Hypätään tänään psykdedeelisen ja liukuvan irkku indie/folk- musiikin maailmaan. Uutta Officer Johnilta, aloitteli uraa näköjään viimevuonna jo ja tässä uusinta plättyä:
Hyvin omituinen päivä takana (nimenomaan tapahtumien osalta, ei siis päihteitä), enkä tiedä itsekään oliko se voittopuolisesti enemmän hyvällä vain huonolla tavalla sitä. Molempia joo, mutta se nyt ei ole mikään vastaus.
No, ei ollut ainakaan tylsää ja näihin outoihin tunnelmiin sopii Mike Oldfieldin häröbiisi, varsinkin tuon musiikkivideon (ne kuistilla tuijottavat hahmot) kanssa:
Omituisuuden päälle laitetaan ennen valomerkkiä eetteriin ainakin meille rokkisedille tutumpaa nostalgiaa.
Sabbathin osalta useimmat muistelee vain Ossin laulamia biisejä kun hän poistui elävien kirjoista, mutta yhtä kuollut se Diokin on.
Rummut ja basso jyskyvät kunnolla kuulokkeissa, mutta Iommi on tässä aivan tulessa kitarasooloineen ja myös lauluosuudet palvelevat erityisen hyvin Dion metallioopperamaista äänialaa. Hieman melankolinen biisi on yksi bändin parhaita tuotoksia ja sellainen minkä olisi voinut eeppisine soundeineen venyttää tuplasti pidemmäksi: