Katselin Yle areenasta maanantain Puoli seitsemän ohjelman missä oli vieraana Mari Rantasila. Juttelivat siitä 25 vuotta sitten tehdystä Raid tv-sarjasta, näyttivät pätkiä Raidista ja jostakin fanitapaamisestakin. Raid on kyllä minulle suomalaisista tv-sarjoista se aivan ykkönen, sellainen kulttisarja. Puoli seitsemän ohjelmassa Mari Rantasila kertoi sen tekemisestä, loistavista työkavereista ja ohjaaja Jari Piiroisesta ja koko siitä huolellisuudesta millä sitä sarjaa tehtiin. Minulla on se Raid sellaisena kahden DVD-levyn boxina, ja siinä kansilehdessä on Mari Rantasilan omistuskirjoitus. Ostin sen boxin, tai itse asiassa kaksi, silloisesta Anttilan tavaratalosta, joka oli minun elokuvataivaani hyvine valikoimineen.
Se oli marraskuuta ja Oulussa oli se vuosittainen Lasten- ja Nuorten kansainvälinen elokuvafestivaali. Olin saanut luottamustoimieni puolesta kutsun sinne festivaalin päättäville juhlaillallisille, ja tiesin että Mari Rantasila on yksi festivaalin kunniavieraista ohjaamiensa Risto Räppääjä- elokuvien ansiosta. Halusin kovasti tutustua Mari Rantasilaan ja katsoin, että pääsen siinä illallispöydässä istumaan häntä vastapäätä. Juttelimme paljon ja myös siitä Raid tv-sarjasta, josta Mari Rantasila kertoi mielellään. Hänenkin mielestään se kokonaisuus oli suuri onnistuminen. Mari Rantasila on todella fiksu ja hyvin älykäs nainen, jolla on aivan mahtava huumorintaju. Ja aivan äärettömän kaunis ja seksikäs. Siitäkin on nyt aikaa lähemmäs parikymmentä vuotta. Lähdettiin sitten porukalla jatkoille Hemingwayhin, vai oliko se silloin vielä nimeltään Emigrant. Oltiin jo sen verran kännissä, että kehtasin kaivaa takkini povarista nämä kaksi Raid DVD-boxia ja pyytää niihin Mari Rantasilan omistuskirjoitukset. Toisen boxin annoin parhaalle ystävälleni ja rakkaalle towerille ja innokkaalle Raid fanille joululahjaksi. Minusta tuntui, että Mari Rantasila piti minusta ja sain lisäpisteitä, kun kerroin poikavuosieni suuren idolini olleen hänen isoveljensä HIFK:n ja Leijonien kovaotteinen puolustaja Juha Rantasila. Mutta en uskaltanut tehdä mitään peliliikettä enempään, sillä en halunnut olla mitenkään tungetteleva ja munata itseäni. Nyt minua tietenkin vähän harmittaa, että en yrittänyt mitään enempää. Yöllä kömmin kännissä taksiin ja esittelin nuorelle taksikuskille hienoja Mari Rantasilan nimmareilla kuorrutettuja Raid tv-boksejani. Hän ei ollut koskaan kuullut mistään Raidista, ja luuli sen ilmeisesti olevan joku hyönteismyrkky. Sellaista se on tuo sukupolvien välinen kuilu. Mutta minä otan Raid- boxini kyllä mukaan Malagaan ja joskus kun iskee kaipuu Suomeen ja tuntuu siltä, katselen sen läpi taas kerran. Vaikka minä kyllä osaan suunnilleen ne kaikki vuorosanatkin ulkoa. Mutta vielä on paljon petrattavaa, sillä ystäväni RobertLey muistaa kuitenkin nekin vuorosanat vielä paljon paremmin
.
