Viihde ja kevennykset > Kaatopaikka

Mitä kirjaa luet/kuuntelet?

<< < (10/126) > >>

Old Gray wolf:
Hugh Ambrosen Pacific Mielenkiintoinen sotahistoria kirja kokemuksista Tyynen Valtameren tapahtumista eri henkilöiden (4 sotilaiden+ 1 lentäjän) sodan näkökulmista. (Huom HBO:n tv sarja Pacific on ollut esikuvan tähän kirjan)

Seepeli:

Eric Ries: the startup way

RobertLey:
Kallonen, Kari : Tähtilippu Talvisodassa

- Illalla saatu luetuksi. Hyvä aihe jota ei juurikaan aikaisemmin ole historiankirjoituksessa käsitelty. Tehty sen ajan lehtihaastattelujen ja -kirjoitusten, yksityisten kirjeiden sekä dokumenttien pohjalta niistä suomalaista ja suomensukuisista miehistä jotka matkustivat taistelemaan vanhan maan riveissä kohtalon hetkellä. Kaikkiaan Amerikan Suomalaisen Legioonan riveissä soti Talvisodan loppuvaiheissa (etupäässä Laatokan Karjalassa Pajarin Jalkaväkirykmentti 16:ssa) 378 miestä, useat jo Vapaussodan käyneitä miehiä. Kaikkiaan "Suomen Vapaussodan Rintamamiehet Amerikassa"- yhdistys järjesti matkan 453 vapaaehtoiselle.

Tunnetuin ja värikkäin hahmo on tietysti "Nuorin Jääkäri" Albert Oskar Penttilä (1902-1957), joka sai upseerina ensin komppanian päällikkyyden ja lopulta Jääkärimajuri Leimun kaaduttua III pataljoonan komentajuuden JR 16:ssa. Miehen vaiheet olivat tietysti yhtä paljon totta kuin lehtien ylläpitämää taruakin, mutta siitä ei päästä mihinkään, että 15-vuotiaana Jääkäripataljoona 27:een liittynyt poika yleni ennnätysajassa Suomessa jefreitteristä luutnantiksi Satakunnan Rintaman taisteluissa, karkasi Viron Vapaussodassa välittömästi rintamalle toimien panssarijunaosastossa mm Priskessä, yritti osallistua (tämä muualta luettuna) Aunuksen retkeen mutta kateellisten panettelujen vuoksi jäi syrjään siltä reissulta,  soti silti myöhemmin Vienan Metsäsisseissä Kostamuksessa 1921. Tämän jälkeen olivat vuorossa Ranskan Muukalaislegioona sekä Meksikon armeija sekä lopulta homma presidentti Rooseveltin perheen yksityisautonkuljettajana.

Muitakin yllättäviä anekdootteja - ja elämänkohtaloita - kirjasta löytyy. Yksi mielenkiintoisimmista (ja useimpien ns. "nykyhistorioitsijoiden" mielellään unohtamista - joko tahallisista tai tahattomista - ) seikoista lienee se, että Mannerheim nimenomaan kirjallisesti vastusti ns. "...mielisten" vapaaehtoisten saapumista Suomeen. Teos valottaa myös moderneista tulkinnoista poiketen Suomen suhtautumista juutalaiskysymykseen. Kirjassa todetaan esim juutalaisten sotavankien kohtelusta heidän omien todistustensa perusteella, että suomalaisten toiminta kaikessa hiljaisuudessa ennemminkin auttoi heitä pysymään Suomessa kuin katteettoman epäilyn heittäminen jonka mukaan heidät olisi ollut tarkoitus järjestelmällisesti luovuttaa ulkomaille. Eli kuten pääministeri Jukka Rangell totesi 4.8.1942 Suomessa vierailleelle Reichsfuhrer Heinrich Himmlerille: "Wir haben keine Judenfrage."

Vieras0265:
Sain juuri luettua George R.R Martinin kirjan A Storm of Swords ja nyt aloin lukemaan A Feast for Crows kirjaa.

RobertLey:
Gunter Grass: Sipulia kuoriessa.

Viikonloppuna tuli luettua. Ihmettelinkin miten se jäi 13-14 vuotta sitten käymättä läpi, vallankin kun herätti muistaakseni enemmänkin keskustelua Grassin nuoruuden taustoista (liittyen ohikiitävään hetkeen 17-vuotiaana Waffen-SS:n sotilaana.) Silloinhan innokkaimmat olivat puuhaamassa miehen v. 1999 saamaa Nobelia poies sekä Lech Walesa Grassin syntymäkaupungin Danzigin kunniakansalaisuuden peruuttamista.

Mikäli pitää Grassin tyylistä, teos on kai jonkinlainen proosallinen elämänkerta/muistelus tekijänsä omaleimaiseen tyyliin (en ole kovin tarkasti perillä termeistä) niin suosittelen. Alkupuoli on ainakin itseäni kiinnostava; rannikkokaupungin pojat ihailevat ajan tavan mukaan U-Veneitä, suorittavat oman ikäpolvensa kunnollisten nuorukaisten tapaan niin työ-, kuin tykistöpalvelua joko it:ssä tai rannikkopattereissa - koulu ei juurikaan kiinnosta. Ja kuuluvat tietysti enemmistön ohella Hitler Jugendiin kuten vuoden 1941 Saksan lain vaatimusten mukaisesti 14-vuotiaiden kuuluikin.

Grassikin pyrki ensin vapaaehtoisena sukellusvenepalvelukseen, mutta hylättiin alaikäisenä. Kutsuntatoimistossa annettiin ymmärtää että kortti tulee kyllä aikanaan postissa ja että v. 1927 syntyneetkin ehtivät vielä varmasti mukaan rintamalle. Tässä suhteessa Grass on käsittääkseni jopa raadollisen rehellinen; ei sorru puolustelemaan itseään eikä valintojaan, eikä mielestäni siihen ole tarviskaan. Kuka murrosikäinen ajattelisi asioita erityisen syvällisesti mikäli opiskelu ei maita, kotona on ahdasta ja seikkailukirjoista omaksuttu sankarimentaliteetti vetää puoleensa. Jälkiviisaus ei ole viisautta vaikka Grass yrittääkin selvittää lähinnä itselleen missä oli tehnyt väärin/kuinka valita toisin.

Koska Waffen-SS:n yksiköt olivat kärsineet suuria tappioita, niihin oli mutkattomampaa päästä kuin Wehrmachtiin; lisäksi uniformut olivat nuoren pojan silmään komeampia. 10. SS-panssaridivisioona Frundsberg oli lopullinen sijoituspaikka jonne juuri 18 vuotta täyttänyt Grass komennettiin, mutta alokasjakso venyi sen verran pitkäksi ettei hän ehtinyt varsinaisiin taisteluihin kokien kuitenkin perääntymisvaiheen kaoottiset tunnelmat; maata panssarivaunun alla ulostaen housuihinsa ja pelätä Stalinin urkujen tulitusta - haavoittuen 20.4.1945 kranaatista lievästi käteen ja jalkaan. Sitä ennen hän sai kiittää selviytymisestään erästä monen sotavuoden jermua, Wehrmachtin alikersanttia joka "besorkkasi" Grassille kansanarmeijan vaatteet riimukirjaimin varustetun formun lentäessä jonkkaan. Seurasi toista vuotta kestänyt jakso amerikkalaisten sotavankileirissä, sodanjälkeiset vuodet grafiikan ja kuvanveiston opinnoissa Dusseldorfissa, perheellistyminen sekä lopulta esikoisromaani "Peltirumpu."

Nuoren Flakhelfer-sukupolveen kuuluneen miehen selviytymistarina jos ei muuta.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu