Olipa kerran kaksi karhua, jotka päättivät lähteä naapurin maatilalle etsimään hunajaa. Toinen karhuista, Karpo, oli lukenut jostakin oppaasta, että parasta hunajaa saa suoraan mehiläisten valtakunnan päämajasta eli mehiläistarhasta.
Metsänreunasta tilalle tassuttaessaan Karpo ja Kontio löysivät navetan seinustalta hylätyn, kiiltävän pyöräilykypärän. Karpo päätti, että kypärä toimisi täydellisenä suojana siltä varalta, että vihaiset mehiläiset hyökkäisivät. Se rusikoi päänsä väkisin kypärään, joka jäi jumiin korvien väliin niin tiukasti, että Karpon silmät pullistuivat ulos ja se näki pelkkää keltaista muovia.
Sokeana ja törmäillen Karpo marssi suoraan sähkölankaan. Pieni sähköisku sai Karpon säikähtämään niin pahasti, että se luuli mehiläiskuningattaren henkilökohtaisesti hyökänneen kimppuunsa. Paniikissa Karpo lähti peruuttamaan karkuun, mutta kompastui Kontion tassuihin.
Yhdessä valtava karhukasa pyöri alamäkeä kohti tiellä kulkevaa traktoria, peräkärry täynnä luumuja. Koko massiivinen karhukasa rysähti täysillä suoraan traktorin kylkeen niin että traktori kaatui ojaan, ja karhut pyörivät traktorin peräkärryyn, ja molemmat karhut hautautuivat korviaan myöten violettiin luumusoseeseen.
"Senkin typerys!" Kontio sanoi ja alkoi tappelemaan ojassa olevassa peräkärryssä Karpon kanssa.
Läheisen maatilan mies tuli katsomaan mitä tuo meteli oli, ja näki kaksi jättimäistä violettia kummitusta tappelemassa keskenään. Mies hieraisi silmiään, totesi näkevänsä unta, ja meni takaisin sisään juomaan kupillisen kahvia.