Katselin ylen "Älä koske!" sarjan ensimmäisen jakson, "Hyvä perse". Juttu sarjasta, jossa myös linkki ensimmäiseen jaksoon, löytyy osoitteesta https://yle.fi/a/74-20252630 .
Jaksossa nuori nais-toimittaja lataa puhelimeensa deittisovelluksen ja käy näennäisen yksin baareissa. Hänellä on kuitenkin kuvausryhmä mukana, joka seuraa ja kuvaa tilannetta salaa. Toimintatapaa perustellaan asian yhteiskunnallisella merkityksellä ja pidän tätä erittäin validina perusteluna. Toimittaja kokee viikonlopun aikana enemmän ja vähemmän mukavia kohtaamisia ja myös haastattelee ihmisiä aiheesta. Myös yksi haastateltu nuori mies kertoi aika rankasta kokemastaan seksuaalisesta ahdistelusta, muttei osannut selkeästi sitä sellaiseksi tunnistaa. Jakossa kysytään "Mikä saa ihmisen ahdistelemaan toisia?"
Mietin että mihin tämä sopisi ja päätin laittaa "naiseus"-osioon, koska naiset tätä enemmän kohtaavat. Hyvä ja ajatuksia herättävä jakso ja hyvä että asiasta puhutaan ja sitä tuodaan tällä lailla näkyväksi. Tutkimusasetelmassa alkuun mietin että kuinka asetelma vaikuttaa koettuun häirintään. Jos lähdetään liikkeelle sillä meiningillä, että katsotaan millaista häirintää tulee, niin koetaanko tavallinenkin kanssakäyminen helposti härinnäksi?
Aika alkuvaiheessa oli kohtaus, jossa toimittaja oli laittautunut kauniiksi ja kaupungilla otti itsestään selfietä samalla kun kuvaaja kuvasi häntä. Joku ohikulkija huikkasi hänelle että "näytät hyvältä". Ajattelin itse että tuohan oli mukava kommentti tilanteessa jossa fokus oli selkeästi naisen ulkonäössä. Kohtauksessa tuosta kuitenkin puhuttiin heti tyyliin, että "joo tällaista huutelua ja häirintää tulee heti".
Jakson edetessä setti sakenee ja yksin terassilla istuva tai karaokebaarissa oleva kaunis nainen selkeästi herättää huomiota. Tulee lopunaikojen povaajaa, iskuyrityksiä, pillunvonkaajia. Dramaattisimpia kohtauksia lienee kun ohikulkija kasuaalisti läimäyttää perseelle. Ensivaikutelmahan tästä on, että aivan sairasta meininkiä ja älyttömän yleistä. Numerot kertovat omaa kieltään, jos 90% naisista on kokenut seksuaalista häirintää, ja kvalitatiivisesti tämän jakson yhden viikonlopun häirintäotanta selkeästi myös tukee niitä.
Hienoa että myös positiivisa kohtaamisia oli. Joku herrasmies kävi hakemassa neidon tanssimaan ja veti homman tottuneesti etiketin mukaan maaliin hyvällä fiiliksellä. Terassilla joku mies tuli istumaan hänen viereensä, ilmeisesti nähtyään ne lopunajan povaajat, ja sanoikin, että hänen läsnäolonsa voi pitää niitä loitolla. Vastaava toistuikin. Monet tulivat humalassa kertomaan kuinka kaunis nainen oli, mutta joskus keskustelun tavoite ilmeisesti jäi vähän hämän peittoon.
Jäin miettimään tuota kysymystä. "Mikä saa ihmisen ahdistelemaan toista?"
Epäilen että verrattain harva kuitenkin lähtee baariin ajatuksella, että "lähdempä nyt tästä ahdistelemaan naisia". Kaikissa tapauksissa näytettiin jonkinlaista kohtaamista haettavan. Löytyy tietysti näitä oman elämänsä alfa uroksia, joilla ajatus lienee vain lähennellä jokaista naista baarissa niin kauan että joku lähtee mukaan, välittämättä miltä se lähentely kohteista tuntuu. Baarissahan ollaan seksiä hakemassa, eikö? Mutta myös muita ihastelijoita kävi juttelemassa. Usein alkoholin rohkaisemana. Se perseelle läiskäisijäkin varmaan pohti olevansa nyt iso ja vahva mies kun uskalsi käydä tuntematonta läimäisemässä. Hyvä kohtaaminen!
Jakson lopussa pohdittiin että onko se iso juttu tietämättömyys ja se ettei osata asettautua toisen asemaan ja kuvitella miltä tästä tuntuu. Varmasti. Mutta eihän näitä lähestymistaitoja juuri missään opeteta! Ajatukset haetaan netistä. Mielenkiintoisesti, ainakin oman vaikutelmani perusteella, kaikkein positiivisimmat kohtaamiset näyttivät tapahtuneen tanssilavalla, missä etikettisäännöt ovat varsin selvät.
Se mikä tästä nyt jäi päällimmäiseksi mieleen, oli että, kuten missä tahansa muussakin kohtaamisessa, huomion kohdehan sen määrittelee, oliko huomio positiivista vai negatiivista. Jos se tulee yllättäen, se voidaan helposti koetaan uhkaavana, vaikka tarkoitus olisikin hyvä. Lisäksi, yllättävässä tilanteessa mahdollisuus kieltäytyä huomiosta tai lähteä pois tilanteesta otetaan kohteelta pois. Ohi kulkiessa huikattu kommentti, näyttäytyy erilaisena, kuin se että tullaan luo ja kysytään että "hei saanko vähän kommentoida kun näytät niin nätiltä". Kohde näkee selkeästi kuka sieltä tulee ja tilanteessa on heti alusta vastavuoroinen kommunikaatio. Kohteelle annetaan tila reagoida. Sen sijaan siinä että tullaan iholle ja aletaan sönköttää, tai että huudellaan kadulla, puuttuu vastavuoroisuus aika täydellisesti.
Jotenkin kiteyttäisin tämän siihen, että jos haluaa lähestyä toista, ihan missä tilanteessa hyvänsä, olisi hyvä miettiä ensin mikä oma motiivi on. Onko fokus vain saada itselleen jotakin (hyvä fiilis siitä että uskalsin, puhelinnumero, jne), vai antaa sille toiselle hyvä mieli kohtaamisesta. Vaikka onkin itselleen jotain hakemassa, tuo jälkimmäinen on todennäköisesti kuitenkin paljon tärkeämpi sen kannalta, miten toinen sen kohtaamisen tulee kokemaan. Uskomus ainakin itselläni on että jos fokus on siinä miten toinen tilanteen kokee, tämä myös aistitaan. Ja silloin päästään helpommin myös siihen vastavuoroisuuteen, ja kemioiden kohtaamiseen, josta voi lähteä jotain muutakin liikkeelle.
Tällaisia ajatuksia tänä aamuna.
Jaksossa nuori nais-toimittaja lataa puhelimeensa deittisovelluksen ja käy näennäisen yksin baareissa. Hänellä on kuitenkin kuvausryhmä mukana, joka seuraa ja kuvaa tilannetta salaa. Toimintatapaa perustellaan asian yhteiskunnallisella merkityksellä ja pidän tätä erittäin validina perusteluna. Toimittaja kokee viikonlopun aikana enemmän ja vähemmän mukavia kohtaamisia ja myös haastattelee ihmisiä aiheesta. Myös yksi haastateltu nuori mies kertoi aika rankasta kokemastaan seksuaalisesta ahdistelusta, muttei osannut selkeästi sitä sellaiseksi tunnistaa. Jakossa kysytään "Mikä saa ihmisen ahdistelemaan toisia?"
Mietin että mihin tämä sopisi ja päätin laittaa "naiseus"-osioon, koska naiset tätä enemmän kohtaavat. Hyvä ja ajatuksia herättävä jakso ja hyvä että asiasta puhutaan ja sitä tuodaan tällä lailla näkyväksi. Tutkimusasetelmassa alkuun mietin että kuinka asetelma vaikuttaa koettuun häirintään. Jos lähdetään liikkeelle sillä meiningillä, että katsotaan millaista häirintää tulee, niin koetaanko tavallinenkin kanssakäyminen helposti härinnäksi?
Aika alkuvaiheessa oli kohtaus, jossa toimittaja oli laittautunut kauniiksi ja kaupungilla otti itsestään selfietä samalla kun kuvaaja kuvasi häntä. Joku ohikulkija huikkasi hänelle että "näytät hyvältä". Ajattelin itse että tuohan oli mukava kommentti tilanteessa jossa fokus oli selkeästi naisen ulkonäössä. Kohtauksessa tuosta kuitenkin puhuttiin heti tyyliin, että "joo tällaista huutelua ja häirintää tulee heti".
Jakson edetessä setti sakenee ja yksin terassilla istuva tai karaokebaarissa oleva kaunis nainen selkeästi herättää huomiota. Tulee lopunaikojen povaajaa, iskuyrityksiä, pillunvonkaajia. Dramaattisimpia kohtauksia lienee kun ohikulkija kasuaalisti läimäyttää perseelle. Ensivaikutelmahan tästä on, että aivan sairasta meininkiä ja älyttömän yleistä. Numerot kertovat omaa kieltään, jos 90% naisista on kokenut seksuaalista häirintää, ja kvalitatiivisesti tämän jakson yhden viikonlopun häirintäotanta selkeästi myös tukee niitä.
Hienoa että myös positiivisa kohtaamisia oli. Joku herrasmies kävi hakemassa neidon tanssimaan ja veti homman tottuneesti etiketin mukaan maaliin hyvällä fiiliksellä. Terassilla joku mies tuli istumaan hänen viereensä, ilmeisesti nähtyään ne lopunajan povaajat, ja sanoikin, että hänen läsnäolonsa voi pitää niitä loitolla. Vastaava toistuikin. Monet tulivat humalassa kertomaan kuinka kaunis nainen oli, mutta joskus keskustelun tavoite ilmeisesti jäi vähän hämän peittoon.
Jäin miettimään tuota kysymystä. "Mikä saa ihmisen ahdistelemaan toista?"
Epäilen että verrattain harva kuitenkin lähtee baariin ajatuksella, että "lähdempä nyt tästä ahdistelemaan naisia". Kaikissa tapauksissa näytettiin jonkinlaista kohtaamista haettavan. Löytyy tietysti näitä oman elämänsä alfa uroksia, joilla ajatus lienee vain lähennellä jokaista naista baarissa niin kauan että joku lähtee mukaan, välittämättä miltä se lähentely kohteista tuntuu. Baarissahan ollaan seksiä hakemassa, eikö? Mutta myös muita ihastelijoita kävi juttelemassa. Usein alkoholin rohkaisemana. Se perseelle läiskäisijäkin varmaan pohti olevansa nyt iso ja vahva mies kun uskalsi käydä tuntematonta läimäisemässä. Hyvä kohtaaminen!
Jakson lopussa pohdittiin että onko se iso juttu tietämättömyys ja se ettei osata asettautua toisen asemaan ja kuvitella miltä tästä tuntuu. Varmasti. Mutta eihän näitä lähestymistaitoja juuri missään opeteta! Ajatukset haetaan netistä. Mielenkiintoisesti, ainakin oman vaikutelmani perusteella, kaikkein positiivisimmat kohtaamiset näyttivät tapahtuneen tanssilavalla, missä etikettisäännöt ovat varsin selvät.
Se mikä tästä nyt jäi päällimmäiseksi mieleen, oli että, kuten missä tahansa muussakin kohtaamisessa, huomion kohdehan sen määrittelee, oliko huomio positiivista vai negatiivista. Jos se tulee yllättäen, se voidaan helposti koetaan uhkaavana, vaikka tarkoitus olisikin hyvä. Lisäksi, yllättävässä tilanteessa mahdollisuus kieltäytyä huomiosta tai lähteä pois tilanteesta otetaan kohteelta pois. Ohi kulkiessa huikattu kommentti, näyttäytyy erilaisena, kuin se että tullaan luo ja kysytään että "hei saanko vähän kommentoida kun näytät niin nätiltä". Kohde näkee selkeästi kuka sieltä tulee ja tilanteessa on heti alusta vastavuoroinen kommunikaatio. Kohteelle annetaan tila reagoida. Sen sijaan siinä että tullaan iholle ja aletaan sönköttää, tai että huudellaan kadulla, puuttuu vastavuoroisuus aika täydellisesti.
Jotenkin kiteyttäisin tämän siihen, että jos haluaa lähestyä toista, ihan missä tilanteessa hyvänsä, olisi hyvä miettiä ensin mikä oma motiivi on. Onko fokus vain saada itselleen jotakin (hyvä fiilis siitä että uskalsin, puhelinnumero, jne), vai antaa sille toiselle hyvä mieli kohtaamisesta. Vaikka onkin itselleen jotain hakemassa, tuo jälkimmäinen on todennäköisesti kuitenkin paljon tärkeämpi sen kannalta, miten toinen sen kohtaamisen tulee kokemaan. Uskomus ainakin itselläni on että jos fokus on siinä miten toinen tilanteen kokee, tämä myös aistitaan. Ja silloin päästään helpommin myös siihen vastavuoroisuuteen, ja kemioiden kohtaamiseen, josta voi lähteä jotain muutakin liikkeelle.
Tällaisia ajatuksia tänä aamuna.
