SeksiSaitti
Suhteet, seurustelu ja seuranhaku => Miehet/miehuus => Aiheen aloitti: Juutas - Lokakuu 24, 2019, 20:08:54
-
Mitenkäs arvon veljet, tunnustatteko että teillä on muitakin tunteita kuin jano, panetus ja vitutus?
Näytättekö tunteitanne vai hakkaatteko mieluummin halkoja?
Entäs leidit, saako miehellä olla tunteita ja jos saa, niin saako niitä näyttää?
Itselläni on kyllä aika usein (liian usein) peittää ja purkaa negatiiviset tunteet jollain toiminnalla. Halkojen hakkuu, metsälenkki tms. on korvannut usein puhumisen. Puhumista kyllä olen yrittänyt opetella ja jossain määrin siinä onnistunutkin.
-
Tottakai mä näytän tunteita. Viimeksi kun vannoin hupakolle rakkauttani, niin sen jälkeen hän lakkasi vastaamasta yhteyden ottoihini🤔.
-
Olen huomannut miehet pohjoisessa ovat herkkiä.
-
pohjimmiltaan olen hyvin herkkä, mutta julkisesti näytän vain julman puolen itsestäni.
-
Saa tietysti olla ihan mitä vaan, mutta sit siihen näyttämiseen...
Noh, en ole älyttömän tunteellinen ihminen itse, joten hirmu tunteellisten ihmisten seurassa oleminen voi olla aika rasittavaa pitkän päälle. Ihan sukupuoleen katsomatta.
Mutta en siis mitenkään kannusta ketään tukahduttaan tunteiden näyttämistä, en usko että se tie on paras mahdollinen.
Tuossa täytyisi varmaan löytää se otollinen ympäristö puhumiseen jossa kaikilla olisi jollain tasolla sama kiinnostuksen taso.
Täähän sai ihan miettiin nyt...
Koska siis, pystyn kyllä käymään tunnepitoista keskustelua, mutta mielellään ei kovin pitkään. Tää on ehkä sellainen mun ystäviä ja mua yhdistävä tekijä. Kukaan ei oo kovin tunteitaan ilmaiseva tai niistä liikaa puhuva - sukupuoleen katsomatta. Tunteet on kuitenkin vain tunteita, eikä yksittäisen ihmisen tunteet ole mun mielestä älyttömän kiinnostava aihe pitkän päälle. Ei edes mun omat.
Mä oon varmaan sitä mieltä että ihan tasa-arvoisesti sekä miehet että naiset voisivat hillitä tunteitansa mieluummin enemmän kuin vähemmän.
-
En myönnä mitään, mutta joskus olen saattanut itkeäkin. Surua kun läheinen ihminen menehtyy :( Joskus on tullut osoitettua myös rakkauden tunteita eräälle naiselle, eipä siitä kuitenkaan mitään tullut ja kovillehan se otti. Oli ilo tai suru niin olen huono näyttämään tunteitani kenellekään, mielummin lähden mökille tai teen jotain hommia ja siirrän ajatukseni muualle.
Korjaus: Humalassa on helpompi avautua ja niin olen tainnut useinkin tehdä :)
-
Mä tykkään näyttää tunteeni. Toisinaan se menee yltiöromanttiseksi siirapiksi. Tai oikeastaan aina... :D
-
Olen yrittänyt joskus näyttää siviilinaisille tunteitani, kuten rakkautta ja arvostusta. Vienyt kukkia, vienyt syömään jne. Lähinnä olankohautuksia tai höpöromantikon viittaa olen saanut vastakaiuksi...
Toisaalta olen myös yrittänyt puhua naisille, kun on ollut oikeasti vaikeaa. No, ovat kuuntelevinaan, mutta eivät aidosti kuuntele saati ymmärrä. Naiset itse taas ovat umpimielisiä eivätkä osaa puhua tunteistaan muuten kuin huutamalla ja vittuilemalla kumppanilleen 🙄
Ei ihme, että miehet Suomessa ovat ratkaisseet usein ongelmiaan ns. Kainuun mallilla. Pannaan haulikon piiput suuhun ja vedetään liipasimesta... Sitten jälkeenjääneet ihmettelevät, että miten se nyt noin...? Ja trauma ja ongelma siirtyy seuraavalle sukupolvelle. Onneksi tämä on kuitenkin vähentymään päin ja suomalaisessakin kulttuurissa pikkuhiljaa aletaan puhua, jos jokin on pielessä. Säästyy ne haulikonpaukutkin vaikka sorsille 🙄
-
Nälän tunne on joskus vahvana. Jotkut miehet kuulemma ovat herkkiäkin (tulee liian nopeesti?), ei vaivaa kuitenkaan mua. Mutta tunne, että välitetään, ainakin hupakon seurassa, on yleensä hyvä.
-
Toisaalta olen myös yrittänyt puhua naisille, kun on ollut oikeasti vaikeaa. No, ovat kuuntelevinaan, mutta eivät aidosti kuuntele saati ymmärrä. Naiset itse taas ovat umpimielisiä eivätkä osaa puhua tunteistaan muuten kuin huutamalla ja vittuilemalla kumppanilleen 🙄
Mä aloin miettiin, et koska Suomessa naisetkaan ei niin kauheen tunteellisia ole & miehiä taas on jopa tavallaan kielletty näyttämästä tunteitaan, niin voi kyllä olla ongelma tuosta asetelmasta lähtien muodostaa parisuhdetta jossa sit loppujen lopuksi ovet kohtaisi.
Sen samalle aaltopituudelle virittäytyneen seuran löytäminen on tosi tärkeää.
-
Itse tykkään kirjoittaa runoja tunnepuuskissa.
-
Joskus näytän tunteitani, mutta aika usein halkojen hakkuu mökillä on mukavaa puuhaa. Kyllä siinä pinoakin joskus pääsee muodostumaan.
-
Minulle on muodostunut suorastaan ongelmaksi tämä tunneköyhyys. Vaimo vaatii henkeviä tunnepitoisia keskusteluja, joissa kieriskellä tuntikausia. Ja minähän en oikeen jaksa sellaista. Mitä siitä sitten seuraa? No hirmuriitoja, syytöksiä egoismista, toisen huomioimattomuudesta yms.
Yhteinen tie alkaakin olla taivallettu.
Parisuhteessa olisikin tärkeää olla samanlaatuiset puoliskot, tai sitten hyväksyä toisen erilaisuus ja hakea keskustelu/puhumattomuuskumppani vaikka ystävistä.
-
Klapien teko mökillä, ajoittainen ojien avaaminen lapiolla ynnä muu kopistelu ja fundeeraus jolla on joku vissi tarkoitus on mitä ilmeisimmin säästänyt ympäristön pari kertaa suoranaisilta väkivallanteoilta... - Ei mar nyt sentään, itsestä on tosin vaikea sanoa onko sitä ns. "tunneihminen", vallankin naispuolisten tuttavien mukaan kuulutaan harvinaisen ilmeettömiin ihmisiin mutta siihen nähden kuinka esimerkiksi huomioin molemmat kummipoikani (heidän äitiensä mukaan) sekä kaukaisten sukulaisten nuoremmat jäsenet (heidän vanhempiensa mukaan) tarpeen tullen tuo on ristiriitaista sillä olen saanut palautetta luotettavuudesta, tunnollisuudesta ja tavasta "yllättää iloisesti" (selvinpäin), mutta myös ihmettelyä miksi en kerro asioistani tiettyyn rajaan asti (selvinpäin) ... mutta mutta... miksi meikäläinen tupataan unohtamaan hääjuhlien vieraslistoilta mutta hautajaisissa olen aina arkunkantajan roolissa..? - Tuohon antoi takavuosina muuan serkkuplikka kyllä vastauksen; hänen ystävillään oli kolmet häät saman kesän aikana siinä missä meikäläinen joutui osallistumaan kolmiin hautajaisiin. Tämä yleensä ilmeisen tilannetajuinen ihminen totesi asioista jälkeenpäin puhuttaessa että toiset sopivat kesähäihin mutta toiset tulevat mieleen olemuksensa perusteella: "Ajattele asiaa näin; olet suoraryhtinen, tommonen kun olet, vakaa ja aina ajoissa paikalla ja suhun voi luottaa etkä menetä (ainakaan selvinpäin) harkintakykyä. Ja osaat valita osuvimman muistovärssyn ja sulla on sopiva ääni lukemaan niitä adresseja." - Eli entinen partiopoika on muuttumassa ukoksi. - Mihin se välivaihe jäi..?
-
Suomalaiset miehet eivät kyllä hevin näytä tunteitaan. Paitsi sitten sen seitsemännen kaljan jälkeen.
Itse taas hyvin tunteellisen ihmisenä, on välillä tehnyt mieli ravistella poikaystäviä hartioista, että 'voitko nyt ystävällisesti tuoda sielä sisältäsi jotain reaktiota ulos... myös jääkiekkopelejen loputtua'. ;D
Eikä pelkästään miehet. Suomalaiset ylipäätänsä saisivat mielestäni tuoda vahvemmin omaa ainutlaatuista persoonaansa ja tempperamenttiään esiin. Tämä on vaan niin valtavan ujo kansa. ::)
Toisaalta ilotytön työssä on nähnyt ja oppinut miehistä todella paljon ja nähnyt sitä tunteellista ja herkkää puolta. Olen oppinut arvostamaan heitä tämän työn myötä uudella tavalla.
Luulenpa, että miesten kulttuurissa sallitut rajat ovat tiukemmat kuin naisilla. Että tavallaan se 'sopivan käytöksen kaistale' on kapeampi kuin meillä.
Toivottavasti se tulevaisuudessa löystyy.
-
Toisaalta ilotytön työssä on nähnyt ja oppinut miehistä todella paljon ja nähnyt sitä tunteellista ja herkkää puolta. Olen oppinut arvostamaan heitä tämän työn myötä uudella tavalla.
Luulenpa, että miesten kulttuurissa sallitut rajat ovat tiukemmat kuin naisilla. Että tavallaan se 'sopivan käytöksen kaistale' on kapeampi kuin meillä.
Toivottavasti se tulevaisuudessa löystyy.
Tuota olen joskus miettinyt, että hupakot saattavat nähdä miehistä eri asioita kuin esim. parisuhdekumppani.
Suomalaisessa kulttuurissa keski-ikäiseltä mieheltä on keskimäärin kielletty tunteiden osoittaminen, etenkin niiden negatiivisten. Jos niitä näytät, tehdään lastensuojeluilmoitus tai soitetaan poliisi paikalle, ihan vaan kostoksi ja aiheettomasti.
Mutta eipä se ole hupakonkaan homma toimia terapeuttina. Toisaalta hoitamalla miehen kroppaa, hoitaa samalla miehen mieltä :)
-
Mä olen kans teini-iästä saakka, 30 vuotta, ihmetellyt tätä tunnemies-ilmiötä ja minusta se ei ole oikeen ikinä ottanut tuulta alleen. Tunnemiehet,itkevät miehet jne.
Jokainen ihminen on varmasti joskus helvetin herkkä ja itkee, ei siinä mitään.
Mä olen myös itse tosi herkkä ja siitä ei ole ollut muuta kuin vain ja ainoastaan haittaa.
Loppujen lopuksi mieheltä vaaditaan kuitenkin samoja asioita kuin aina ennenkin.
-
Kyllä miehetkin tunteitaan näyttävät, tai ainakin toimivat tunteidensa ajamana. Foorumeilla anonyymisti nimimerkkien suojissa. Sitä onkin osuvasti kutsuttu "pahan olon purkamiseksi".
-
^Haha. Ei lisättävää.
Jos irl alkaa olemaan tuntemuksia, menen kyykkäämään salille.
-
Entäs leidit, saako miehellä olla tunteita ja jos saa, niin saako niitä näyttää?
Miehellä ihmiskuntaan kuuluvana oliona on jokatapauksessa tunteita, joten tämä ei ole mikään lupakysymys. Tämä saako niitä näyttää -aspekti on aika vanhanaikainen, mutta toki yhteiskuntamme normeja mukaileva. Kaikki kuitenkin näyttävät tunteitaan jollain tavalla. Jokaiselle sallittakoon itselle sopiva tunteidennäyttöaste, kunhan se ei ole ristiriidassa muiden ihmisten olemisen kanssa. (Esimerkkinä vaikka se, että surusta itkeminen on ok, mutta huutoraivoaminen monta tuntia putkeen kerrostalossa keskellä yötä ei ole ok.)
Tunteiden näyttämistä oleellisempaa on mielestäni se, että ihminen/mies tunnistaa tunteensa. Jos tunnistaa tunteensa, on hyvät mahdollisuudet myös käsitellä niitä rakentavasti. Sen avulla voidaan välttää noita aiemman esimerkin kerrostalokonflikteja.
-
Saa tietysti olla ihan mitä vaan, mutta sit siihen näyttämiseen...
Noh, en ole älyttömän tunteellinen ihminen itse, joten hirmu tunteellisten ihmisten seurassa oleminen voi olla aika rasittavaa pitkän päälle. Ihan sukupuoleen katsomatta.
Samaa mieltä. Minun kanssa pärjää parhaiten jos pystyy pohtimaan asioita enemmän kliinisen teknisen analyyttiseltä kannalta. Tunteet on jotain käsittämätöntä joka aiheuttaa vain pelkkää draamaa käytöksessä. Ei sellaista jaksa katsella.
Jos mies haluaa tunteilla, puhua, tuoda kukkia, sanoa että rakastaa, ym ym. Toki osaan olla mukana.
On ok jos miehet puhuu tunteista. Jospa sitä oppisi itsekin käsittämään paremmin mitä tarkoittaa sana tuntea. Vaikka enemmän kiinnostaa missä kohtaa aivoissa on alue mistä tunteet asuu. Miten ne ilmenee eri ihmisillä. Miten ja millä tavalla se alue aivoissa aktivoituu. Se tunne-alue.
-
^
Et ole tainnut koskaan rakastua🙂.
-
^
Et ole tainnut koskaan rakastua🙂.
Öh. Rakastua. Onko se jotain syötävää.
No jaa, itseasiassa olen. Lasteni isään.
Se rakkaus oli tällaista.
Juha Vuorinen:”Ensin tulee ihastus, sen jälkeen ahdistus, ja jos näistä on selvitty, voi aloittaa pitkän ja kivisen kompuroinnin kohti sitä tilaa, jolla jotain tekemistä todellisen rakkauden kanssa. Minulle se on synonyymi silmittömälle kunnioitukselle.”
-
^
Okei.
Suurin osa turskista hakee lohdutusta loputtomaan yksinäisyyteen ja varmaan sitten tapahtuu vähän epämukavia asioita palveluntarjoajan näkökulmasta.
Olen varmaan väärässä tai ainakin toivon olevani🙂
-
Olen helvetin huono näyttämään mitään tunteitani. On joskus jopa sanottu tunteettomaksi ja kylmäksi. En tiedä mistä se johtuu, mutta se tunteiden näyttäminen toiselle tuntuu niin ylitsepääsemättömän vaikealta. Jos jotain rakastaa niin en näytä sitä.
Jos jotain vihaa niin en näytä sitä. Ilo ja suru taitaa olla ne ainoat mitä pystyn luontevasti tuomaan esille.
-
^
Ekakerta on vaikein, mutta jos kerrankin pystyt näyttämään rakkautta, kertomaan lähimmäiselle kuinka paljon rakastat, niin homma helpoittuu. Usko pois, tiedän kokemuksesta.
-
Samaa mieltä. Minun kanssa pärjää parhaiten jos pystyy pohtimaan asioita enemmän kliinisen teknisen analyyttiseltä kannalta. Tunteet on jotain käsittämätöntä joka aiheuttaa vain pelkkää draamaa käytöksessä. Ei sellaista jaksa katsella.
Heh,
tässäpä hienosti kiteytetty huoran ja tyttöystävän ero, niin hyvässä kuin pahassa. Huoralle voit jutella tunteistasi yhtä hyvin kuin vaikkapa mökin tiiliuunille. Molemmat kuuntelevat tunteitasi yhtä hyvin. Molemmat lämpiää ihan vain rahalla ;)
Tyttöystävä sen sijaan oikkuilee, eikä tiedä tuuleeko etelästä vaiko pohjoisesta ja saako sinne tiiliuuniin työntää yhtään mitään polttoainetta. Mutta se kuuntelee (ainakin pari ekaa vuotta) ilmaiseksi tai on ainakin kuuntelevinaan....
-
^
Ekakerta on vaikein, mutta jos kerrankin pystyt näyttämään rakkautta, kertomaan lähimmäiselle kuinka paljon rakastat, niin homma helpoittuu. Usko pois, tiedän kokemuksesta.
Ei se ole oikein siitä kiinni. Kerron tarvittaessa jos koen hyötyväni siitä jotenkin, esimerkiksi parisuhteessa vältän turhan riidan tai ihmisten jatkokysymyksiä yleensä. Voin sanoa asioita tarkoittamatta niitä.
-
^
Mutta voitko sanoa asioita, että tarkoitat niitä?
Vaikka tyttöystävälle/vaimolle esim "mä rakastan sua"?
-
Kaikkihan me eletään tunteiden mukaan ja mitä herkemmässä on tunteet sen pienemmistä asioista saadaan mielihyvää.
Tunteet koitan kuitenkin järkeistää ja miettiä mikä saa ne aikaan yms. Ja lenkille lähden tai halkoja hakkaamaan jos ei saa järkeistettyä ja puhuttua asioita. Myös yksinään itkeminen tekee toisinaan hyvää. Romanttinen en osaa olla. :)
-
Tunteiden kuvaileminen sanoilla on hankalaa, sillä sanat on eksakteja, täsmällisiä, lopullisia. Tunteilla ei ole selviä, yleistettävissä olevia muotoja. Miten piirtää rakkaus? Se on nippu monenlaisia asioita, yksi sana ei niitä välitä.
Ja jos kuitenkin puristaa tunteita sanoiksi, kuulijan pitää tulkita kuulemansa sanat tavoittaakseen sen tunteen mistä kyse. Kuulija kuitenkin tulkitsee sanat omista lähtökohdistaan ja voi olla että sanoilla on eri merkitys. ...Tunnetilan välittäminen vain sanoilla on hurjan vaikeaa.
Tästäkin huolimatta olen huomannut miten ihanaa ja äärimmäisen mielenkiintoista on yrittää kertoa tunteistaan sanoilla. Lukemattomia kertoja olen mennyt metsään ja hämmennys on imenyt ilmat pois huoneesta. Mutta aina joskus onnistun. Se on mahtava fiilinki. Löytää yhteyden jonkun kanssa.
Jaetut tunnetilat yhdistää ja toimii liimana. Suosittelen kaikille rohkeille, jotka uskaltaa etsiä ja löytää. (Löytäminen on se pelottavampi osio). :)
-
Seepeli kirjoittaa kauniisti.
Se että ei ymmärrä tunteita ei tarkoita sitä, ettei niistä saisi keskustella.
Omista lähtökohdista ja historian muokkaamana tätäkin asiaa tarkastelee.
Tiedä sitten johtuuko siitä, että tunteet ja nimenomaan syvemmät tunteet satuttaa vai siitä ettei niihin kertakaikkiaan ole mielenkiintoa...jos niistä ei halua puhua.
Liikuttavaa ja herkän hienoja hetkiä ne joissa mies itkien kertoi elämänsä vaikeaa kesää parisuhteen kannalta.
Kuunteleminen ja läsnäolo on se mitä voi antaa. Kysymyksiä ja taas kuuntelemista. Rajoitetussa määrin kuitenkin. Pieninä annoksina.
Loppujen lopuksi ihminen on kasa hermoratoja, neuroneita, hormoneja. Erilaiset tunteet aiheuttavat erilaisia fysiologisia tuntemuksia.
Aika kornia ajatella miten tuolla henkilöllä mantelitumake toimii hyvin..kun kuuntelee murheellisen miehen kertomusta. Tieto on kuitenkin yksi tapa jäsennellä kuulemaansa ja asennoitua tilanteeseen tavalla jossa ikäänkuin ulkoistaa itsensä. Se ei kuitenkaan poista lämmintä vuorovaikutusta ja läsnäoloa.
Hyödyllistä tietoa taas se jos asiakas saa esim paniikkikohtauksen session aikana, ajattelen... sympaattinen hermosto toimii liian voimakkaasti. Asian voi ottaa tiedon kannalta eikä lähteä itse mukaan samaan tunnereaktioon...jos kyseessä on negatiivinen tunnetila.
Arvostan ja kunnioitan kaikkia jotka uskaltavat ja haluavat tunteilla eri tavoilla.
-
^
Mutta voitko sanoa asioita, että tarkoitat niitä?
Vaikka tyttöystävälle/vaimolle esim "mä rakastan sua"?
Toki aina silloin tällöin. Ongelma on se omaehtoinen tunteiden kertominen.
-
Nyt aihetta jo sivuttu, niin miltäs miehet se tuntuu kun joku nainen sanoo rakastavansa sinua?
Pystyttekö vastaamaan siihen jotenkin luontevasti vai tuoko se enemmän kiusaantuneen olon vaikka kyseessä olisikin se oikeasti rakas kumppani?
-
Kyllä sitä pystyy vastaamaan luontevasti takaisin rakkaalle. Se vaan on asia jota tuskin enää koskaan kuulen..
-
Nyt aihetta jo sivuttu, niin miltäs miehet se tuntuu kun joku nainen sanoo rakastavansa sinua?
Pystyttekö vastaamaan siihen jotenkin luontevasti vai tuoko se enemmän kiusaantuneen olon vaikka kyseessä olisikin se oikeasti rakas kumppani?
Keväällä eräällä naispuolisella tuttavalla oli elämässään jonkin sortin kriisi, jäi mieleen kuinka kaiken jälkeen sanoi nimeni ja että "Mä oikeesti rakastan sua." Tuli vielä ottamaan kaulasta kiinni mutta toimin kai väärin sillä hetkellä koska nainen veti takaisin; "Siis olet rakastettava mutta v-n tyhmä. Et vaan tajua ikinä." - Enkä tajunnut kuin vasta jälkeenpäin eikä siinä, ollaan oltu ystäviä - jopa sänkykamarin jakoa myöten - mutta taisi se hetki mennä ohitse... se on se tilannetajun puute ja ainainen hitaus. Mutta ei valiteta.
-
En todellakaan sanoisi itseäni tunteettomaksi. Mutta tunteiden näyttäminen tai niistä puhuminen on vähän hakusessa. Ulospäin olen aika rauhallinen ja huolettoman oloinen, mutta sisällä ajattelen ihan liikaa. Oikeassa seurassa kyllä puhun asioista ja keskustelen muutenkin tuntemieni ihmisten kanssa erilaisista asioista. Siltikin parasta terapiaa ja tunteiden purkamista itselleni on joko rauhallinen maaseutu-ajelu autolla tai sitten pisempi kävelylenkki jossain korvessa mukavilla poluilla.
-
Nyt aihetta jo sivuttu, niin miltäs miehet se tuntuu kun joku nainen sanoo rakastavansa sinua?
Pystyttekö vastaamaan siihen jotenkin luontevasti vai tuoko se enemmän kiusaantuneen olon vaikka kyseessä olisikin se oikeasti rakas kumppani?
Tuntuu hyvälle ja ei tuota mitään kiusaantumisen tunteita tai vaikeuksia vastata takaisin. Joskus oli vaikeaa🙂
-
Nyt aihetta jo sivuttu, niin miltäs miehet se tuntuu kun joku nainen sanoo rakastavansa sinua?
Pystyttekö vastaamaan siihen jotenkin luontevasti vai tuoko se enemmän kiusaantuneen olon vaikka kyseessä olisikin se oikeasti rakas kumppani?
Hyvältähän se tuntuu, saa todella tuntemaan itsensä halutuksi ja erityiseksi. Kun tunne on vielä molemminpuolinen niin helppo vastata samoin takaisin :)
-
Nyt aihetta jo sivuttu, niin miltäs miehet se tuntuu kun joku nainen sanoo rakastavansa sinua?
Pystyttekö vastaamaan siihen jotenkin luontevasti vai tuoko se enemmän kiusaantuneen olon vaikka kyseessä olisikin se oikeasti rakas kumppani?
Joskus nuorempana tuo tuonut ehkä kiusaantuneen tunteen ja yleisesti tuo sana kokenut inflaation jossain vaiheessa. Näin varttuneemmalle herralle ei tuota kiusaantumisen tunnetta enää kuitenkaan tule. Ja pakkohan se on myöntää, että tuon kuulleessaan yleensä tulee ihan hyvä tunne. Paitsi jos sen takana on pahasti sarkasmia 😎
-
Nyt aihetta jo sivuttu, niin miltäs miehet se tuntuu kun joku nainen sanoo rakastavansa sinua?
Pystyttekö vastaamaan siihen jotenkin luontevasti vai tuoko se enemmän kiusaantuneen olon vaikka kyseessä olisikin se oikeasti rakas kumppani?
sehän on oikein mukava tunne, kun läheinen ihminen sanoo rakastavansa. itte olen kuitenkin
sitä ikä luokkaa, ettei tunteiden ilmaisu ole helppoa. en ole kovin monesti sanonut vaimolle
ja lapsille rakastavani, ehkä pitäisi. mutta tietää ne sen muutenkin.
-
No ei välttämättä tiedä, sano se tänäään uudestaan. Kun sanoo rakastavansa toista, niin ei siinä mitään pysty häviämään
-
No ei välttämättä tiedä, sano se tänäään uudestaan. Kun sanoo rakastavansa toista, niin ei siinä mitään pysty häviämään
Just meinasin tulla kommentoimaan saman, mutta Nimppara olikin ehtinyt jo :)
Pitäisi itsekin sanoa rakkaille tuo edes joskus, koska ei sitä nyt taatusti tulee liikaa sanottua.
-
Rakastelun jälkeen on helppo sanoa "rakastan".
-
Mitähän hupakko sanoisi kun paneskelun jälkeen tokaisisi tunteella että minä rakastan sinua ;D
-
^🤣
-
No ei välttämättä tiedä, sano se tänäään uudestaan. Kun sanoo rakastavansa toista, niin ei siinä mitään pysty häviämään
Just meinasin tulla kommentoimaan saman, mutta Nimppara olikin ehtinyt jo :)
Pitäisi itsekin sanoa rakkaille tuo edes joskus, koska ei sitä nyt taatusti tulee liikaa sanottua.
Pitäisi joo. Mä oon huono sanomaan. Sana "rakastan" on jotenkin kauhean kömpelö ja karu. Siis se miltä se kuulostaa. Muilla kielillä se soljuu eri tavalla: "love", "älskar", "liebe", "ljublju", "aime", "quiero", "amo" jne soljuvat paljon helpommin ja kauniimmin, ne on 'pehmeitä' sanoja. "Rakastan" on kova. Suosinkin sanaa "tykkään". Mulle sopis rakastaa paljon paremmin jollain muulla kielellä. Kehon kielikin on ihan käypä.
-
^^^Oliskohan viimeinen kerta sen hupakon luona.
-
^ Jos onnistuu rakastumaan ihan sen maksetun ajan puitteissa, niin mikäs siinä!
-
^^^Oliskohan viimeinen kerta sen hupakon luona.
Joo se voi huumorintaju loppua, ehkä tutumpi hupakko voisi tajutakin ;D
^ Jos onnistuu rakastumaan ihan sen maksetun ajan puitteissa, niin mikäs siinä!
Voi olla parempi ettei mene rakastumaan, itseltä siinä vaan saa pään sekaisin :D
-
^ Mut jos se on sellaista ohikiitävä rakkautta ja jo ohi, kun painaa oven perässään kiinni ;D
-
^ Niin sehän olisikin helppoa :D Yleensä sitä kyllä leijailee omissa maailmoissaan pitkään tapaamisen jälkeen. Vähän sama tunne kuin rakastuneena :)
-
^ Jos onnistuu rakastumaan ihan sen maksetun ajan puitteissa, niin mikäs siinä!
Luonto on rakentanut miehet ja naiset vähän eri tavalla ;) Miehet rakastuvat tutkitusti nopeammin kuin naiset, ja miehillä rakastumisen saa helpommin aikaan runsas ja hyvä seksi ;D (Miksi miehet muuten lähtisivät useimmiten nuoremman perään sen wanhan eukkonsa luota?)
Parhaiden hupakointikokemusten jälkeen pää on vaaleanpunaisissa pilvissä päivätolkulla ja sitä vaan hymyilee ja hihittelee itsekseen. Jos tuota toistaa muutaman kerran saman naisen (hupakonkin) kanssa kovin lyhyen ajan sisään, niin moni mies rakastuu ;)
Olen monesti todennut, että hupakointiharrastus ei olisi sopinut itselleni lainkaan joskus 15-20 vuotta nuorempana, koska olisin rakastunut palavasti joka toiseen huoraan... Ihastumisen tunteita voi edelleen vähäksi aikaa tulla, mutta näinköhän sitä enää kykenee kehenkään naiseen aidosti rakastumaan ::)
En kuitenkaan epäröi tunnustaa rakkauttani, jos takana on aito tunne. Kyllä siihen kuitenkin vähintään muutaman kuukauden tiivistä seurustelua ja kanimaista panemista tarvitaan :D
-
^ Jos onnistuu rakastumaan ihan sen maksetun ajan puitteissa, niin mikäs siinä!
Luonto on rakentanut miehet ja naiset vähän eri tavalla ;) Miehet rakastuvat tutkitusti nopeammin kuin naiset, ja miehillä rakastumisen saa helpommin aikaan runsas ja hyvä seksi ;D (Miksi miehet muuten lähtisivät useimmiten nuoremman perään sen wanhan eukkonsa luota?)
Parhaiden hupakointikokemusten jälkeen pää on vaaleanpunaisissa pilvissä päivätolkulla ja sitä vaan hymyilee ja hihittelee itsekseen. Jos tuota toistaa muutaman kerran saman naisen (hupakonkin) kanssa kovin lyhyen ajan sisään, niin moni mies rakastuu ;)
Olen monesti todennut, että hupakointiharrastus ei olisi sopinut itselleni lainkaan joskus 15-20 vuotta nuorempana, koska olisin rakastunut palavasti joka toiseen huoraan... Ihastumisen tunteita voi edelleen vähäksi aikaa tulla, mutta näinköhän sitä enää kykenee kehenkään naiseen aidosti rakastumaan ::)
En kuitenkaan epäröi tunnustaa rakkauttani, jos takana on aito tunne. Kyllä siihen kuitenkin vähintään muutaman kuukauden tiivistä seurustelua ja kanimaista panemista tarvitaan :D
No ilmakos kositaan harva se viikko. ::)
-
Miten se menikään... rakkaus on ikuista, hupakko vain vaihtuu.
-
Rakkauden määritelmähän on tämä: mies nussii liian monta kertaa samaa upeaa naista.
Itsellenihän on näin käynyt venäläisen vakkariblondini kanssa ja hänkin tietää tämän varsin hyvin...
Mutta viime tapaamisellamme kaksi viikkoa sitten Stadissa hän sanoi: "I love you a little bit..." ja näytti nauravaisena sentin pätkää etusormensa ja peukalonsa välillä. Tämä oli erittäin positiivinen kokemus, koska se todennäköisesti oli jopa totta. Mutta eipä se ihme ole, kohtelenhan rakastaamaani naista aina kuin prinsessaa tai kuningatarta ;)
-
^Niinno... tuollaistahan se rakastuminen on ::) Nähdään kaikki ihanien vaaleanpunaisten silmälasien läpi.
Ei siinä, onnea Yaggelle! Kirjoitat sitten aikanasi pitkän avioliittorapsan venäläisestä huo.. vaimostasi tuonne ”Huora vaimoksi” - ketjuun ;D
-
Mitähän hupakko sanoisi kun paneskelun jälkeen tokaisisi tunteella että minä rakastan sinua ;D
Kokeile. Vai onko parempi kirjoitella forkalle kuinka ihanaa oli ja sukat pyöri jaloissa...
-
No just tuli telkkaristakin mainos ohjelmasta, jossa kerrotaan miehistä ja tunteista. Sitä tulee nyt kaikkialla.
Minulla on paljon tunteita. Välillä on nälkä, sitten panettaa ja joskus jopa vituttaa.
-
Olen huomannut korrelaation käytetyn rahamäärän ja rakkauden määrän välillä. Tosin sanoen, mitä enemmän käytän rahaa naiseen, sitä enemmän hän minua rahastaa eikun siis rakastaa. Tämä ei päde vain tähän harrastukseen, vaan myös normaalielämään.
Olen ilmaissut nauttivani erään sihteerin seurasta. Rakkauden tunnustukset olen jättänyt tekemättä, vaikka pientä ihastusta on ollut ilmassa välillä. Sua lemmin kuin järjetön mä oisin-biisin sanat, on enemmän kuin totta amiraalin tapaamisella. Pääsee vähän irti arjesta ja voi haaveilla uudesta navan ympärysmatkasta.
-
^ Niin sehän olisikin helppoa :D Yleensä sitä kyllä leijailee omissa maailmoissaan pitkään tapaamisen jälkeen. Vähän sama tunne kuin rakastuneena :)
Tiedän tunteen,oikein kun on pilluhuurussa se vastaa 1,5 promille humalaa ;D
-
Miettinyt että voisko olla että sellainen vähän sisäänpäin kääntynyt introvertti tavallinen suomalainen mies, joka ei näytä paljoa tunteitaan eikä muutenkaan halua huomion keskipisteeseen on kuitenkin usein aika tunteellinen mies sisältä. Ja sit taas sellainen kokoajan tunteitaan näyttävä ja sillä huomiota hakeva mies, onkin todellisuudessa usein sisältään tunne köyhempi, kun sitä pitää näyttää ja muille todistella?
-
^
Niin...se mitä näkyy ulospäin ei välttämättä ole aina sama mitä on sisällä. Mutta sehän tarkoittaa myös sitä että joskus se voi olla sama asia. Eiköstä vaan? Oli sitten introvertti tai ekstrovertti. Mä en lähtis kepeästi linjaamaan että se mikä näkyy ulospäin olisi yleensä eri asia kuin se mikä on sisällä. Toisinaan varmaan on mutta liittyykö siihen intro tai ekstroverttius niin siinä olisin varovainen. Ja sitten tuli mieleen että sille ihmisellehän ne tunteet on ihan samat näkeekö muut ne vai ei. Tunteet ei muutu siitä. Eli jos joku on surullinen mutta ei sitä näytä ulospäin niin tämä henkilö on silti surullinen. Muut ei vaan sitä tiedä. Sitä tunnetta ei silti voi vähätellä. ...Jos ja kun me halutaan ymmärtää toista niin meidän pitää jollakin tavalla selvittää minkälaisia tuntemuksia toisella on. Jos joku ei kerro ääneen mitä liikkuu pään sisällä niin piirun verran vaikeampi rasti se on muiden selvittää. Mutta eihän tämä elämä aina helppoo ole sille kellä ei oo telepaattisia kykyjä. :)
-
^ Veli Seepeli lausui viisaita. Toisen tunteita ei voi tietää ellei niistä puhuta. Ja kun vielä halukkuus / kyvykkyys puhumiseen vaihtelee tilanteiden ja ihmisten mukaan ei tulkinta ole helppoa. Tästä johtuen aika usein itsekin syyllistyn toisten tunteiden vähättelyyn ja ohittamiseen. Pitäisi yrittää enemmän ymmärtää että tunteilleen ei kukaan mitään voi, ainoastaan omaan käyttäytymiseen voi vaikuttaa.
-
Just niin ehkä hain enemmän just sitä ettei tunteiden näyttämisellä, ole suoranaista yhteyttä siihen miten paljon ihminen tuntee. Toiset sulkeutuu tunteinensa kanssa ja purkaa sen sitten itsekseen vaikka maalaamiseen tai musiikkiin tms. Ite arvostan sitä että tunteet näytetään ja kerrotaan rehellisesti. Lähinnä mietin sitä kun aina puhutaan että me suomalaiset ollaan sellaisia hiljaisia, jotka eivät turhaan tunteitaan näytä ja miehet vielä pahempia. Hiljainen ja sisäänpäin kääntynyt ihminen voi olla usein kuitenkin hyvä kuuntelija ja muutenkin empaattinen. Vähän jopa siinä parempi, kuin sellainen itseään korostava ja omia tunteitaan korostava ihminen?