SeksiSaitti

Oulu on pyöräilykaupunki. Olen katsellut kun naiset hurauttavat sähköpyörillä ohi ja minä veivaan epätoivon vimmalla kolmivaihteisella Helkamalla perässä. Minuun iski sellainen sähköpyörä kuume. Tuli jotenkin sellainen olo, että kyllä minunkin täytyy saada. Parilla naapurillani on sellaiset sähköavusteiset fatbiket, ja he kehua retostelevat niillä. Kävin tänään pyöräliikkeessä koeajamassa Tunturin  läskipyörää ja kyllähän se hyvältä tuntui. Tein ihan pitkän lenkin ja ihailin kaikkia sen sähköpyörän hienoja ominaisuuksia. Kauppias tietenkin ehdotteli, että laitetaanko tilaus vetämään, mutta halusin vielä harkita asiaa.

Enhän minä sitä sähköavusteista läskipyörää oikeasti mihinkään tarvitse, mutta olisi se vaan kiva olla olemassa. Siinä on vaan se huono puoli, että se on varkaiden herkkua. Oulu on hienon ja kattavan pyörätieverkoston ja baanojen takia polkupyöräilijöiden suomalainen paratiisi, mutta sitä se on myös polkupyörävarkaille. Missään ei varmasti varasteta polkupyöriä niin paljon kuin Oulussa. Oulussahan ei saa edes äänestysoikeutta kunnallisvaaleissa ennen kuin sinulta on varastettu kolme polkupyörää. Se polkupyörien varastaminen on Oulussa ihan järjestäytynyttä rikollisuutta ja ne varstetut polkupyörät kuskataan kyllä heti joillekin uusille markkinapaikoille. Huumehörhöt hoitavat tämän rikollisuuden likaisen työn eli polkupyörien varastamisen parista subutex tabletista.

Naapurini säilyttävät hienoja sähköpyöriään parvekkeillaan. Se on kyllä ainoa järkevä vaihtoehto. Asun nyt toista vuotta tällaisessa uudehkossa kerrostalossa, ja meillä ei ole asuntokohtaisia omia autotalleja. Talon alla on autoille yhteinen parkkihalli, jossa en ole kenenkään nähnyt polkupyörää säilyttävän. En edes tiedä, että onko se sallittua, ja sieltä kyllä arvokas sähköavustettu läskipyörä häviäisi alta aikayksikön. Pyörävarastoja on kaksi. Toinen ulkovarasto pihalla ja toinen talon kellarissa. En tiedä, että onko sieltä varastettu polkupyöriä, mutta naapurit ovat sanoneet että eivät uskalla siellä sähköpyöriään säilyttää. Eli se ainoa mahdollisuus on parveke. Olen sisustanut oman parvekkeeni viihtyisäksi kesäkeitaaksi ja vietän siellä kesäisin paljon aikaa. Kahvittelen ja lueskelen kirjoja. En kyllä halua sähköpyörää sinne roudata. Se särkisi koko minun idyllini.

Kyllä se voi olla viisainta, että ajelen vaan sillä Helkamalla jota säilytän polkupyörille tarkoitetussa pyörävarastossa. Siinä mummonpyörässä on kolme vaihdetta ja jalkajarru. Edessä on kori, johon mukavasti mahtuu kossupullo ja lantringit. Helkamalla on mukava pyöräillä kesäisin ympäri kaupunkia ja katsella vanhoja tuttuja paikkoja. Ja pysähtyä ottamaan kossuryyppy kaikkien niiden talojen kohdalla, joissa on tullut käytyä huorissa. Ja muistella niitä kohtaamisia ja niitä ihania naisia. Ja jos käy Jumprussa ja yöllä tuntuu, että Helkama ei enää ota alle, niin taksi kyllä laittaa Helkaman pyöräkoukkuihin ja vie Granadon ja Helkaman turvallisesti kotio  .