Aika yleisesti Suomelle povataan hyvää menestystä, jopa voittoa.
Mutta kertokaa mikä Suomen biisissä Liekinheitin on erikoisen hyvää? Lindan viulu soi kauniisti, Linda on kaunis ja Petekin vissiin ihan hyvän näköinen tosin en osaa miesten ulkonäköä niin arvioida. Ja ehkäpä Petellä on ihan hyvä lauluäänikin mutta minusta se laulu on itsessään on aika huono. Mutta toivottavasti minun näkemykseni tässä asiassa edustaa vähemmistöä.
Siis...mä en ole niin ihastunut laulun sanomaan/sanoihin, kuin esim. viime vuonna tykkäsin enemmän sekä KAJ:n että Erikan biiseistä tuolta osin. Biisissä ekalla kuuntelulla en rehellisesti meinannut ees tajuta miksi sanoitus oli paikoittain epäluonnollisen kuuloinen (noh, ainakin mun korvaan).
Mutta, tää mun ongelma on vain suomalainen ongelma, ja me ei äänestetä omaa biisiämme. Muu maailma ei tartu sanoihin samalla tavalla.
Ja tajusin nopsaan, että siinä oli käytetty suomenkieltä tavalla millä sen saa kuulostamaan hyvältä niiden korvaan, jotka eivät osaa kieltä. Aika nerokasta oikeastaan.
Laulun sanomahan on aika tylsä ja kulunut, taas kerran suomalaiselle. Me ei ehkä olla kansana niin paljon kliseisten traagisten rakkauslaulujen perään (ainakaan enää), kuin vaikka nyt esim. Välimeren maat. Tää on aikoihin eka Suomen viisu biisi, mille olen nähnyt somessa kannatusta jonkin verrankin Välimeren maista. Nehän ei koskaan tykkää Suomen biiseistä.
Hyvä kokeilu lähteä katsomaan tämäkin kortti.
Sitten tulee musikaalisilta ihmisiltä opittua (koska mä olen sävelkuuro), biisissä ilmeisesti viulua soitetaan jotenkin dialogissa korkeammalta, ja laulu seuraa astetta (oktaavia?) alempana, kuin se koittaisi kiriä viulua, mutta ei koskaan saavuta sitä.
Lopussa (?) ilmeisesti laulussa käytetään jotain mikä harvinaisempaa (?), jotain puoli oktaaveja (?). Ja se on tarkoituksella. Tekniikka jota kuulema käytetään, se tunnistetaan, se saattaa satunnaisen kuulijan korvaan kuulostaa oudolta/siltä ettei laulaja aivan osu mihin pitäisi.
Ja ylipäätään tietty biisin rakenne, jossa viulusta on tehty kuin toinen laulaja.
On siinä siis ilmeisesti jonkin verrankin kaikenlaista kikkailua, mikä ei toki ole koko musiikki maailmassa uniikkia, mutta Euroviisuissa harvinaisempaa.
Ja nyt joku musiikin ammattilainen/musikaalisesti lahjakas henkilö voi tulla korjaamaan kaikki mun kirjoituksen asiavirheet.
Mutta takaisin omaan lestiin. Mä en ihastunut tähän biisiin moneen kuuntelu kertaan. Tää ei aluksi iskenyt samalla tavalla kuin Ich komme tai Bara bada bastu. Tää alkoi hiljalleen kuulostamaan kiinnostavammalta. Sama reaktio on ollut joillain muillakin kansainvälisesti mitä nyt somesta voi päätellä.
Ja se ettei biisi ns. kulu loppuun liian nopeasti, vaan pikemminkin vain paranee mitä useammin sen kuulee, voi olla ihan hyvä juttu. Tai sitten ei. Äänestystä ajatellen kaksiteräinen miekka. Ne jotka kuulee sen ekan kerran finaalissa, ei välttämättä ole niin otettuja. Ne jotka kuunnelleet viisubiisejä pitkin kevättä, tää voi olla noussut kiinnostavammaksi. Toki, ne jotka katsovat vain viisut (=eivät ole kuunnelleet biisejä aikaisemmin), heihin vaikuttaa ehkä enemmän myös lavashow, visuaalisuus. Ja se on kohdillaan.
Yleinen fiilishän taitaa olla, että biisi tuskin tulee ykköseksi kummassakaan äänestyskategoriassa, jury & yleisöäänet. Mutta muut osallistujat huomioiden, molemmissa katgorioissa on muutamia potentiaalisia ykkösiä. Joten, äänten hajaantuminen molemmissa kategorioissa saattaa tapahtua. Ja on aika selvää, että juryn ja yleisön suosikit tulee olemaan taas kerran jonkin verran eri biisit.
Ja tähän kai perustuu Suomen mahdollisuus. Biisi & show on ns. jury sekä yleisö ystävällinen (muillekin kuin kyseisin artistin faneille).
...joo-o, mä oon liian syvällä tässä kaninkolossa.
Aihe: Euroviisut 2026. (Luettu 681 kertaa)
Ribbeli
.
