En ole selvin päin, mutta en ympäripäissäänkään. Kun mökillä Saimaan rannalla keittelen nuotiolla itsepyydetyistä, tai K-kauppias Vihavaiselta ostetuista, muikuista savolaista rantakalloo, niin rantavedessä jäähtymässä oleva kossupullo kuuluu jo ihan juhannusperinteeseen. Siitä voi ottaa pieniä näkäräisiä, lisätä padan alle nuotioon puita, katsella sinisen taivaan lokkien, tiirojen ja pääskysten liitoa, kuunnella laineiden liplatusta ja tuntea keltakurjenmiekkojen, peurankellojen, päivänkakkaroiden ja hirvenkellojen tuoksun. Ja ajatella ihan ajan kanssa niitä Havukka-ahon ajattelijan sinisiä ajatuksia.
Samalla kysymyksellä jatketaan.