^Jouko Turkastahan ilmestyi tänä syksynä kaksikin uutta kirjaa. Turkka oli kyllä ristiriitainen persoona, josta voi olla monta eri mieltä. Varmasti jo senkin takia, että Turkassa oli itsessään sisällään niin monta eri persoonaa. Turkan opetusmetodit Teatterikorkeakoulun rehtorina kuulostavat kyllä todella omituisilta ja osin sairailtakin, vaikka onhan niistä tietoa tihkunut jo ennenkin. Kovasti tuo Turkka tuntuu kuitenkin suomalaisia kiinnostavan vielä kymmenen vuotta kuolemansa jälkeenkin. Niitäkin jotka eivät koskaan teatterissa käy. Legendat elävät näköjään ikuisesti. Olen jutellut oululaisen Turkan oppilaan Martti Suosalon kanssa parikin kertaa Jouko Turkasta, ja olen myös lukenut Johanna Venhon kirjoittaman Suosalon elämänkerran Tähänastinen elämä. Suosalo on kriittinen mutta myös kiittelee Turkkaa ja sanoo, että hänestä ei olisi tullut koskaan kaltaistaan näyttelijää ilman Turkan opetuksia Teatterikorkeakoulussa. Katselin vasta Raid- televisiosarjan, ja mietin sen näyttelijöiden hienoa työskentelyä. Sitten muistin, että hehän ovat pääosin Turkan oppilaita. Anna-Leena Härkönen kävi muutaman kuukauden Turkan koulua ja lähti sitten itku kurkussa maitojunalla äidin luo takaisin Ouluun. Anna-Leena Härkönen muistetaan roolistaan Metsolan Liisana, sekä isosta pinosta huonoja ahtaasta naisnäkökulmasta kirjoitettuja kirjoja, joissa lähinnä vaan haukutaan miehiä ja kärsitään seksin puutteesta. Lilli Suominen lähti ovet paukkuen Turkan koulusta muutaman viikon jälkeen, kun Turkka oli haukkunut häntä huonon fyysisen kuntonsa tähden räystäsperseeksi ja patistanut juoksulenkille. Lilli Suominen meni sitten Jallun kansikuvatytöksi ja esitteli roikkuvia rintojaan. Mari Rantasila kävi Turkan koulun loppuun asti menettämättä mielenterveyttään. Hänet muistetaan jostakin ihan muusta kuin Anna-Leena Härkönen ja Lilli Suomalainen.