Viihde ja kevennykset > Kaatopaikka

Mitä kirjaa luet/kuuntelet?

<< < (88/134) > >>

joey_t:
Seppo Jokinen: Pahasti tehty

RobertLey:
Andre Swantstön "Valkoisen Suomen  Soturi." - Saatana, tuo kirkkohistorioitsijaksi jaksaa ñäemmä kutsua Kalervo Kurkia mä b.

No

Mustelmann:
Renny Harlin - Ainutlaatuinen elämäni. Luin tätä hitaasti jostain keväästä saakka, mutta sain viimein loppuun. Kiehtova tarina suomalaisesta elokuvaohjaajasta, joka toteutti amerikkalaisen unelman puhtaimmassa muodossaan. Viinaa, naisia ja hienoja kartanoita riitti ja muutama leffakin tuli tehtyä siinä sivussa. Suosittelen kirjaa kaikille elokuvafaneille ja tietysti Rennyn faneille, joihin itsekin kuulun.

Vieras1542:
Etuläpät-podcastia

RobertLey:

--- Lainaus käyttäjältä: RobertLey - Marraskuu 20, 2022, 23:11:24 ---Andre Swantstön "Valkoisen Suomen  Soturi." - Saatana, tuo kirkkohistorioitsijaksi jaksaa ñäemmä kutsua Kalervo Kurkia mä b.

No

--- Lainaus päättyy ---


Jahah... - No niin...että tämmönenkin ajatusten Vantaanjoki on tullut raapustettua (paitsi että mitään ajatustahan tässä ei taida olla (ehkä jotain Vantaanjokeen verrattavaa sitten kumminkin...)- Mutta haluan korostaa että olin sattuneista syistä hyvin isänmaallisella tuulella ja ehkä siitä johtuen tuli omattua voimakkaat sympatiat ja antipatiat ja koska Swantröm sattuneista syistä onnistui syylllistämään edellisellä opuksellaan toista tuhatta Miestä niin vaikeaa on tätä niellä.

Kalervo Kurkialan elämän tarina on harvinaisen mielenkiintoinen; ensin vuodet Jääkärinä Saksassa, sen jälkeen Vapaussodassa koko matkan Vaasasta Viipuriin luutnanttina, enkä turhautuminn vastaperustettuun tasavaltaan mikä saattoi olla syynä halu lähteä väljemmille vesille; merimiespapiksi Australiaan.

Takaisin Suomeen Kurkiala palasi 1930-luvun tietämissä ja liittyi Sinimustiin, toimi jonkin aikaa Ikaalisten kappalaisena kunnes siirtyi Hattulan seurakuntaan Kanta-Hämeeseen. -Sitten seurasikin Talvisota ja Kurkiala katsoi itsestään selvänä seurata seurakuntansa miehiä Jalkaväkirykmentti 15 riveissä kotipaikkakuntalaisineen Länsi-Kannakselle Summan lohkolle. - Merkillistä kyllä Svantröm jättää melko tavalla syrjään Kalervo Kurkialan henkilökohtaisen - paikkakunnan miestenkin muistaman rohkeuden; pitkä, hoikka mies kulki säännöllisesti etulinjan juoksuhautaa tulituksesta välittämättä, piti säännöllisesti korsuissa hartaushetkiä ja pisti itsensä alttiiksi henkilökohtaisellekin hengen menolle.

Olihan Kurkiala Suomalaisen SS-pataljoonan puuhamiehiä; siihen Swanströn kyllä takertuu; ilmeisen isänmaallinen Mies josta tuli pataljoonan pappi ja SS-Obersturmanfuhrer. - Antisemitismiä Swantröm jaksaa rummuuttaa Kurkialankin kohdalla mitä ei ilmeisesti tuon ajan hengen huomioon ottaen sovi niistäkään. - Mutta samalla tavalla kuten edellisessä kirjassaan hän unohtaa tai kiistää että Hän oli näille Pataljoonan Pojille isähahmo rintamalla; koti-ikävän tai jonkun sielullisen vaikeuden vaivatessa Kurkiala oli aina ottamaan kenet tahansa vastaan.

Kun en ole teologi enkä historioitsija olen vain sitä mieltä että Kurkialan tapaiset Miehet elivät aikanaan että Swanstömin kaltaiset miehet voivat nykyisenä aikana saada kirjojaan kaupaksi ja mainetta.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu