Presidentin kyyditys tuli käytyä katsomassa.
Tekijät kehitelleet jonkun fantasiasekkailun tai puskafarssin 14.10.1930 päivän tienoille. Tarkoitus ei ilmeisesti ollut lainkaan pysytellä tosiasioissa. Jos jokusen selvän virheen esittäisi, niin Eero Kuussaari esimerkiksi oli v.1930 ollut everstiluutnanttina vasta vajaat kaksi vuotta; hänellä ei ollut todellisessa elämässä mitään syytä olla "kateellinen" joillekin satunnaisesti tarinaan otetuille upseerinimille, Verner Viklund (myöh Viikla) ei ollut everstin arvoinen noihin aikoihin vaan Kuussaaren tapaan everstiluutnantti, Kustaa Inkala ollut majurina vajaan vuoden, Kaarlo Raunio kaksi vuotta sekä Eino Iisakki Järvinen (ei siis Yrjö kuten annettiin ymmärtää) everstiluutnantti. Näin yksikään Sortavalassa tai Joensuussa olleista upseereista ei Walleniusta lukuunottamatta ollut Kuussaarta korkeampi eikä ylennyksiä annettu tuohon aikaan kesken vuotta edes Walleniuksen käskystä. Eli juoni tältä osin on keinotekoinen.
Muiluttajaryhmästä on puhuttu "nulikkaikäisinä." Kuljettaja Jukka Jannen nulikkaikä oli kyllä päättynyt jo helmikuun alussa 1918 16-vuotiaana vapaaehtoisena valkoisen armeijan mukana; takana punaisten vangiksi jääminen ja karkaaminen, sittemmin Viron Vapaussota Kalmin Pohjan Poikien Rykmentissä, vääpelin arvoisena kapitulanttina palvelu ratsuväessä sekä ilmavoimissa ja sitten Etsivässä Keskuspoliisissa. Ikää tuolloin vajaat kolmekymmentä vuotta mutta ennenaikaista karaistumista sitäkin enemmän. Toiset kolme kieltämättä olivat parikymppisiä. Näiden kohdalla lopputeksteissä selvä virhe; vankeudessa ei suinkaan kuollut Sven Fjalar Semenius vaan Erkki Varoma eikä Varomakaan kuollut vankeudessa vaan tutkinnan aikana suojeluskunnan harjoituksissa saamaansa keuhkotautiin. Semenius kuoli vasta 1970-luvun puolivälissä.
Lisäksi elokuvassa annetaan ymmärtää Kuussaaren muka soittaneen suoraan Jukka Jannelle. Kuussaari soitti Suomen Lukon sihteerille Mikko Jaskarille jota elokuvassa ei edes mainittu. Kuussaari ei Yleisesikunnan liikekannallepano-osaston päällikkönä ollut kuullutkaan Jukka Jannesta, vielä vähemmän kyyditsijät soittelivat Kuussaarelle suoraan matkalta joltain metsätieltä. Todellisuudessa Mikko Jaskari antoi Jukka Jannelle toimeksiannon ja Jannella oli yksi illanseutu aikaa löytää kaverit Kulosaari-Joensuu-matkaa varten. Lisäksi minkään lajin upseerisalaliittoa ei Sortavalan Seurahuoneella sen paremmin kuin Joensuussakaan ollut, Wallenius ei enää lauantai-iltana ollut juovuksissa (jos ei selvinpäinkään, lisäksi Walleniuksen kestokyky oli Kuussaarta vankempi.) Wallenius oli todellisuudessa helpottunut Joensuussa sunnuntaina kuullessaan, että presidentti Ståhlberg rouvineen oli turvallisesti majoitettuna Pielisjoen linnaan eli suojeluskuntapiirin tiloihin.
Lähteet:
Veli-Pekka Lehtola: Presidentin kyyditys
Anni Wallenius: Kyyditys
Lasse Laaksonen: Kynän ja miekan kenraali Wallenius
Heikki Lehtonen: Mannerheim-Ristin Jääkäriritarit
Martin Andersson: Jääkärieversti Verner Viikla