[Prophat]

Lukisin kunhan posti toisi kotia... Viime viikkojen freakshowtyyppistä menoa vauhditti ajatukset George Orwellin 1984sta, ja totesin etten ole lukenut mikään muu hänen teoista. Sattumalta tuli Animal Farm vastaan nettiä selailemassa, eli se...

[soikkeli]

Walker Percy: The Moviegoer

En saa kovin paljon nautintoa tämän lukemisesta.

[äRHäkkä]

Taas kerran Sunzi: Sodankäynnin taito. Osaispa kiinaa.

[Mmeoww]

Jon Ronson The Psychopath Test

[Mmeoww]

Ken Wilberin integraalipsykologia on myös jännä. Saa kyllä eräänlaisen kyllästymisen yhteiskuntaan aikaiseksi ja some on tämmösten jälkeen sitä suurinta kuraa. Oon aikoinani hypännyt aika suureen kaninkoloon psykologiassa ja huomannut ettei sieltä pääse pois, eikä ihmisiä, heidän toimintaansa ja varsinkaan yhteiskunnan rakenteita näe enää samalla tavalla.

En väittäisi huonoksi asiaksi kyllä ollenkaan.

[joey_t]

Aloin kuuntelemaan Jean-M Untinen-Auelin kirjaa nimeltään Luolakarhun klaani. Kirja sijoittuu jääkauden Eurooppaan, aikaan jolloin neandertalilaiset ja varhaiset nykyihmiset (Cro-Magnon) elivät rinnakkain. Tarinan päähenkilö on Ayla, nuori Cro-Magnon-tyttö, joka menettää perheensä maanjäristyksessä ja päätyy neandertalilaisten "luolakarhun klaaniin". Hän kasvaa heidän keskuudessaan, mutta eroaa heistä älykkyytensä, ulkonäkönsä ja tapojensa vuoksi. Alkumetreillään kirja vaikuttaa varsin mielenkiintoiselta sisältäen monenlaista tematiikkaa kuten ulkopuolisuus, sukupuoliroolit, kulttuurierot, luonto ja henkimaailma.

Kirja on avausosa Unitinen-Auelin teossarjasta Maan lapset.

[samuel]

Aloin kuuntelemaan Jean-M Untinen-Auelin kirjaa nimeltään Luolakarhun klaani. Kirja sijoittuu jääkauden Eurooppaan, aikaan jolloin neandertalilaiset ja varhaiset nykyihmiset (Cro-Magnon) elivät rinnakkain. Tarinan päähenkilö on Ayla, nuori Cro-Magnon-tyttö, joka menettää perheensä maanjäristyksessä ja päätyy neandertalilaisten "luolakarhun klaaniin". Hän kasvaa heidän keskuudessaan, mutta eroaa heistä älykkyytensä, ulkonäkönsä ja tapojensa vuoksi. Alkumetreillään kirja vaikuttaa varsin mielenkiintoiselta sisältäen monenlaista tematiikkaa kuten ulkopuolisuus, sukupuoliroolit, kulttuurierot, luonto ja henkimaailma.

Kirja on avausosa Unitinen-Auelin teossarjasta Maan lapset.

Olen joskus lukenut tuon sarjan. Alkupään kirjat olivat itselleni mielekkäämpiä kuin viimeiset.

Viime aikoina ei ole tullut luettua kirjoja. Pitäisi taas löytää jotain mielenkiintoista.

[joey_t]

Nyt arvelen että kuuntelen Untinen-Auelin vain yhden osan. Ei siksi ettikö se olisi hyvä jonka parissa ei voisi jatkaa pidempäänkin mutta pitkinä kirjoina vievät paljon aikaa. Toki on mahdollista että tulee joku syy kuunnella enemmänkin mutta mietin jo seuraavaa.

Onko kukaan täällä tutustunut Miki Liukkosen tuotantoon? Ajattelin että jos yrittäisi Liukkosta. Voisi aloittaa vaikka kirjalla Lapset auringon alla, osin siksi että se on Liukkosen ensimmäinen romaani ja osin siksi että se ei ole hirvittävän pitkä kirja.

[saapasjalkakolli]

Nyt arvelen että kuuntelen Untinen-Auelin vain yhden osan. Ei siksi ettikö se olisi hyvä jonka parissa ei voisi jatkaa pidempäänkin mutta pitkinä kirjoina vievät paljon aikaa. Toki on mahdollista että tulee joku syy kuunnella enemmänkin mutta mietin jo seuraavaa.

Onko kukaan täällä tutustunut Miki Liukkosen tuotantoon? Ajattelin että jos yrittäisi Liukkosta. Voisi aloittaa vaikka kirjalla Lapset auringon alla, osin siksi että se on Liukkosen ensimmäinen romaani ja osin siksi että se ei ole hirvittävän pitkä kirja.

Jos lukee koko sarjan, menee Aylan seikkailut melkoiseksi pornoksi välillä Kullit on isoja, eksoottisuus viehättää ja Aylan kaikki naisenosat ovat tietysti jumalallisen kauniit hänen kiinteäksi muotoutuneessa atleettisessa kropassaan.

[Livya]

Aloin kuuntelemaan Jean-M Untinen-Auelin kirjaa nimeltään Luolakarhun klaani. Kirja sijoittuu jääkauden Eurooppaan, aikaan jolloin neandertalilaiset ja varhaiset nykyihmiset (Cro-Magnon) elivät rinnakkain. Tarinan päähenkilö on Ayla, nuori Cro-Magnon-tyttö, joka menettää perheensä maanjäristyksessä ja päätyy neandertalilaisten "luolakarhun klaaniin". Hän kasvaa heidän keskuudessaan, mutta eroaa heistä älykkyytensä, ulkonäkönsä ja tapojensa vuoksi. Alkumetreillään kirja vaikuttaa varsin mielenkiintoiselta sisältäen monenlaista tematiikkaa kuten ulkopuolisuus, sukupuoliroolit, kulttuurierot, luonto ja henkimaailma.

Kirja on avausosa Unitinen-Auelin teossarjasta Maan lapset.

Olen joskus lukenut tuon sarjan. Alkupään kirjat olivat itselleni mielekkäämpiä kuin viimeiset.

Viime aikoina ei ole tullut luettua kirjoja. Pitäisi taas löytää jotain mielenkiintoista.

Olen lukenut koko sarjan. Ja samaa mieltä, että alkupään kirjat oli parempia.

[meiosis]

Ken Wilberin integraalipsykologia on myös jännä. Saa kyllä eräänlaisen kyllästymisen yhteiskuntaan aikaiseksi ja some on tämmösten jälkeen sitä suurinta kuraa. Oon aikoinani hypännyt aika suureen kaninkoloon psykologiassa ja huomannut ettei sieltä pääse pois, eikä ihmisiä, heidän toimintaansa ja varsinkaan yhteiskunnan rakenteita näe enää samalla tavalla.

En väittäisi huonoksi asiaksi kyllä ollenkaan.

Nuorempana kiinnosti vuorovaikutuksen psykologia, ihan mainstream väitelleiden kirjoittamat populaariteokset ja oppikirjat. Kirjoitin myös vuosia päiväkirjaa, jossa kävin tilanteita lyhyesti läpi, jos olin puhunut ihmisille työn ulkopuolella. Uppoaako suhun mikään harjoitusmenetelmä tai läpikäyntimenetelmä, jossa korostetaan tilanteisiin reagointia enemmän kuin faktoja ja teorioita?

[soikkeli]

Nyt arvelen että kuuntelen Untinen-Auelin vain yhden osan. Ei siksi ettikö se olisi hyvä jonka parissa ei voisi jatkaa pidempäänkin mutta pitkinä kirjoina vievät paljon aikaa. Toki on mahdollista että tulee joku syy kuunnella enemmänkin mutta mietin jo seuraavaa.

Onko kukaan täällä tutustunut Miki Liukkosen tuotantoon? Ajattelin että jos yrittäisi Liukkosta. Voisi aloittaa vaikka kirjalla Lapset auringon alla, osin siksi että se on Liukkosen ensimmäinen romaani ja osin siksi että se ei ole hirvittävän pitkä kirja.

Muutaman lukenut, Elämä: esipuhe ja Vierastila. Hyviä kohtia ja kuvauksia, kuitenkin aika epätasainen. Pidemmän päälle ärsyttävää.

[guuguuman]

Viime ajat olen lukenut työmatkoilla bussissa Jack Kerouacin Matkalla-romaania. Luin sen joskus nuorempana ja kyllä sen kieli sekä kerronnan rytmi vieläkin salpaa hengityksen. Tätä se beat-kirjallisuus parhaimmillaan on.

[äRHäkkä]

John Quiggin: Zombietalous. Vasta niin alussa ettei mitään raportoitavaa. Aikoinaan keskustelua herättänyt kirja osui käteen ota tästä -hyllystä.

[RobertLey]

Parikin Lapin Sota-Aiheista kirjaa tuli luettuna tässä parin päivän sisällä.

Antti Tuuri: "Rauta-antura" Luin tuon jo ilmestyessään toistakymmentä vuotta sitten, taattua Tuuria; juoni kulkee. - Jostain luin, että on tarkoitus tehdä tulevaisuudessa elokuvakin niin sillä verestin vähän muistia.

Lieneekö päähenkilö, vuonna 1925 syntynyt Heikki Ojala kirjailijan eno, en ole ottanut selvää. "Äitini suku"-sarjan romaaneja kuitenkin heti Ikitien jälkeen jonka päähenkilön pojat ovat nyt mukana; nuorempi samaa ikäluokkaa Ojalan kanssa ja vanhempi Sukevan pakkotyölaitoksesta rintamalle palannut mies. - Tapahtumia turha kai muuten käydä läpi koska teos on kaunokirjallinen, se mitä ei suoraan sanota mutta itselle selvisi että Jalkaväkirykmentti 11:n porukkaa Jatkosodan aikaisesta 3.Divisioonasta ollaan päätellen Kuparsaaresta, Ihantalasta ja Vuosalmesta. Myös rykmentinkomentaja, Jääkärieversti (Aksel) Vuokko, Halsti ynnä Ensio Siilasvuo kapteenina vilahtavat ohimennen kuvassa mikä sekin antaa viitteitä joukko-osastosta. 11.Divisioonan alaisuuteen joutuminen oli vähän yllättävää mutta "Malmivaaran pataljoona" on selkeästi JR 8:n porukkaa, samoin Kaksikertaisen Mannerheim Ristin Ritarin, Eversti Martti Ahon komentama JR 50. - Henkilökohtaisesti ihmettelin Heikki Ojalan "puolen vuoden" reissua; jos mies oli syntynyt kevättalvella 1925 niin omien tietojen mukaan tullessaan rintamalle ilmeisesti kesän suurhyökkäyksen jo alettua oli todellisuudessa jo v:n 1926 ikäluokka (vuoden alkupuolella syntyneet, elleivät lähteneet vapaaehtoisina kuten jo jotkut loppuvuoden alokkaat)  tuolloin matkalla etulinjaan. Ainakin omista suunnista näin tapahtui. Mutta se nyt ei kokonaisuuden kannalta kertomakirjallisuudessa ilmeisesti haittaa.

Erkki Eklund: "Alppikengistä jäljet vain jää" - 1960-luvun alussa julkaistu romaani jossa 20.Vuoristoarmeijakunnan itävaltalaissyntyinen korpraali Dieter Kölbling lähtee karkuun suuntanaan Ruotsi. Tästä kirjasta olen aina pitänyt. Åke Lindman teki tästä 5-osaisen tv-sarjankin 1970-luvun alussa joka tuli uusintana 1993, ruotsitekstityksin ja etupäässä saksankielisenä.

Tuli mieleen, että ainakin Kauko Röyhkä on myös kyseisen kirjan lukenut koska kirjoittanut romaanin "Maan korvessa kulkevi", jossa niin ikään itävaltalaissyntyinen korpraali Dieter Kölbling lähtee 20. Vuoristoarmeijan riveistä Ruotsia kohti... - Kölblingin tarina on vain toinen Röyhkän romaanissa. Olen joskus ihmetellyt nimiä ja yhtäläisyyksiä mutta se siitä.

Kaikesta huolimatta; lasten ristiretkeksihän tuotakin veristä taivalta kutsuttiin. Nuorimmat ikäluokat eteen vanhempien kotiutuessa...

[Edwin]

Ohi aiheen.
Alppikengistä jäljet vain jää
6 miljoonan dollarin mies
Näkymätön mies
Lapsuuden tv-sarjoja