Onko muilla palstaveljillä kokemusta testokorvaushoidosta? Mulla todettiin vajaus yllättävän nuorena, reilu 40 vuotiaana. Samalla tietysti terveyshommia ja jaksamisia setviessä löytyi uniapnea, johon sain cpap laitteen.
Mulla nyt ollu puoltoista vuotta sustanon pistoshoito käynnissä.
Täytyy sanoa, että jaksaminen ja mielialan paraneminen alkoi heti ensi pistosta. Parantunu libido siinä kohtaa tuntui vain mukavalta plussalta, kun muuten elämä muuttu. Enää ei iltapäivisin tartte päiväunia ja kuntosalillaki saa aikaan nousujohteista kehitystä taas aikaan. Elämäni helpoimmat kilot karissu cpap + testo yhdistelmällä. Seksihalut tietysti tapissa myös parisuhteessa. Uskaltanu/huvittanu taas kokeilla kaikkea uuttakin.
Mitä haittoja sitten? Alkuun oli nännit jotenki arat ja hikoilutti enemmän. Pistoskohta jää päiväks pariks araks. Se voi tietty vaikuttaa, että mulle laittaa sen pääasiassa kumppani, ku laiskuuttaan jaksa ravata hoitsulla. Siittiötuotanto tietysti romahtaa. Se on sitte tapauskohtasta onko hyöty vai haitta. Mulle hyöty, kun en lapsia halua. Sperman määrä väheni jonku verran ja muuttu ohuemmaks. En osaa enää sanoa, onko palautunu pikkuhiljaa. Onko tottumusta, kun tuntuu taas melko normaalilta. Kivekset pikkusen surkastunu. Se tuntu alkuun oudolta, mutta ehkä sitä välttyy sitte vanhan miehen roikkopalleilta.
Se oli kans alkuun jännä, ettei alkanu samalla lailla palleja pakottaa, jos oli pidempään laukeamatta. Liittyy varmaan edellä mainittuun. Joskin kyllä nyt taas pikkusen kuplii, kun pari kolme päivää edellisestä.
Mulla oli ensin pistosväli 10 päivää. Olin siihen tosi tyytyväinen. Joskin seksihalut oli välillä melkein maaniset. Sitten pomppas hemoglobiiniarvot taivaisiin. Annosväliä pidennettiin 14 päivään. Sen välin kanssa alko jo ärtymys ja väsymys palailla. Veriarvot palautu kuitenki viitteisiin. Nyt kokeillaan 12 päivän väliä. Se on mielestäni aika tasapainoinen. Ei ole väsyä eikä kiukkua, mutta ei ihan haippejakaan. Elämä tuntuu normaalilta.
Ois mukava kuulla muiden kokemuksia myös. Ja loppuun suosittelen lämpimästi omien arvojen mittauttamista. Elämä muuttuu aika paljo, kun saa asiat kuntoon.
Mulla nyt ollu puoltoista vuotta sustanon pistoshoito käynnissä.
Täytyy sanoa, että jaksaminen ja mielialan paraneminen alkoi heti ensi pistosta. Parantunu libido siinä kohtaa tuntui vain mukavalta plussalta, kun muuten elämä muuttu. Enää ei iltapäivisin tartte päiväunia ja kuntosalillaki saa aikaan nousujohteista kehitystä taas aikaan. Elämäni helpoimmat kilot karissu cpap + testo yhdistelmällä. Seksihalut tietysti tapissa myös parisuhteessa. Uskaltanu/huvittanu taas kokeilla kaikkea uuttakin.
Mitä haittoja sitten? Alkuun oli nännit jotenki arat ja hikoilutti enemmän. Pistoskohta jää päiväks pariks araks. Se voi tietty vaikuttaa, että mulle laittaa sen pääasiassa kumppani, ku laiskuuttaan jaksa ravata hoitsulla. Siittiötuotanto tietysti romahtaa. Se on sitte tapauskohtasta onko hyöty vai haitta. Mulle hyöty, kun en lapsia halua. Sperman määrä väheni jonku verran ja muuttu ohuemmaks. En osaa enää sanoa, onko palautunu pikkuhiljaa. Onko tottumusta, kun tuntuu taas melko normaalilta. Kivekset pikkusen surkastunu. Se tuntu alkuun oudolta, mutta ehkä sitä välttyy sitte vanhan miehen roikkopalleilta.
Se oli kans alkuun jännä, ettei alkanu samalla lailla palleja pakottaa, jos oli pidempään laukeamatta. Liittyy varmaan edellä mainittuun. Joskin kyllä nyt taas pikkusen kuplii, kun pari kolme päivää edellisestä.
Mulla oli ensin pistosväli 10 päivää. Olin siihen tosi tyytyväinen. Joskin seksihalut oli välillä melkein maaniset. Sitten pomppas hemoglobiiniarvot taivaisiin. Annosväliä pidennettiin 14 päivään. Sen välin kanssa alko jo ärtymys ja väsymys palailla. Veriarvot palautu kuitenki viitteisiin. Nyt kokeillaan 12 päivän väliä. Se on mielestäni aika tasapainoinen. Ei ole väsyä eikä kiukkua, mutta ei ihan haippejakaan. Elämä tuntuu normaalilta.
Ois mukava kuulla muiden kokemuksia myös. Ja loppuun suosittelen lämpimästi omien arvojen mittauttamista. Elämä muuttuu aika paljo, kun saa asiat kuntoon.