Tänään kuuntelin kun vaimo laskeskeli kuinka voi säästää euron tai kaksi, kun ostaa jostain tarjouksesta jotain.
Minä maksan yhdestä panosta 100-250 euroa, mikä tekee siitä parin euron säästöstä absurdia.
En siis petä pelkästään tunnepuolella, vaan myös rahallisesti. Käytän meidän yhteisiä rahoja toisen selän takana, tyydyttääkseni omia mielihalujani.
No omalla kohdalla olen ajatellut, että tämä on vaan yksi vaihe elämässä.
Mitenkäs muut ukkomiehet näiden syyllisyyden tunteiden kanssa pärjää?
Minä maksan yhdestä panosta 100-250 euroa, mikä tekee siitä parin euron säästöstä absurdia.
En siis petä pelkästään tunnepuolella, vaan myös rahallisesti. Käytän meidän yhteisiä rahoja toisen selän takana, tyydyttääkseni omia mielihalujani.
No omalla kohdalla olen ajatellut, että tämä on vaan yksi vaihe elämässä.
Mitenkäs muut ukkomiehet näiden syyllisyyden tunteiden kanssa pärjää?