Laitoin Luolakarhun klaanin lepäämään ja kuuntelin Miki Liukkosen Lapset auringon alla. Nyt kun sain sen kuunneltua jatkan taas Untinen-Auelin parissa.
Mutta sitä ennen muutama sana tuosta Liukkosen kirjasta. Minulla oli tietynlaisia odotuksia kirjan suhteen littyen lähinnä Liukkosen käyttämään rikkaaseen kieleen. Väläyksiä tällaisesta kirjassa sainkin, muutama nerokas kuvaelma tapahtumista mutta isossa kuvassa mitään hämmästyttävän nautinnollista en kirjan parissa kokenut. Minusta kirjan voisi luokitella mieluummin huonoksi kuin hyväksi jos haluaa käyttää noita ääripää-arviointeja. Mutta ehkä joku kirjasta pitääkin, täysin mahdollista.
Kirjassa oli kaksi päähenkilöä. Alkupuoliskossa päähenkilö on Jonas Auer niminen mies joka oli jättirikastunut isänsä saksibisneksen avulla. Auer oli viehättänynyt keltaiseen väriin ja eräällä käynnillään Keltaisen värin seminaarissa, hän tutustui luennoitsijaan jonka kanssa Jonas lähti Italiaan. Italiassa Jonas rakastui Jonasin vaimoon johon rakastui. Pian Jonas kuitenkin kuoli lento-onnettomuudessa ja tuo nainen johon Jonas ehti rakastua - Milana - oli alkanut odottaa Jonasin lasta. Jonasin kuoltua kirjan päähenkilön aseman sai Jonasin ja Milanan lapsi, Henry. Loppuosassa kirjaa seurattiin lähinnä Henryn lapsuutta ja nuoruutta. Henry on musikaalisesti lahjakas mutta kiintynyt harjoittamaan pieniin eläimiin kohdistuvaa sadistista väkivaltaa.
Kirjassa oli myös kaksi isoa aihetta jota voisi kai kuvailla sanalla teema. Toinen oli keltainen väri ja toinen uuszeniläinen lahko johon Henry viehättyi ja jonka jäsen hänestä tuli. Lukijana en löytänyt mitään sen suurempaa syytä viehättyä keltaiseen väriin taikka tuohon lahkoon muttei kai asioiden kiinnostavuuden perustelu ollutkaan Miki Liukkosen tavoitteena. Loppusanoiksi voisin todeta ettei tämä kokemus varsinaisesti innostanut seuraamaan Liukkosen tuotantoa sen laajemmin.
Mutta sitä ennen muutama sana tuosta Liukkosen kirjasta. Minulla oli tietynlaisia odotuksia kirjan suhteen littyen lähinnä Liukkosen käyttämään rikkaaseen kieleen. Väläyksiä tällaisesta kirjassa sainkin, muutama nerokas kuvaelma tapahtumista mutta isossa kuvassa mitään hämmästyttävän nautinnollista en kirjan parissa kokenut. Minusta kirjan voisi luokitella mieluummin huonoksi kuin hyväksi jos haluaa käyttää noita ääripää-arviointeja. Mutta ehkä joku kirjasta pitääkin, täysin mahdollista.
Kirjassa oli kaksi päähenkilöä. Alkupuoliskossa päähenkilö on Jonas Auer niminen mies joka oli jättirikastunut isänsä saksibisneksen avulla. Auer oli viehättänynyt keltaiseen väriin ja eräällä käynnillään Keltaisen värin seminaarissa, hän tutustui luennoitsijaan jonka kanssa Jonas lähti Italiaan. Italiassa Jonas rakastui Jonasin vaimoon johon rakastui. Pian Jonas kuitenkin kuoli lento-onnettomuudessa ja tuo nainen johon Jonas ehti rakastua - Milana - oli alkanut odottaa Jonasin lasta. Jonasin kuoltua kirjan päähenkilön aseman sai Jonasin ja Milanan lapsi, Henry. Loppuosassa kirjaa seurattiin lähinnä Henryn lapsuutta ja nuoruutta. Henry on musikaalisesti lahjakas mutta kiintynyt harjoittamaan pieniin eläimiin kohdistuvaa sadistista väkivaltaa.
Kirjassa oli myös kaksi isoa aihetta jota voisi kai kuvailla sanalla teema. Toinen oli keltainen väri ja toinen uuszeniläinen lahko johon Henry viehättyi ja jonka jäsen hänestä tuli. Lukijana en löytänyt mitään sen suurempaa syytä viehättyä keltaiseen väriin taikka tuohon lahkoon muttei kai asioiden kiinnostavuuden perustelu ollutkaan Miki Liukkosen tavoitteena. Loppusanoiksi voisin todeta ettei tämä kokemus varsinaisesti innostanut seuraamaan Liukkosen tuotantoa sen laajemmin.
