Mä en oo Pasolinin muita elokuvia kattonu, hieman plärännyt ja todennut että näissä on kyllä jotain niin mielenkiintosta, samaistuttavaa ja inhimillistä. Ihan jo tän aikakauden takia, tosi harvoja tän päivän elokuvia käyn katsomassa muutenkaan. Eri aikakauden elokuvat vie vähän erilaisiin sfääreihin, vähänku sellanen trippi, ja tykkään ite sellasesta päräyttävän päättömästä sekamelskasta ennemmin kuin liian ennalta arvattavista pakolla väännetyistä ylimaskeeratuista, huolella brändätystä elokuvasta. Ehkä jonkunnäkönen dopamiinivaje ja adrenaliinikoukku selittää tätä.
Onko jotain mitä erityisesti suosittelisit?
Unohdin vastata tähän. Anteeksi viivästys.
Suosittelisin ehkä Decameronea tai Canterburyn Tarinoita. En tiedä pitäisitkö sinä niistä mutta ne ovat omat suosikkini Pasolinin elokuvista. Kannattaa katsoa ne edes kerran. 👍
