Viihde ja kevennykset > Kaatopaikka

Mitä kirjaa luet/kuuntelet?

<< < (100/139) > >>

RobertLey:

--- Lainaus käyttäjältä: ShyGuy - Huhtikuu 19, 2023, 08:50:59 ---Eräs itävaltalainen korpraali myöskin piti Wagnerista.

--- Lainaus päättyy ---

Itävaltalaisen Korpraalin syntymästä tuleekin sattumalta 134v täyteen joten ehkä siihen sopinee viimeksi luettu kirja.

Roman Sandgruber: "Alois Hitler - diktaattorin isä"

Kirjaston Best Seller-hyllystä bongattu. - Sinällään ei mikään maailmoja mullistava teos, Korpraali kun tunnetusti kuuluu maailman eniten tutkituimpien henkilöiden joukkoon. Mutta Vanhasta Tullivirkailijasta ei itsessään ole juuri erikseen tehty kokonaista dokumenttia, ja mitä onkin mainittu niin säilyneitä asiakirjoja on tietyistä syistä vuosien 1938-45 aikana hävinnyt ja takavarikoitu Itävallan arkistoista sen verran perusteellisesti ettei jälkipolvien historijoitsijoille ole jäänyt juuri muuta kuin huhuja, juoruja ja loputonta spekulointia.

Sandgruber näyttäisi olevan itävaltalainen  talous- ja sosiaalihistorian emeritusprofessori joten hän onkin keskittynyt kuvaamaan etupäässä ilmeisesti sitä puolta jonka tuntuu hallitsevan ja joka itse asiassa onkin mielenkiintoisinta, eli Itävallan ja Baijerin rajaseutujen teollistumisen ja kaupungistumisen vaiheita aina 1800-luvun alkupuolen/puolivälin paikkeilta aina 1900-luvun alkuun. Kirjassa käydäänkin läpi perusteellisesti Korpraalin Isän kotiseudun Waldviertelin, asuin- ja palveluspaikkakuntien Wienin, Pinzgaun, Braunaun (jossa Korpraalikin syntyi), Passaun, Uhrfahrin, Fischlhamin (jossa Tullivirkailija yritti eläkkeelle päästyään hoidella keskisuurta maatilaa siinä kummemmin onnistumatta), Lambachin, Leondingin sekä tietysti Linzin provinssikaupungin oloja, kultturia, kehitystä, poliittista elämää sekä paikallisia erityispiirteitä. Suvusta ja Tullivirkailijan kolmesta avioliitosta mainitaan mitä mainitaan, on korjattu joitakin syntymäaikoihin sekä henkilöihin liittyviä väärinkäsityksiä säilyneiden dokumenttien pohjalta. Vaikutelma on, että Tullimiehen oli mentävä sinne minne komennettiin, useimmiten ylennysten seurauksena - ja tämähän meni; ensin yksin, sitten vaimoineen ja lopulta perheineen.

Tullivirkailija oli entinen suutarin kisälli, mutta koska heitä oli tuohon aikaan Wienissä ilmeisesti enemmän mitä töitä itsensä elättämiseen riitti, oli köyhän miehen valittava ajan tavan mukaan eteenpäin päästäkseen armeijan tai tullin/poliisin väliltä mikä takaisi varmemmat oltavat. Tullin palvelukseen kisälli lähti 18-vuotiaana 1855 ja sai koulutuksen aikana ja sen päätyttyä tehdä pitkälle toistakymmentä vuotta töitä kentällä; jämäkkä ja tiukan paikan tullen pelkäämätön ja lujanyrkkinen mies oli mukana tullimiesten ja salakuljettajaporukoiden yhteenotoissa joissa saatettiin ampua kovilla, saattoi saada puukosta tai revolverin kuulan nahkaansa. Niitä arpia Vanha Herra näytteli myöhemmin oloneuvoksena mielellään. Kuvaavaa Tullimiehen luonteesta lienee Korpraalin äidin lyhyt muistelus heidän vihkimispäivästään: "Aamukuudelta meidät vihittiin Braunaun kaupunkiseurakunnan kirkossa, ja seitsemältä mieheni lähti jo toimeensa." Itävallan Kruunu ei pahemmin ylimääräisiä vapaapäiviä myöntänyt vaan vihkimiset, häät, hautajaiset, muutot yms oli hoidettava miten vapaa-aikaa sattui olemaan. Vartiossa raja-asemilla oli seistävä säällä kuin säällä, myöhemmin päätullivirastossa työskennellessä vallitsi äärimmäisen tarkka hierarkia ja nokkimisjärjestys, joskin ohjesäännöissä todettiin mm "kohtuullisen viinanjuonnin olevan omiaan karaisemaan miestä." Tullivirkailija ei tainnut työaikojaan tai velvollisuuksiaan kuitenkaan pahemmin valitella, kyseessä oli ilmeisimmin melkoisen lahjomaton, pikkkutarkka, kunnianhimoinen ja oman arvonsa tunteva mies jolle kirkolliset rituaalit eivät juuri merkinneet enempää mitä muodollisuudet vaativat. Uskonto sopi vaimoväelle, itse Tullivirkailija kävi kirkoissa ainoastaan virallisina juhlapyhinä kuten Keisarin syntymäpäivänä jolloin se oli velvollisuus.

Tullivirkailija piti oluesta, viinistä ja kuului naisten suhteen suoran toiminnan miehiin. Korpraalilla taisi tästä syystä olla epävirallisia sukulaisia enemmän kuin saattoi tietääkään, eräälle vanhahkolle, Braunaun lähitteillä syntyneelle miehelle todettiin vielä 1950-luvun alussa tyyliin: "Jos vielä kampaatte päänne tuohon Hitlerin malliin, amerikkalaiset ottavat Teidät kiinni Adolfina." Siinä selvisi että sodan aikana tälle samaiselle miehelle oli sanottu syntyperätodistuksia myöntäneessä Sippenamt-virastossa: "No Teitä ei tarvitse kuin katsoa, niin näkee että Vanhan Hitlerin poikia ollaan." Eli Tullivirkailijalla ei tainnut olla liiemmin estoja tässä suhteessa. Eikä tuota ollut tapana siihen aikaan tuomita, vapaa-aika oli vapaa-aikaa ja jos mies hoiti virkansa moitteettomasti niin siihen ei ollut tapana puuttua, vaikka luonnollisesti juoruiluahan moinen on synnyttänyt siitä lähtien kun tällä Telluksella on ollut kolme-neljä ihmistä.

Kaiken kaikkiaan Tullivirkailija yleni 40 palvelusvuotensa aikana korkeimpaan mahdolliseen virkaan mitä kansakoulupohjalta ja vailla suhteita aloittanut mies saattoi päästä, Tullivartijasta Tullin Ylitarkastajaksi. Sandgruber on saanut käsiinsä 31 Vanhan Herran kirjoittamaa kirjettä koskien lähinnä eläkkeelle jäävän virkamiehen maatilan ostoa Fischlamin Hafeldista. Niistä käy ilmi ettei Tullivirkailijalla ollut juuri minkäänlaista kokemusta maanviljelystä, tilan töitä tuli johdettua erään aikalaisen mukaan "opaskirja kädessä" eikä siitä puolesta mitään tullut, rengit olivat laiskoja, palvelustytöt tulivat raskaaksi tai sairastivat kaatumatautia, joki  tulvi ja sato jäi pieneksi. Alta kahdessa vuodessa Tullivirkailija sai tarpeekseen, myi koko pask... roskan joltisellakin tappiolla toiselle hyväuskoiselle kaupunkilaiselle, muutti perheineen Lambachin luostarikaupunkiin mutta onnekseen juuri ennen suuria tulvia jotka tuhosivat suuren osan tilan maista. Äijä kirjoitti entiselle naapurilleen pirullisen vahingoniloisena tyyliin: "Kuulin, että rouva von Zedauer harkitsee tilan myymistä Wienin herrasväille. Sellaisille ihmisille se tarjoaakin parin vuoden vaihtelua, ja samalla saavat uusia kokemuksia, nimittäin sen, että kaikki pitää oppia alusta pitäen. Talvisaikaan myynti muuten ei tule varmasti onnistumaan." Vanhaa miestä risoi näemmä oma epäonnistumisensa ja poistumisensa omalta mukavuusalueeltaan kaupunkiympäristöstä.

Loppu tuli 65-vuotiaana tammikuun 3. 1903 -  kuten tiedossa yleisesti on - Leondingin kunnassa Gasthaus Weisingerin kantapöydässä joka-aamuisen viinilasillisen ääressä "veriyskään." Tullivirkailija oli ehtinyt päästä paikallisiin piireihin joten kuolema noteerattiin pitkällä muistokirjoituksella Linzer Tages Post-lehdessäkin. Samaan lehteen pangermaanina eli vahvasti saksalaismielisenä mutta samalla Itävallan Keisarille uskollisena tunnettu mies oli kirjoittanut lukuisia artikkeleita niin harrastamastaan mehiläistenhoidosta kuin politiikastakin.

Kuten sanottu, eihän tästä kirjasta mitään ennenkuulumatonta löydy, ja ehkä hyvä niin. Ainakaan mitään sensaation hakuista otetta ei ole havaittavissa kuten joissakin amerikkalaisten tai ranskalaisten elämäkerroissa Korpraalista sekä hänen lapsuus- ja kouluvuosistaan. Vaikutti melko puolueettomalta, toteavalta, joskin lopussa Tullivirkailijan poistuttua kuvioista Korpaalin vaiheita seurattaessa alkoi taas tulla tuttuja, moneen kertaan luettuja tulkintoja. - Mutta muuten ihan hyvä dokumenttiteos ennen kaikkea tuon ajan Itävallasta ja oloista niin pikkukaupungeissa kuin maaseudullakin.

Paulxp:
Säädyttömät -historiakirja menossa. Kiinnostavaa ja harvemmin kuultua kuvausta Suomen historiasta ja kehityksestä nykymuotoon.

”Säädyttömät” kertoo kahden perheen tarinan 1700-luvun lopusta 1900-luvun alkuun. Kertomusten päähenkilöt ovat piikoja ja pikkuvirkamiehiä, sotilaita ja suutareita, lukkareita ja lyseolaisia. Kirjassa tarkastellaan, millä tavoin säätyjen ulkopuolella eläneet ihmiset kurkottivat kohti uusia sosiaalisen nousun mahdollisuuksia tai taistelivat köyhyyttä ja sosiaalista vajoamista vastaan.

https://www.adlibris.com/fi/kirja/saadyttomat-9789517689830

RobertLey:
Heikki Tiilikainen; "Kolmen rintaman mies"
- Tuli luettua. Kertoo Tiilikiasen sedästä muistiinpanoin-, dokumentein sekä päiväkirjoin. Seppo Tiilikainen oli todellakin Talvisodassa vapaaehtoisena taistellut, 19-vuotiaana Saksaan vapaaehtoisena lähtenyt sekä sitten heinäkuun lopussa Piikkirykmnentin riveissä (Karjalan-, Aunuksen-, sekä Maaselän Kannaksen Taisteluissa) lopulta Tali-Ihantalassa kaatunut Mies. - Se että mies Kaatui SS-miehenä Ihantalassa on ehkä enemmän kuin mitä nykypolvi osaa arvostaa.
Heikki Tiilikainen on eveverstiuutnantti joka on Ranikkotykistön Miehenä ollut toimittamassa teoksia "Linnakesaaret: Rannikkolinnakeiden elämää sodassa ja rauhassa."
sekä "Sodassa vieraalla maalla. Suomalaiset Turkin Sodassa 1978-79" - mikä on kyllä eräällä tavalla Hieno Kuvaus monien vuosien Sotilaiden oloista.

Hottis puuma:
Hannu Lauerma - Kiehtova mieli.

Luku/kuuntelusuositus kaikille, jotka haluavat tietää ihmismielen koukeroista lisää tarkemmin. Oikea tieto luo ymmärrystä ja oikea tieto auttaa myös olemaan tuntosarvet valppaampana kaikenmaailman manipuloijien suhteen -joita tässäkin skenessä valitettavasti liikkuu.

RobertLey:
^^ Mitäs helvettiä viime viikonloppuna on oikein tullut töherrettyä. - Litra viskiä ei vielä noin vaikuttaisi mutta toinen pullo ilmeisesti oli jo liikaa (kolmaskin hupeni...) - Ryyppääminen kellonajasta päätellen näköjään kestänyt koko yön....

Mutta, ei anneta moisen häiritä. - Tuli käytyä läpi Kimmo Sorkon "Stadin kevyt ykkönen" eli Jatkosodan aikaisen Kevyt Osasto 1:n historiikki vv 1941-42 (jona vuonna - yleensä kevättalven aikana) jokainen divisioona lakkautti Kevyet Osastonsa uudelleen järjestelyjen yhteydessä; vanhempia ikäluokkia siirrettiin siviiliin ja nuorempia toisiin joukko-osastoihin. - Kevyt Osasto kuului 12.Divisioonaan, perustettiin Kulosaaren alueella, osallistui hyökkäysvaiheessa Karjalan Kannaksen taisteluihin ja muutaman sadan miehen porukka menetti lähes kuusikymmentä miestä kaatuneina mm Pilppulassa, Inossa, Raivolassa sekä Uudellakirkolla. Helsingistä ja sen lähiseudulta muodostetun 12.Divisioonan Komentajana toimi tuolloinen eversti Vihma, myöhempi Jääkärikenraali joka kaatui Ihantalassa 5.8.1944.

Lyhyestä virsi kaunis; Kimmo Sorko on kirjoittanut lukuisia eri joukko-osastojen historiikkejä, mm Talvisodan Taipaleen Kempin sekä Suvannon lohkon Wartiovaaran rykmenteistä, JR 23 eli "Laurilan Verikoirien" taisteluista Taipaleenjoella, Äyräpäässä sekä Vuosalmella, Jatkosodan aikaisen JR 8:n sekä samaan 11.Divisioonaan kuuluneen naapurirykmentti "Vornan" eli JR 50:n muistelmateokset.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu