Olipa kerran viiden hengen avaruusolentoarmeija, joka saapui Maahan suurella, kiiltävällä lautasellaan. Heidän johtajansa, superälykäs ja superkova taistelija, kapteeni Zurg, oli päättänyt valloittaa maapallon.
He laskeutuivat pimeään metsään ja marssivat kohti lähintä kaupunkia. Matkalla heidän eteensä osui suojatie-merkki, iso, sininen liikennemerkki, jossa oli valkoisella pohjalla musta kävelijän kuva.
Kapteeni Zurg pysäytti joukkonsa ja tuijotti merkkiä, ja sanoi:
"Kuulkaas, sotilaat, vihollinen on asettanut tänne litteän ja ohuen vartijan."
Varakapteeni Klesk nyökkäsi vakavana:
"Olet oikeassa, kapteeni. Ja huomatkaa että vartija on vielä aseeton."
Avaruusolennot päättivät yllättää ”vihollisen”. He lähestyivät hitaasti liikennemerkkiä. Kapteeni Zurg syöksyi merkkiä kohti energiamiekka kädessään, mutta kompastui kiveen ja tömäytti päänsä suoraan liikennemerkin kovaan peltiin.
Zurg makasi maassa tähtiä silmissä vilisten, mutta Klesk sanoi rohkeana:
"Älkää huoliko, kapteeni! Minä hoidan tämän metallisen hirviön! Klesk otti esiin plasma-aseensa, tähtäsi suoraan merkkiä ja ampui, ja ammus kimposi merkistä takaisin ja kärvensi Kleskin, joka kaatui mustana raatona maahan.
Kolmas avaruusolennoista huusi:
"Apua! Vihollinen tekee taikoja!"
Kapteeni Zurg nousi ylös ja katsoi muita avaruusolentoja, jotka olivat jo alkaneet perääntyä kauhuissaan kohti alustaan, ja Zurg huusi:
"Juoskaa! Meillä ei ole mitään mahdollisuuksia! Meidän sotilaallinen suorituskykymme ei yksinkertaisesti riitä tällä planeetalla."
Niinpä Zurgin mahtava avaruusalus lensi takaisin avaruuteen, ja maapallo oli pelastunut.
Kun valtava lentävä lautanen oli paennut kauas Maan ilmakehän ulkopuolelle, aluksen komentokeskuksessa vallitsi syvä hiljaisuus.
Zurg istui kapteenin tuolissaan pää kipeänä ja vittuuntuneena, ja katsoi eloon jäänyttä viidettä sotilastaan, joka oli piiloutunut aluksen lattialle pelosta vapisten.
He laskeutuivat pimeään metsään ja marssivat kohti lähintä kaupunkia. Matkalla heidän eteensä osui suojatie-merkki, iso, sininen liikennemerkki, jossa oli valkoisella pohjalla musta kävelijän kuva.
Kapteeni Zurg pysäytti joukkonsa ja tuijotti merkkiä, ja sanoi:
"Kuulkaas, sotilaat, vihollinen on asettanut tänne litteän ja ohuen vartijan."
Varakapteeni Klesk nyökkäsi vakavana:
"Olet oikeassa, kapteeni. Ja huomatkaa että vartija on vielä aseeton."
Avaruusolennot päättivät yllättää ”vihollisen”. He lähestyivät hitaasti liikennemerkkiä. Kapteeni Zurg syöksyi merkkiä kohti energiamiekka kädessään, mutta kompastui kiveen ja tömäytti päänsä suoraan liikennemerkin kovaan peltiin.
Zurg makasi maassa tähtiä silmissä vilisten, mutta Klesk sanoi rohkeana:
"Älkää huoliko, kapteeni! Minä hoidan tämän metallisen hirviön! Klesk otti esiin plasma-aseensa, tähtäsi suoraan merkkiä ja ampui, ja ammus kimposi merkistä takaisin ja kärvensi Kleskin, joka kaatui mustana raatona maahan.
Kolmas avaruusolennoista huusi:
"Apua! Vihollinen tekee taikoja!"
Kapteeni Zurg nousi ylös ja katsoi muita avaruusolentoja, jotka olivat jo alkaneet perääntyä kauhuissaan kohti alustaan, ja Zurg huusi:
"Juoskaa! Meillä ei ole mitään mahdollisuuksia! Meidän sotilaallinen suorituskykymme ei yksinkertaisesti riitä tällä planeetalla."
Niinpä Zurgin mahtava avaruusalus lensi takaisin avaruuteen, ja maapallo oli pelastunut.
Kun valtava lentävä lautanen oli paennut kauas Maan ilmakehän ulkopuolelle, aluksen komentokeskuksessa vallitsi syvä hiljaisuus.
Zurg istui kapteenin tuolissaan pää kipeänä ja vittuuntuneena, ja katsoi eloon jäänyttä viidettä sotilastaan, joka oli piiloutunut aluksen lattialle pelosta vapisten.