Viihde ja kevennykset > Kaatopaikka

Mitä kirjaa luet/kuuntelet?

<< < (115/133) > >>

joey_t:

--- Lainaus käyttäjältä: Timppa-T - Kesäkuu 02, 2024, 06:38:53 ---Tällä hetkellä menossa Lauri Hokkasen teos: Kommunismin teloitettu unelma Seppo Toiviaisen elämä ja tragedia.

Kirja on siis elämänkerta toverista, älyköstä, ja hienosta miehestä, Seppo Toiviaisesta.

--- Lainaus päättyy ---
Kerrotaanko siinä minkälaisia menestystarinoita kommunismin avulla on saavutettu?

Oman puutteellisen käsitykseni mukaan kaikki saavutettu on vahvaa miinusmerkkiä. Kommunismi ei toiminut Venäjällä, sen sijaan sen vähintäänkin osaseurauksena maan demokratia on tilassa jota voisi kutsua katastrofiksi, aivan kuten kommunismin ja sen nykyversion vihervasemmistolaisuudenkin kohdalla on.

Mutta kai siitä edes joskus on seurannut jotakin hyvää. Laitapas tuohon alle iloksemme listausta kommunismin positiivisista seurauksista ...

ModEdit: Turhat provot pois

Meeme:
Vankina Thaimaassa

RobertLey:
Luin Paavo Rintalan "Kesäkuu 44" sekä "Sotilaiden äänet" ensi kerran jo teini-iässä mutta luin ne eilen uudestaan (Isävainaan peruja kirjahyllystä, on niissä erään haavoittuneen sukulaismiehenkin pätkä mutta koskee lähinnä Talia sitten vähän myöhemmin, kesäkuun puolenvälin jälkeen 1944, paljoa ei Rintala harvapuheisesta hämäläismiehestä irti saanut...)
Mutta 9.6.1944 se helvetti repesi. Kyllä Rintala entisenä teologian ylioppilaana termit tiesi ja osasi löytää oikeat sitaatit; "Sanalla sanoen, se on kauttaaltaan kamala tienoo, jossa ei yhtään järjestystä ole." - John Bunyan: "Kristityn vaellus'

Lyhyitä muistumia aina rykmentinkomentajien katkelmista rivimiehiin.

"Se repäisi äänivallin kerralla rikki ja heitti kaiken metelin täynnä sirpaleita, hiekkapölyä, kantoja ja kuraa meidän päällemme. Se jäi meidän korviimne ja aivoihimme. Muistan sen elämäni loppuun saakka.
Olin upseerikokelas.
Kun minä viikkoa myöhemmin, kesäkuun 16. päivän vastaisena yönä heräsin leikkauksen ja nukutuksen jälkeen sotasairaalan vuoteessa ilmapommitukseen, minä vasta silloin huusin ääneen.
Luulin olevani Valkeasaaressa."

Bunyanin sitaattiin sopii myös erään keskipohjalaisen rivimiehen muisto; "Kun maailmanloppu tuloo, sen erellä on hiljaisuus."

joey_t:
Olen kuunnellut pari Ari Paulowin Jesse Hackman-dekkaria. Hackman on oululainen versio Turun Jussi Vareksesta. Baarielämää ja kauniita naisia. Kempeleläisellä Paulowilla on hyvä paikallistuntemus sekä mielikuvitus plus siihen päälle kuljettaa tarinaa mielenkiintoisella tavalla. Kirjojen ihmiset ovat tällaisia kadun miehiä ja naisia ja mielipiteet sen mukaisia. Jos olet herkkä närkästymään mielipiteistä niin Ari Paulow ei ole hyvä valinta. Muussa tapauksessa kyllä.

joey_t:
Tex Willereitä. Olen hankkinut pari Texiä joita en ole ehtinyt lukemaan mutta tänään otin käsiini.

Eka on Maxi Tex sarjaa oleva sarjis nimeltä Neljä kostajaa. Claudio Rizzin kirjoittama ja kuvituksesta vastaa Giampiero Castertano. Kertoo neljästä konfederaatio-upseerista jotka joutuivat sisällissodan jälkeen vankilaan jossa unionin vankilanjohtaja rääkkäsi ja kidutti julmasti vankeja. Tarinan alkuvaiheessa kyseinen nelikko kävi tappamassa raakalla tavalla kyseisen vankilanjohtajan. Tex Willer ja Kit Carson lähtevät jahtaamaan noita neljää kostajaa. Jälki on tuttua: pihvit, paistetut perunat sekä olut maistuvat kaksikolle ja herjanheitolla on oma vahva sijansa. Tässä tapauksessa uhri-syyllinen asetelma ei ole täysin mustavalkoinen joten asiaa punnitaan myös moraaliselta kannalta.

Kun sain tuon luettua aloin lukemaan Tex Willer suuralbumia Texasin kunnian tähden, teksti Boselli, kuvitus Dotti. Tämä on mulla vielä kesken mutta ainakin alkuosiltaan on Texin ja Kit Carsonin muisteluita uskolliselle kuulijalle Kit Willerille. Ai että nämä on mielenkiintoisia sarjiksia jossa oppii myös vähäsen Pohjois-Amerikan historiaa ja maantiedettä.

Lukisinko uudelleen: kyllä.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu