Uutiset:

Kirjoittaja Aihe: Mielialalääkkeet - vai - mielipidelääkkeet? Psykologian opiskelija pohtii  (Luettu 1737 kertaa)

Poissa Vieras0263

  • Sr. Member
  • Viestejä: 1213
  • * Kelpo kaveri
Kas siinä onkin hienosti ällistelemistä, kun elämän varrella törmännyt pariinkin sellaiseen, jotka ovat syöneet nimenomaan vakavien mielenterveydenhäiriöiden hoitoon jopa pari kolme vuosikymmentä yhteensä esimerkiksi neuroleptejä ja/tai rauhoittavien eli sedatiiviryhmän lääkkeitä. Sanamuodolla vakava viittaan erityisesti elämää ja toimintakykyä todella alas vieviin ongelmiin/haasteisiin tai miten haluaakaan kutsua. Kuten esim. vakava masennus tai psykoosisairaudeksi, kuten mm. skitsofrenia, kehittynyt tilanne, jollaisia olen nähnyt vierestä muutaman, ollen silloin itsekin heikommissa kantimissa.

Niin siinä sivulta seurattuani totesin, että melkoisesti ovat tainneet elämänrytmit ja tavat sekä ymmärrys laajempaan hyvään muuttua, kun on pillerit kirjoitettu evääksi vuosikaudet ja silti sitä saattaa olla kenties jopa yhtä heikentyneesti työkykyinen, holtiton eli virheistä/kokemuksista oppimaton ja jopa päihdeongelmainen. Eli alkot sun muut röökit ovat vierestä seuratessani saattaneet edelleen maistua tutussa kapakassa ja tutussa liekö aina niin hyväntahtoisessakaan seurassa mitä sieltä milloinkin tai vanhojen tuttujen uusintoina löytää. Ja työnteko ja/tai opiskelu ei ole silloin kapakassa ehkä käynyt edes mielessäkään, vaikka motivoitumaan ja kuntoutumaankin pystyy. Ainakin jotkut halutessaan, koska ovat uskoneet niin ja luottaneet voimavaroihinsa.

Eli mitä jäi käteeni: Ymmärrys siitä, että mielialalääkkeet eivät välttämättä (aina vai kenties hieman oletettua useamminkaan?) paranna ihmisten mielenterveyden häiriöitä, jollei sitten sitä ole yhdistetty johonkin terapiasarjaan tai pelkästään terapiaan. Sama meininki jatkuisi, jos ymmärrystä ei yhtään tuettaisi.

Uskaltaisin jopa väittää, että enemmän tutkimuksia lääkkeettömistä terapiahoitomuodoista voitaisiin tehdä osoituksena sille, jos ne lääkkeet eivät olisi niin yleinen välttämättömyys vakavammissakaan tilanteissa. Poislukien ehkä kuitenkin aivan ääritilanteet, kuten akuutti lyhytkestoinen lääkehoito, jos joku aivan yhtäkkiä meinaisi kävellä jojo kädessä kaulan ympärillä. Silloin on hengenpelastus varmaankin todennäköisempää, jos rauhoittuminenkin onnistuu riittävän tuetusti.

Jotkut puhuvat mielialalääkkeiden sijaan mielipidelääkkeistä. Miksi näin? Tähän saa keskustella, jos jotakin pohdintaa ilmenee ja muistakin asioista.

PS. Olisi muuten ihan mielenkiintoista käydä vielä jonakin päivänä siinä yhdessä kapakassa, vaikken olekaan kahteen vuoteen vetänyt alas enää mitään alkoholia. Voi sinne selvinkin päin mennä vesi-/kahvi-/teelinjalla, ja jos tuttuihin törmää, niin aina voi sanoa terveisiä, vaikkei numeroa olisikaan enää joiltakin tallessa.  :D :sheep:
« Viimeksi muokattu: Lokakuu 16, 2021, 08:33:14 kirjoittanut SielujenRakastelua »

Poissa orjamies

  • Sr. Member
  • Viestejä: 1751
  • ***** Huikea tyyppi
mielialalääkkeet hirveän ristiriitainen juttu. itsellekkin "väkisin " työnnettiin ennen eläkepapereiden kirjoitusta.

osa ei vaikuttanut mitenkään, osa lihotti siinä omat huomiot.  1 sukulainen meni tossa juhannuksena alkoholisti juu

mutta , kyllä siinä pillerit sekotti päätä. tiedän myös ihmisiä jotka sanoo oisin tehnyt itsarin ilman tabuja.

jutteluaikoja EI tarjota juurikaan niille jotka niitä haluaa.
kysyvälle vastataan

Poissa Vieras0265

  • Sr. Member
  • Viestejä: 6563
  • * Kelpo kaveri
Olen sitä mieltä että kaikenmaailman psyykelääkkeet toimivat vain harvoille ja niissä on paljon haittavaikutuksia kuten esimerkiksi lihominen. Ne eivät oikeastaan ole hyväksi.

Poissa Vieras0263

  • Sr. Member
  • Viestejä: 1213
  • * Kelpo kaveri
Tukeutuisin kaikissa tilanteissa (pl. itsetuhoiset tilanteet) ennemmin terapiaan paljon mieluummin kuin alkaisin popsia jotain lihottavia ja seksuaaliset halut ym. vieviä lääkkeitä, jotka saattavat lisäksi vieläpä väsyttää, tehdä aloitekyvyttömämmäksi ja muuten tuntua zombin aivosumuiselta. Tarkoitan siis, jos enää ikinä tulisi jotain mielenterveydellisiä juttuja.

On sitä toki tullut melko kovasti omatoimista oivallusduunia tehtyä sellaisten, kuten depikset ja muut skitsoilut, ennaltaehkäisemiseksi nykyhetkessä ja tulevaakin ennakoiden. Mutta ennemmin jos olisi pakko valita lääkehoidon ja terapian väliltä, ei liene valinta vaikeaa. Kaikissa tilanteissa tärkeämpää olisi mielestäni ymmärtää syy-seuraussuhteita tapahtumille ja häiriöiden syille kuin lakaista ne lääkkeillä maton alle...

Poissa Vieras0265

  • Sr. Member
  • Viestejä: 6563
  • * Kelpo kaveri
^ Tuo on totta.

Valitettavasti monet lääkärit ja hoitajat ovat sitä mieltä että lääkkeet ovat aina ratkaisu kaikkiin ongelmiin. Minä sanon siihen että paskanmarjat.

Psyykelääkkeet ovat haitallisia... Piste.

Poissa Lifti

  • Vaari
  • Sr. Member
  • Viestejä: 8966
  • ******* Saisi mikroaaltouunilla pillua
Vaikeaa ottaa kantaa. Vaari ei ole lääkäri, psykiatri eikä edes opiskelija.
Why so fragile?

Poissa Vieras0263

  • Sr. Member
  • Viestejä: 1213
  • * Kelpo kaveri
^ Tuo on totta.

Valitettavasti monet lääkärit ja hoitajat ovat sitä mieltä että lääkkeet ovat aina ratkaisu kaikkiin ongelmiin. Minä sanon siihen että paskanmarjat.

Psyykelääkkeet ovat haitallisia... Piste.

No siis lääkärithän ovat periaatteessa lääketieteen ammattilaisia. Niistä monet etenkin julkisella puolella saavat ns. käskynsä varmaankin joistakin yleisistä ohjesäännöistä ja ylilääkäreiltä. Näiden avulla varmaankin pystytään valvomaan jotakin yleisempää käytäntöä, jonka mukaan tiettyihin mt:n häiriöihin voidaan määrätä tai tulee määrätä tietynlaisia lääkkeitä. Tai että se kuuluu johonkin ylempää annettuun hoitosuositukseen, että joillakin psyykkisillä häiriöillä tulisi olla hoitomuotonaan lääkkeet terapian ohella tai sitten ainoastaan lääkehoito. Tämä toki asettaa kyseenalaisempaan valoon lääkäreiden ja lääketieteen toimintaperiaatteita, kun asetelma ei tuottanutkaan potilaalle toivotunlaista tulosta tai tulosta ollenkaan.

Toki lääkärit saavat käyttää myös omaakin harkintaa ja jotkut pyrkivät tosissaan pysähtymään ja ajattelemaan tilanteen kokonaisuutta sekä ymmärtämään potilasta enemmän myötätunnolla. Mutta varmaankin on olemassa vielä monia sellaisia lääkäreitä, jotka myötäilevät toistensa kantaa muutenkin tai osa lääkäreistä saattaa ajatella tilanteeseen nähden konservatiivisella tavalla. Siis sillä, että kun jotkut ns. seniorilääkärit ovat kautta vuosikymmenten eläneet sellaista kautta, jolloin lääketeollisuuden ja lääketieteen ihmeisiin on uskottu jopa taukoamatta.
« Viimeksi muokattu: Lokakuu 19, 2021, 12:17:15 kirjoittanut SielujenRakastelua »