Viihde ja kevennykset > Kaatopaikka

Mitä kirjaa luet/kuuntelet?

<< < (14/133) > >>

Vieras0242:
Toinen kirja vielä menossa, mutta tuli mieleen, että pitäisiköhän sen jälkeen kaivaa Decamerone esiin. Kyseessähän on ruttoa keväällä 1348 Firenzestä maalle linnaan paenneiden nuorten tarinoita, joten se voisi olla nyt hyvinkin ajankohtainen. Varoitus tosin - Herman Hessen mukaan kertomukset eivät sovi äkäisille, pikkumaisille eikä juroille lukijoille, mutta sopivassa mielentilassa sieltä voisi löytyä mukavia ajatuksia siitä, miten eristystä voi viettää... 😉

RobertLey:
Jouko Vahtola: "Nuorukaisten sota. Suomen sotaretki Aunukseen 1919"

Luettu loppuun illalla. - Kattava ja yllättävän puolueeton teos Aunuksen retkikunnan vaiheista, järjestelyistä, rahoituksesta sekä tietysti taistelutoiminnoista v:n 1919-20 aikana. Hyvin hyödynnetty lähdekirjallisuutta sekä yksittäisten taistelijoiden jälkeenjääneitä päiväkirjoja. - Vahtola ei tuomitse (kuten ei kuulukaan), vaan toteaa. Keskeisinä taustatekijöinä tälle retkikunnalle olisi ollut saavuttaa itsenäistyneeen Suomen mahdollisimman tehokas turvaaminen Venäjää vastaan ennen muuta strategisesti - ns. Kolmen Kannaksen rajalle (jotka tulivat sitten enemmän kuin tutuiksi 20v myöhemmin...) - mutta myös kansallisesti, taloudellisesti, poliittisesti sekä sivistyksellisesti. Silloinen hallitus tuki ja lupasi rahoittaa hanketta mutta söi sanansa kun vastoinkäymiset alkoivat; paikallinen väestö ei juurikaan noteerannut tai ymmärtänyt asiaa sekä sotilaiden kolmen kuukauden sopimukset, kelirikko- ja kesäaika osoittautuivat ongelmallisiksi tekijöiksi.

Joskus luin Jääkärieverstiluutnantti Ragnar Nordströmin muistelmista, että eräs vanha puna-armeijan upseeri olisi kertonut heikäläisten olleet ns. kypsiä luovuttamaan koko Itä-Karjalan Suomelle, kyse olisi ollut muutamista päivistä mutta silloin oltiin ilmeisesti jo puolin ja toisin saatu tarpeekseen koko yrityksestä. Lähemmäs 400 suomalaista vapaaehtoista kaatui, haavoittuneiden määrä liikkui jossain vajaan 800:n tienoilla (mitään avustuksia nämä eivät myöhemmin elämässään saaneet.)

Miehistön, alipäällystön sekä upseeriston näkökulmat tuotu hyvin esille. Ehkä kaikkea ei olisi tarvinnut enää tässä tuoda julki, sillä joidenkin yksittäisten henkilöiden panettelun ja leimaamisen taustalla on löytynyt selkeää ja pelkkää syyllistämisen halua ja suoranaista kateutta. Motivaatio tietysti laski koska palkanmaksu muuttui leväperäiseksi, lääkintähuolto oli monesti yksittäisten sanitäärien (lääkintämies) aloitteellisuuden ja epäitsekkyyden varassa, muonitus lakkasi toimimasta ja komento-käskysuhteet jäivät jokusen kerran epäselviksi. Pahimmat tappiot koettiin ns. Aunuksen eteläisellä rintamalla Tuuloksessa (16.5., 19.5. ja 5-6.6.), Alavoisissa 6.5., Aunuksenkaupungissa 4.5., Mägrissä (23.4., 1.5.) sekä Koivumäessä 25.6.1919. Pohjoisrintamalla erityisen pahoiksi koituivat Polovinan, Suollusmäen-Besovetsin, Matrosan, Säämäjärven sekä Yläjoen taistelut. - Näillä samoilla kulmilla sai sitten seuraava sukupolvi sotia v. 1941 vielä raskaamman päälle.

Vieras0068:
Jonas Jonasson - Murhaaja-Anders ja hänen ystävänsä.

Tähän mennessä ollut loistavaa luettavaa.

Vieras0087:

--- Lainaus käyttäjältä: RobertLey - Huhtikuu 02, 2020, 06:15:20 ---Jouko Vahtola: "Nuorukaisten sota. Suomen sotaretki Aunukseen 1919"

Luettu loppuun illalla. - Kattava ja yllättävän puolueeton teos Aunuksen retkikunnan vaiheista, järjestelyistä, rahoituksesta sekä tietysti taistelutoiminnoista v:n 1919-20 aikana. Hyvin hyödynnetty lähdekirjallisuutta sekä yksittäisten taistelijoiden jälkeenjääneitä päiväkirjoja. - Vahtola ei tuomitse (kuten ei kuulukaan), vaan toteaa. Keskeisinä taustatekijöinä tälle retkikunnalle olisi ollut saavuttaa itsenäistyneeen Suomen mahdollisimman tehokas turvaaminen Venäjää vastaan ennen muuta strategisesti - ns. Kolmen Kannaksen rajalle (jotka tulivat sitten enemmän kuin tutuiksi 20v myöhemmin...) - mutta myös kansallisesti, taloudellisesti, poliittisesti sekä sivistyksellisesti. Silloinen hallitus tuki ja lupasi rahoittaa hanketta mutta söi sanansa kun vastoinkäymiset alkoivat; paikallinen väestö ei juurikaan noteerannut tai ymmärtänyt asiaa sekä sotilaiden kolmen kuukauden sopimukset, kelirikko- ja kesäaika osoittautuivat ongelmallisiksi tekijöiksi.

Joskus luin Jääkärieverstiluutnantti Ragnar Nordströmin muistelmista, että eräs vanha puna-armeijan upseeri olisi kertonut heikäläisten olleet ns. kypsiä luovuttamaan koko Itä-Karjalan Suomelle, kyse olisi ollut muutamista päivistä mutta silloin oltiin ilmeisesti jo puolin ja toisin saatu tarpeekseen koko yrityksestä. Lähemmäs 400 suomalaista vapaaehtoista kaatui, haavoittuneiden määrä liikkui jossain vajaan 800:n tienoilla (mitään avustuksia nämä eivät myöhemmin elämässään saaneet.)

Miehistön, alipäällystön sekä upseeriston näkökulmat tuotu hyvin esille. Ehkä kaikkea ei olisi tarvinnut enää tässä tuoda julki, sillä joidenkin yksittäisten henkilöiden panettelun ja leimaamisen taustalla on löytynyt selkeää ja pelkkää syyllistämisen halua ja suoranaista kateutta. Motivaatio tietysti laski koska palkanmaksu muuttui leväperäiseksi, lääkintähuolto oli monesti yksittäisten sanitäärien (lääkintämies) aloitteellisuuden ja epäitsekkyyden varassa, muonitus lakkasi toimimasta ja komento-käskysuhteet jäivät jokusen kerran epäselviksi. Pahimmat tappiot koettiin ns. Aunuksen eteläisellä rintamalla Tuuloksessa (16.5., 19.5. ja 5-6.6.), Alavoisissa 6.5., Aunuksenkaupungissa 4.5., Mägrissä (23.4., 1.5.) sekä Koivumäessä 25.6.1919. Pohjoisrintamalla erityisen pahoiksi koituivat Polovinan, Suollusmäen-Besovetsin, Matrosan, Säämäjärven sekä Yläjoen taistelut. - Näillä samoilla kulmilla sai sitten seuraava sukupolvi sotia v. 1941 vielä raskaamman päälle.

--- Lainaus päättyy ---

On kyllä hieno juttu, että olet historiasta kiinnostunut RobertLey, ja osaat valita lukemisesi oikeasta ja korkeatasoisesta historiantutkimuksesta. Mieltäni lämmittää todella suuresti, että joku muukin jakaa kanssani aidon kiinnostuksen historiaan ja haluaa tietää kuinka asiat oikeasti ovat tapahtuneet, eivätkä kuten peruskansasuomalaiset luulevat niiden tapahtuneen. Jouko Vahtola on tavallaan minun oppi-isäni mitä historiaan tulee. Vahtola oli Suomen ja Skandinavian historian professori silloin, kun minä opiskelin historiaa Oulun yliopistossa. Oman graduni ohjaaja. Vahtola korosti sitä, että kuinka tärkeä on aina perustaa kaikki historiantutkimus alkuperäisiin lähteisiin. Ja sitä, että kuinka tärkeä on harjoittaa aina hyvin kriittistä lähdekritiikkiä. Jopa arkistolähteiden kohdalla pitää aina miettiä sitä, että miksi juuri ne asiakirjat ovat olemassa. Myös se, että jostain kiusallisista asioista asiakirjoja ei ole kirjoitettu, kertoo paljon. Historiantutkimuksessa on mielenkiintoista se, että jossakin on olemassa aina se absoluuttinen totuus. Ihan joka asiasta. Mutta sitä ei voi koskaan luultavasti saavuttaa. Mutta yhä lähemmäksi voi päästä.

Itseä on aina mietityttänyt suuresti Mannerheim. Miksi Stalin ei halunnut, että Mannerheimia ei syytetty sotarikoksista. Vaan aivan muita miehiä. Kaikki valta oli Stalinilla. Hän olisi voinut murskata Mannerheimin. Ehkä Stalin ja muu valvontakomissio ajattelivat, että Mannerehimin tuomitseminen olisi ollut se viimeinen pisara. Suomalaisten kamelinselkä olisi katkennut ja Suomi olisi ajautunut anarkiaan. Olisi tullut joku uusi Iso Viha. Itse arvelen, että se syy saattaa olla siinä, että Mannerheim ei koskaan suostunut siihen, että suomalaiset katkaisevat Murmanskin radan ja tuhoavat näin Leningradin. Pietari oli Mannerheimille se kaikkein rakkain paikka maailman päällä, ja hän ei halunnut että Hitler syö koskaan voiton kunniaksi juhlapäivällisen Astoria hotellissa. Mannerheim oli ylväs aatelinen, ja hän ei kyennyt peittämään halveksuntaansa Hitlerin natseja kohtaan. Joita hän piti täysinä juntteina ja pikkunousukkaina, joilla ei ole mitään sivistystä eikä ihmistapoja. Mannerheim piti natseja sellaisina Saksan perussuomalaisina juntteina. Mitä he tietysti olivatkin  ;).

Suuri kiitos tästä lukuvihjeestä RobertLey. Kun kirjastot taas aukeavat, niin lainaan kirjan heti ensi kädessä. Vaikka en itse olekaan niin kovin kiinnostunut näistä heimosodista.

RobertLey:
^ No niin noh... jooh. Ja samalla kai tämmötten puoliväliheikin kiitokset.. - Löytyy tältä oppi-isältäsi toinenkin lukemisen arvoinen kirja (siis meikäläisen kiinnostuksen kannalta) eli "Tankit tulee! : Taistelu hyökkäysvaunuja vastaan Talvisodassa 1939-40." - Koskettelee lähinnä Suomen armeijan panssaritorjunnan tilaa sodan alkaessa sekä neuvostoliittolaisten panssareiden kehittämistä kun olivat hakanneet ensin joulukuun 1939 Kannaksella päätään seinään, eli "jyskyttäneet meittiä niinkun tukilla kirkonovee..." ,  Länsi-Kannakselta Laatokan-Karjalan kautta pohjoiseen eli Raatteen tien sotasaaliisiin saakka. - Muusta puolesta en sano tässä mitään.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu