuitenkin potilaat kertovat, että liitto on kaikilta muilta osin hyvä ja tunteitakin on puolin ja toisin. Silloin seksuaalipariterapia on ehdottomasti vaihtoehto numero yksi. Tavallinen psykopariterapeutti ei riitä, vaan pitää olla myös seksuaaliterapiakoulutus. Silloinkin tärkeää on, että terapeutin ja asiakkaiden kemiat kohtaavat eli pitäisi löytää hyvä seksuaalipariterapeutti, joka on harvinainen luonnonvara. Terapiassa pariskunta saa ulkopuolisen asiantuntijan näkemyksen asioihin ja se voi avata lukkoja, joita seksiin on tullut.
Ylilääkäri
-
Ylilääkärillä on lähtökohtaisesti melkein pelkkiä hyviä kirjoituksia, mutta tästä olen kyllä aika vahvasti eri mieltä.
Minusta se, että parisuhteeseen sitoudutaan, tarkoittaa myös, että seksiin sitoudutaan. Kummallakaan ei ole ilman hyvää syytä yksipuolisesti ilmoittaa, että seksi ei nyt sitten enää kiinnosta. Käytännössä ainoa pätevä ja hyväksyttävä syy seksistä kieltäytymiseen on vakava sairastuminen.
Mielestäni ketään ei voi omistaa, eikä ruumiilliseen koskemattomuuteen puuttua, oli parisuhde millainen ja miten virallinen tahansa. Voi olla, että parisuhde ei toimi eikä sitä kannata jatkaa jos seksin määrästä on hyvin erilainen käsitys, mutta mielestäni sekä miehillä että naisilla (ja erisukupuolisilla) on oikeus kieltäytyä seksistä ihan mistä syystä tahansa (tai ilman syytä)
-
Kiitos, tämä ketju muistutti siitä miksi en oikein helpolla jaksa seurustella enää nykyään. Niin monta kertaa tulee vastaan samat jutut ja samat ininät ja valitukset saanu kuulla edellisissäkin suhteissa. Itsellä kun on niin että vielä kymmenen vuodenkin suhteen jälkeen halusin sitä toista joka päivä, ja sille toiselle taas pari kertaa viikossa oli jo pakottamista ja riistoa.
Usein on aika vaikeaa myöskin monille tajuta, että jos se kumppani menee panemaan toista, niin se ei johdu siitä että hän on lakannut rakastamasta, vaan siitä että hän saa siltä toiselta jotain sellaista mitä sinä et kyennyt antamaan.
Veikkaan että touhu menee vain vaikeammaksi pareille jatkossa, nyt kun epätoivoisesti pulmiaan ratkovat ihmiset alkaa pikkuhiljaa ja sukupuoleen katsomatta sotkea mukaan sukupuoli-ja-identiteettipolitiikkakeskustelut että jostain sais kättä pidempää. Ja sitten kaikki onkin yhtäkkiä patriarkaattia/ veminismiä /rakenteellista sortoa/ miesvihaa, vaikka todellisuus on melkein enemmänkin sitä että on vain lauma ihmisiä joita ei kiinnosta asettua toisen osapuolen asemaan.
-
Minä vedän ylilääkärin mutkia suoraks ja nokitan, että seksuaaliterapiaa ei tarvii ku miehet ja sielläkin opetellaan vaan sitä, että naista ei lähestytä seksillä suoraan vaan tekemällä jotain hänestä kivaa joka vihjaa hänelle, että haluat seksiä.
Silloin hän tajuaa asian, mutta se antaa hänelle aikaa sopeutua ajatukseen eikä hänen tarvitse kieltäytyä mistään.
Hän saattaa haastaa, että: "ja pillua oot taas vailla" ja siihen harjoitellaan vastauksia itsehillitysti. "no ainahan se mielessä, mutta tärkeempää, että sulla on hyvä mieli" ja muuta vastaavaa. Jos mies on saanut asiat pahasti solmuun niin niitä ikkunoita ja keittiöö pitää pestä parikin viikkoa, ihan uhalla, mutta sit se tippuu kymmeneen päivään ja siitä normaaliin 1-2 päivää. Ei oo vaikeeta tuo pillun saanti.
Sitten on extreemi keinoja millä saadaan homma nopeesti haltuun, mutta siinä pitää oma pää kestää.
Helpoin ja raskain on opettaa omille tavoille suhteen alussa.
Kaverilla on esimerkiksi sitomispenkki olohuoneessa ja naiset alkuun kauhistelee sitä, mutta kaveri ei koskaan pyydä käyttämään sitä ja jossain vaiheessa naisilla uteliaisuus herää kokeilla ja kaikki on tykänny
-
Ylilääkärillä on lähtökohtaisesti melkein pelkkiä hyviä kirjoituksia, mutta tästä olen kyllä aika vahvasti eri mieltä.
Minusta se, että parisuhteeseen sitoudutaan, tarkoittaa myös, että seksiin sitoudutaan. Kummallakaan ei ole ilman hyvää syytä yksipuolisesti ilmoittaa, että seksi ei nyt sitten enää kiinnosta. Käytännössä ainoa pätevä ja hyväksyttävä syy seksistä kieltäytymiseen on vakava sairastuminen.
Mielestäni ketään ei voi omistaa, eikä ruumiilliseen koskemattomuuteen puuttua, oli parisuhde millainen ja miten virallinen tahansa. Voi olla, että parisuhde ei toimi eikä sitä kannata jatkaa jos seksin määrästä on hyvin erilainen käsitys, mutta mielestäni sekä miehillä että naisilla (ja erisukupuolisilla) on oikeus kieltäytyä seksistä ihan mistä syystä tahansa (tai ilman syytä)
M15t3rG on täysin oikeassa ja allekirjoitan tämän. Ketään ei voi eikä saakaan pakottaa ruumiillisten rajojen rikkomiseen missään tilanteessa. Yleensä kuitenkin parisuhteeseen ryhdyttäessä seksi on myös tärkeä elementti. Jos se sitten jääkin ilman ymmärrettävää syytä pois, niin se on vaikea paikka toiselle osapuolelle (ja tietysti molemmillekin). Siksi peräänkuulutin seksuaalipariterapian tärkeyttä, jotta asia saataisiin ratkaistua, jos suhdetta halutaan tosissaan jatkaa. Jos asiaa ei ratkaista, niin ero jatkossa on aika varma ja tämä ei ole mielipide vaan fakta, joka perustuu keskusteluihin tuhansien miesten kanssa.
Ylilääkäri
-
^ kiitos selvennyksestä. Samoilla linjoilla ollaan.
-
Yksi iso asia on, että terapiaan hakeudutaan kun on tilanne päällä. Pitäisi enemmän panostaa ennaltaehkäisyyn. Nainen ei koskaan lämpeä esityksiin: "ota suihin" "panettaa" "anna pillua", mutta nainen tekee sitä alkusuhteessa, koska haluaa miellyttää. Kukaan ei sitten pidemmän päälle jaksa miellyttää ja "anna pillua" ei enää toimikkaan. Sit miehet on, että mitä vittua? Jonkun pitäisi kertoa heille jo aiemmin, että se ei tule toimimaan pidemmän päälle. Eli ennalta ehkäisevää seksuaaliterapiaa. Jos pokka kestää niin kannattaa ehdottaa terapiaa jo alkuvaiheessa ja perustelu on: "koska haluan tämän kestävän ikuisesti"
-
Vedän Billheilin mutkat suoriksi ja väitän miehiä putkiaivoiksi ja naisia tippaleipäaivoiksi.
Ja parisuhteen dynamiikka voi, ja todennäköisesti niin myös tekee, muuttua suhteen edetessä. Se tuo haasteensa varsinkin sille osapuolelle, mies tai nainen, jolla se ei muutu.
En ole ikinä seksuaaliterapiaa kokeillut, varmasti sitä jatkossa kokeilisin suhteessa jonka haluaisin jatkuvan. Kompromissit ovat vaan aina haastavia, siinä kun saattaa toinen osapuoli tuntea joutuvansa taipumaan ja tekemään jotain vasten omaa tahtoaan.
Oma neuvoni on, pitää asiat leikkisinä, nauru mukana, ei osoita mieltään tai pettymystään muussa arjessa mutta pitää keskustelua yllä. Siitä se muuttuu jos on muuttuakseen.
Ja olit mies tai nainen, jos toinen tekee aloitteen, älä huokaile rasittuneena, älä sano "älää" kun toinen koskee tai sinusta lääppii äläkä muutenkaan osoita vastenmielisyyttä avoimesti. Paitsi jos haluat toisen rakkauden ja lämmön sammumista. Torju se aloite hymyillen tai lempeästi. Kaiken ei tarvitse johtaa seksiin ja toinen osapuoli oppii sen hyväksymään paremmin kun pidät aamun selkään tökkimisiä tai reiteen hinkkaamisia rakkauden osoituksina etkä ärsyttävinä.
Aloittajan ongelmaan en näe mitään ratkaisua kun tilanne ollut jo alusta asti.
-
Mä nyt huutelen varmaan vähän ohi aiheen, mutta parisuhteessa toivoisin keskusteltavan enemmän myös ehkäisystä ja sen vaikutuksesta seksiin. Lähtökohtaisesti suhteessa mennään niin, että nainen hoitaa ehkäisyn ja kortsua ei käytetä.Ainakin omassa nuoruudessa muistan, että "mies/miehet" ei ollut ikinä kiinnostunut muusta, kuin että "syöthän sä pillereitä?". Ei siitä, mitä se pilleri voi aiheuttaa. Eli olisi hyvä, että varsinkin nuorille aloitteleville pariskunnille kerrottaisiin avoimesti hormonaalisen ehkäisyn vaikutuksista. Että jos nainen yhtäkkiä muuttuu haluttomammaksi tai limakalvot kuivuu tai päätä ihan oikeesti särkee usein - mennään yhdessä lääkäriin keskustelemaan muista ehkäisyvaihtoehdoista.
Ja niissä pillereissä tosiaan on eroja, ihan vaan merkin vaihtaminenkin voi jo vaikuttaa 😊
Kai mä siis yritin sanoa, että haluttomuuteen voi oikeasti olla joku korjattavissa oleva syy, muu kuin "vittumaisuus".
-
^ loistava lisäys, tuo on niin totta.
Toki lisään vielä muutkin sairaudet ja elämäntilanteen muutokset. Diabetes saattaa puhjeta, aiheuttaa usein alavireisyyttä, hormonitasapaino heittelee, testot alenee, vaihdevuodet alkavat naisilla usein oireilla jo 40 v, kilpirauhanen, eturauhanen. Etc.
Kannattaa tutkia ennen kuin hutkii...
-
Sen verran tarkennan, että minulla ei ole ollut ikinä tapana tuo seksin ehdottelu tyyliin ”anna pillua”. Ei suhteen alussa eikä myöhemminkään. Enemmän se viestintä on hienovaraista eikä sanoja usein edes ole tarvittu. Vierastan sellaista yksinkertaistavaa ajattelua, että kaikki miehet ovat tällaisia ja kaikki naiset tuollaisia. Oikeasti on niitä ”anna pillua” -miehiä ja sitten muita. Ehkä niitä ”anna pillua” -naisiakin on, mutta ei ole tullut minulla vastaan.
-
Yleisin jo vuodesta 1923 - Vaari haluaa naida perseeseen - akka ei tykkää - ei vaimomatskua
-
Seksuaalisesti polygamisena on kyllä kovin helppoa. Riittää kun löytää muuten hyvän kumppanin, joka jakaa samat arvot, unelmat ja arjen: halujen, fetissien ja fantasioiden ei ole pakko aina täysin natsata kun niitä molemmat voi toteuttaa muidenkin kanssa.
-
Seksuaalisesti polygamisena on kyllä kovin helppoa. Riittää kun löytää muuten hyvän kumppanin, joka jakaa samat arvot, unelmat ja arjen: halujen, fetissien ja fantasioiden ei ole pakko aina täysin natsata kun niitä molemmat voi toteuttaa muidenkin kanssa.
Tämähän on hyvä tilanne, mutta aidosti polygamisia liittoja on aika vähän. Toinen voi haluta sitä, mutta toinen ei voi ajatellakaan. Väitän myös, että on suhteita, joissa toinen hyväksyy polygamian, koska pelkää kumppaninsa muuten häipyvän.
Taipuisin oikein hyvin polygamiseen liittoon, mutta vain oikeanlaisen kumppanin kanssa. Se pitäisi todella olla match made in heaven, jotta en ainakin joskus miettisi kumppanini löytävän panokavereistaan jonkun enemmän miellyttävän ihmisen tilalleni.
Tämä asia on aiheuttanut myös sellaista itsetutkiskelua, joka ei helpota asian hoitamista. Maksullinen seksi on alkanut tuntua huonolta vaihtoehdolta, koska haluaisin myös jotain henkistä yhteyttä. Jotain merkityksellistä ja jatkuvuutta. En tarvitse romantiikkaa, mutta esimerkiksi sellaista, että joskus seksi voi unohtua, kun heittäydytään syvälliseen keskusteluun. Se ei oikein sovi tähän bisnekseen.
-
En tarvitse romantiikkaa, mutta esimerkiksi sellaista, että joskus seksi voi unohtua, kun heittäydytään syvälliseen keskusteluun. Se ei oikein sovi tähän bisnekseen.
Miksei sovi?
Kyllä minulla on ollut todella mukavia pintaa syvemmältä-keskusteluja asiakkaiden kanssa. Joskus jopa niin paljon, että se pääasia seksuaalisuus tahtoo unohtua. Tietysti vain jos asiakas haluaa niin.
-
^ Muistan erään hienon forkkalaisen joka paisteli huoran kanssa lettuja ja katseli salkkareita. Eli ei Vaari voi jupista mikä sopii ja mikä ei. Vaari voi jupista vaan mikä Vaarille sopii. Ja vaari on kyllä huorana leiponut maatalon emännän kanssa pullia ja katsellut uutisia. Kikkeliä halusi vain kerran, hartaasti ja rajusti. Sopi hänelle.
-
Miksei sovi?
Kyllä minulla on ollut todella mukavia pintaa syvemmältä-keskusteluja asiakkaiden kanssa. Joskus jopa niin paljon, että se pääasia seksuaalisuus tahtoo unohtua. Tietysti vain jos asiakas haluaa niin.
Samaa mieltä sinun kanssa. Ei nyt kokonaan ole seksiä sivuutettu, mutta toisinaan valta-osa ajasta menee enemmän henkisellä puolella.
-
En tarvitse romantiikkaa, mutta esimerkiksi sellaista, että joskus seksi voi unohtua, kun heittäydytään syvälliseen keskusteluun. Se ei oikein sovi tähän bisnekseen.
Miksei sovi?
...
Samaa mietin... monesti tapaamiset jää mieleen ihan muista syistä kuin niistä viidestä työnnöstä ja tuijotuksesta.😊
-
edesmennyt avokkini oli joskus kivi ja kirves seksilinjalla 10 mk minuutti voi kääntää suoraan 10e nykyjään
oli " lapin isännät " jutellu tunninkin ihan vaan perus elämän jutuista ei tarttenu edes seksistä puhuakkaan.
ihmiset on yksinnäisiä jos vaikka pubi ei iske joku maksupalvelu voi olla ainut ihmis suhde.
-
Nainen ei koskaan lämpeä esityksiin: "ota suihin" "panettaa" "anna pillua"
Kai niitäkin miehiä on, mutta en kyllä tunne yhtäkään. Onkohan vain yleistä tuo humalaisten suusta?!
Seksuaalisesti polygamisena on kyllä kovin helppoa. Riittää kun löytää muuten hyvän kumppanin, joka jakaa samat arvot, unelmat ja arjen: halujen, fetissien ja fantasioiden ei ole pakko aina täysin natsata kun niitä molemmat voi toteuttaa muidenkin kanssa.
Tämähän on hyvä tilanne, mutta aidosti polygamisia liittoja on aika vähän. Toinen voi haluta sitä, mutta toinen ei voi ajatellakaan. Väitän myös, että on suhteita, joissa toinen hyväksyy polygamian, koska pelkää kumppaninsa muuten häipyvän.
Juuri tuollainen asetelma oli eräässä TV:n dokumentissa. Eli uskon samaan, eli kaikki suhteen osapuolet eivät usein varmasti olekaan polygamisia, vaan vain tekevät päätöksen omaksi edukseen.
Tässä ketjussa on todella hyviä ja arvokkaita vinkkejä.
Lehdissä opetetaan kuinka kiimaa tulee kasvattaa ja naista herätellä vaikka viestein pitkin päivää. Tämä ei ole naiseni kanssa koskaan toiminut ja paras mihin tämä voi johtaa on riita sitten kotona. Välillä kuulen häneltä kuinka töissä joku toinen nainen ei ymmärrä miestään (miehen suoria ehdotuksia), eikä mitä mies oikein haluaa jne ja silloin mietinkin, että onko naiseni tyypillinen nainen, tai jokin välimuoto, johon ei tunnu tehoavan mikään kirjoitettu naisen käyttöopas. Eli naiseni kyseenalaistaa toisten naisten tavan tulkita miehiään.
Tuntuu, että kun naiset on monimutkaisia, niin sen takia myös niiden ongelmat on monimutkaisia. Ennen kaikkea mieltä ohjaa hurja määrä hormoneja ja meillä miehillä ei ole samanlaista "sotaa" vartaloissamme käynnissä. Tai sitten me miehet vain olemme yksinkertaisia (putkiaivoisia) jollain tavalla.
-
Sama juttu. Mä haluaisin kokeilla asiota,vaimo ei niinkään. Tietää kyllä mun mieltymykset mutta ei halua kokeilla. Mulle ei vaan enää riitä "vanilja"joten seksiä on nyt noin 2kk välein. Haluaisin joka päivä mutta en saa sitä enää aikaiseksi koska kaikki menee aina saman kaavan mukaan. Hän tiesi kyllä mun fantasiat kun tavattiin,alku oli hyvää seksiä mutta siitä alkoi sitten hiipumaan..en tiedä kauanko jaksan kunnes taas alan käymään hupakoissa. Syylistän siitä aina itseäni koska tiedän ettei se ole oikein,mutta annanko vaan periksi ja olen sitten ilman seksiä kokonaan..
-
^Näitä tarinoita kuulee ikävän paljon. Toinen haluaisi kokeilla, mutta toinen ei ja sitten kun kumpikaan ei puhu tai tee ratkaisua, niin tilanteet joko eskaloituu vieraissa käymiseen tai sitten ollaan suhteessa jossa kumpikaan ei ole tyytyväinen.
-
^Näitä tarinoita kuulee ikävän paljon. Toinen haluaisi kokeilla, mutta toinen ei ja sitten kun kumpikaan ei puhu tai tee ratkaisua, niin tilanteet joko eskaloituu vieraissa käymiseen tai sitten ollaan suhteessa jossa kumpikaan ei ole tyytyväinen.
Se on ikävä kyllä juuri näin 🙄
-
Rakastan vaimoani ja hän minua. Liitossamme on kuitenkin alusta saakka ollut ongelma... Minä pidän kaikesta kokeilevasta ja kinkystä makkarin puolella, hän vain tavallisesta seksistä. Minua saisi kurittaa, hän ei halua. Rakastan suuseksiä molemmin puolisesti, hän ei ole oikein kummankaan fani. Eturauhaseni tarvitsisi myös huomiota, tämä ei kuulemma tule kuuloonkaan. Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään. Lisäksi minua panettaa usein, häntä paljon harvemmin.
Olemme kaikista asioista varsin avoimia ja tästäkin on keskusteltu asiallisesti lukuisia kertoja. Asiaan ei tunnu löytyvän ratkaisua, varsinkaan kun se että "toteuttaisin itseäni muualla" ei ole kuulemma hyväksytty ratkaisu.
Hänelle tilanne on kuulemma kiusallinen ja minä puolestani elän kuin koteloitunut toukka. Tuntuu että asia on rikkomassa liittomme. Mikä avuksi?
Turskailet. Turskailet niin saatanasti ja otat selvää siellä mitä oikeasti tarvitset parisuhteessas. Oli se sitten pikku piiskausta tai nyrkkiä perseeseen tai mitä tahansa siitä väliltä ni otat selvää. Sit ku oot löytänyt ne asiat mitä tarvitset, lyöt listan pöytään ja ilmoitat että kaksraaja on vapaa etsimään uuden elättäjän jostain muualta jos et saa tarvitsemaasi tyydytystä elämässäsi. Baisellasi ei ole mitään oikeuksia ruveta rajoittaan sun itsemääräämisoikeuttasi mitä tulee seksuaalisuuteen. Jos setä koskaan eksyy edes lähelle avioliittoa niin lista lyödään pöytään heti kättelyssä. Sun on ihan turha kärvistellä halujes ja himojes kanssa samalla kun naises saa 100/100 kohtaa omalta kink-listaltaan läpi lähetyssaarnaajassa kerran kahteen viikkoon. Me eletään tasa-vitun-arvon aikaa ja jokaisen kuuluu parisuhteessa saada haluamansa kullipilluleikit, mitkä ovat partnerin fyysisten ominaisuuksien rajoissa.
Jumal nopeutta turska hyvä.
-
Meillä kärvisteltiin tän kanssa vuosia kunnes tultiin tulokseen, että mä turskailen ja keskityn valittamaan kaikesta muusta paitsi seksistä. Voin sanoa että ei ole helppo keskustelu aloittaa tai päästä kaikkia tyydyttävään lopputulokseen ja hommasta käytiin aika hidasta dialogia varmaa viis vuotta.
Näissä voi kyllä käydä ihan miten vain mutta jokaisen keho on niiden oma ja kukaan ei voi päättää sun puolesta miten sitä pitäisi käyttää, sinä päätät onko asioista luopuminen sen kaiken muun arvoista.