474
« Uusin viesti kirjoittanut Gynther Toukokuu 14, 2024, 13:01:29 »
Toihan kuulostaa, Timppa vaan, ihan klassiselta miellyttämisen halun -syndroomalta, ettet kykene sanomaan ei, vaikka sisimmässäsi tunnet, ettei asiat mene niinkuin oikeasti haluaisit. Meillä täällä Suomessa on tuota syndroomaa kyllä yltäkylläisyyteen asti. Siihen mm. perustuu, että hupakoilla kauppa käy, vaikka ilmon kuvat ovat mitä sattuu, ja kämpän ovella sitten vastassa 48v norsu. Miellyttämisen halusta sisään mennään ja raha annetaan, vaikka oikeasti tekis mieli JUOSTA karkuun ja kiroilla niin helvetisti, että nyt meni hukkaan siniset ja taksirahat.
Toi miellyttämisen halu kumpuaa useimmiten henkilön historiasta, sisällä on käsittelemättömiä asioita usein paljonkin. Useasti klassinen tapaus menee näin: Lapsi ei ole saanut tarpeeksi rakkautta jommalta kummalta vanhemmalta tai ei kummaltakaan, ja miellyttää heitä saadakseen sitä rakkautta, jota ei kuitenkaan koskaan tule. Toi miellyttämisen tarve seuraa sitten mukana vaikka koko elämän, jos ei noita asioita käy jonkin terapian kautta läpi ja kohtaa niitä kipeitä tunteita.
Ja tähän neuvon itse näitä polkuja tallanneena, että sellainen terapia, missä vain sivistyneesti puhutaan pöydän yli ongelmista terapeutin kanssa ei auta vitunkaan vertaa potilasta. Vasta sitten, kun ilmassa on itkua,inhoa, vihaa, kaipausta, raivoa räkää ja jopa oksennusta ollaan terapiassa oikealla PARANTAVALLA tiellä. Eli, jos terapeutin kanssa tuntuu, ettei hän halua kohdata asiakkaansa syvimpiä tunteita, neuvon heti vaihtamaan terapeuttia. Mutta tässäkin saattaa tuo miellyttämisen halu estää ton vaihdoksen, jos ei potilas väkisin tiedosta mistä on kyse ja toimi tuota halua vastaan hyväksyen kivun, mitä tuo ei`n sanominen saattaa sisällä aiheuttaa.