Viihde ja kevennykset > Kaatopaikka
Mitä kirjaa luet/kuuntelet?
Vieras0265:
Aloin lukemaan Henry Millerin kirjaa Kravun Kääntöpiiri.
Lifti:
Nalle Puh ja möhköfantti jäi eilen kesken.
Se jäi kohtaan "sinulla on pienet aivot - kani julisti"
Villerius:
Sinuhe Egyptiläinen ties monenneko kerran.
RobertLey:
Antti Tuuri - Levoton mieli
Tarttui korona- Suomen kirjaston Best-seller-hyllystä käsiin ja luin. Hyvin tässä juoni kulki, kuten Antti Tuurilta Pohjanmaalla tapahtuneisiin ja siellä vaikuttaneiden ihmisten vaiheisiin sopiikin. Päähenkilönä taidemaalari ja varhaisen surrealismin (en ole asiantuntija) Arvid Bromsin (1910-1968) viimeisten vuosien, Lappajärvellä vietetyn ja viidennen, viimeisen vaimonsa Helvi Inkerin kanssa eletyn ajanjakson fiktiivinen kuvaus.
Arvid Broms lienee eläessään ollut ilmeisen värikäs hahmo; hahmo siinä mielessä että miehen elämä muistuttaa jollakin tapaa kameleonttia jolla on taito luoda nahkansa tiettyyn pisteeseen saakka aina uudestaan. Mies onnistuu nuoresta saakka vakuuttamaan niin naiset kuin hyvää tarkoittavat mesenaatitkin puheilla joilla ei ole aivan täydellistä todellisuuspohjaa mutta joihin kuitenkin ympäristö uskoo - tai haluaa uskoa ja joihin mies uskoo juuri sillä hetkellä itsekin. Ilmeisen työteliäs maalari joka saa myös töitään kaupaksi, mieleen tulee että puhelahjat saattoivat auttaa joskus ratkaisevasti Taiteilijan tehdessä kauppaa nimismiehen, kunnanlääkärin, hammaslääkärin sekä maanmittarin (kirjoittajan isä) kanssa. Arvid Broms ei liene tuntenut tehneensä mitään väärää lukuisista vankilatuomioistaan huolimatta; syytteet pikku petoksista, aviorikkomuksista tai väärennöksistä johtuivat aina ymmärtämättömien ihmisten kostonhimoisuudesta. - Pienenä, ohimenevänä esimerkkinä ailahtelevasta luonteesta kohtaus kaupassa jossa mies kehui paikallisille isännille taistelleensa Kannaksella Jalkaväkirykmentti 27:n riveissä mutta joutuessaan nimismiehen, sodanaikaisen esimiehensä kanssa tunnusti lähinnä pelänneensä etulinjan takana esikuntakomppanian lähettinä kunnostautuen kuitenkin maalaamallla asemasotavaiheessa rykmentin Pirkka-Häme-kanttiinin seinämaalaukset Konepistoolimiehen Rajajoella sekä Lotan - jonka mallista ei pystynyt pitämään näppejään täysin irti... - Silti Antti Tuuri on onnistunut tekemään Arvid Bromsista inhimillisen hahmon heikkouksineenkin.
Ainakin jollakin tasolla pahasti alkoholisoituneen mutta sitäkin enemmän jostakin muusta sairaudesta kärsineen Bromsin vaiheet ovat kuvatut uskottavasti. Lappajärveläinen kyläyhteisö on ymmärtäväinen, samoin vuodenaikojen vaihtelu kellastuvine lehtineen, Lappajärven rannat jäätymisineen sekä keväisen auringon sulamisineen tuotu esiin taidokkaasti. Taiteilijan suhde Tuntemattoman Sotilaan Lammion äitiin eli Emmi Jurkkaan kuvataan toteavasti - ja suhdehan näillä 1920-30 Terijoen lomayhteisössä olikin-, samoin mahdollisen biologisen pojan Jussi Jurkan vierailut Jaakontuvalla, Taiteilijan ja viimeisen vaimonsa kodissa.
Mikäli Antti Tuurin tyyli miellyttää niin suosittelen.
Vieras0265:
Jälleen kerran loistavat analyyttiset perustelut ja arvioinnit kirjan lukemiseen RobertLeyltä.
Navigaatio
[0] Viestien etusivu
[#] Seuraava sivu
[*] Edellinen sivu
Siirry pois tekstitilasta