[saapasjalkakolli]

Aika pian oppii sen, että ilmoitukset ja tapaaminen ovat kaksi eri asiaa. Se mielikuva jolla on houkuteltu paikalle ja se millaista seksiä sitten harrastetaan voivat olla aika kaukana toisistaan. Kyse on tietty myös henkilökemioista, mutta välillä kyse on puhtaasti siitä, että täysin eri mieli on kirjoittanut mainoksen kuin joka ottaa asiakkaan vastaan. Ja toki on tietysti niin, että jokaisen asiakkaan edessä se mielikuva omasta seksikkyydestä varmaan vaihtelee suuresti. Seksin ylipapitar voi kutistua naapurin marjoksi ja hänen viettelevän kuuma sylitanssinsa kangistua hermostuneeksi kiemurteluksi, kun asiakkaan olemus tekee hänet itsetietoiseksi ja epävarmaksi.

Sitten on myös niin, että palveluntarjoajat eivät aina lue kunnolla mitä heille kirjoitetaan, tai unohtavat erityistoiveita. Asiakas voi myös yrittää viestiä, että tarvitsee tietynlaista erityishuomiota ja koittaa viestiä, että ehkä hupakko voisi kieltäytyä, jos ei ole oikealainen tyyppi, mutta tämä on aika usein turha toivo, koska ne setelit kiiltävät jo silmissä, ja asiakas halutaan paikalle, vaikka oikeasti ollaan tarjoamassa täysin samaa vaakamamboa kuin edellisellekin ukolle, ja asiakkaan toiveet ovat kuin kärpäsen surinaa hänen korvissaan^{OT: arvaa mitä kirjaa juuri luen}, koska kokemattomalle hupakolle kaikki miehet saattavat olla kuin yksi ja sama mies.

Välillä mietin myös, että on varmaan laaja joukko todella helppoja asiakkaita, joiden keho toimii jokaisen naisen kanssa kuin junan vessa, ja hupakoille tulee olo, että on sellainen jumalatar, ettei  tarvitse juuri edes yrittää, kunnes "hankala asiakas", joka pitäisi jotenkin saada kuumaksi.

Onko jotain tapauksia, jossa odotukset ja lupaukset ovat tuottaneet suuren pettymyksen, entäs sitten toisin päin, pyysit vähän ja saita paljon enemmän?

[FortySexN2]

Moni palveluntarjoaja on kadottanut markkinoinnin etiikan: mainos ei ole enää sitova lupaus laadusta, vaan pelkkä syötti, jolla asiakas houkutellaan maksamaan varausmaksu. Kun raha on vaihtanut omistajaa, asiakkaan toiveet ja tarpeet muuttuvat hupakon korvissa vain "kärpäsen surinaksi", kuten Mika Waltari asian hienosti ilmaisi. Palvelualttius katoaa, ja tilalle astuu joko tahallinen välinpitämättömyys tai vain leipääntymisestä kumpuava haluttomuus lunastaa annettuja lupauksia, asiakas onkin yhtäkkiä vain välttämätön paha ja tavoite  on saada tämä mahdollisimman nopeasti ulos.

Tämä lyhytnäköinen asenne on tuhoisa millä vain alalla, se perustuu pelkkiin yksittäisiin pikavoittoihin pitkäaikaisten asiakassuhteiden sijaan. Osa pt:stä ei ymmärrä, että paras ja kestävin mainos on erinomainen palvelu, joka saa asiakkaan palaamaan, nyt he polttavat siltoja ja joutuvat jatkuvasti metsästämään uusia uhreja pitääkseen kulissit pystyssä. Kun asiakas nähdään vain rasitteena eikä palveltavana ihmisenä, menetetään lopulta sekä ammatillinen uskottavuus että mahdollisuus aitoon menestykseen.

Tämä ei tietenkään koske kaikkia. Hyviä raapsoja saaneiden varauskirjat ovat varmasti täynnä kun voidaan olla varmoja saatavasta palvelusta. Pätee kotimaisiin ja ulkkareihin.

Mulla on käynyt varmaan onni, tai olen tehnyt huolellista karsintaa koska muistissani viime ajoilta on vain kohtaamisia minkä jälkeen olen saanut poistua pussit ja mieli tyhjänä vihellellen kaupungille.

[saapasjalkakolli]

^ Siis ehdottomasti tämä koskee vain joita kuita, Suomessa on paljon erittäin hyviä ja asiakasta kuuntelevia palveluntarjoajia. Enemmän kyse on mielestäni niistä, jotka ovat kokeilemassa alaa... jotkut päätyvät kokeilemaan alaa aina vähän väliä rahan puutteessa, joka ei ilmeisesti kauaa kukkarossa pysy.

[Gent75]

> odotukset ja lupaukset ovat tuottaneet suuren pettymyksen

Mulla oli keväällä tapaaminen luona kotimaisen pt:n, josta olin saanut viestinnässä etukäteen kuvan fiksuna, ystävällisenä ja kivalla tavalla palvelualttiina.

Homma alkoi mennä väärille raiteille jo pelipaikalle suunnistaessa. Pt oli antanut ennakkoon meilillä rastiksi Alepan, mutta sellaista ei löytynyt kirveelläkään. Piti soittaa, jolloin hän kertoi että se onkin Sale. Vastauksessa kesti, koska ilmeisesti herätin hänet.

Kun löysin paikalle, hupakko haki kadulta. Hän ei ollut laittautunut mitenkään ja sanoi luulleensa mua oharoijaksi joka ei kuitenkaan olisi tulossa.

Sitten kerrokseen. Siellä ei ollut sänkyä, vain kapea vuodesohva. Ei ollut puhetta etukäteen, että kämppä on vaiheessa.

Päästiin kuitenkin työstämään. Kemiat oli lähellä nollaa ja vastapuolesta huokui väliinpitämättömyys.

Lopussa takana hääriessä pyysin ekstraa, josta olin maksanut. Ei käynyt.

Tässä vaiheessa tiesin jo, ettei tule mitään. Eikä tullut. Nielin pettymyksen ja poistuin paikalta vähin äänin. Ei tehnyt mieli jäädä kiukuttelemaan, lähinnä huvitti miten paska kokemus oli.

Mitään katastrofaalista ei tietenkään tapahtunut, elämä on ja aina ei natsaa. Mutta kontrasti odotusten ja lopputuloksen välillä oli lievästi sanottuna iso.

Onneksi noin tusinasta tavatusta neidosta tämä on ollut ainoa, mistä jäi hampaankoloon. Myöhemmin olen ollut onnekas saadessani tavata myös helmiä. Sellaisiakin, jotka ovat ylittäneet odotukset.

[JämeräpartainenInsinööri]

Tämä on syy, jonka takia nykyään tapaan vain sellaisia, joista pystyn muodostamaan mielikuvan heidän kirjoittelunsa (täällä, tai muualla) perusteella.

Yksikään y.o. perusteella toteutunut tapaaminen ei ole ollut huono, ei edes silloin, kun "kemiat eivät kohdanneet".