”Valtiovarainministeriön kansliapäällikkö Majasen mukaan Suomen julkisen talouden tilanne olisi nyt huomattavasti parempi ilman Marinin hallituksen koronan ulkopuolisten menojen lisäyksiä.
Kätevästi Majanen kirjoittaa ulos nykyisen työnantajansa eli oikeistohallituksen julkisen talouden tilaan tekemät huononnukset. Pointtihan on siinä, että jos Marinin hallituksen toimia katsotaan tarkastelujaksolla, joka on sen oma toimikausi, talous voi vallan mainiosti. Sen sijaan huononnukset "ilmenevät" vasta kun elvyttävästä talouspolitiikasta on luovuttu oikeistohallituksen kaudella. Jos Marinin hallituksen linjalla olisi jatkettu – ei siis jästipäisesti leikattu julkisia menoja vastasyklisesti taantuman aikana – oltaisiin tällä hetkellä paljon paremmassa tilanteessa. Orpokin on käytännössä myöntänyt, että taloustieteen oppikirjat jo osoittaa, että metsään menee nykyisellä linjalla. Miksi sitten jatkaa sillä? EK:n pakonomainen tarve huonontaa työntekijöiden neuvotteluasemaa on oikeasti tämän linjan takana. Tässähän voi joskus olla jotain tolkkuakin kansantaloudellisesti, mutta nimenomaan pakonomaista siitä tekee se, että elinkeinoelämä ei katso omaa nenäänsä pidemmälle vaan vaatii neuvotteluaseman huonontamista satoi tai paisto, "bull" tai "bear". Järkevä hallitus, olkoon vaikka kuinka työnantajan puolella, suhteuttaisi tämän vallitsevaan taloustilanteeseen ja makrotalouden kaavoihin, mutta ei Orpon hallitus. He vain toteavat että selväähän se on mitä tästä tulee, lisää työttömyyttä, köyhyyttä ja kilpailukyvyn alenemista. Mitä viisvuotissuunnitelmassa lukee, se on totta, ei nyt katsella ikkunasta ulos 
Majasen työnantaja lienee Suomen valtio, hallitus.
Majanen kritisoi, sitä että Marinin hallituksen noin 41 miljardin menolisäyksistä yli puolet, eli noin 23 miljardia euroa oli koronan ulkopuolisia menoja.
Marinin hallituksen koronan jälkeisenä aikana elettiin noususuhdanteessa, jolloin talousteorian mukaan harjoitetaan kiristävää finanssipolitiikkaa. Verrokki pohjoismaat mm. Tanska ja Ruotsi lyhensivät huomattavasti koronan aikana kertynyttä valtion velkaa. Marinin hallitus sen sijaan luopui valtiontalouden kehyksistä vuonna 2020 ensin koronan vuoksi, mutta ei palannut niihin, vaan rikkoi menokehyksiä lopulta koko hallituskauden ajan. Käytännössä Marinin hallitus keskittyi lähinnä suhdannepolitiikkaan sekä joukkoon erilaisia yhteiskunnallisia tavoitteita. Finanssipolitiikan viritys näyttäytyi näiden toimien koordinoimattomana lopputulemana, mikä tarkoitti elvytyksen jatkumista nousukaudella ja julkisen talouden kestävyysnäkökulman laiminlyöntiä. Sitä satoa nykyinen hallitus nyt korjaa.
Pääministeri ei ole koskaan sanonut, että nykyinen talouspoliittinen linja olisi taloustieteen oppikirjojen vastaista. Siitä on huudellut suureen ääneen lähinnä vihervasemmisto. Huvittavinta on, että nyt demarit ovat jo sitä mieltä, että tehdyt julkisen talouden leikkaukset eivät ole riittäviä ja vaativatniitä 1,4 mrd lisää.
Seuraavalla vaalikaudella demarit voivatkin etsiä lisää leikkauskohteita.
