[FlamingSword]

Olipa kerran arvokonservatiivi persumies nimeltä Timo. Hänellä oli tytär, Sanni, joka oli punavihreä luonnonsuojelija ja anarkisti. Timolla oli vilkkaalla kaurapellolla robottilinnunpelätin joka toimi tekoälyllä. Siitä oli tehty mahdollisimman vaarallinen linnuille. Linnunpelättimen piti olla Timon viimeisin salainen ase variksia vastaan: sen rinnassa vilkkui pelottavia punaisia valoja, ja sen sisäänrakennetusta kaiuttimesta lähti metallinen karjunta. Sillä oli myös haulikko jolla se ammuskeli lintuja. Joka aamu aina pellolta löytyi läjäpäin lintujen ruumiita, ja Timo keräsi niitä joka aamu tynnyreihin. Eräänä yönä Sanni kuitenkin salaa ohjelmoi isänsä robottilinnunpelättimen uudestaan.

Seuraavana aamuna linnunpelättimen kauittimista kuului jäätelöauton tunnusmusiikki ja robottiääni: "Tervetuloa pellolle! Päivän erikoistarjouksena meillä on tuoreita kauranjyviä."

Pelto täyttyi variksista ja muista eläimistä, ja linnunpelätin alkoi kömpelöillä rautaisilla sormillaan poimia ja kerätä jyviä eläimille, jotka söivät mahansa täyteen ja lähtivät.

Illalla Timon luokse saapui persujen eduskuntavaaliehdokas jolla oli vaalimainos pakettiauton kyljessä. Linnunpelätin näki vaalimainoksen ja alkoi ammuskelemaan sitä haulikolla. Pakettiauto oli täynnä reikiä ja eduskuntavaaliehdokas juoksi pitkin soratietä karkuun, Auringon laskiessa horisontissa.

[FlamingSword]

Olipa kerran kaksi vihreää, poikkeuksellisen tyhmää avaruusolentoa nimeltä Zorp ja Blorp, joiden piti suorittaa elämänsä ensimmäinen ihmiskunnan tarkkailumatka Maahan.

Zorp oli varma, että ihmisten tärkein uskonnollinen palvonnan kohde oli kiiltävä, pyöreä esine nimeltä "paistinpannu", koska se löytyi joka kodista. Blorp puolestaan päätti naamioitua paikalliseksi asukkaaksi pukeutumalla aurinkolaseihin ja villapaitaan. Ja niin Zorp ja Blorp laskeutuivat aluksellaan suoraan vilkkaalle torille. Zorp marssi heti ensimmäisen vastaan tulleen grillikioskin luo ja ajatteli toimivansa kuten kulttuuriin kuuluu. Zorp nosti paistinpannun ylpeänä ilmaan ja alkoi palvoa sitä maahan saakka kumartaen. Blorp puolestaan käveli väkijoukossa ja vastaantulija sanoi:

"Hieno zombi-maskeeraus"

Olennot ajattelivat koko ajan mielessään, että täytyy muistaa tehtävänjohtajan sanat: "Toimikaa fiksusti, planeetan rauhaa ja hyvinvointia ajatellen."

Blorp ajatteli naamiointinsa olevan onnistunut, kunnes näki osan ihmisistä pelästyvän ja juoksevan karkuun henkensä edestä.

Samaan aikaan kioskimyyjä tuijotti paistinpannua palvovaa Zorpia kulmat kurtussa ja kysyi:

"Anteeksi, mitä ihmettä te oikein touhuatte? Onko tää joku Tiktok-haaste?"

Zorp koki tilanteen uhkaavana, ja sädepyssyn laukauksella ampui kioskimyyjän tuhkaläjäksi kioskin lattialle.

Sitten olentojen radioista kuului tehtävänjohtajan ääni: "Luotan että olette tehneet hyvää työtä, kertokaa tarkemmin mitä tähän asti on tapahtunut."

[HarryPotter]

No mutku, mutkut - otetaan vielä yksi "vitsi" PS-fantsuklubin mielyttämiseksi

Mikä on Kokkareiden ja PS:n yhteisesti valitsema maukkain ruoka?

No tietysti se on, Fanta-siat pitsa 

[VanGils]

Tämä viikko päätetään Sdp:n viikon vitsillä.

Antti Lindman ottaa käyttöön ”järeän toimen”: epäluottamus hallitukselle 😅

[tunnuksena Sinatra]

Vaimoni odotti innolla sukutapaamista. Erityisesti siksi, että hänen kaksossisaruksensa oli viettänyt viimeiset kaksi vuotta ulkomailla, ja he näkisivät toisensa pitkästä aikaa.

Päivä oli hauska ja päättyi aivan liian nopeasti. Illalla vaimoni tuli vuoteeseen kasvoillaan omalaatuinen, salaperäinen hymy. Tiesin, että jotain oli tekeillä. Hän sanoi menevänsä peseytymään ja poistui sammuttaen valot. Muutamaa minuuttia myöhemmin ovi aukesi, ja pimeydessä lämmin vartalo käpertyi viereeni.

Tunsin lämpimät huulet poskellani; ne liikkuivat alas rinnalleni... alemmas... ja vielä alemmas...

Kun kuuma ja kostea suu otti kaluni sisäänsä, selkäni kaartui; koko avioliittomme aikana vaimoni ei ollut koskaan antanut minulle näin hyvää suuseksiä.

Lauettuani antelias kumppanini luikahti pois siistiytymään. Kun vaimoni palasi, hän kiipesi päälleni ja ratsasti minua kiihkeästi. Kun olimme saaneet molemmat huipennuksen, hän poistui taas, mutta palasi pian halukkaana lisää.

Se oli upea, villi ja uuvuttava yö kun yritin pysyä tahdissa mukana. Aamulla vein vaimolleni kahvia ja kiitin ihanasta yöstä. Sitten kumarruin lähemmäs ja kuiskasin: "Tiedän kyllä, että sinä ja kaksossisaruksesi vuorottelitte kanssani koko yön."

Hän lipaisi huuliaan ja iski minulle silmää. "Mistä tiesit?"

"No, ainakin siitä, että veljesi parta pistelee aika ikävästi."