[Pataässä]

Minulla on aloittajan kanssa hyvin paljon samoja kokemuksia. Suurimmat erot taitavat olla, että ikää on enemmän ja olen paljon pienikokoisempi. Muuten kuulostaa hyvin tutulta aina tyttöjen tekemästä koulukiusaamisesta ujouteen ja vaikeuteen lähestyä naisia. Toki myös se ero meillä on, että itse aloitin maksullisten palveuiden käyttämisen jo yli 20 vuotta sitten.

Itsekin mietin pitkään ensimmäistä käyntiäni ja lopulta tein päätöksen, että se on sitten syntymäpäivälahja itselleni. Siten oli tarkka takaraja määriteltynä etten keksisi tekosyitä sen siirtämiselle yhä myöhemmäksi. Silloin ei niin ollut hierontoja tarjolla, joten ihan full serviceä käytin. Edelleen olen sitä mieltä, että se oli hyvä ratkaisu. Ainoastaan se harmittaa, että tajunnut silloin nuorempana haastaa itseäni enemmän näissä tapaamisissa. Oikeastaan tajusin sen vasta yli nelikymppisenä, kun löysin sopivia palveluntarjoajia, ja nyt olenkin kehittynyt jo jonkin verran, mutta paljon on mennyt vuosia hukkaan.

Tinderistä ei ole kokemuksia enkä usko sieltä hyviä kokemuksia saavanikaan. Muutenkin deittimaailmasta ei ole juuri yhtään hyviä kokemuksia ja siksi olenkin lopettanut kokonaan kumppanin etsimällä etsimisen. Minun luonteeni ja sosialiset taitoni eivät vain oikein toimi deittimaailmassa. Paljon parempia kokemuksia on tullut muista arkisista tilanteista, vaikka ei minulla nytkään kumppania ole. Minun kaltaiselle miehelle tärkeintä onkin olla "esillä", jos olen vain kotona, niin silloinhan naiset joutuvat tyytymään näihin "jännämiehiin". Hyvänä esimerkkinä tästä on opiskeluaikani, "pahoilla pojilla" oli tyttöystäviä, mutta meillä kilteillä ei ollut kellään. Mutta eipä me kiltit oltu koskaan ketään tyttöä lähestytty, joten eihän se ihme ole, että olimme sinkkuja.

Aloittajalle myös vinkkinä, että kun sinulla ei ole mitään naissuhteita, niin eipä sinulla ole sitten mitään hävittävääkään. Eli voit rohkeasti kokeilla eri asioita ja vaikka ne epäonnistuisivat, niin silti tilanteesi ei ole yhtään sen huonompi. Tämä ajatus antoi itselleni paljon rohkeutta kokeilla ja yrittää.

[Kepupullo]

Nyt kuitenkin aion yrittää tosissani, vaikka usein tulee ajatus siitä, että olen jo ylittänyt sen iän, jossa tämän voisi vielä kääntää, painaa mieltä.

Ei se ikä vielä ole ylittynyt. Vasta sitten jos ikä olisi 60-70v niin alkaisi impotenssi tehdä asiasta liian myöhäisen.

Löydät esimerkiksi RealEscortista helposti useita naisia jotka sopivat hyvin kokemattomalle, ja sivustolla on kattavasti esitetty mitä kukakin tarjoaa. Kannattaa ottaa suomalainen nainen ensimmäiseksi kerraksi. Helpoin kommunikoida ja ovat varmempia kuin ulkomaalaiset jos haluat hienon kokemuksen ja asiakaspalvelun. Kerrot vain asiasi ja ymmärtävät että olet kokematon. Yhdyntään kannattaa valita ensimmäisellä kerralla ratsastusasento. Nainen hoitaa kaiken puolestasi ja se on kokemattomalle miehelle ihan ylivertainen tapa saavuttaa orgasmi yhdynnässä. Itse tykkään eniten edelleen ratsastusasennosta vaikka kokemusta on jo hyvin. Se on kaikkein rennointa seksiä kun hyväilee vain naisen rintoja rennosti maaten kun nainen ratsastaa.

Lisäisin tähän, et mielellään kotimainen, ja sellainen joka on jo ennestään hyvin tunnettu, ja jolla on paljon hyviä rapsoja.
Näissäkin kun on montaa erilaista, ja jotkut voi koittaa höynäyttää kokematonta, tai sitten asettaa jotain ihme vaatimuksia, mistä ei ole alunperin sovittu. Näihin ei pidä suostua, ja kannattaa vaihtaa toiseen.
Ja niinku aiemmin sanottu, niin sekin on tärkeä muistaa, että nämä toimivat palveluammatissa.
Kun hoitaa tarvittavat kotiläksyt, ja oman tonttinsa kuntoon, niin homma toimii.

[FirstTimerX]

Niin, onhan tästä ehtinyt kasvaa pään sisälle mörkö jo kauan sitten. Muistan jo parikymppisenä, miten nololta tämä kokemattomuus tuntui ja miten ahdistava ajatus oli se, että joku nainen voisi huomata sen – vaikka se ei silloin vielä olisi ollut mitenkään erityisen outoa. Yläasteella jo monet luokkakaverit kehuskeli näillä jutuilla, vaikka jälkikäteen ajatellen harva varmaan oli oikeasti tehnyt mitään. Silti se vertailu jäi elämään.

Vuosien myötä tämä on vain vahvistunut, ja välillä käy mielessä, että onko musta kasvanut tässä samalla liian introvertti parisuhteisiin ylipäätään. Toisaalta parisuhteitakin on monenlaisia – ei yhdessä tarvitse olla koko ajan, eikä edes välttämättä asua saman katon alla. Silti ajatus siitä, että joku haluaisi olla mun kanssa intiimisti ilman mitään vaihtokauppoja, olisi se sitten vaikka yhdenyönjuttu, tuntuu tosi isolta ja merkitykselliseltä.

Tunnistan myös sen, että olen aika yliajatteleva ja pohdiskeleva. Se on yksi syy siihen, miksi en ole vielä varannut aikaakaan. Esimerkiksi haluan saada sixpackin paremmin näkyviin, jotta tuntisin itseni itsevarmemmaksi. Ajatus siitä, että jos nainen antaisi kehuja kropasta, voisin ottaa ne aidosti vastaan. Ja kyllähän se ensimmäinen kokemus muutenkin on aika merkityksellinen sen kannalta, miten hommat siitä lähtee rullaamaan ja varmasti ikimuistoinen.

Pornon vähentäminen on ollut myös iso juttu. Tuntuu paljon paremmalta vaihtoehdolta olla ensimmäisellä kerralla niin sanotusti herkillä kuin siinä tilanteessa, ettei meinaa tulla millään. Ilman tätä muutosta tilanne olisi todennäköisesti ollut juuri se.

Mulla on myös se sama, että kun asetan jonkun selkeän aikarajan, pidän siitä kiinni. Viimeisen vuoden aikana nämä asiat on pyörineet mielessä niin paljon, että kaikki muu tekeminenkin on kärsinyt siitä. Kun tähän vielä päälle tuli se, että pari lapsuudesta tuttua kaveria menehtyi viime vuoden aikana, niin siitäkin varmasti syntyi konkreettinen ajatus siitä, ettei kukaan oikeasti tiedä, kuinka paljon aikaa on jäljellä.

Tuota kohtaamista tulee kyllä mietittyä päivittäin. Toisaalta ehkä on ihan hyvä, etteivät kaikki tunteet ole pinnassa sitten hupakon luona.

[saapasjalkakolli]

^ Samoja ajatuksia on tullut pyöriteltyä vaikka ekakerta olikin parikymppisenä, koska se ei varsinaisesti mennyt hyvin, eikä seuraava kerta tullut kovin pian, eikä sekään mennyt hyvin.

Sitä on paljon asioita mitä pelkää muille paljastaa, mutta ei nelikymppisenä ketään enää juuri kiinnosta kuka mitä on tehnyt, koska peli on tässä vaiheessa jo pelattu, parhaista naisista on tullut jo äitejä ja vaimoja, ja siitä kilpailustahan oikeasti kaikessa oli kyse. Kuka saa olla isä kenenkin naisen lapsille. Siitä siinä verisessä kilpailussa, kukkoilussa ja poikuudesta eroon pääsemisessä ja naisten suosiossa olossa oli kyse, vaikka ei sitä ajattelekaan.

Tässä iässä juuri millään ei ole enää suurta merkitystä. Jos nainen ei halua lapsia, niin se on sitten vaan jonkinlainen fwb, eikä elämä etene uuteen vaiheeseen.

Mut rohkeasti vain kokeilemaan, kaikki menee hyvin kun ei odota liikoja. Alhaiset odotukset palkitaan parhaiten. Varaudu siihen, että hommaan jää koukkuun ja yhtäkkiä ongemasi ei olekaan seksittömyys vaan seksittömyydettömyys    Se on meinaan niin, että kun oppii miten saa seksiä ja jos se on rahalla, niin sitä on pakotettu toistamaan jos ei muuta osaa.

[Kätevä Emäntä]

^ Höpsistä. Täällä yksi nelikymppinen, joka uskoo yhä rakkauteen, läheisyyteen ja siihen, että yhteisen elämän rakentaminen on mahdollista myös uudessa suhteessa nelikymppisenä. Moni omista ystävistäni ei ole kaivannut lapsia, vaan kokee, että elämässä on paljon muutakin koettavaa ja elettävää kuin perheen perustaminen.

Lisäksi moni nelikymppinen on elämänsä käännekohdassa – kakkoskierroksella – ja ehkä juuri siksi tässä ikäryhmässä on yllättävän paljon mahdollisuuksia.